Canggu -hipsterisurffareiden mekka

Canggu on skeittilautoja, joogasessioita, nenälävistyksiä aamusurffia.

Canggu on hipsterikahviloita, livemusiikkia, toistaan pidempiä partoja, ituja ja pähkinöitä.

Canggun seiniä koristaa suuret maalaukset ja ilmassa on kukkainen tuoksu.

Canggun paita on solmuvärjätty ja hiukset on viimeksi harjattu äidin toimesta vuonna nakki ja kattila. Käsivarsia koristaa paitaakin värikkäämmät tatuoinnit.

Canggun ikä on kahden ja kolmenkymmenen välissä ja kansalaisuus 90% australia.

Canggu syö trendikkäästi puolilta päivin: mysliä ja tuoreita hedelmiä. Saattaa seassa olla myös hippisiemeniä. Kahvi on Flat White -ilman sokeria. Aamiaispaikka: Betelnut.

Iltapäivällä canggu rentoutuu, harrasta joogaa ja shoppailee orgaanista teetä ja vielä orgaanisempia vaatteita.

Ennen auringonlaskua Canggu surffaa Echo beachin aalloilla on kyynärpäätaktiikka käytössä. Surffareita on lähemmäs sata. Ilta hämärtyy. Ei kellolla muuten niin väliä, mutta Canggun pitää ehtiä Old Mansin häppäreille.

Myöhemmin illalla Canggu heittää uutta vaatetta niskaan. Nyt t-paidan etumuksessa on nouseva trendibrändi, surffivaatteita tuottava pikkupulju New South Walesin rannikolta.

Canggu ajaa vuokraskooterilla viettämään iltaa Pretty Poisoniin tai Deus Ex Machinaan -olut kädessä ja tyttö takana. Skootterin vasemmassa sivussa on surffilautateline, joka nyt ammottaa tyhjyyttään. Tyttö pitelee skeittilautaa: Deus on tunnettu halfpipestaan (ja ilmaisista tatuoinneista, joita innokkaimmat jaksavat jonotella tunteja).

Deus Ex Machina

Pretty Poison

Canggu tarjoaa kierroksen Bintangia ja kertoilee hurjia tarinoita. Tytöt nauravat ja Canggu on pursuaa tyytyväisyyttä. Canggu harvoin örveltää, kuten Kuta. Canggu juo paljon, myöhään, aina pikkutunneille asti. Mutta Canggu ei sammu, ei huligoi.

Canggu pitää imagoa yllä. Canggu ei ikimaailmassa myönnä olevansa turisti. Canggu on päällepäin täyttä surffia ja hipsteriä, mutta tarkoituksella ja suurella sydämellä. Canggu ei pidä Bintang -vaimonhakkaajaa päällänsä eikä shoppaile turhanpäiväistä turistikrääsää.

Canggu on sekoitus riisipeltoja ja hulppeita luksushuviloita. Valitettavasti Canggu on yhä enemmän ja enemmän rakennustyömaita.

Jos tahdot kokea Canggun taian, tee se nyt, ennen kuin Canggu muuttuu naapureidensa, Seminyakin, Legianin ja Kutan kaltaisiksi montereiksi.

Rakkautta ja merisuolaa ilmassa

Kerroin muutama postaus aiemmin, kuinka tapasin ihanimman aussipojan ikinä hotellin ravintolassa Kupangissa. Nooh muutama viikko tämän kohtaamisen jälkeen näimme uudestaan -sovitusti. Hän muutti omia reissusuunnitelmiaan vuokseni ja minä tein samoin. Varasin meille hotellin Balin Canggusta, jossa vietimme unohtumattomat kaksi päivää yhdessä toisiimme ja meriveteen tutustuen.

Vietimme päivät merivedessä ja molempina iltoina kävimme rantaravintolassa nimeltä La Pirate. Ehdottomasti Canggun paras!

Joskus sitä vain tietää, milloin jonkun asian eteen kannattaa tehdä töitä. Tämä mies oli yksi niistä. (Nyt melkein vuotta myöhemmin hän on kanssani koti-Suomessa ja olemme piakkoin muuttamassa Australiaan!)

 

Geokätköilyä Singaporessa ja Balilla

Uusi harrastukseni on vienyt minut mennessään: geokätköily nimittäin. Kolme päivää Singaporessa meni siivillä etsiessä pienen pieniä purkkeja ja illat yhden tietyn henkilön kanssa, josta pitää olla hys hys. Mutta ei siitä sen enempää…


Olin ratkonut muutamia mysteerikätköjä jo kotona ja tallentanut saadut koordinaatit puhelimeeni, mutta tottakai formuloiden takia muutamalle kätkölle ei ollut pääsyä. Monta työpäivää mennyt siis täysin hukkaan, hehe! Singapore kokonaisuudessaan on mielestäni yksi niistä paikoista, joissa voisin hyvin nähdä itseni asuvan: monet kulttuurit kohtaavat, on tekemistä ja nähtävää, se on turvallinen ja todella moniulotteinen. Ja vielä yksi tärkeä pointti: siellä on lämmintä! Vaikka olen käynyt Singaporessa nyt kuusi kertaa, voisin mennä koska vain uudelleen. Sitä voisi vaikka hakea Marina Bay Sandsin kasinolle töihin. Ylläolevat kuvat ovat ko. rakennuksen katolta.

Lokikirja oli täysi

Bali ja etenkin Kuta puolestaan alkaa jo hieman kyllästyttää. Onneksi kätköilyn parissa sain hyvin kulumaan pari päivää ennen lentoani Maumereen, itä-Floresiin. Yhtä kätköä etsiessäni kävi hauska kömmähdys, kun indonesian kieleni ei ihan taipunutkaan toivotusti. Jäin juomaan kahvia jonnekin sivukujalle, jossa turisti on outo ilmestys, ja siinä jutellessani paikallisten kanssa erehdyin sanoissa. Minulta kysyttiin, että minne olen menossa. Luulin vastaavani ovelasti, että ihan vain kävelen ympyrää tms. Meillä on suomeksi ilmaisu haukata happea ja vastaavasti Indonesian suora käännös on ”syödä tuulta (makan angin)”. Nooh, siinä sitten sain hieman outoja katseita näin sanoessani… …ja tajusin vasta lähdettyäni, että olin kertonut heille meneväni syömään koiraa (makan anjing)! Kyllä hymyilytti.


Toinen huvittava tapaus oli, kun kiersin laskuveden aikaan yhden aallonmurtajan kaikki mahdolliset kiven kolot häiriten kalastajia puuhissaan. Vasta etelään katsoessani tajusin, että niitä pirun kivikasoja on lisää ja olin väärällä aallonmurtajalla. Pahoittelin ja siirryin oikeisiin kätköilypuuhiin 500m etelämmäs. Olisihan sen sijainnin voinut tarkastaakin ennen kuin lähtee metsästysretkelle…


Balilla on todella paljon enemmän kätköjä kuin osasin aluksi kuvitella. Pelkästään Kutalta hain kahdeksan ja muualla on vielä varmaan 40-50 lisää. Balin jälkeen minulla on mahdollista hakea Indonesiasta enää kaksi, jotka molemmat ovat Kelimutun kansallispuistossa Floresissa.


Singapore ja Bali olivat molemmat kohtalaisen helppoja kätköilykohteita pelkästään kännykän gpsiä käyttäen: molemmissa sain noin arvion omasta sijainnistani ja loput navigoin karttaa tulkitsemalla ja vihjeiden avulla. Singaporessa jäi muutama kätkö pelkäksi yritykseksi, mutta Balilta löysin kaikki haluamani tapaukset. Täytyypi katsoa, miten kätköily onnistuu alueilla, joissa ei gpsistä ole tietoakaan.

Teitä lukijoita taitaa kiinnostaa kätköilyharrastukseni yhtä paljon kuin kasa lehmänsontaa. Lopetan siis tämän tähän. Seuraavaksi asiaa Maumeresta, jossa tapaan vanhan ystävän Australiasta ja juhlin 27-vuotissynttäreitäni! Ps. Pahoittelut kuvien laadusta: netti on kakka.

Mopolla Balin ympäri

Olipa taas mukava syödä pihviä, juoda kaljaa, päivittää Facebookia, vuokrata mopo, pulikoida uima-altaassa ja rentoutua. Bali ei ollut koskaan aikaisemmin tuntunut niin hyvältä ja yhdeksän päivää meni hujauksessa hotellin uima-altaalla jääkylmä Bintang kourassa. Kerrankin Balilla paistoi aurinko eikä Kutan rantakaan ollut niin saastainen kuin yleensä.

 

Meillä oli yhteensä kolme viikkoa ennen lentoa Ausseihin ja päätimme viettää sen kokonaisuudessaan Balilla. Skippasimme ajatukset Lombokista ja Gili-saarista: ei vain jaksanut enää yhtään ylimääräistä kulkuneuvoissa istumista ja liikkumista. Rinkan kantaminen alkoi jo tuntua ja oli mukavaa jäädä hetkeksi aloilleen. Tai no, emme me kovin paikallamme loppujen lopuksi pysyneet. Vuokrasimme pariksi viikoksi mopot alle ja lähdimme kiertämään Balin saarta. On kuitenkin täysin eri asia olla riippuvainen busseista ja lautoista, kuin että on oma mopo alla. Saa päättää itse minne aikoo ja mihin aikaan päivästä eikä tarvitse istua polvet leuassa tupakankatkuisessa minibussissa, jossa teknopoppi soi niin kovaa, että korvatulpillakin pää räjähtää. Ukotusmittarikin alkoi olla tapissa.

Tutustuimme paikkoihin, jotka olivat aikaisemmilla kerroilla jääneet väliin tai vähemmälle huomiolle. Ajoimme Sanurin kautta Tulambeniin sukeltamaan ja testaamaan upouutta Suunnon sukellustietokonetta. Tulamben yllätti positiivisesti. Sukellus USAT Liberty Wreckillä oli täysin kelvollista: näkyvyys oli hyvä, nähtävää oli paljon ja tuli taas löydettyä muutama minulle ennestään tuntematon markolaji, kuten orangutan crap ja skeleton shrimp ja muutama uusi nudibranch. Yösukellus Juhan kanssa kaksin oli huippuhieno ja rehellisesti sanottuna minua pikkaisen jopa pelotti. Muutama iso grouper vaani meitä ja pilkkopimeässä huonolla taskulampulla sukeltaminen hylyssä pisti karvat pystyyn. Suunnistaminen ilman kompassia ei tainnut ihan mennä käsikirjan mukaan, mutta hauskaa meillä oli silti. Majoituksemmekin Tulambenissa oli täysin kelpo: huone itsessään ei ollut häävi, mutta 8€ hinta piti sisällään aamupalan ja uima-altaan käytön. Kun emme olleet sukeltamassa, grillasimme ihoa altaan laidalla.

Tulambenista pamautimme pohjoisen Lovinan kylän kautta ja sateisten vuorten yli Medewin surffimekkaan, jossa olimme viettäneet muutaman päivän aikaisemmalla Bali-reissullamme. Medewi ei ollut muuttunut, ei sitten yhtään viime kerran jälkeen -jopa Juhan viime kerralla tuhoama surffilautakin näytti olevan taas vuokrauskunnossa. Meillä molemmilla oli todella huono olo. Tuli podettua nestehukkaa, auringonpistosta ja malarian mahdollisuuttakaan ei voinut poissulkea. Molempia laiskotutti ja heikotutti. Surffit jäivät Medewissä väliin ja matka jatkui kohti Canggun aaltoja.

Varasimme Lubdhaka nimisen hotellin, jonka huoneet olivat tasoltaan parempia kuin monet neljän tai jopa viiden tähden hotellit, eikä hinta ollut kuin 17€ yöltä. Suosittelen Cangguun suuntavalle! Canggu kokonaisuudessaan oli mieletön mesta ja harmitti, ettei ollut tullut aikaisemmin käytyä. Oma mopo on hyvä olla, sillä etäisyydet hotellilta rannalle ja parhaisiin ravintoloihin ovat aika pitkiä. Biletystä Canggussa ei taida juurikaan olla, mutta Seminyakin poppibaareihin ei ole kuin vartin matka, jos sellaisista tykkää. Minun ja Juhan illat muodostuivat pääasiassa pienistä kadunvarsiravintoloista, Bintangista ja hotellihuoneessa katsotuista luontodokkareista. Canggua jäi hieman ikävä ja Tulambenin lisäksi se on ehdottomasti parasta, mitä Balilla on meille tarjota.

Mitä lähemmäs tultiin Perthin lentoa, sitä haikeammaksi muuttui olo. Tähänkö se lomailu nyt päättyy? Töihinkö sitä pitää mennä? Ei auttanut itku markkinoilla. Kukkaro tuntui jo turhan kevyeltä ja kone nousi ilmaan mukanaan kaksi Indonesiaa rakastavaa auringonpalvojaa.

Farewell, Indot! Palataan asiaan kylmän koleasta Perthiläisestä.