Kohdeopas aurinkoiselle Ranskan Rivieralle

Bonjour!

Viime kuussa reissailtiin pitkin Ranskan maata ja pyörähdettiin me myös Italian puolella pari yötä – rakastuin Ranskaan! Pikkukylien herttaiset kujat ihanine ikkunlautoineen, idylliset ja laadukkaat ravintolat, ruokamarketit sekä Rivieran auringon lämpö vei minun sydämen.

Pidettiin Ranskan puolella meidän tukikohtana Nizzaa, jonne oltiin myös ostettu meidän lennotkin. Ranskassa on niin kätevät kulkuyhteydet ja Nizzasta käsin pääset helposti  myös vaikka Italian puolelle junalla about tunnissa. Meillä oli mitä söpöin boutique-hotelli aivan pelipaikoilta Nizzan keskustasta, rautatieaseman lähettyviltä. Mä en keksi hotellista mitään pahaa sanottovaa, se oli niin s ö p ö sekä henkilökunta oli mitä auttavaisinta ja ystävällisintä – tuolle hotellille täydet 5/5!

 

Nizza

Nizza

Nizzan suihkulähteet

FullSizeRender 13

 

Nizza itsessään oli sopiva sekoitus kaupunkilomaa ja rantalomaa. Ainoana miinuksena pakko mainita vähän Nizzan rannat – ne ovat tosi kivisiä ja kivet tuntuu budjettimatkalaisen selän alla, sillä aurinkotuoleista pyydettiin noin 25 euroa päivältä. Hyvä puoli oli ainakin, ettei ollut hiekkaa joka puolella kehoa biitsipäivän jälkeen! 😉 Nizzassa meidän pääpaino oli hyvässä ruuassa ja viinissä sekä rannoissa. Kaduilta löytyy paljon myös erilaisia viinikauppoja ja löydettiinkin yksi oikein erinomainen, josta saatettiinkin kotiuttaa shampanjapullo jos toinenkin. Yritettiin myös kaupanpäällisinä saada isoja puisia shampanjalaatikoita, joita meitä löytyy kotoa esimerkiksi säilytysratkaisuina – myyjä kehotti yställisesti tulemaan myöhemmin uudelleen. Myyjä kertoi kummaksuen, että nää laatikot ovat nykyisin erittäin haluttua kamaa – näköjään muillakin ihmisillä on hyvä sisustusmaku.

Suosittelen lämpimästi myös kuljeksimaan Vieux Nicen pikkukujille vähän syvemmälle ja sieltä löytyy monen monia ravintoloita, myös erittäin edullisestikin – yhdessä paikassa meidän (lue minun) suorittaminen oli erittäin onnistunutta: vaikka miten monta kertaa väännettiin tarjoilijan kanssa, että halutaan valkkaria – pöytään tuli pullo punaista. Jussilla ei varmaan valittamista ollut, sillä itse pystyin juuri ja juuri juomaan sen yhden lasin punaista – mikä uhrautiminen auttaa neitoa hädässä ja tyhjentää loppupullo.

 

Baarissa annettiin sushia kyytipojaksi juomien kanssa

Baarissa annettiin sushia kyytipojaksi juomien kanssa

 

Mun reissailuihin kuuluu kävelyä aina paljon, musta on paras keinoa kokea kaupunkia ja eksyä uusiin paikkoihin jaloin. Niinkuin tälläkin kertaa, tuli käveltyä paljon. Nizzan pääkatu on Promenade des Anglais, jossa vietettiin myös aikaa useana iltana (lue: nautittiin kuohuvaa meren rannassa) ja kadulla oli myös Nizzan kuorma-auton iskun muistopaikka – noin 50 metrin matkan varrella oli iso kasa muunmuassa kukkia, nalleja ja kuvia. Tämä oli kyllä koskettavaa ja silloin sitä mietti taas, että miksi me kaikki ei voida olla vain yhdessä sovussa ja olla tekemättä toisillemme pahaa – siinäpä kysymys. Alue oli nätisti aidattu, jotta omaiset pääsisivät lähemmäksi sekä muistoesineet pysyisivät ehjinä. Kaikki turistit ei tätä ihan kunnioittaneet: menivät aidan yli kävelemään tavaroiden päälle melkein ja ottamaan kuvia – toivottavasti saivat hyvän instamomentin, mutta mun mielestä uhrien kunnioittaminen oli kaukana.

 

Promenade de Anglais

 

Saatiin aika pintaraapaisu Nizzaan, sillä vietettiin siellä periaatteessa vain yksi päivä kunnolla ja satunnaisia iltoja, kun oltiin saavuttu takaisin Nizzaan muiden kaupunkien visiiteiltä. Mun mielipide on, että Nizzaan itsessään riittää helposti tuo määrä, sillä lähellä on niin paljon kaikkea kaunista. Olisi ollut hukkaan heitettyä löhöttää koko loma Nizzassa. No missä me sitten käytiin muuten? Cannesissa, Antibesissä, Monacossa, Italian puolella Ventimigliassa ja Sanremossa sekä vuokrattiin pikkuinen Opel-purkki yhdeksi päiväksi ja ajeltiin pitkin Ranskan vuoria Gorges du Verdoniin ja takaisin.

Yhtenä aamuna päätettiin suunnata kohti Cannesia, josta meillä oli lähinnä mielikuvia elokuvajuhlien takia. Kyllähän tuolla aikamoista luksusautoa (ja luksusvenettä) oli ja vähän parempaa seppälää ihmisillä päällä. Lievästi sanottuna itsellä oli aika nuhjuinen olo, sillä vietettiin aamu Cannesin rannoilla uiden ja auringosta nauttien. Pieni freesaus kahvilan vessassa ja tämän jälkeen mentiin tutustumaan Cannesiin tarkemmin. Mun mielestä joka reissulla pitää tehdä jotain oikein turistimaista ja Cannesissa pakotin Jussin mun kanssa kaupunkijunaan, jossa nähtiin kaikki pääpaikat. Olihan sitä lievästi sanottuna hölmö olo pönöttää puolityhjässä junassa kuulokkeiden kanssa, mutta tulipahan nähtyä sellaisia paikkoja, minne ei oltais jaksettu tai tajuttu kävellä päiväreissun aikana.

 

Cannes

Vaikken autoista tiedä mitään, niin ei tälläset peruspirkon autoja oo - paitsi Cannesissa näköjään ku näitä oli joka kulmalla

Vaikken autoista tiedä mitään, niin ei tälläset peruspirkon autoja oo – paitsi Cannesissa näköjään ku näitä oli joka kulmalla

Cannesin rantsuilla

 

Söin ehkä parasta ruokaa Cannesissa, etanoita! Ranskassa on tosi paljon niinsanottuja päivän menuita, jotka sisältää kolme ruokalajia ja ovat hinta-laatusuhteeltaan hyviä. Ruokailtiin muutaman kerran näin ja ei pettänyt millään kertaa – Cannesin päivän menu oli yksi mun suosikkeja! Täällä sama vinkki kuin Nizzassa: mene syvälle pikkukujille. Kaikki autenttisemmat ja paikallisemmat paikat löytyy vähän syrjemmästä kuin nähtävyyksien ja turistisumppujen vierestä.

 

Plat du jour

Plat du jour

Plat du jour

 

Päivä Cannesissa alkoi olla pulkassa ja juna takaisin Nizzaan. Oikeasti, Ranskan Rivieran näkeminen oli niin helppoa ja vaivatonta selkeiden junayhteyksien takia. Ei oo koskaan millään reissulla ollut näin helppoa ja vaivatonta määränpäihin matkustaminen. Oltiin aluksi mietitty, että vuokrattaisiin auto useammaksi päiväksi, mutta julkinen liikenne oli niin hyvä – meillä olisi vaan kestänyt enemmän autolla ja parkkipaikkojen metsästämisessä. Mitä autoiluun Ranskassa tulee, huomaa että heille auto on vain auto. Asia, millä mennää a paikasta paikkaan b ja that’s it. Kaikki autot oli aivan naarmuilla ja lommoilla, hyvä että autoista ei puuttunut kokonaisia osioita. Tyhjät parkkipaikat oli tosi vähässä ja en ymmärrä, miten autoja on edes saatu noin pieniin väleihin. Parhaimmillaan auton keula ja perä koski toisia autoja – ei olisi minusta Ranskassa parkkeerajaksi sillä täällä Suomessakin tartten suurinpiirtein kolmen auton välin, että lähden edes yrittämään.

 

Cannes

Cannes

Cannes

 

Autokappaleesta päästäänkin luontevasti meidän autonvuokraukseen. Päätettiin, että vuokrataan seuraavalle päivälle auto ja käveltiin Nizzan rautatieasemalle, jossa  samassa tilassa on kaikki autonvuokrausfirmat. Kyseltiin vähän eri yrityksiltä, millasta olisi tarjolla ja mihin hintaan. Hintaeroja oli tosi paljon, joten kannattaa kysellä eikä vain ottaa ensimmäistä vaihtoehtoa. Mentiin viimeisenä Hertzin pisteelle, jossa Jussi hetken päästä tajusi, että meitä palveleva nainen olikin suomalainen ja vaihdettiinkin sitten kotimaiselle kielelle. Otettiin auto vapailla kilometreillä ja kaikilla vakuutuksilla, meitä palvellut Virpi antoi meille hyvät Suomi-alennukset ja auto irtosi alle satasella. Auto olisi ollut tosi paljon edullisempi, jos meidän reissukilometrit olisi mahtunut 250 kilometriin, mutta tiedettiin että reissu Gorges du Verdoniin maisemareittejä pitkin vuoristossa tulee viemään enemmän, joten otettiin auto suoraan vapailla kilometreillä.

 

Meidän purkki!

Meidän purkki!

Ranskan vuorilla

Ranskan vuorilla

FullSizeRender 18

 

Tää autoreissu oli ehkä yks parhaimpia juttuja, sillä maisemat vuorilla oli oikeasti mitä kauneimpia. Meitä ei haitannut yhtään, että meidän suunnitelmat meni uusiksi: meidän olis pitänyt ehtiä myös laventelipeltoja katselemaan Luberoniin kerta nyt autolla oltiin suurin piirtein samoilla suunnilla. Kaikki ei kuitenkaan menny niinkuin elokuvissa ja meidän matka kesti noin 4-5 tuntia kanjoneille ja oli pakko jättää Luberon toiselle kertaa, jotta ehdittäisiin takaisin Nizzaankin. Pysähdetiltiin vuorilla paljon ihastelemaan maisemia sekä kadut oli tosi kapeita ja tuntemattomia meille, ei me ajettu lähellekkään niin kovaa kuin paikalliset. Pääsin olemaan kartturina oikean paperisen kartan kanssa, sillä eihän meidän omat puhelimen navigaattorit toimineet – hattua on kyllä nostettava äidille joka 20 vuotta sitten isän vieressä kartturoi millon minnekin, ei kukaan ilmoita ääneen jos on väärä suunta tai että tosta olisi pitänyt kääntyä.

 

Vihdoinkin päästiin meidän määränpäähän, vaihdettiin äkkiä vaatteet ja mentiin uimaan. Vuokrattiin polkuveneet ja lähdettiin sillä kohti Gorges du Verdonin kanjonia. Polkuvene oli yllättävän raskas pidemmällä matkalla, me saatiin vielä joku oikein rämä ja pieni polkuvene, jolla oli tosi hidasta kulkea. Suosittelen kanootteja vaikka niihin oli tosi pitkä jono, on niillä liikkuminen paljon vaivattomampaa. Jussi kävi myös uimassa kanjonissa – itse olin sen verran nössö, että jäin ottamaan rennosti ja uittelemaan varpaita meidän polkuveneestä.

Paluumatkalla pysähdyttiin Aiguines nimiseen kylään syömään ja suunniteltiin uusi (lue nopeampi) reitti takaisin Nizzaan. Ajeltiinkin takaisin isompia teitä pitkin Grassen kautta ja matkaan meni puolet lyhyempi aika vaikka pysähdeltiin ihastelemaan muunmuassa auringonlaskua. Suosittelen kuitenkin jompaan kumpaan suuntaan menemään vuoria pitkin, maisemat on sen arvoisia!

 

Aiguines

Aiguines ja meidän auto

Aiguines

Aiguines

Onnelliset matkaajat

Onnelliset matkaajat

 

Yks mun suosikeista oli kyllä Antibes, jossa vietettiin myös kokonainen päivä. Juna aamulla kohti Antibesiä Nizzasta ja osuttiin sopivasti Antibesissä ruokamarketeille, josta ostettiinkin aamupalaa ja evästä rannalle. Miks Suomessa ei oo tälläsiä marketteja vaan käydään tylsästi Alepoissa, Prismoissa, Cittareissa tms? Kattokaa nyt tota värikkyyttä ja raikkautta!

 

Antibes

Antibes

Voisin syödä noi kaikki juustot!

Voisin syödä noi kaikki juustot!

Macorenseja rantsulle evääks!

Macorenseja rantsulle evääks!

Paikallisittain tuore patonki laukussa mukana

Paikallisittain tuore patonki laukussa mukana

 

Pikkukujat vei myös mun sydämen Antibesissä – kauniita kujia, kauniita taloja, kauniita yksityiskohtia.  Oisko miten siistiä, jos sun omat kotikadut olis tollasta väriloistoa ja kauneutta. Ei tässä mun Kallion kotikadussakaan mikään vika oo, mut vaihtaisin mielelläni kotini tuollaiseen.

Antibes

Oispa mun kotikatu myös tällänen!

Antibes

Katuja

 

Meitä harmitti, että meillä jäi vielä tosi paljon nähtävää ja koettavaa Rivieralta. Toisaalta kymmenen päivän loma oli sinänsä ihan riittävä, mutta enempikin olisi kelvannut. Mua ei vielä joskus parisen vuotta sitten kiinnostanut Ranska yhtään, mutta pakko oli kyllä muuttaa mielipide asiasta. Sain idean tästä reissusta Mondo-lehdestä – siinä oli pidempi juttu Ranskan Rivierasta ja siitä se ajatus sitten lähti!Mitä mieltä te ootte Ranskan Rivierasta? Seuraavassa postauksessa lisää sitten Monacosta ja Italiasta!

Veera

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply