Tuulet puhaltaa

Muutama kuukausi on ehtinyt taas vierähtää viimeisestä päivityksestä, hups! Ei siinä, ettäkö elämä olisi ollut tylsää, päinvastoin: paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyvää kuin huonoakin. Niin festareita kuin hautajaisiakin. Reissuja ei ole kesällä ollut, ei edes kotimaanmatkailua, vaan koko kesä on kulunut minulle niin rakkaassa Turussa, jee!

Tuli alkukesästä ero Juhan kanssa ja hän muutti takaisin Helsinkiin. Turku ei missään kohtaa tuntunut hänelle kodilta ja minä puolestani en halunnut takaisin isolle kirkolle. Olihan siinä tietty taustalla muutakin, mutta ne eivät kuulu muille kuin meille kahdelle. Kaiken kaikkiaan olen Juhalle enemmän kuin kiitollinen yhteisistä vuosista ja lukuisista seikkailuista. Jäi paljon hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi kiikkustuolissa!

Nyt siis kesä on mennyt sinkkuillessa, joka puolestaan on tarkoittanut paljon töitä, kavereita, reenaamista ja Westonsia jokilaivoilla. Kaikkea sopivassa suhteessa tosin: ei liian pitkiä työputkia, en ole unohtanut liikunnan tärkeyttä, olen nähnyt kavereita lähes päivittäin ja pitänyt hauskaa juuri sopivasti (tai ehkä hitusen liikaa). Veneillessä on mennyt monta päivää ja olen hurahtanut uuteen harrastuksen, nimittäin geokätköilyyn. Se on ihan superkivaa! Äiti, sisko ja sedän vaimo harrastavat sitä myös (+olen saanut muutaman kaverinkin kosiskeltua kokeilemaan) ja ollaankin perheen kesken paineltu menemään ties missä kallion koloissa, kukkuloilla ja autioilla saarilla. Ollaan nähty sellaisia paikkoja, joiden olemassaolosta ei ole ollut mitään tietoa. On tullut vedettyä bikineissä luolastoissa, kiivettyä puuhun, ryömittyä mudassa ja naurettua aivan hulluna, kun sisko makasi maassa keskellä Turun keskustaa käsivarsi kokonaan vesirännissä. Ja hei, kuinka moni voi sanoa kävelleensä maan alla viemärissä?

Virallista kesälomaa en ole päässyt vielä pitämään, koska lähden syyskuussa taas reissuun Indonesiaan. Lomapäiväni ovat siis edessä. Onneksi työni Raha-automaattiyhdistyksellä on superjoustavaa ja pystyn säätelemään työmääräni ja kellonajat aika pitkälti niin kuin itse haluan. Heinäkuun helteillä tuli pidettyä vapaata tai sitten maattua päivät rannalla ja illat töissä; sadepäivinä keräilin tunteja pankkiin ja väänsin pitkää päivää. Eikä minun työ oikeastaan tunnu työltä lainkaan ja duunikaverit on huippuporukkaa, joten lähinnä saan rahaa siitä, että lähden töihin pitämään kivaa.

Mitä syksyn reissuun tulee, niin suunnitelmat ovat menneet jonkin verran uusiksi. Alunperin meidän piti Juhan kanssa mennä Lombokille ja Sumballe sukeltamaan ja surffaamaan. Juha on kuulemma edellen menossa Lombokille, mutta itse aion lentää Endeen trekkaamaan yhdelle tulivuorelle ja pamautella maanteitse ja vesitse aina Aloriin asti sukeltamaan. Sitten teen jossain kohtaa Visa Runin ja käyn tutustumassa yhteen maailman uusimmista valtioista, Itä-Timoriin, ja palaan sieltä vielä hetkeksi takaisin Indonesia puolelle, todennäköisesti Lombokille. Hieman erilaista reissua siis taas tiedossa. En malta enää odottaa!

Muutoksen raikas tuuli siis heittelee hiuksia ees taas toden teolla. Totuttelen vieläkin yksinoloon ja omaan rauhaan. Asumiskuviotkin ovat vielä sekaisin, kun jäin nyt yksin asumaan Juhan ja minun yhteiseen kotiin. Remontti on vielä jokseenkin kesken, mutta kun viimeisetkin tapetit on seinillä, niin tervetuloa asuntoesittelyyn! Ja kun kämppä on myyty, niin minua ei enää pidättele Suomessa mikään, bujaka!

Turku Sunrise

Kiinnitin huomiota yhtenä yönä, kun kävelin kotiin, että kuinka kaunis Aurajoki on aamun sarasteessa. Niinpä sitten seuraavana yönä otin töihin kameran mukaan ja jäin vuoron jälkeen istuskelemaan teatterisillalle. Värit ja tunnelma vaihtuivat tiuhaan. Tässä muutama otos (yllä on kuva joesta, kun menin töihin ja alla kun pääsin):

Sellasta. Kaunis, kaunis Turku. Hyvä fiilis.

Tässä vielä muutama kuva, jotka lätkäytin Instagramiin:

Terveisin

Onnellinen turkulainen

Huomenna se on menoa, jei!

Tässä alkaa olla kohtalaisen hilpeä olo -lähtö lähestyy, enää 29h. Parhaille ysteille ja duunikavereille olenkin jo infoillut, että aikaistettiin lentoja reilulla kahdella viikolla. Lennot on Kilroyn kautta ja päivämäärämuutos maksoi sellaiset 95€ per nassu. Meillä molemmilla loppui työt tällä viikolla (Juhalla oli maanantaina vika vuoro ja mulla tänään), joten mikäs meitä estelee lähtemästä hieman aikaisemmin. Ja kun miettii, miten moneen kertaan tuo 95€ tulee kulutettua Suomessa, niin se on let’s go ja saletisti natsaa! Vähän inhaa, että mun vika työvuoro on taas yksin ”työskentelyä” eikä pääse hyvästelemään kolleegoita, mutta minkäs teet. Lupaan jättää taukohuoneeseen läksiäispullaa. Kiitos RAY kuluneista vuosista!

Hirmuista hommaa tämä kaikkien asioiden järjestäminen reissukuntoon. Vieläkin täytyy päästä katsastusasemalle hoitamaan auto pois vakuutuksista ja rekisteristä, siirtää Elixia-jäsenyys eteenpäin ja käydä huomenaamulla hammaslääkärissä porauttamassa reikä. Mulla kävi ihan mieletön onni mun legojen kanssa: maanantaina vihlaisi yläkutonen salmiakkia syödessä ja eilen kävin porauttamassa reiän (niitä löytyi siis kaksi). Se reikä oli joku kummallinen hampaan sisäinen eikä näkynyt tai tuntunut ulospäin. Röntgenistä lekuri katseli, että se on hullun iso ja tosi lähellä juurta. Vuoden sisällä olisi varmaankin jo yltänyt hermoihin asti eikä juurihoito Aasiassa kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Ja vielä olen irtisanomisajalla, joten työnantaja maksaa… Ai niin, pitää suunnata vielä tänään töiden (TJ 0!) jälkeen Turkuunkin. Mä menin vähän tunaroimaan ja jätin mun luottokortin ja Visa Electronin Espanjaan, hups! Mun osoite on nykyään vanhempien luona, joten täytyy hakea ne sieltä asti. Toivottavasti ovat jo tulleet tai muuten mennään Juhan korteilla (ei muuten yhtään huono vaihtoehto, hah). Illalla on pöytävaraus Blankoon. Ihana nähdä mun parhaita kavereita vielä vikan kerran! Aamulla pitääkin tulla takaisin jo seiskan junalla porattavaksi, kun ei ollut myöhempiä aikoja. Mulla ja Juhalla on duunin puolesta Sporttipassi ja tottakai työnantajalta tulee nyppäistä kaikki irti, minkä vain pystyy. Soitin Sukelluskeskukseen ja niillä voi Sporttipassilla maksaa myös tuotteita eikä vain sukelluksia, jippikajei! Lähti vedenalainen kamera tilaukseen ja Juhalle harppuuna. Huomenna noudettavissa. ”Rahis” maksaa!

Tuossa aikaisemmin panikoin paluulennon kanssa. Tai siis, kun Taikamaahan ei saa viisumia, jollei ole näyttää lentoa pois sieltä. Mutta enää ei ole hätiä mitiä: mä meinaan taiteilin Paintillä meille lipun! Musta on tullut hetkessä nörtti. Vieläkään ei tiedetä minne suunnataan Bangkokin jälkeen, mutta kaipa se aika sen näyttää. Turha sitä on alkaa murehtia. Päivä kerrallaan -se on hyvä niin! Seuraavaksi taidankin päivitellä idämmämmällä. Hasta la vista ja surffilauta kainaloon!

Ja loppuhuipennus:

Mies saapuu töistä kotiin. Vaimo istuu sohvalla ja
katselee Jamie Oliverin kokkausohjelmaa.
Mies: ”Mitä sä tuota katsot, kun et osaa kuitenkaan mitään ruokaa laittaa”.
Vaimo: ”Katothan säkin pornoa”.

Täältä tullaan, elämäntapamuutos!

Nyt meni korkki kiinni loppu kuuksi. Ei tässä touhussa ole mitään järkeä. Jussina tuli vedettyä neljä päivää, seuraavana viikonloppuna mökillä kolme ja nyt Ruisrockissa kolme päivää. Kiloja on kertynyt vyötäröllä enemmän kuin ikinä ja sen kyllä huomaa. Vaaka näytti maanantaina 65,6kg normaalin 60kg sijaan. Lenkille, mars!

Viime vuonna ruississa olin huippukunnossa ja vetelin ilman paitaa huoletta. Nyt vaatteet pysyivät tiukasti päällä. Duudsonit-kuva on siis vuodelta 2011, jossa pyörittiin toisen Heidin kanssa änkyräkännissä pari päivää. Tänä vuonna meitä oli viisi ja yhtä monta kertaa kovempi meno!

Perjantaina lähdettiin ajamaan stadista Turkuun klo 11:30 ja silti oltiin alueella vasta ilta seiskan aikaan. Hups! Salakuljetettiin 0,5l leka kossua mun minihameen alla joka päivä (piilopullo = pillupullo!) ja vedin sitten mojovat humalat. Muisti jäi jonnekin Ruissaloon, mutta ei hätää -hauskaa oli! Näin mun lempparinikin eli Disco Ensemblen, jippikajei!

Lauantai oli puolipilvinen ja nätti. Levitettiin kertakäyttöpöytäliina rantalavan eteen ja siinä meni käytännön koko päivä. Kossupullo oli juotu noin tunnissa, kaljateltat onneksi palvelivat, näin enemmän tuttuja kuin ikinä, toinen Heidi päätti ottaa pienet nokoset ja poltti ihonsa, naurettiin vuoden edestä ja nautittiin täysillä bändeistä (SMG, Fintelligens, PMMP, Mike Monroe, Nightwish…) ja hyvästä meiningistä.

Sunnuntain säästä ei voi ihan sanoa samaa kuin aiemmista päivistä. Vettä alkoi tulla taivaan täydeltä, mutta säätiedotuksissa luvatulta myrskyltä vältyttiin. Kumisaappaita ei tietenkään tullut mukaan, mutta ei hätää -släpäreillä on hyvä kahlata mutavellissä! Ja yhtä hyvältä bänditkin kuulostivat: Apulanta, Jukkapoika, Eput ja sadekin lakkasi sopivasti, kun SNOOP DOGG pärähti lavalle!

Ruissista pamahdettiin vielä jokilaivoille ja sufoon. Tappiin asti tietty ja snägärin kautta majapaikkaan. Taisi siinä oksennuskin yöllä lentää (shottien määrästä päätellen ihmekös tuo)…

Tiistai-illalla sain itkupotkuraivarit enkä kehdannut liikkua kotoa minnekään (paitsi myöhäiselle kävelylenkille). Miten ihminen voi niin pahasti masentua muutaman kilon saatuaan, vaikka tietää olevansa parin viikon päästä taas rantakunnossa?? Joo, huono itsetunto. CHECK. Mutta miksi ihmeessä? Vai olenko vain liian ankara itselleni ja asettanut liian tarkat rajat siihen, miltä mun pitäisi näyttää? Jaa’a. Tuskin olen ainut, mutta jos olen, niin antakaa anteeksi kiukutteluni….