Canggu -hipsterisurffareiden mekka

Canggu on skeittilautoja, joogasessioita, nenälävistyksiä aamusurffia.

Canggu on hipsterikahviloita, livemusiikkia, toistaan pidempiä partoja, ituja ja pähkinöitä.

Canggun seiniä koristaa suuret maalaukset ja ilmassa on kukkainen tuoksu.

Canggun paita on solmuvärjätty ja hiukset on viimeksi harjattu äidin toimesta vuonna nakki ja kattila. Käsivarsia koristaa paitaakin värikkäämmät tatuoinnit.

Canggun ikä on kahden ja kolmenkymmenen välissä ja kansalaisuus 90% australia.

Canggu syö trendikkäästi puolilta päivin: mysliä ja tuoreita hedelmiä. Saattaa seassa olla myös hippisiemeniä. Kahvi on Flat White -ilman sokeria. Aamiaispaikka: Betelnut.

Iltapäivällä canggu rentoutuu, harrasta joogaa ja shoppailee orgaanista teetä ja vielä orgaanisempia vaatteita.

Ennen auringonlaskua Canggu surffaa Echo beachin aalloilla on kyynärpäätaktiikka käytössä. Surffareita on lähemmäs sata. Ilta hämärtyy. Ei kellolla muuten niin väliä, mutta Canggun pitää ehtiä Old Mansin häppäreille.

Myöhemmin illalla Canggu heittää uutta vaatetta niskaan. Nyt t-paidan etumuksessa on nouseva trendibrändi, surffivaatteita tuottava pikkupulju New South Walesin rannikolta.

Canggu ajaa vuokraskooterilla viettämään iltaa Pretty Poisoniin tai Deus Ex Machinaan -olut kädessä ja tyttö takana. Skootterin vasemmassa sivussa on surffilautateline, joka nyt ammottaa tyhjyyttään. Tyttö pitelee skeittilautaa: Deus on tunnettu halfpipestaan (ja ilmaisista tatuoinneista, joita innokkaimmat jaksavat jonotella tunteja).

Deus Ex Machina

Pretty Poison

Canggu tarjoaa kierroksen Bintangia ja kertoilee hurjia tarinoita. Tytöt nauravat ja Canggu on pursuaa tyytyväisyyttä. Canggu harvoin örveltää, kuten Kuta. Canggu juo paljon, myöhään, aina pikkutunneille asti. Mutta Canggu ei sammu, ei huligoi.

Canggu pitää imagoa yllä. Canggu ei ikimaailmassa myönnä olevansa turisti. Canggu on päällepäin täyttä surffia ja hipsteriä, mutta tarkoituksella ja suurella sydämellä. Canggu ei pidä Bintang -vaimonhakkaajaa päällänsä eikä shoppaile turhanpäiväistä turistikrääsää.

Canggu on sekoitus riisipeltoja ja hulppeita luksushuviloita. Valitettavasti Canggu on yhä enemmän ja enemmän rakennustyömaita.

Jos tahdot kokea Canggun taian, tee se nyt, ennen kuin Canggu muuttuu naapureidensa, Seminyakin, Legianin ja Kutan kaltaisiksi montereiksi.

Indonesia kutsuu taas!

 

Hip hei ja hellurei!

Olen pitänyt hiljaiseloa blogini suhteen hieman liian kauan ja nyt on aika alkaa taas pistää tietokoneen näppäimistö pärisemään. Olen nimittäin ensi viikolla jättämässä Suomen, ja vieläpä pidemmäksi ajaksi. Menin ja rakastuin vuosi sitten syksynä australialaiseen mieheen ja nyt olemme muuttamassa yhdessä Kengurulandiaa pallon toiselle puolelle. Jos nyt en satu synnyttämään vammaista lasta tai vaikkapa itse sairastumaan pahasti, niin sille tielle olisi tarkoitus jäädä. Tässä kun nyt lehtien otsikoita selailee tai sosiaalista mediaakin tutkailee, niin ei se Suomi anna itsestään niin hyvää kuvaa, että tänne kannattaisi terveen nuoren naisen jäädä. Hallituksen SSS -miehistö vihaa pienituloisia naisia, kaikesta leikataan, Suomen talouskäyrä näyttää synkkääkin synkemmältä, ja jos ei kolmas maailmansota synny ISIS:n toimesta, niin sitten täällä tapellaan ja vihataan toisia ihan muuten vaan. Jokainen on joko suvakkihuora tai rasisti. Facebook ilmoitti lisäävänsä dislike -nappulan -siitä se riemu vasta alkaakin.

Tämä alkuvuosi on ollut kiireinen, ja olen muun muassa työskennellyt sukellusoppaana Thaimaan Phi Phi -saarella. Keväällä tulin takaisin Suomeen, pääsin takaisin samalle vanhalle työnantajalle ja olen tehnyt töitä aivan sikana. Pistin asunnon myyntiin ja ihana puutalohuoneistoni sai uuden omistajan. Kaupat tehtiin eilen. Mieheni tuli heinäkuussa perässä Suomeen ja olemme käyneet Lofooteilla telttailemassa ja yrittäneet nauttia Suomen vähälumisesta kesästä. Saatan vielä jossain kohtaa palata näihin hetkiin postauksen (tai ainakin muutaman valokuvan) merkeissä.

Eteenpäin, sanoi Heidi Suomen Turuus. Mutta ennen Australiaan pomppaamistamme vietämme kaksi ihanaa kuukautta Indonesian auringon alla merestä ja kylmästä Bintangista nauttien. Lennämme ensi viikon perjantaina Balille, jossa vietämme muutaman päivän shoppaillen surffilautoja ja fiilistellen Balin rentoa surffipummimenoa. Sieltä olisi tarkoitus jatkaa Sumatralle kohti Niasin ja Mentawain saaria. Saatamme jossain kohtaa piipahtaa myös Una Unalla, saarella, jolla olin viime talvena töissä suomalaisen Emmin omistamassa sulkellusresortissa.

Lupaan jatkossa päivittää useammin kuin kerran vuodessa. Pysykää kuulolla!

Suomalainen sukellusresort -Sanctum Una Una

Olin tavannut muutamaa vuotta aiemmin reissullani suomalaisen Emmin, joka silloin pyöritti sukelluskeskusta Indonesian Sulawesissa, Togean -saarilla. Vaihdoimme facebookit ja viime syksynä olimme taas yhteyksissä. Kuulin hänen perustavan oman sukellusresortin samoille seuduille ja kysyin heti mahdollisuutta mennä suorittamaan Dive Master -kurssini ja jäädä hänelle töihin. Sehän passasi.

Vietin siis joulu-helmikuun saarella, jossa ei ole yhtään ainutta autoa, lehmät paskovat nurmikot täyteen, kyläläiset uskovat metsänhenkiin Allahin sijaan, ja jossa oma pesuvesi nostetaan ämpärillä kaivosta. Tällainen paikka on Emmin uusi paratiisisaari Una Una.

Una Una on itse asiassa tulivuori, jonka purkautuminen vuonna 1983 pakotti saaren asukkaat jättämään kotinsa. Kauniita siirtomaa-aikaisia rakennuksia tuhoutui tai raunioitui. Vuosien saatossa asukkaita on palannut takaisin ja nyt heitä on noin tuhat. Tarkkaa lukua ei kukaan osaa sanoa ja paikallisilta kysyttäessä vastaus on ”200 miestä” -naisia ja lapsia ei lasketa. Una Unan pääuskonto on islam, mutta paikalliset tuntuvat uskovan sieluihin ja henkiin enemmän kuin Koraaniin. Ketään ei jaksa kiinnostaa, miten kukakin pukeutuu ja huivikin pistetään päähän vasta, kun on asiaa kylille. Kotona kirmataan juuri niinkuin huvittaa.

Saavuin saarelle vietettyäni ensin muutaman viikon Australiassa uuden ihastukseni luona. Ajoitus ei ollut loistavin lupautua töihin keskelle ei-mitään, kun sydän olisi halunnut olla jossain aivan muualla. Olin kuitenkin niin innoissani, että olisin heti halunnut asettua taloksi vaikka loppuelämäkseni! Emmin ja hänen indonesialaisen miehensä Andrin resort ei ollut vielä lähellekään valmis, ja pääsinkin kunnolla töihin heti alkukättelyssä. Suunnitelmassa oli rakentaa kymmenen bungalowia, ravintola ja sukelluskeskus, joista yhdestä ainoasta rakennuksesta oli perustukset tehty. Muista ei näkynyt vielä jälkeäkään. Tehtävää siis riitti aina kantojen kaivamisesta kylttien maalaamiseen ja lakanoiden ompelusta kukkien istutukseen.

Asuimme noin kilometrin päässä tulevasta resortista eräässä ihanassa indonesialaisessa perheessä. Minulla oli oma huone aivan rannassa ja pystyimme majoittamaan kerrallaan neljästä kuuteen asiakasta, jotka saapuivat saarelle joko seikkailumielessä tai maailmanluokan sukelluksen perässä. Vaikka sukelluskeskus ei virallisesti ollutkaan auki, niin pystyimme silti viemään asiakkaita pinnan alle. Se vaati joustoasekä meiltä että asiakkailta, avointa mieltä ja valmiutta erikoisiin tilanteisiin.

Emmille iski väsy sukellusten jälkeen. Tankkien päällä on pehmeä ottaa nokoset.

Monet voivat vain haaveilla tutkimussukelluksista tuntemattomaan, mutta me pääsimme sitä tekemään. Hyppäsimme veneeseen ja suunnistimme kohti uusia vedenalaisia kaikkeuksia, joissa kukaan ei ollut ennen sukeltanut. Kyselimme apua kalastajilta paikan valinnassa jakatsastimme kohteen, jossa kala nappaa parhaiten. Sain itse nimetä tämän kohteen ja annoin sille nimeksi Hong Kong. Syynä yksinkertaisesti se, että kalaa oli niin paljon, ettei eteensä nähnyt. Löysimme aivan mielettömiä korallipuutarhoja, joita moni on nähnyt vain telkkarissa.

 

Saarella voi myös tehdä erilaisia retkiä. Vein muutamaan otteeseen asiakkaitamme keskelle viidakkoa pieneen hökkeliin, jossa paikallinen metsiensankari valmistaa sokeria. Lisäksi trekkasimme yhtenä päivänä saaren keskelle, jossa maan uumenista tupruttaa edelleen vaarallista rikkikaasua. Kaiken tohinan ja asiakkaiden tyytyväisinä pitämisen keskellä oli aikaa myös rentoutua. Eräs asiakkaistamme piti pienen joogatuokion, johon intopiukeana osallistuin. Ja aina kun ilta koitti, eikä pää kolahtanut sekunnin sadasosassa tyynyyn, luin teoriaa sukelluksesta ja ikävöin ihanaa aussiani.

Valmistuin Dive Masteriksi kahdessa kuukaudessa ja jouduin jättämään Una Unan ennen kuin resort tuli valmiiksi, koska viisumini meni umpeen. Rakastuin täysillä kyseiseen saareen ja aion varmasti mennä takaisin, jos en töihin niin asiakkaaksi. Tiedän, että paikalla menee nyt todella hyvin ja asiakkaita riittää. Una Unan sukellusta ylistetään pitkin sosiaalista mediaa ja netin ihmeellistä maailmaa. Kaikkea hyvää Emmille ja Andrille! Pus!

Uinti- ja kelluntestin jälkeen olo oli voimakas.Dive Masterin on helppo hymyillä!

 

Rakkautta ja merisuolaa ilmassa

Kerroin muutama postaus aiemmin, kuinka tapasin ihanimman aussipojan ikinä hotellin ravintolassa Kupangissa. Nooh muutama viikko tämän kohtaamisen jälkeen näimme uudestaan -sovitusti. Hän muutti omia reissusuunnitelmiaan vuokseni ja minä tein samoin. Varasin meille hotellin Balin Canggusta, jossa vietimme unohtumattomat kaksi päivää yhdessä toisiimme ja meriveteen tutustuen.

Vietimme päivät merivedessä ja molempina iltoina kävimme rantaravintolassa nimeltä La Pirate. Ehdottomasti Canggun paras!

Joskus sitä vain tietää, milloin jonkun asian eteen kannattaa tehdä töitä. Tämä mies oli yksi niistä. (Nyt melkein vuotta myöhemmin hän on kanssani koti-Suomessa ja olemme piakkoin muuttamassa Australiaan!)

 

Surfing Lombok

Lombokin etelärannat ovat tunnettuja hyvistä surffiaalloista sekä alottelijoille että hiuman kokeneimmillekin aaltoratsastajille. Rantoja ja surffispotteja on useita ja välimatkat niiden välillä ovat pitkiä. Jokainen kunnon seikkailija hankkii siis alleen surffilautarackilla varustetun mopon sopuhintaan yhdestä Lombokin Kutan puljuista ja pamauttelee rannalta toiselle kiemurtelevia teitä ja mäkiä ristiin rastiin viilettäen.

surflombokmap

Tapasimme Kutalla ollessamme itävaltalaisen pariskunnan, joiden kanssa tuli kierreltyä surffirantoja (pojat aalloilla ja tytöt rannalla) ja iltaisin juotua jääkylmää Bintangia, pullo jos viideskin. Surffikausi on parhaimmillaan huhtikuusta lokakuuhun, joten viimeisiä vietiin.

Yksi Lombokin suosituimmista aalloista nimeltä Gerupuk tuli checkattua veneellä käsin. Harmikseni en päättänyt itse kokeilla surffausta, sillä kyseisenä päivänä aallot näyttivät kovin pieniltä ja helpoilta. Sain siis valokuvaajan roolin saamatta yhtään kunnon surffikuvaa, hehe!

Line-upissa oli muutama muukin.

Muita suosittuja ja haastavampia aaltoja ovat Ekas, Sengigi, Mawi ja Desert Point, joita en edes käynyt katsastamassa. Keskityin itse oluen maisteluun ja vasta-alkajien aaltoihin Belongasissa.

Sain bikinit täyteen hiekkaa ja nieltyä litran suolavettä, mutta ne aallot jäivät tällä kertaa muille. Jopa ne pienet valkoiset vaahdot. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan.