Pikavisiitti unelmasaarella

Ennen Ujung Lolokin Surfing Villaa käytiin pikaisesti kumiveneellä Tambaratilla. Erwin oli myynyt kuukautta aiemmin Palambakin bungalowit jollekin australialaisella miehelle ja hänen indonesialaiselle vaimolleen, jotka asuvat Medanissa. Heillä on siellä holleilla palmuöljyviljelmiä, joten Palambakin bungalowit taitavat olla pikemminkin harrastus ja hupi kuin bisnes. Omistajia emme nähneet lainkaan, mutta heidän ytävänsä Chris oli auttamassa saamaan hommia käyntiin.

Chris vei meidät ja venäläisen raputeurastajan saarihyppelylle ja esitimme toiveeksi tietenkin Tambaratin, meidän oman unelman. Pysähdyimme matkalla snorklaamaan ja täytyy kaikkien (etenkin turistien) onneksi sanoa, että koralli on kasvanut vuodessa valtavasti. Jotain parannusta siis on tapahtunut viime visiitistä.

Tambarat oli yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Kristallinkirkas vesi. Puhtaan valkoiset hiekkarannat. Palmupuut. Paratiisi.

Yrityksen perustaminen tänne olisi silkkaa hulluutta, tiedän.  Mutta siitä se nimikin kertoo. Yrittämistä. Jos vaikka onnistuisi.

Rakastuin uudelleen.

Huomenna se on menoa, jei!

Tässä alkaa olla kohtalaisen hilpeä olo -lähtö lähestyy, enää 29h. Parhaille ysteille ja duunikavereille olenkin jo infoillut, että aikaistettiin lentoja reilulla kahdella viikolla. Lennot on Kilroyn kautta ja päivämäärämuutos maksoi sellaiset 95€ per nassu. Meillä molemmilla loppui työt tällä viikolla (Juhalla oli maanantaina vika vuoro ja mulla tänään), joten mikäs meitä estelee lähtemästä hieman aikaisemmin. Ja kun miettii, miten moneen kertaan tuo 95€ tulee kulutettua Suomessa, niin se on let’s go ja saletisti natsaa! Vähän inhaa, että mun vika työvuoro on taas yksin ”työskentelyä” eikä pääse hyvästelemään kolleegoita, mutta minkäs teet. Lupaan jättää taukohuoneeseen läksiäispullaa. Kiitos RAY kuluneista vuosista!

Hirmuista hommaa tämä kaikkien asioiden järjestäminen reissukuntoon. Vieläkin täytyy päästä katsastusasemalle hoitamaan auto pois vakuutuksista ja rekisteristä, siirtää Elixia-jäsenyys eteenpäin ja käydä huomenaamulla hammaslääkärissä porauttamassa reikä. Mulla kävi ihan mieletön onni mun legojen kanssa: maanantaina vihlaisi yläkutonen salmiakkia syödessä ja eilen kävin porauttamassa reiän (niitä löytyi siis kaksi). Se reikä oli joku kummallinen hampaan sisäinen eikä näkynyt tai tuntunut ulospäin. Röntgenistä lekuri katseli, että se on hullun iso ja tosi lähellä juurta. Vuoden sisällä olisi varmaankin jo yltänyt hermoihin asti eikä juurihoito Aasiassa kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Ja vielä olen irtisanomisajalla, joten työnantaja maksaa… Ai niin, pitää suunnata vielä tänään töiden (TJ 0!) jälkeen Turkuunkin. Mä menin vähän tunaroimaan ja jätin mun luottokortin ja Visa Electronin Espanjaan, hups! Mun osoite on nykyään vanhempien luona, joten täytyy hakea ne sieltä asti. Toivottavasti ovat jo tulleet tai muuten mennään Juhan korteilla (ei muuten yhtään huono vaihtoehto, hah). Illalla on pöytävaraus Blankoon. Ihana nähdä mun parhaita kavereita vielä vikan kerran! Aamulla pitääkin tulla takaisin jo seiskan junalla porattavaksi, kun ei ollut myöhempiä aikoja. Mulla ja Juhalla on duunin puolesta Sporttipassi ja tottakai työnantajalta tulee nyppäistä kaikki irti, minkä vain pystyy. Soitin Sukelluskeskukseen ja niillä voi Sporttipassilla maksaa myös tuotteita eikä vain sukelluksia, jippikajei! Lähti vedenalainen kamera tilaukseen ja Juhalle harppuuna. Huomenna noudettavissa. ”Rahis” maksaa!

Tuossa aikaisemmin panikoin paluulennon kanssa. Tai siis, kun Taikamaahan ei saa viisumia, jollei ole näyttää lentoa pois sieltä. Mutta enää ei ole hätiä mitiä: mä meinaan taiteilin Paintillä meille lipun! Musta on tullut hetkessä nörtti. Vieläkään ei tiedetä minne suunnataan Bangkokin jälkeen, mutta kaipa se aika sen näyttää. Turha sitä on alkaa murehtia. Päivä kerrallaan -se on hyvä niin! Seuraavaksi taidankin päivitellä idämmämmällä. Hasta la vista ja surffilauta kainaloon!

Ja loppuhuipennus:

Mies saapuu töistä kotiin. Vaimo istuu sohvalla ja
katselee Jamie Oliverin kokkausohjelmaa.
Mies: ”Mitä sä tuota katsot, kun et osaa kuitenkaan mitään ruokaa laittaa”.
Vaimo: ”Katothan säkin pornoa”.

Haaveena oma saari

 

Tällä viikolla on ollut aikaa haaveilla suuria ja suunnitella tulevaisuutta. Olen nimittäin ollut töissä maanantaista torstaihin työnkuvanani vain olla paikalla ja käytännön ainoana viihdykkeenäni tietokone. Ei, en ole vahtimestari, vaikka välillä siltä tuntuukin.

Olemme mieheni Juhan kanssa haaveilleet yhdessä ja erikseen, salaa ja supisten, oman saaren hankinnasta Pulau Banyakin saaristosta Sumatralta. Olemme käyneet siellä kahdesti: ensimmäisen kerran helmi-maaliskuussa 2011 ja toisen kerran tammikuussa 2012. Ekan visiitin jälkeen molemmat halusimme salaa takaisin tuonne paratiisiin. Näin unia turkoosista merestä, kilpikonnista, omista bungaloweista ja huolettomasta elämästä auringon alla. Niin Juhakin. Emme siltikään asiasta keskustelleet. Paitsi kännipäissämme. Silloin jaoimme haaveemme ja ne maailmat, jotka halusimme itsellemme luoda. Koskaan en olisi voinut kuvitella, että näkemyksemme ovat niin samanlaiset. Promilleissa löimme kättä päälle, että lähdemme kokeilemaan siipiämme. Perustamme majoitus-/sukellus-/surffausyrityksen Indonesiaan. Aamulla krapulassa olimme taas hiljaa.

Viime tammikuussa lähdimme taas Aasiaan tarkoituksena lomailla Tioman -saarella Malesian puolella. Sadekauden takia saari oli kuitenkin niin sanotustu suljettu, joten päätös kompassin suunnasta oli täysin yksimielinen. Hymyilin leveämmin kuin koskaan -Pulau Banyak it is.

Tutustuimme ensimmäisellä kerralla ainoan majoituksen tarjoavan Lyla’s Bungalows omistajaan, Erwiniin ja hän otti meidät iloissaan vastaan taas tammikuussa. Nauroimme paljon, vaihdoimme kuulumisia ja hän kertoi meidän olevan ainoat ihmiset, jotka ovat tulleet saarille toistamiseen. Erwin aloitti bisneksensä ranskalaisen miehen kanssa Pulau Palambak Besar -saarella, mutta nyttemmin pyörittää bungalowejaan yksin. Tämä ranskalainen on perustanut toiselle saarelle oman vastaavan yrityksensä ja -totta puhuen- Erwinilläkin on uusia tuulia tiedossa. Hän suunnittelee perustavansa ”floating house” -tyyppisen majoitusratkaisun surffareille. Yritys on jo startattu käyntiin, joten saas nähdä, mitä Lyla’s Bongalows’ille käy. Erwin tarjoutui jopa myymään sen meille ja vieläpä todella hyvään hintaan. Tarjous on korvamerkitty, vaikka tuo Pulau Tambarat, joka kuvissa näkyy, houkuttaa hieman enemmän. Toisaalta olisi helppoa ja turvallisempaa istua katettuun pöytään, mutta toisaalta ei sellainenkaan kattaus olisi huonompi, missä voisi itse kokata omat pöperönsä alusta asti.

Saariston muutamaa suurempaa saarta lukuunottamatta Pulau Tambarat on kaukaisin ja myös siksi lähes koskematon. Saarella asuu vain yksi palmupuunhoitaja, muttei hänkään vakituisesti. Monesti autiot saaret ovat roskaisia, mutta jostain syystä Tambaratin rannat olivat siistit (tärkeä huomio rantojen ylläpidon suhteen). Edustalla on kristallinkirkasta vettä ja hieman kauempana murtuu pieni surffiaalto. Korallien kunnosta emme voi vielä sanoa juuri mitään, kun emme päässeet pinnan alle, mutta kyllä siellä jotain elämää näytti olevan.

Tambaratin toinen puoli on hieman kärsinyt tsunamista; rannalla makoilee muutamia palmun ruhoja. Menoa se ei kuitenkaan haittaa ja saari on käveltävissä ympäri noin 1,5-2 tunnissa eli juuri sopivan pieni, mutta tarpeeksi suuri kaivon rakentamiseen ja pohjaveden saantiin.

Monta mutkaa pitää vielä suoristaa ennen kuin unelmistamme voi tulla totta. Ongelmat alkavat jo omistuskysymyksistä (ulkomaalainen ei saa omistaa maata), sitä seuraa paperisota hallintaoikeuksista, materiaalin hankinta saareen, rakennustyöt, henkilökunnan rekry, sukellussertifikaatit ym. Lista on loputon. Uskon kuitenkin, että jokainen este on ylitettävissä -keinolla millä hyvänsä. Kun on löytänyt sen mitä haluaa, tekee kaikkensa, jotta sen saa. Koti on siellä missä sydän on. 

Onko sinulla joskus sellainen olo, että olisit tullut kotiin, vaikka et olisikaan käynyt paikassa kuin kerran aiemmin? Se tunne meillä molemmilla oli.

Oletko joutunut tekemään rajuja ratkaisuja elämässäsi saavuttaaksesi onnen? Kuulisin mielelläni tarinasi!