Vuosi sitten hyppäsin elämäni seikkailuun

Uskomatonta. Tasan vuosi sitten seisoin Helsinki-Vantaalla rinkkani kanssa ja jännitin yksin lentämistä. Lentolipussa luki Bangkok ja pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan suorasta kaukolennosta. Aikamoista luksusta oli suora lento! Edessä oli suuri seikkailuni Kaakkois-Aasiaan – sitä se kyllä oli, tuo reissu muutti kyllä paljon mua.

Olin ollut pidemmän aikaa todella epätyytyväinen silloiseen tilanteeseeni – lähinnä töiden puolesta ja olin ilman mitään ajatusta siitä, mitä haluaisin oikeasti tehdä elämässäni. Silloin kun tutustuttiin Jussin kanssa, oli jo tiedossa että hän lähtee vaihtoon lähivuosien aikana jonnekin päin maailmaa. Se päivä lähestyi ja lähestyi ja viime vuoden syyskuussa Jussi sitten lähti Vietnamiin.

Vähän ennen Jussin lähtöä sain jonkunlaisen valaistuksen ja rohkaisun häneltä, kun olin niin täynnä omaa elämää ja sitä, että oikeasti joutuu tällaista tekemään. Sitten Jussi vaan heitti puoliksi vitsillä, että lähde mukaan – kyllä me pärjätään ja saat varmasti uuden mieluisamman työn sitten kun tullaan takaisin. Rupesinkin miettimään, että no hitto miksei?

 

Tästä se alkoi!

 

Aloitin välittömästi toisen työn, jotta saisin mahdollisimman paljon rahaa kasaan parissa kuukaudessa. Sitten irtisanoin itseni molemmista työpaikoista ja lähdin. Siis minä. Irtisanoin itseni. Oon aina ollut sellainen ihminen, että töitä pitää tehdä ja ilman töitä ei voi olla.

 

Kannattaakin uskaltaa hypätä pois sellaisesta, joka ei ole mieluista itselle. Ilman tekoja ei tapahdu muutosta. Vaikka asia voisi pelottaa hieman, onneksi ympärillä on aina sellaisia ihmisiä, jotka varmasti tukee ja auttaa sua kohti sun unelmia. Uskalletaan ja luotetaan mennä kohti omia unelma!

 

Olin jotenkin niin ylpeä siitä, että vihdoinkin laitoin itseni epämukavaan tilanteeseen työtilanteen kannalta. Paljon se antoi, sillä ilman tota päätöstä en koskaan olisi päässyt rakastumaan kunnolla Vietnamiin. Kun vaihto-opiskelut oli Jussilta ohi, lähdettiin vielä Thaimaaseen, Laosiin ja Myanmariin seikkailemaan.

Kai se parisuhde on sitä, että tuetaan toista ja rohkaistaan tekemään sellaisia asioita mitä haluaa. Tarvitsin todellakin tuon potkun persuuksille. Päätöksen uskaltaa.

 

Neljä maata, neljä rakkautta

Vietnam oli heittämällä sellainen maa, johon rakastuin totaalisesti. Vaikka olin aikaisemmin käynyt Vietnamissa, ei tätä kokemusta voi verrata parin viikon lomamatkaan Vietnamissa. Nyt oikeasti pääsin tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja elämään.

Lue täältä kohdeopas Vietnamiin!

 

 

 

Sapa trekkaus

 

Olin vuosia haaveillut myös Myanamarista ja vihdoin sain sen osaksi tätä matkaa. Erityisesti rakastuin Ngapali Beachiin, Baganiin ja Inle-järveen tällä reissulla. Tuntuu kauhealta lukea kaikkia uutisia, mitä Myanmarissa tapahtuu tällä hetkellä. Väkivaltaisuudet ja rohingya-kansan vainoaminen on mennyt ihan uusiin mittakaavoihin tässä syksyn aikana – tilanne on alkanut oikeasti kärjistyä todella pahaksi ja jos minulta nyt kysyttäisiin, jättäisin matkan väliin tässä tilanteessa.

Niin jättäisi varmaan Lonely Planetkin, sillä Myanmar komeilee sijalla yhdeksän Lonely Planetin Best in Travel 2017 -kirjassa. Alla suora lainaus kyseisestä kirjasta, ennen noita Myanmarin kärjistyneitä kauheuksia. Toisin taisi käydä, sillä asiat Myanmarissa on menossa ihan johonkin muuhun suuntaan kuin oikeaan. Veikkaan tai ainakin toivon suuresti, että Myanmaria ei löydy vastaavista listoista ennen kuin tilanne saadaan hyväksi ja turvalliseksi kaikkien kansojen kannalta.

 

”No one is pretending that all Myanmar’s problems have gone away, but things are moving in the right direction, and Southeast Asia’s most secretive country is poised to receive an influx of travellers.”

 

Tämä kriisi ei vaikuta sinällään matkailuun Myanmarissa, sillä turisteja ei edes päästetä sellaisiin paikkoihin Myanmarissa, jossa tapahtuu näitä kauheuksia. Harmi, että matkailu Myanmariin on moraalisesti kyseenalaista tällä hetkellä, sillä se Myanmar on kiehtova ja kaunis maa – kuitenkaan tuollaista toimintaa ei tulisi tukea.

 

 

Ngapali Beach

 

 

 

Myanmarin ja Vietmamin lisäksi löysin Thaimaasta sellaisen paratiisin, joka edustaa ehkä mulle täydellistä paratiisia. Koh Koodin saari oli jotain todella uskomatonta, kaunista ja se oli ihanan rauhallinen paikka, josta kuitenkin löytyi paljon tekemistä ja nähtävää.

Lue täältä ja täältä lisää Koh Koodista!

Laosiin saatiin todella pintaraapaisu ja se onkin sellainen maa, jonne halauisin palata uudelleen. Erityisesti Etelä-Laos kiehtoo, sillä se jäi meiltä kokonaan kokematta. Luang Prapang oli oma suosikkini Laosista ja erityisesti sieltä jäi mieleen tunnelmallinen ja rento fiilis sekä herkulliset katukeittiöt.

Voisin sanoa oikeastaan, että kaikki meidän matkakohteet oli todella onnistuneita. En muuttaisi mitään tältä matkalta, paitsi ehkä sen ettei mulla olisi ollut paluulippua välttämättä Suomeen. 😀

 

 

 

Muutoshalu jatkui kotiinpalun jälkeen

Kaakkois-Aasiassa matkustamisen lisäksi ehdin paljon miettiä kotiinpaluuta Suomeen ja sitä mitä haluaisin tehdä. Halu muutokseen oman elämän suhteen Suomessa oli selvää ja hakeuduin erilaisiin työtehtäviin kuin ennen. Vuosi on nyt mennyt siitä, kun lähdin ja edelleen tässä etsiskelen itseäni ja sitä, mitä haluaisin tehdä.

Perustin periaatteessa tämän matkablogin tätä kyseistä reissua varten, mutta blogin ylläpitäminen on jäänyt reissun jälkeenkin. Siitä on suorastaan tullut intohimo ja rakas harrastus. Tätä kautta oonkin saanut heiteltyä uusia ideoita sen suhteen mitä haluaisin tehdä elämässä. Edelleen koen, että haluan muutosta elämään ja tää reissu laittoi mut miettimään elämää uudesta näkökulmasta ja siitä mitä haluan tehdä.

 

Oon kokenut eräänlaisen ahaa-elämyksen ja päättänyt lähteä opiskelemaan kohti omia unelmia. Toivotaan, että pääsen kevään yhteishaussa sinne minne haluan! Pallottelen kyllä kahden paikan välillä, jotka molemmat ovat yhtä kiinnostavia – toisaalta molemmat liittyvät myös tavallaan toisiinsa.

Kaakkois-Aasian reppureissu oli elämäni seikkailu vaikka takana on muitakin pidempiä reissuja ulkomaille – opiskelu Kuala Lumpurissa ja työt Maltalla. Tämä reissu kuitenkin jotenkin herätti mut ja on saanut mut ajattelemaan paljon matkan jälkeenkin. Voisinkin siis sanoa, että ehkä se elämäni seikkailu on alkanut tästä reppureissusta ja aloitan kirjoittamaan toista kappaletta tästä seikkailusta nyt.

Kannattaakin uskaltaa hypätä pois sellaisesta, joka ei ole mieluista itselle. Ilman tekoja ei tapahdu muutosta. Vaikka asia voisi pelottaa hieman, onneksi ympärillä on aina sellaisia ihmisiä, jotka varmasti tukee ja auttaa sua kohti sun unelmia. Uskalletaan ja luotetaan mennä kohti omia unelma!

 

 

Veera


 AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia voit seurata FacebookinInstagramin (@veerapirita)BloglovininBlogipolun, Blogjunglen tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 29.10.2017 at 10:50

    Ihan huippua, että päätit ottaa ja lähteä! Tuollainen irtiotto tekee hyvää ja saa tosiaan vähän perspektiiviä siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Tosi kiva kuulla, että olet päättänyt opiskella suunnata sitä kautta sellaisiin töihin, jotka oikeasti kiinnostaa. Elämästä niin iso osa menee töissä, ettei todellakaan kannata käyttää aikaansa mihinkään, mikä ei tippaakaan kiinnosta! Me tehtiin monta vuotta sitten vajaa vuoden maailmanympärimatka. Irtisanoin silloin itseni ja matkan jälkeen vaihdoin uuten työpaikkaan. Sillä tiellä ollaan edelleen. 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 1.11.2017 at 07:38

      Jep, sitä se todellakin tekee ja saa jotenkin itsensä tekemään sellaisia asioita, joita haluaa kun asettaa itsensä vähän epämiellyttävään tilanteeseen eka. Toi on kyllä niin hyvin sanottu, ettei sellaisessa työpaikassa toinna viettää aikaa, jos se ei kiinnosta ollenkaan. Niin paljon me vietetään elämästä töissä kuitenkin.

      Oioi, maailmanympärimatka on vielä mun matkahaaveissa – sellainen on varmaan jotain niin sanoinkuvaamattoman upeaa. Hyvä, että löytyi työpaikka, jossa oot viihtynyt sen jälkeen Elina! 🙂

  • Reply Suunnaton 29.10.2017 at 18:09

    Ihanaa, että uskalsit hypätä tuntemattomaan! On parasta, kun vierellä on ihminen, joka antaa potkun siihen askeleeseen, jota ei välttämättä itsekseen uskaltaisi ottaa.
    Mä palaan vielä joskus lukemaan nuo sun Vietnamin vinkit tarkkaan, se osa Aasiaa kun kiinnostaa kovin. Myanmarkin kiinnostaisi, mutta kuten kirjoitit, parempi jättää matkustamatta sinne juuri nyt. Vähän voi tavallinen ihminen tuollaisen kriisin ratkaisemiseksi tehdä, mutta aina voi äänestää matkustuspäätöksillään.

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 1.11.2017 at 07:42

      Se on kyllä parasta, ei sitä ennen osannut edes käsittää kun ei vielä tuota toista ihmistä ollut tässä rinnalla. Siitä saa niin paljon voimaa ja rohkeutta. Toki sen saman voiman ja rohkeuden saa myös muualtakin – ystävistä ja perheestä.

      Vietnamista löytyykin ihan kivasti juttua täältä, monta mielenkiintoista postausta ja vinkkiä Vietnamiin. Aasia on kyllä ihan paras, nyt juuri pohditaan kotona minne ostettaisiin seuraavat kaukolennot. Alunperin meillä oli jyrkkä kieltäytyminen Aasiaan, mutta nyt on alkanut Filippiinit ja Sri Lanka kiinnostamaan.

  • Reply Eveliina / Korkkarit rinkassa 29.10.2017 at 21:39

    Pystyn jotenkin ihan kympillä samaistumaan sun kirjoitukseen! Itse lähdin kaksi vuotta sitten hieman vastaavalle seikkailulle ja jätin vielä vasta tapaamani miehen odottamaan minua kahdeksaksi kuukaudeksi Suomeen. Mies odotti ja jatkossa reissataan yhdessä. Toivottavasti pääset haluamaasi opiskelupaikkaan! 🙂

  • Reply Ne Tammelat 30.10.2017 at 18:41

    Ihanaa, että uskalsit lähteä ja toteuttaa unelmiasia! Toivottavasti onni on myötä myös jatkossa ja pääset toivomaasi opiskelupaikkaan. Matkabloggailusta en voisi olla enempää samaa mieltä, se on koukuttavaa ja pitää jatkuvan matkakuumeen yllä silleen sopivasti 🙂

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 1.11.2017 at 07:45

      Toivotaan! 🙂 Tää on kyllä koukuttavaa puuhaa, mutta musta tuntuu että matkabloggaamisen myötä mun jatkuva matkakuume vain nousee ja nousee ihan uusiin mittasuhteisiin. Eipä se haittaa, aina voi haaveilla matkustamisesta ja toteuttaa siinä samalla osa niistä.

  • Reply Sofia 30.10.2017 at 20:41

    Mulla meni ihan kylmiä väreitä kun luin tätä 😀 Oon itse tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa työelämässä, että tekisi niin mieli sanoa itsensä irti ja lähteä reissuun. Mulla toisaalta on sen verran hyvä työpaikka tällä hetkellä huonossa työtilanteessa, että aion irtisanoutumisen sijaan ottaa sapattivapaata muutaman kuukauden ensi syksynä ja lähteä reippureissaamaan ja lataamaan akkuja. Katsotaan mikä fiilis on sitten sen jälkeen 🙂

  • Reply Merja / Merjan matkassa 1.11.2017 at 21:07

    Rohkeus kannattaa! Hienoa, että lähdit toteuttamaan unelmiasi ja parasta tottakai että toinen osapuoli vierellä kannustaa. Matkabloggaaminen on muuten koukuttavaa, kiva että jaksoit jatkaa myös reissun jälkeen. Toivottavasti pääset opiskelemaan 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures 3.11.2017 at 07:15

    Ihanaa että uskalsit lähteä! En usko, että tuollaista päätöstä tulee koskaan katumaan – töitä ehtii kyllä tehdä, mutta tuollainen mahdollisuus irtiottoon poikaystäväsi vaihto-opiskelujen muodossa tulee vastaan vain kerran. Ja varmasti ollut kiva kokea tuo vuosi yhdessä ja reissata sen jälkeen. Vaikkakin tiedän omasta kokemuksesta ettei pidemmältä reissulta palaa takaisin samanlaisena ja mielessä alkaa kypsymään ties mitä ajatuksia tulevaisuuden varalle. 😀

    • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 4.11.2017 at 17:35

      Ei varmasti tarvitse katua, niitä töitä todellakin ehtii tehdä myöhemminkin. 🙂 Toi on kyllä niin totta, tälläkin hetkellä mielessä on kypsynyt ties minkälaisia ajatuksia ja haaveita tulevaisuuden matkojen varalta.

  • Reply Rosita - Matkaopas Vapauteen 4.11.2017 at 04:42

    Hieno seikkailu, joka varmasti vaan jatkuu 🙂 Ite olin tuossa iässä vasta saanut ekan kunnollisen oman alan työpaikan enkä voinut kuvitellakaan muutakuin uran rakennusta ja työn ehdoilla elämistä. Oma aikani tulikin vasta n. 12 vuotta myöhemmin havahtua, että nyt riittää! Kaakkois-Aasia oli ottanut musta jo tiukan otteen ennen omaa irtiottopäätöstä ja paljon samoja kohteita tullut koluttua kuin tekin. Näistä tulee aina hyvät vibat 🙂 Olen täysin kans samalla linjalla siinä, että pidempi reissu avaa portin elämänmuutoksiin. Myötäisiä tuulia vaan jatkossakin sen omannäköisen elämän rakentamiseen!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 4.11.2017 at 17:36

    Voi kiiiitos Rosita! 🙂 Varmaan jokaiselle tulee jossain vaiheessa sellainen olo, että nyt riittää. Uskoisin ainakin niin.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 6.11.2017 at 15:25

    Voi kun oli positiivinen ja iloinen postaus, tätä lukiessa tuli jo puolestasi iloiselle tuulelle! Oli varmasti perhosia vatsassa suuren lähtöpäivän koittaessa ja palkinto oli kyllä sitten sen mukainen. Hienoa, että reissulla kaikki kohteet oli onnistuneita ja ennen kaikkea onnea kevään hakuihin!

  • Reply Reason for Season 21.11.2017 at 15:16

    Todellakin itsensä pitää repiä irti, jos oma arki jatkuvasti ahdistaa. Siinähän valuu elämä hukkaan – ja ihan turhaan. Onneksi uskalsit lähteä, sillä näyttää siltä, että olet nyt monta seikkailua rikkaampi <3.

  • Leave a Reply