Canggu -hipsterisurffareiden mekka

Canggu on skeittilautoja, joogasessioita, nenälävistyksiä aamusurffia.

Canggu on hipsterikahviloita, livemusiikkia, toistaan pidempiä partoja, ituja ja pähkinöitä.

Canggun seiniä koristaa suuret maalaukset ja ilmassa on kukkainen tuoksu.

Canggun paita on solmuvärjätty ja hiukset on viimeksi harjattu äidin toimesta vuonna nakki ja kattila. Käsivarsia koristaa paitaakin värikkäämmät tatuoinnit.

Canggun ikä on kahden ja kolmenkymmenen välissä ja kansalaisuus 90% australia.

Canggu syö trendikkäästi puolilta päivin: mysliä ja tuoreita hedelmiä. Saattaa seassa olla myös hippisiemeniä. Kahvi on Flat White -ilman sokeria. Aamiaispaikka: Betelnut.

Iltapäivällä canggu rentoutuu, harrasta joogaa ja shoppailee orgaanista teetä ja vielä orgaanisempia vaatteita.

Ennen auringonlaskua Canggu surffaa Echo beachin aalloilla on kyynärpäätaktiikka käytössä. Surffareita on lähemmäs sata. Ilta hämärtyy. Ei kellolla muuten niin väliä, mutta Canggun pitää ehtiä Old Mansin häppäreille.

Myöhemmin illalla Canggu heittää uutta vaatetta niskaan. Nyt t-paidan etumuksessa on nouseva trendibrändi, surffivaatteita tuottava pikkupulju New South Walesin rannikolta.

Canggu ajaa vuokraskooterilla viettämään iltaa Pretty Poisoniin tai Deus Ex Machinaan -olut kädessä ja tyttö takana. Skootterin vasemmassa sivussa on surffilautateline, joka nyt ammottaa tyhjyyttään. Tyttö pitelee skeittilautaa: Deus on tunnettu halfpipestaan (ja ilmaisista tatuoinneista, joita innokkaimmat jaksavat jonotella tunteja).

Deus Ex Machina

Pretty Poison

Canggu tarjoaa kierroksen Bintangia ja kertoilee hurjia tarinoita. Tytöt nauravat ja Canggu on pursuaa tyytyväisyyttä. Canggu harvoin örveltää, kuten Kuta. Canggu juo paljon, myöhään, aina pikkutunneille asti. Mutta Canggu ei sammu, ei huligoi.

Canggu pitää imagoa yllä. Canggu ei ikimaailmassa myönnä olevansa turisti. Canggu on päällepäin täyttä surffia ja hipsteriä, mutta tarkoituksella ja suurella sydämellä. Canggu ei pidä Bintang -vaimonhakkaajaa päällänsä eikä shoppaile turhanpäiväistä turistikrääsää.

Canggu on sekoitus riisipeltoja ja hulppeita luksushuviloita. Valitettavasti Canggu on yhä enemmän ja enemmän rakennustyömaita.

Jos tahdot kokea Canggun taian, tee se nyt, ennen kuin Canggu muuttuu naapureidensa, Seminyakin, Legianin ja Kutan kaltaisiksi montereiksi.

Suomalainen sukellusresort -Sanctum Una Una

Olin tavannut muutamaa vuotta aiemmin reissullani suomalaisen Emmin, joka silloin pyöritti sukelluskeskusta Indonesian Sulawesissa, Togean -saarilla. Vaihdoimme facebookit ja viime syksynä olimme taas yhteyksissä. Kuulin hänen perustavan oman sukellusresortin samoille seuduille ja kysyin heti mahdollisuutta mennä suorittamaan Dive Master -kurssini ja jäädä hänelle töihin. Sehän passasi.

Vietin siis joulu-helmikuun saarella, jossa ei ole yhtään ainutta autoa, lehmät paskovat nurmikot täyteen, kyläläiset uskovat metsänhenkiin Allahin sijaan, ja jossa oma pesuvesi nostetaan ämpärillä kaivosta. Tällainen paikka on Emmin uusi paratiisisaari Una Una.

Una Una on itse asiassa tulivuori, jonka purkautuminen vuonna 1983 pakotti saaren asukkaat jättämään kotinsa. Kauniita siirtomaa-aikaisia rakennuksia tuhoutui tai raunioitui. Vuosien saatossa asukkaita on palannut takaisin ja nyt heitä on noin tuhat. Tarkkaa lukua ei kukaan osaa sanoa ja paikallisilta kysyttäessä vastaus on ”200 miestä” -naisia ja lapsia ei lasketa. Una Unan pääuskonto on islam, mutta paikalliset tuntuvat uskovan sieluihin ja henkiin enemmän kuin Koraaniin. Ketään ei jaksa kiinnostaa, miten kukakin pukeutuu ja huivikin pistetään päähän vasta, kun on asiaa kylille. Kotona kirmataan juuri niinkuin huvittaa.

Saavuin saarelle vietettyäni ensin muutaman viikon Australiassa uuden ihastukseni luona. Ajoitus ei ollut loistavin lupautua töihin keskelle ei-mitään, kun sydän olisi halunnut olla jossain aivan muualla. Olin kuitenkin niin innoissani, että olisin heti halunnut asettua taloksi vaikka loppuelämäkseni! Emmin ja hänen indonesialaisen miehensä Andrin resort ei ollut vielä lähellekään valmis, ja pääsinkin kunnolla töihin heti alkukättelyssä. Suunnitelmassa oli rakentaa kymmenen bungalowia, ravintola ja sukelluskeskus, joista yhdestä ainoasta rakennuksesta oli perustukset tehty. Muista ei näkynyt vielä jälkeäkään. Tehtävää siis riitti aina kantojen kaivamisesta kylttien maalaamiseen ja lakanoiden ompelusta kukkien istutukseen.

Asuimme noin kilometrin päässä tulevasta resortista eräässä ihanassa indonesialaisessa perheessä. Minulla oli oma huone aivan rannassa ja pystyimme majoittamaan kerrallaan neljästä kuuteen asiakasta, jotka saapuivat saarelle joko seikkailumielessä tai maailmanluokan sukelluksen perässä. Vaikka sukelluskeskus ei virallisesti ollutkaan auki, niin pystyimme silti viemään asiakkaita pinnan alle. Se vaati joustoasekä meiltä että asiakkailta, avointa mieltä ja valmiutta erikoisiin tilanteisiin.

Emmille iski väsy sukellusten jälkeen. Tankkien päällä on pehmeä ottaa nokoset.

Monet voivat vain haaveilla tutkimussukelluksista tuntemattomaan, mutta me pääsimme sitä tekemään. Hyppäsimme veneeseen ja suunnistimme kohti uusia vedenalaisia kaikkeuksia, joissa kukaan ei ollut ennen sukeltanut. Kyselimme apua kalastajilta paikan valinnassa jakatsastimme kohteen, jossa kala nappaa parhaiten. Sain itse nimetä tämän kohteen ja annoin sille nimeksi Hong Kong. Syynä yksinkertaisesti se, että kalaa oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Löysimme aivan mielettömiä korallipuutarhoja, joita moni on nähnyt vain telkkarissa.

 

Saarella voi myös tehdä erilaisia retkiä. Vein muutamaan otteeseen asiakkaitamme keskelle viidakkoa pieneen hökkeliin, jossa paikallinen metsiensankari valmistaa sokeria. Lisäksi trekkasimme yhtenä päivänä saaren keskelle, jossa maan uumenista tupruttaa edelleen vaarallista rikkikaasua. Kaiken tohinan ja asiakkaiden tyytyväisinä pitämisen keskellä oli aikaa myös rentoutua. Eräs asiakkaistamme piti pienen joogatuokion, johon intopiukeana osallistuin. Ja aina kun ilta koitti, eikä pää kolahtanut sekunnin sadasosassa tyynyyn, luin teoriaa sukelluksesta ja ikävöin ihanaa aussiani.

Valmistuin Dive Masteriksi kahdessa kuukaudessa ja jouduin jättämään Una Unan ennen kuin resort tuli valmiiksi, koska viisumini meni umpeen. Rakastuin täysillä kyseiseen saareen ja aion varmasti mennä takaisin, jos en töihin niin asiakkaaksi. Tiedän, että paikalla menee nyt todella hyvin ja asiakkaita riittää. Una Unan sukellusta ylistetään pitkin sosiaalista mediaa ja netin ihmeellistä maailmaa. Kaikkea hyvää Emmille ja Andrille! Pus!

Uinti- ja kelluntestin jälkeen olo oli voimakas.Dive Masterin on helppo hymyillä!

 

Rakkautta ja merisuolaa ilmassa

Kerroin muutama postaus aiemmin, kuinka tapasin ihanimman aussipojan ikinä hotellin ravintolassa Kupangissa. Nooh muutama viikko tämän kohtaamisen jälkeen näimme uudestaan -sovitusti. Hän muutti omia reissusuunnitelmiaan vuokseni ja minä tein samoin. Varasin meille hotellin Balin Canggusta, jossa vietimme unohtumattomat kaksi päivää yhdessä toisiimme ja meriveteen tutustuen.

Vietimme päivät merivedessä ja molempina iltoina kävimme rantaravintolassa nimeltä La Pirate. Ehdottomasti Canggun paras!

Joskus sitä vain tietää, milloin jonkun asian eteen kannattaa tehdä töitä. Tämä mies oli yksi niistä. (Nyt melkein vuotta myöhemmin hän on kanssani koti-Suomessa ja olemme piakkoin muuttamassa Australiaan!)

 

Surfing Lombok

Lombokin etelärannat ovat tunnettuja hyvistä surffiaalloista sekä alottelijoille että hiuman kokeneimmillekin aaltoratsastajille. Rantoja ja surffispotteja on useita ja välimatkat niiden välillä ovat pitkiä. Jokainen kunnon seikkailija hankkii siis alleen surffilautarackilla varustetun mopon sopuhintaan yhdestä Lombokin Kutan puljuista ja pamauttelee rannalta toiselle kiemurtelevia teitä ja mäkiä ristiin rastiin viilettäen.

surflombokmap

Tapasimme Kutalla ollessamme itävaltalaisen pariskunnan, joiden kanssa tuli kierreltyä surffirantoja (pojat aalloilla ja tytöt rannalla) ja iltaisin juotua jääkylmää Bintangia, pullo jos viideskin. Surffikausi on parhaimmillaan huhtikuusta lokakuuhun, joten viimeisiä vietiin.

Yksi Lombokin suosituimmista aalloista nimeltä Gerupuk tuli checkattua veneellä käsin. Harmikseni en päättänyt itse kokeilla surffausta, sillä kyseisenä päivänä aallot näyttivät kovin pieniltä ja helpoilta. Sain siis valokuvaajan roolin saamatta yhtään kunnon surffikuvaa, hehe!

Line-upissa oli muutama muukin.

Muita suosittuja ja haastavampia aaltoja ovat Ekas, Sengigi, Mawi ja Desert Point, joita en edes käynyt katsastamassa. Keskityin itse oluen maisteluun ja vasta-alkajien aaltoihin Belongasissa.

Sain bikinit täyteen hiekkaa ja nieltyä litran suolavettä, mutta ne aallot jäivät tällä kertaa muille. Jopa ne pienet valkoiset vaahdot. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

Rescue Diver -kurssi Lombokilla

Jo aikoinaan, kun Juhan kanssa erottiin, sovimme, että suoritamme pelastussukeltajan kurssin yhdessä, kun syksyn reissu koittaa. Muuten menisimme molemmat omia menojamme. Varasimme siis lennot jo aikaisin keväällä ja ero tuli kesällä. Niinpä lensin Komodoilta Lombokille ja Juha tuli mopolla hakemaan minut lentokentältä. Mietin pitkään, että kannattaako tämä nyt ollenkaan: pitäisikö vaan mennä omia menojaan ja suorittaa kurssi muualla. Mutta sovittu mikä sovittu, ja niinpä aloitimme sen Lombokin Kutalla sukelluskeskus Seafrogin kanssa.

Kurssi itsessään ei ollut mikään haastava, vaikka olin kuullut monilta sen olevan hankalin kurssi kaikista. Kurssin pituus on sukelluskeskuksesta riippuen 3-4 päivää. Ennen aloitusta saimme videopätkiä ja muutaman kirjan opiskeltavaksi ja myöskin tietokyselyjä jokaisesta osiosta, jotka tuli täyttää aina ennen seuraavan päivän osioita. Käytännössä opiskelu meni niin, että minä luin ja katsoin videot, täytin kysymykset ja Juha tyytyväisenä kopioi kaiken aamupalalla ennen kuin menimme sukelluskeskukselle.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli ensiapukoulutus, jonka pitäjä oli vielä enemmän ulapalla kuin me. Sukelluspuljun omistaja oli kaatunut ja lyönyt päänsä, joten saimme yhdysvaltalaisen jätkän tuuraamaan häntä. Eihän tää kaveri osannut sanoa juuta eikä jaata kysymyksiimme eikä muutenkaan ollut kaikki Muumit samassa laaksossa. Seuraavana päivänä meidät työnnettiin uima-altaaseen harjoittelemaan erilaisia pelastusotteita ja -työntöjä. Se oli yllättävän kivaa, vaikkakaan en oppinut mitään uutta. Iltapäivällä menimme avoveteen harjoittelemaan vedenalaista suunnistusta kompassilla ja erilaisia etsintäkuvioita. Tämä ko. kouluttaja ei osannut hommaansa lainkaan, joten sukellukset olivat enemmänkin vain hupisukelluksia. Vesi oli kylmää Lombokilla ja näkyvyys heikompaa kuin Komodoilla, mutta pinnan alla on silti aina kivaa.

Meitin sukellusvene

Kolmantena ja viimeisenä aamuna reenasimme ensin pelastusjuttuja vedessä, sekä pinnalla että pinnan päällä, jonka jälkeen oli viimeisen vesitestimme aika. Skenaariossa sukeltaja oli kadonnut. Hänet piti ensin etsiä vedestä, sen jälkeen palauttaa pinnalle, jonka jälkeen vetää veneeseen antaen tekohengitystä samalla. Ei kuulosta kovinkaan vaikealta eikä kyseiset taidot itsessään hankalia olekaan, mutta itse pelastin minua paljon isompikokoisen Juhan ja merenkäynti oli aika rankkaa. Olin aivan loppu, kun pääsin veneeseen. Niin siis kerrottakoon, että en elvyttänyt Juhaa oikeasti (vaikka tuskin hän olisi pistänyt pahakseen. Miehet.). Yhteistyö Juhan kanssa oli yllättävän helppoa noin muuten. Emme tapelleet juuri lainkaan.

 

Loppukokeen läpäisimme molemmat heittämällä. Kysymyksiä taisi olla ensiapu- ja sukelluspelastusosioissa molemmissa nelisenkymmentä ja virheitä koko kokeessa ehkäpä 2, jotka nekin kielimuurista johtuvia. Hyvä me!

Elikkästä onnitteluja uusille Rescue Divereille, itselleni ja Juhalle!

Ps. Nyt kirjoitus hetkellä voit kutsuu mua Dive Masterix!