Trekkausta Pohjois-Vietnamissa

Pohjois-Vietnamissa trekkailu. Muutamat vesirakkulat ja hankaumat jaloissa, miljoona hikipisaraa, kinttupolkuja, monen monta kilometriä ja aivan uskomattomia maisemia. Niistä on tehty nämä päivät Pohjois-Vietnamin trekkausretkellä.

Saavuttiin kolme päivää sitten yöjunalla Hanoista Lao Caihin, jonka jälkeen meillä oli vielä vajaan tunnin ajomatka Sapaan. Matkaa kaiken kaikkiaan kertyi noin 380 kilometriä, joka taittui tosi vaivattomasti. Yöjuna oli aivan huippu, meillä oli neljän hengen oma hytti omilla sängyillä deluxe-luokassa. Bookattiin meidän koko reissu kaverini suosituksien perusteella Ethnic Travelssilta ja tätä ei ole tarvinnut tähän pariin päivään mennessä katua tippaakaan, vaikka varmaan vähän edullisemminkin oltaisiin reissu saatu. Hintaa neljän yön matkalle ruokineen, kuljetuksineen, majoituksineen ja oppaineen tuli kaiken kaikkiaan 200 euroa.

 

 

 

Saavuttuamme Sapaan, me otettiin pikaiset suihkut ja aamupalat, jonka jälkeen kävely alkoi. Onneksi saatiin jättää rinkat hotellille ja pakattiin vain pikkureput kolmen päivän reissua varten. Meitä on tällä hetkellä reissussa me neljä suomalaista ja yksi saksalainen tyyppi. Kuljetaan koko ajan meidän oman naisoppaan kanssa, joka on hyvin ammattitaitoinen! Ei ole suositeltavaa, että täällä liikuttaisiin hirveästi ilman oppaita, sillä maasto on välillä tosi vaativaa eikä reittejä ole mitenkään merkattu.

Meidän oli alunperin tarkoitus olla toinen yö Sapassa, mutta meidän opas suositteli olemaan molemmat yöt pikkukylissä homestay-majoituksissa. Sapa on tällä hetkellä aikamoisen rakentamisen alla, sillä turistit ovat löytäneet sen. Näin meidän opas ajatteli, että saisimme autenttisemman kokemuksen tästä reissusta ja tottahan se oli!

 

 

 

 

Ensimmäinen päivä oli suhteellisen rankka – matkaa taittui kaiken kaikkiaan 18 kilometriä. Oon elämässäni kerran aikaisemmin vaeltanut, joten en oo hirveästi tottunut tälläiseen. Raahauduttiin ensimmäiseksi Sapan vieressä sijaitsevalla vuorelle, joka on noin 1800 metriä korkea. Meidän vastapäätä näkyi Vietnamin suurin vuori, Fansipan. Tämän jälkeen laskeuduttiin alaspäin ja vaellettiin riisipeltoja ja pikkukyliä  pitkin meidän homestayhin vesiputouksen äärelle.

 

 

 

Vaellusporukka

 

Homestayssa ilta meni lähinnä korttia pelatessa, illallista syödessä asukkaiden kanssa, riisiviinin juomista ja vesiputouksessa uiden. Meitä varoiteltiin vesiputouksista tai lähinnä sinne kiipeämisestä, sillä pari vuotta sinne oli kielloista huolimatta kiivennyt turisti, joka oli sitten tippunut alas. Näinpä tyydyttiin olemaan kohdassa, johon vesiputouksen vesi laskee. Homestay oli tosi sympaattinen ja asukkaat oli mitä ihanimpia (sekä aivan loistavia kokkeja!) Aamulla oli sitten taas uusi herätys uuteen trekkauspäivään!

 

Homestayn keittiö

 

 

Aamupalat naamaan ja eikös taas lähdetty jotain jäätävän isoa vuorta kapuamaan ja sykkeet nous taivaisiin asti. Saavuttiin 15 kilometrin jälkeen meidän tämän yön pikkukylään, ja oltiin täällä myös homestayssa yötä. Homestayn asukkaat oli mitä mainioimpia, pelattiin miehen kanssa korttia monen monta tuntia ja hän juotti meille erittäin tiuhaan tahtiin riisiviiniä (1,5 litran pullo oli tyhjä alle puolessa tunnissa). Toisen päivän trekkailut ei tuntunut lähellekään niin pahalta, kuin ensimmäisen päivän kidutukset. Liekkö maasto vähän helpompi ja alkoi keho tottua erilaiseen kävelyyn?

 

 

 

Tänään olin tosi järkyttynyt siitä, kun palattiin takaisin vesiputoukselta homestayhin, edessämme käveli paikallinen nainen, joka viskasi ison laatikollisen roskia jokeen. Siis jokeen. Oikeasti, mikä ihmisiä vaivaa? Olis tehny niin mieli mennä paasaamaan luonnon roskaamisesta. Marraskuussa tein Instagram Travel Thursdayta varten postauksen maailman meristä, ja sieltä löytyy kattava paketti tietoa meristä ja eritysesti niiden roskaamisesta. En kyllä yhtään ihmettele, että Vietnam on kärkimaissa roskaamisen suhteen – täällä nimittäin roskaa on joka puolella.

 

Kuvassa oleva nainen kippasi sekunti tämän kuvan ottamisen jälkeen roskat jokeen. Voitte vain miettiä, miten raivoissani olin.

 

Kaiken kaikkiaan kilometrejä on takana vajaa 30 ja tänään onneksi vain paistateltiin päivää vesiputouksilla Ban Hon kylässä ennen yöjunan lähtöä takaisin Hanoihin (ja sieltä Halong Baylle suoraan). Kilometrit tuntuu jokaisessa kehonosassa ja välillä on ollut tosi rankkoja kohtia. Toisaalta, jaksamista rakkuloista huolimatta on saanut maisemista ja tahdonvoimasta mennä eteenpäin kohti määränpäätä.

Mitä noihin maisemiin tulee, oon saanu vähän väliä olla suu auki siitä, miten upea luonto täällä on! Vaikkei Sapa ja sen ympäröivät pikkukylät ehkä ole parhaimmillaan juuri nyt ulkonäöllisesti, sillä riisipeltojen sato on juuri poimittu – on se silti pirun kaunis! Ollaan oltu myös tosi onnekkaita säiden suhteen, sillä täällä ennen meidän saapumista on satanut paljon ja on ollut tosi kylmä. Sapassa voit pahimmillaan törmätä lumisateeseen ja asteet voivat olla lähempänä nollaa. Onneksi meillä on ollut tosi aurinkoista ja lämmintä, paitsi iltaisin asteet tippuu vajaaseen kymmeneen – tämä tuntuu alkukesän öiltä lähinnä.

 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä on kuvina meidän Pohjois-Vietnamin trekkausretki:

 

 

 

 

 

Reitti, joka kuljettiin oli seuraavanlainen: Sapa – Sa Seng – Hau Tao –  Ciang Ta Chai – Su Pan – Ban Ho. Otettiin tänään vielä kuljetus takaisin Sapaan, jossa palkittiin itsemme jalkahieronnalla. Voin kertoa, että tämä hieronta oli jokaisen kolmen euron arvoinen. Tuntui tosi hyvältä hieronta tollaisen rutistuksen jälkeen. Sapassa ja sen lähikylissä on erilaisia ”heimoja”, jotka yleensä asuvat tietyissä kaupungeissa. Me törmäsimme Mong ja Red Dao heimoihin reissumme aikana.  Yläpuolella yhteiskuva heimolaisten kanssa, johon myös matkaoppaamme Mo kuului.

Henkilökohtaisesti elämäni parhaimpia ja upeampia kokemuksia. Tämä reissu taitaa mennä kärkeen kohteista, joita oon Vietnamissa tällä hetkellä nähnyt! Tällä hetkellä ollaan yöjunassa kohti Hanoita, jossa pikainen freesautuminen hotellilla ja sitten nokka kohti Halong Bayta. Mahtavat päivät tulossa taas.

 

Sapa trekkaus

 

Mitäs ootte mieltä, lähtisittekö tälläisellä reissulle?

 

Veera


AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA-blogiani voit seurata Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Blogipolun  tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jeanette 9.3.2017 at 04:57

    You’ve got to be kidding me-it’s so trnaapsrently clear now!

  • Reply Adventue Journey 18.6.2018 at 11:31

    Thank you for sharing. It is very interesting!

  • Leave a Reply