Viiden tähden hotelli Sri Lankassa – mites tässä nyt näin kävi?

Viiden tähden hotelli Sri Lankassa oli elämäni ensimmäinen kerta viiden tähden hotellissa. Tai no, oon kyllä ollut töissä sellaisessa, mutta sitä ei nyt tällä haeta takaa. Meidän reissumajoitukset ulkomailla on lievästi sanottuna yleensä kirppuisempia, kuppaisempia ja nuhjuisempia – silti aina kovin sympaattisia. Suomessa on sitten kiva hemmotella laadukkaalla majoituksella, reissussa säästetään. Sri Lankan matkamme loppupätkällä päädyttiin muutamien sattumusten (alkuperäinen hotellimme oli ylibuukattu) kautta yhdeksi yöksi Heritance Ahungallaan aivan Bentotan kupeeseen  ja kyllähän siellä ihmisellä oli ihan mukavat oltavat.

Oltiin reilu kaksi viikkoa Sri Lankassa, joista suurinosa majoituksesta oli 20-35 euron hintaluokkaa – paitsi Bentotassa haluttiin hemmotella itseämme pikkaisen paremmin The Surfissa viimeiset päivät. Meidän (epä)onnekksemme hotelli oli ylibuukattu ensimmäisen yön, joten he suostuttelivat meidät viereiseen kylään viiden tähden hotelliin. Se hyvä puoli kyllä tuolla Booking.comissa varatessa on, että jos hotelli on ylibuukattu, niin hotelli on velvollinen järjestämään vähintään yhtä laadukkaan majoituksen ellei jopa paremman.

Olin lievästi sanottuna aika kiukkuinen tästä, sillä oltiin tarkoituksella varattu loman loppuun selkeästi parhain majoitus ja meidän oli tarkoitus levyttää uima-altaalla ja rannalla viimeiset päivät. Meillä oli aika fyysinen alku lomalla, joten rentoutuminen oli päätarkoitus – nyt sitten olisi pitänyt vaihtaa kylää, purkaa tavarat ja pakata taas uudestaan yhden yön päästä.

Aluksi olin hyvin skeptinen kyseistä hotellia kohtaan ja vähän ehkä turhankin kiukkuinen kaikesta ja kaikille – pahoittelut Jussille, sillä oli ehkä pahin kestäminen. Saavuttuamme Heritance Ahungallaan pyysin, että saataisiin mahdollisimman kiva huone ja merinäkymät (oltiinhan maksettu superior-huoneesta ja merimaisemista toiseenkin hotelliin) ja meidän onneksemme he laittoivat meidät toisiksi parhaimpaan huoneluokkaan heti sviittien jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Heritance oli kyllä puitteiltaan kaikin puolin hyvä hotelli, tykkäsin. Eniten tykkäsin meidän Luxyry King -hotellihuoneesta, se oli varmaan isompi kuin kaikki meidän kahden viikon majoitukset yhteensä ja voihan jumpe sitä kylppäriä. Rakastin sitä. Oli ihan nerokas idea rakentaa kylpyhuoneen sisään ”oma huone” kylpyammeelle ja suihkulle, tällöin ei muu kylppäri kastu.

Lisäksi oli ihana päästä kunnon sänkyyn, kunnon lakanoihin. Ero aikaisempaan yöhön oli kuin yöllä ja päivällä, sillä olin yhdessä ällöttävimmästä majoituksessa ikinä Gallessa. Ei tajuttu katsoa kunnolla huoneen kuntoa saavuttaessa ja illalla kun tultiin sitten huoneeseen nukkumaan tajuttiin miten likaisessa huoneessa oltiinkaan eikä henkilökuntaa ollut enää paikalla, jotta oltaisiin saatu vaihtaa huonetta. Näin sitten koko yön painajaisia luteista, torakoista ja kaikista ihon alle tunkeutuvista öttijäisistä.

Tässä vaiheessa aloin jo sitten olla asian kanssa ok ja mieli lepäsi varsinkin kun pääsin uima-altaalle. Ja mitäs mitäs, täällähän on jacuzzi! Uima-allas oli kyllä super ihana, niitä oli itseasiassa kaksi – toinen oli pelkästään hotellin asukkaille ja vähän syrjemmässä hotellin vastaanotosta sekä infinityallas, joka oli maksua vastaan myös hotellin ulkopuolisille ihmisille.

Nautittiin kyllä uima-altaista täysin rinnoin ja voin kuvitella miten huvittava näky oltiin – välillä satoi aivan kaatamalla ja silti istuttiin vesisateessa porealtaassa. Tuli ihan mieleen ne mainokset jossa sanotaan, että aina on hyvä sää grillata. Aina on hyvä sää istua porealtaassa! :’D

 

 

 

 

 

Palvelu oli kyllä jotain ihan käsittämätöntä täällä. Täällä palvelu sanana pääsi ihan uusiin ulottuvuuksiin, sillä koko henkilökunta oli super ystävällisiä ja kohteliaita meille. Eniten mua hämmästytti se, että meidän huone käytiin siivoamassa kaksi kertaa päivässä. Ihan käsittämätöntä.

Hämmästyin ihan Heritanceen saavuttaessa, kun meidän eteen rullaili mehukärry. Nyt pääsi tervetulomaljat uusiin ulottuvuuksiin. Olin niin hämmästynyt kolmesta eri makuvaihtoehdostakin, niin en meinannut kunnolla edes tajuta ottaa kuvaa tästä. Hauska idea!

Oltiin varmaan hotellin ainoat rinkkareissaajat ja henkilökunta nätisti kantoi meidän rinkat hotellihuoneeseen. Kun kirjauduttiin ulos, he vähän ihmettelivät kun kannettiin itse rinkkamme respaan.

 

 

Kaikki aina naureskelee mulle, kun siivoan pikkaisen hotellin siivoojia varten ja petaan aina sängyn. Ajattelen, että heidän on mukavampi tulla huoneeseen eivätkä he ajattele meidän olevan possuja. Noh, enhän mä tiennyt tästä kaksi kertaa päivässä -siivoustaktiikasta ja kun saavuttiin illallisen jälkeen takaisin huoneeseen, ihmeteltiin tovi miten täällä on niin erilaista. Sitten se iski vasten kasvoja – ne oikeasti kävi petaamassa meidän sängyn, vaihtoivat pyyhkeet ja kylpytakit sekä muutenkin  laittoi kaiken entiselleen. Tiedättekö mikä ahdistus iski, kun nyt ne näkivät meidän todellisen luonteen. :’D

Lisäksi respan työntekijä oli ihanan kohtalias, kun kuuli että ollaan ylibuukkausen takia tultu tänne yhdeksi yöksi ja hän antoi meille todella tuntuvan alennuksen hotellin illalliselle.

Ja voi luoja sitä illallista. Se oli niin hyvää! En osannut edes kuvitella miten paljon kaikkia herkkuja meitä olisikaan vastassa. Miettikää – jälkkäripöytä oli viisi METRIÄ pitkä. Illalliselle saavuttaessa piti alkaa miettii tarkkaan taktiikkaa, että miten jaksaisin maistella jälkkäripöydän herkkuja sillä kaikki ruoka ennen sitäkin oli taivaallista.

Illallisen pukukoodi oli fine dining – oli kyllä aika haastavaa saada kahdesta rinkkamatkaajasta fine diningiin soveltuvat. Onneksi Jussi oli varmuuden vuoksi ottanut kauluspaidan mukaan, mutta voin kertoa mikä operaatio oli saada märän pyyhkeen ja hiustenkuivaajan avulla rytyssä rinkan pohjalla olleesta kauluspaita edes jollain asteella siisti.

Eikä kyllä aamupalassakaan mitään vikaa ollut, löytyi länsimaalaista aamiaista sekä paikallisia herkkuja. Mä olin ihan sokka irti kun pääsin papujen pariin, ne on ihan mun suosikkeja aamiaisella. Nam. Lisäksi aamiaisella oli myös totta kai munakkaan paistaja sekä hedelmien leikkaaja.

 

 

 

Onko ne viiden tähden hotellit minun pala kakkua?

Heritance Agunhalla oli kaikin puolin todella upea hotelli, josta en keksi mitään pahaa sanottavaa. Paitsi muut hotellin vieraat. Oltiin oltu niin kivojen ja ystävällisten ihmisten ympärillä aikaisemmat viikot ja täällä kaikki ihmiset olivat niin pirun kylmiä, välinpitämättömiä sekä osasta pystyi oikein aistimaan miten he pitivät itseään parempina ihmisinä.

Eihän me nyt mitään ylimpiä ystäviä täältä oltu etsimässä tai mitään sen kummempaa, mutta mun mielestä toista ihmistä silmiin katsominen, tervehtiminen (etenkin takaisin, jos sua tervehditään) ja ehkä jonkinlainen huomiointi/jutustelu tietyissä tilanteissa nyt ehkä vain on ihan kohteliasta. Vai oonko mä ihan väärässä? Onko se kaikissa paremmissa hotellissa tällaista?

 

 

Mulla tuli nopeasti ikävä meidän muita majoituksia, joissa oltiin kuin ihminen ihmiselle – niissä oli paljon lämpimämpi ja tervetulleempi fiilis. Saman huomion tein myös meidän oikeassa majoituksessa The Surfissa, joka oli myös budjetiltaan vähän parempaa luokkaa, ei sielläkään välitetty muista tippaakaan.

Tästäkään lähtien miulla ei ole ikävä hulppeita viiden hotelleja, marmorilattioita, jäätäviä kukka-asetelmia, Joensuun kokoisia hotellihuoneita, tervetuloa hotelliin -juomakärryjä, munakkaan paistajia tai hedelmän leikkaajia, upeita (ja vähän tärkeileviä) illallisia kankaisine servetteineen jotka pitää asetella reisille koska niin tekee kaikki muutkin eikä myöskään oman hotellisiipeni (jossa oli 4 huonetta) henkilökohtaista huolehtijaa / siistijää. Mielummin menen tästäkin lähtien sinne 20 euron homestayhin, jossa saan aitoja ja ystävällisiä kohtaamisia.

Okei myönnän, uima-altaita jäi ikävä.

 

 

Mitä mieltä te ootte? Miten te toimitte reissussa – haluatteko nimenomaan olla täysin olla omassa rauhassa ja olla välittämättä muista? Onko meissä sittenkin vain se vika?

Kurkkaa täältä mitä kaikkea puuhattiin Sri Lankassa!

 

Veera


Psssst! AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Instagramin (@veerapirita), Bloglovinin, Blogipolun tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Kthetraveller 23.3.2018 at 13:45

    Hei, jokainen ihminen on erilainen (mun vakiofraasi). Se on hienoa, että on erilaisia matkaajia. Niitä, jotka arvostavat alempitasoista majoitusta ja kokevat saavan niistä enemmän ja sitten niitä, jotka hakevat sitä tasokkaampaa (mutta ei asiakkaasta välittävää) palvelua. Ja kaikkea siltä väliltä.

    Itse kaipaan henkilökohtaista, aitoa palvelua aitojen hymyjen ja iloisen ilmeen kera, mutta puitteiden pitää olla kohdillaan. Mikään maailman hulppein hotelli ei ole mielestäni hulppea, jos asiakaspalvelu on kasvotonta liibalaaba -palvelua.

  • Reply miraorvokki 25.3.2018 at 16:37

    Hahaha! Naurattaa vieläkin tuo, että siivoot siivoojaa varten. Niin meikäläinenkin…. 😀 Kyllä on taas ongelmat meillä!

  • Reply Sofia / Project Forever 27.3.2018 at 10:02

    Kivan näköinen hotelli ja aika unelma tuo uima-allas! Teillä kävi loppujen lopuksi onnekas sattuma, vaikka ensin harmittikin. 🙂

  • Reply Reason for Season 27.3.2018 at 17:31

    Näissä paremmissa hotelleissa uima-altaat ovat kyllä parasta! Minun mielestäni on välillä kiva yöpyä viiden tähden hotellissa, mutta en miellä itseänisellaisiin paikkoihin kuuluvaksi, reissaanhan itsekin aina rähjääntyneenä rinkan kanssa. Juuri sellainen muovisuus, etäisyys ja kylmyys saattaa välillä olla hienompien paikkojen ongelma. Ei toki aina :). Paras fiilis kuitenkin tulee ystävällisestä palvelusta eikä fiineimmistä puitteista. Sama juttu siis kuin ihmisten kanssa – pelkällä kauniilla ulkokuorella ei minua saa voitettua puolelleen :D. Tällä hetkellä minulle kelpaisi paremmin kuin hyvin tällainen hotelli ja lokaatio. Voisin linnoittautua vaikka viikoksi pelkästään tuohon altaalle.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 28.3.2018 at 15:47

      Hyvin kuvailtu tuo muovisuus, etäisyys ja kylmyys! Osuit asian ytimeen kyllä. Oon samoilla linjoilla sun kanssa – pelkkä kaunis ulkokuori ei riitä, vaan sisäinen kauneus. Toi allas oli kyllä ihana, siihen olisi voinut jäädä vaikka vuodeksi.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 28.3.2018 at 01:37

    Meidän ”vakiovarausluokka” on neljä tähteä, josta joskus lyhyissä vierailuissa mennään kolmeen tähteen, silloin mielellään heidän superior-huoneisiin ja toki joskus, usein valmiilla kiertomatkoilla, päädymme myös matkanjärjestäjän valinnoilla viiteen tähteen. Erityisesti Aasiassahan viiteen tähteenkin pääsee monessa paikassa aika edullisesti verrattuna moneen muuhun alueeseen maailmassa. Meillä tuo neljä tähteä on suosikki siksi, että kaikki tapaa toimia, olla ehkä vähän luksustakin, mutta palvelussa ei mennä yli, eli hotellissa saa kuitenkin olla itsekseen ilman, että joku joka kohdassa kysyy miten menee tai tarjoaa jotain. Toki palveluakin tapaa löytyä, jos pyydetään. Myös vaatetus on neljän tähden hotelleissa vapaampaa, hienoimmissa kun vaikka illalliselle hotellin ravintolaan pitää olla pikkutakki ja kravatti siipalla.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 28.3.2018 at 15:49

      Mä olisin varmaan konkurssissa, jos neljä tähteä olisi vakiovarausluokka. :’DD Mutta on varmasti ihana nauttia neljän tähden hotelleista, varmaan hyvin pitää paikkansa juuri nuo mitä kerroit syiksi. Toi oli kyllä ahditavaa tuo pukeutuminen, kun piti olla niin siisin näköisenä vaikka todellisuudessa olisin halunnut mennä tyyliin yöpuvussa syömään.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 28.3.2018 at 06:55

    Ah tää oli hauska postaus, pystyin jotenkin niin samaistumaan tuohon ahdistukseen kun huoneessa olikin siivottu kaksi kertaa, kuulostaa nimittäin ihan meiltä! Me kyllä diggaillaan luksushotelleja aina silloin tällöin, niissä on ihana hemmotella itseään parin yön verran vaikka aktiivisen reissun päätteeksi. Mutta kokonaan luksusmatkailuun en siirtyisi vaikka saisin lottovoiton. Osittain noista syistä mitä mainitsit, en tarvitse ketään olemassa aina vetämässä tuolia perseen alle ravintolassa, voin sen tehdä itsekin. Ja halvemmissa paikoissa on usein lämpimämpi tunnelma, luksushotelleissa tuntuu, että raha puhuu. Mutta sitäkin enemmän ehkä siksi, että viiteen tähteen kun tottuu, niin ei sitä enää samalla tavalla arvosta. Sitten infinity allaskin on vaan allas muiden joukossa, eikä poreammeessakaan huvita istua sateella eikä edes auringossa kun on liian kuuma, ja mehujakin oli vain kolmea eri laatua 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 28.3.2018 at 15:52

      Hah, hauska jos tykkäsit Anna! Toi siivoominen oli kyllä super ahdistavaa, ei osannut odottaa tuollaista, koska en oo koskaan aikaisemmin ollut viiden tähden hotellissa. Me tehdään kanssa Jussin kanssa samaa, että loman loppuun hemmotellaan paremmalla hotellilla (ei kyllä yleensä näin hyvällä). Sitä jotenkin on tosi kiva päättää rankka loma rentoutuen ja on taas valmis lentämään kotiin. Hyvin sanottu tuo tottuminen viiteen tähteen, ei varmasti tuntuisi enää niin wow-hetkiltä ne yksityiskohdat joita on aluksi ihastellut ja kummastellut. Mä olin ainakin ihan täpinöissäni noista kolmesta mausta! :’D

  • Reply Merja / Merjan matkassa 28.3.2018 at 20:45

    Pari kertaa olen päässyt lomalla viiden tähden hotelliin ja onhan niissä palvelu ollut aika hulppeaa. Muihin hotellin asukkaisiin en juuri kiinnittänyt huomiota, mutta hississä kaikki kohteliaasti tervehtivät toisiaan. Normisti majoitutaan kolmen tai neljän tähden hotelleihin. Vanhemmiten on mukavuudenhalu lisääntynyt 🙂 Vaelluksilla sitten nukutaan lautamajoissa tai teltoissa. Mä muuten tunnistan tuon siivousjutun. Jotenkin ei halua, että siivooja pitää meitä possuina 😀

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 29.3.2018 at 09:35

      Sana palvelu kyllä saa ihan uuden merkityksen viiden tähden hotellissa. Oon huomannut saman, että mukavuudenhalu lisääntyy kun vuosirenkaita tulee – nyt oon varmaan keskivälille kirppudormien ja neljän tähden hotelleista. Etenkin rauhallisuus ja hyvät yöunet nykyisin se, mitä arvostan paljon. Ihanaa ollut löytää muitakin hotellihuoneiden siivoojia, nyt mulla on todistusaineistoa kaikille läheisilleni, jotka nauraa mun tavoille. 😀

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä 29.3.2018 at 11:37

    Viiden tähden hotellejakin on erilaisia. Yövyin pari viikkoa sitten Lissabonissa pienessä viiden tähden boutique-hotellissa, jossa tunnelma oli kyllä kaukana kylmästä ja muovisesta. Ehkä osasyy oli se, että rakennus oli yli 500 vuotta vanha ja huokui satoja tarinoita. Palvelu oli hyvää, mutta ei nuoleskelevaa ja ravintolassakin saattoi istua farkut jalassa. Mäkin ahdistuisin kahdesta siivouskerrasta, en niinkään oman sotkuisuuden takia, vaan turhan pyyhkeiden/kylpytakkien pesurumban ja sen ympäristövaikutusten vuoksi. Kahteen osaan jaetulle kylpyhuoneelle sen sijaan iso plussa!

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 1.4.2018 at 09:13

      Oi kuulostaa kivalle paikalle! Tuollaiset vanhat rakennukset on kyllä paljon tunnelmallisempia kuin uudet hotellit. Joo, toi kahteen osaan jaettu kylppäri oli aivan ihana!

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 29.3.2018 at 20:42

    Välillä mä rakastan noita viiden tähden resortteja mutta tosiaan se palvelukin on aina melko jäykkää :/ infinity allas näyttää niin ihanalta 😍 ja meillä oli Kandyssa aivan kamala hotelli. Meillä ei ollut varattuna etukäteen mitään ja paikanpäälle saavuttuamme otettiin eka mikä saatiin.. Sehän oli virhe. Harmittaa ettei tullut tästä mestasta kuvia otettua kun saavuimme pimeällä ja jo ennen 06.00 oltiin jo juoksemassa kauas tosta kauhujen loukosta. 😂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 1.4.2018 at 09:14

      Allas oli kyllä ihana, kelpasi köllötellä! Voi ei, voin niin samaistua noihin Kandyn hotellin tunnelmiin, meillä kanssa aamusta oli lähtö hyvin nopeasti Gallen ällötyksestä. 😅

    Leave a Reply