Rakkautta ja merisuolaa ilmassa

Kerroin muutama postaus aiemmin, kuinka tapasin ihanimman aussipojan ikinä hotellin ravintolassa Kupangissa. Nooh muutama viikko tämän kohtaamisen jälkeen näimme uudestaan -sovitusti. Hän muutti omia reissusuunnitelmiaan vuokseni ja minä tein samoin. Varasin meille hotellin Balin Canggusta, jossa vietimme unohtumattomat kaksi päivää yhdessä toisiimme ja meriveteen tutustuen.

Vietimme päivät merivedessä ja molempina iltoina kävimme rantaravintolassa nimeltä La Pirate. Ehdottomasti Canggun paras!

Joskus sitä vain tietää, milloin jonkun asian eteen kannattaa tehdä töitä. Tämä mies oli yksi niistä. (Nyt melkein vuotta myöhemmin hän on kanssani koti-Suomessa ja olemme piakkoin muuttamassa Australiaan!)

 

Rescue Diver -kurssi Lombokilla

Jo aikoinaan, kun Juhan kanssa erottiin, sovimme, että suoritamme pelastussukeltajan kurssin yhdessä, kun syksyn reissu koittaa. Muuten menisimme molemmat omia menojamme. Varasimme siis lennot jo aikaisin keväällä ja ero tuli kesällä. Niinpä lensin Komodoilta Lombokille ja Juha tuli mopolla hakemaan minut lentokentältä. Mietin pitkään, että kannattaako tämä nyt ollenkaan: pitäisikö vaan mennä omia menojaan ja suorittaa kurssi muualla. Mutta sovittu mikä sovittu, ja niinpä aloitimme sen Lombokin Kutalla sukelluskeskus Seafrogin kanssa.

Kurssi itsessään ei ollut mikään haastava, vaikka olin kuullut monilta sen olevan hankalin kurssi kaikista. Kurssin pituus on sukelluskeskuksesta riippuen 3-4 päivää. Ennen aloitusta saimme videopätkiä ja muutaman kirjan opiskeltavaksi ja myöskin tietokyselyjä jokaisesta osiosta, jotka tuli täyttää aina ennen seuraavan päivän osioita. Käytännössä opiskelu meni niin, että minä luin ja katsoin videot, täytin kysymykset ja Juha tyytyväisenä kopioi kaiken aamupalalla ennen kuin menimme sukelluskeskukselle.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli ensiapukoulutus, jonka pitäjä oli vielä enemmän ulapalla kuin me. Sukelluspuljun omistaja oli kaatunut ja lyönyt päänsä, joten saimme yhdysvaltalaisen jätkän tuuraamaan häntä. Eihän tää kaveri osannut sanoa juuta eikä jaata kysymyksiimme eikä muutenkaan ollut kaikki Muumit samassa laaksossa. Seuraavana päivänä meidät työnnettiin uima-altaaseen harjoittelemaan erilaisia pelastusotteita ja -työntöjä. Se oli yllättävän kivaa, vaikkakaan en oppinut mitään uutta. Iltapäivällä menimme avoveteen harjoittelemaan vedenalaista suunnistusta kompassilla ja erilaisia etsintäkuvioita. Tämä ko. kouluttaja ei osannut hommaansa lainkaan, joten sukellukset olivat enemmänkin vain hupisukelluksia. Vesi oli kylmää Lombokilla ja näkyvyys heikompaa kuin Komodoilla, mutta pinnan alla on silti aina kivaa.

Meitin sukellusvene

Kolmantena ja viimeisenä aamuna reenasimme ensin pelastusjuttuja vedessä, sekä pinnalla että pinnan päällä, jonka jälkeen oli viimeisen vesitestimme aika. Skenaariossa sukeltaja oli kadonnut. Hänet piti ensin etsiä vedestä, sen jälkeen palauttaa pinnalle, jonka jälkeen vetää veneeseen antaen tekohengitystä samalla. Ei kuulosta kovinkaan vaikealta eikä kyseiset taidot itsessään hankalia olekaan, mutta itse pelastin minua paljon isompikokoisen Juhan ja merenkäynti oli aika rankkaa. Olin aivan loppu, kun pääsin veneeseen. Niin siis kerrottakoon, että en elvyttänyt Juhaa oikeasti (vaikka tuskin hän olisi pistänyt pahakseen. Miehet.). Yhteistyö Juhan kanssa oli yllättävän helppoa noin muuten. Emme tapelleet juuri lainkaan.

 

Loppukokeen läpäisimme molemmat heittämällä. Kysymyksiä taisi olla ensiapu- ja sukelluspelastusosioissa molemmissa nelisenkymmentä ja virheitä koko kokeessa ehkäpä 2, jotka nekin kielimuurista johtuvia. Hyvä me!

Elikkästä onnitteluja uusille Rescue Divereille, itselleni ja Juhalle!

Ps. Nyt kirjoitus hetkellä voit kutsuu mua Dive Masterix!

Tuulet puhaltaa

Muutama kuukausi on ehtinyt taas vierähtää viimeisestä päivityksestä, hups! Ei siinä, ettäkö elämä olisi ollut tylsää, päinvastoin: paljon on ehtinyt tapahtua, niin hyvää kuin huonoakin. Niin festareita kuin hautajaisiakin. Reissuja ei ole kesällä ollut, ei edes kotimaanmatkailua, vaan koko kesä on kulunut minulle niin rakkaassa Turussa, jee!

Tuli alkukesästä ero Juhan kanssa ja hän muutti takaisin Helsinkiin. Turku ei missään kohtaa tuntunut hänelle kodilta ja minä puolestani en halunnut takaisin isolle kirkolle. Olihan siinä tietty taustalla muutakin, mutta ne eivät kuulu muille kuin meille kahdelle. Kaiken kaikkiaan olen Juhalle enemmän kuin kiitollinen yhteisistä vuosista ja lukuisista seikkailuista. Jäi paljon hyviä muistoja ja tarinoita kerrottavaksi kiikkustuolissa!

Nyt siis kesä on mennyt sinkkuillessa, joka puolestaan on tarkoittanut paljon töitä, kavereita, reenaamista ja Westonsia jokilaivoilla. Kaikkea sopivassa suhteessa tosin: ei liian pitkiä työputkia, en ole unohtanut liikunnan tärkeyttä, olen nähnyt kavereita lähes päivittäin ja pitänyt hauskaa juuri sopivasti (tai ehkä hitusen liikaa). Veneillessä on mennyt monta päivää ja olen hurahtanut uuteen harrastuksen, nimittäin geokätköilyyn. Se on ihan superkivaa! Äiti, sisko ja sedän vaimo harrastavat sitä myös (+olen saanut muutaman kaverinkin kosiskeltua kokeilemaan) ja ollaankin perheen kesken paineltu menemään ties missä kallion koloissa, kukkuloilla ja autioilla saarilla. Ollaan nähty sellaisia paikkoja, joiden olemassaolosta ei ole ollut mitään tietoa. On tullut vedettyä bikineissä luolastoissa, kiivettyä puuhun, ryömittyä mudassa ja naurettua aivan hulluna, kun sisko makasi maassa keskellä Turun keskustaa käsivarsi kokonaan vesirännissä. Ja hei, kuinka moni voi sanoa kävelleensä maan alla viemärissä?

Virallista kesälomaa en ole päässyt vielä pitämään, koska lähden syyskuussa taas reissuun Indonesiaan. Lomapäiväni ovat siis edessä. Onneksi työni Raha-automaattiyhdistyksellä on superjoustavaa ja pystyn säätelemään työmääräni ja kellonajat aika pitkälti niin kuin itse haluan. Heinäkuun helteillä tuli pidettyä vapaata tai sitten maattua päivät rannalla ja illat töissä; sadepäivinä keräilin tunteja pankkiin ja väänsin pitkää päivää. Eikä minun työ oikeastaan tunnu työltä lainkaan ja duunikaverit on huippuporukkaa, joten lähinnä saan rahaa siitä, että lähden töihin pitämään kivaa.

Mitä syksyn reissuun tulee, niin suunnitelmat ovat menneet jonkin verran uusiksi. Alunperin meidän piti Juhan kanssa mennä Lombokille ja Sumballe sukeltamaan ja surffaamaan. Juha on kuulemma edellen menossa Lombokille, mutta itse aion lentää Endeen trekkaamaan yhdelle tulivuorelle ja pamautella maanteitse ja vesitse aina Aloriin asti sukeltamaan. Sitten teen jossain kohtaa Visa Runin ja käyn tutustumassa yhteen maailman uusimmista valtioista, Itä-Timoriin, ja palaan sieltä vielä hetkeksi takaisin Indonesia puolelle, todennäköisesti Lombokille. Hieman erilaista reissua siis taas tiedossa. En malta enää odottaa!

Muutoksen raikas tuuli siis heittelee hiuksia ees taas toden teolla. Totuttelen vieläkin yksinoloon ja omaan rauhaan. Asumiskuviotkin ovat vielä sekaisin, kun jäin nyt yksin asumaan Juhan ja minun yhteiseen kotiin. Remontti on vielä jokseenkin kesken, mutta kun viimeisetkin tapetit on seinillä, niin tervetuloa asuntoesittelyyn! Ja kun kämppä on myyty, niin minua ei enää pidättele Suomessa mikään, bujaka!

Overrated Broome

En millään ymmärrä villitystä, joka Broomen ympärillä vyöryy. Tai siis… Taas yksi paikka arkistoitavana mappiin ”no jaa”. Cable Beachistä, helmenkalastuksesta ja Staircase to the Moon -ilmiöstä tunnettu 15 000 asukkaan ja 30 000 turistin kaupunki Australian luoteiskolkassa ei ollut (sekään) meidän pala kakkua. Päällimmäisiksi muistoiksi jäi känniset aboriginaalit, jotka loikoilivat lapsineen pitkin puistoja ja haastoivat riitaa, epätoivoiset yritykset saada töitä helmifarmeilta ja tukala +35 asteen kuumuus, jonka seurauksena yöunet jäivät minimaalisiksi. Takaraivossa puski koko ajan ajatus: mitä ihmettä me teemme täällä? Ja: mitä nopeammin päästään lännestä itä-Australiaan, sen nopeammin olemme takaisin Indonesiassa. Joko olen maininnut, että Aussit ei ollut meidän juttu? Ja että se on kallis? Entäpä ne kärpäset? Äh. Tuntuu siltä, etten tee muuta kuin valitan. En yleensä ole tällainen (Oikeasti!) Voin valaista jossain kohtaa hieman taustaa tälle kaikelle. Odotukset nimittäin olivat todella korkealla, mutta todellisuus repi ne turhan pieniksi paloiksi. Tottakai otimme Juhan kanssa kaiken irti minkä saimme tai minkä budjetti ja hampaiden kiristys antoi myöden.

 

Ei niin paljoa huonoa ettei jotain hyvääkin. Pääsimme nimittäin Broomessa pällistelemään ihkaoikeita dinosaurusten jalanjälkiä! Ajankohta oli otollinen, sillä ne sijaitsevat merenpinnan alapuolella, ja jos ei tahdo lähteä sukeltelemaan rantakivikkoon, pitää odottaa täysikuuta ja extramatalaa laskuvettä. Vuorovedet eivät muuten ole Broomessa mitään polvenkorkuisia, vaan vedenpinnan korkeus vaihtelee täydenkuun aikaan jopa kymmenen metriä! Vesi pakenee siis kauas kauas horisonttiin.

Vuoroveden vaihtelun takia hiekkarannalle kannattaa mennä silloin, kun vesi on ylhäällä mikäli mielii välillä viilentymään. Cable Beachin 22km pitkän hiekkarannan pohjoisosassa on myös nudistiosio, jos vesi ei viilennä tarpeeksi. Cable Beach, sekä lähempänä keskustaa oleva Town Beach ovat paikotellen varsinaisia ruuhkarantoja, joissa hengenpelastajat patsastelevat punakeltaisissa shortsiasuissaan, epätoivoiset yrittävät tarttua surffiaaltoon ja lapsiperheet viettävät rantapäivää satoine vesileluineen. Iltaisin Cable Beach täyttyy kameleista ja turisteista, jotka tahtovat ikuistaa auringonlaskun verkkokalvolle tai filmirullalle, ja laskuveden aikaan kalamiehien maastoautoista. (Ranta on muuten saanut nimensä -yllätys, yllätys- kaapelista, joka vedettiin vuonna 1889 Broomesta aina Singaporeen saakka.)

Muutama muukin oli tullut kuvaamaan auringonlaskua

Vuorovedestä aiheutuu myös ilmiö, jota kutsutaan nimellä Staircase to the Moon. Veden pinnan ollassa alhaalla kuunvalo heijastuu merestä paljastuvaan mutapohjaan aiheuttaen illuusion ”kuuportaista”. Meidän ollessa Broomessa täysikuu ajoittui viikonlopulle ja ilmiön pystyi näkemään perjantaista sunnuntaihin auringonlaskun jälkeen. Meille riitti kolme päivää kyseisessä turistirysässä ja jatkoimme matkaa kohti Northern Territoryä perjantaipäivällä. Emme siis jääneet laulattamaan kameraa. Taas yksi kohta listaan, jonka jouduin katsomaan Googlesta. Sitä paitsi -taivas oli pilvessä.