77. Hain Bongaus

HUI HAI!!

Listani ei oikein tahdo pysyä ajan tasalla. Haita on tullut siis bongattua jo Koh Taolla, härkähaita meinaan. Kuuden hain parvi.

Härkähai (Carcharhinus leucas) on ruumiinmuodoltaan tanakka. Uros voi kasvaa kaksimetriseksi ja 90-kiloiseksi, naaras on paljon isompi: 3,5 metriä ja jopa 230 kiloa. Selkäpuoli on harmaa, vatsa valkoinen. Elinikä on alle 14 vuotta. Uhanalaisluokitus: silmälläpidettävä.

Täällä Pulau Wehillä nähtiin Black Tip Reef Sharkkeja (Carcharhinus melanopterus) aikasta monta. Pituudeltaan noin 1,5m. Samalla sukelluksella meidän yllä pyöri muutama parimetrinen tuna ja venematkalla vierellä pomppi sellaiset 20+ delffiiniä, jei!

Vaikka kyseistä haita bongaakin vähän siellä sun täällä ja kuuluvat tropiikin yleisimpiin, on sen uhanalaisluokitus myös silmälläpidettävä äärimmäisyyksiin viedyn kalastuksen takia. Nopealla googlauksella mustaevähain voi bongata Lintsin Sealifessa.

Kuvat nappasin Googlen kuvahausta. Vedenalainen kamera on vieläkin ostoslistalla. Ehkäpä sitten Balilta tai Ausseista hankin sellaisen.

 

14. Become AOWD

101-listani on lähtenyt heikommin käyntiin kuin luulin. Vasta toinen toteutunut kohta, mutta kyllä se tästä.

Nyt olen Advanced Open Water Diver, jej! Tein Koh Taolla seitsemän sukellusta, joista kaksi olivat hupi- ja viisi kurssisukelluksia. AOWD:ssä on yksi pakollinen dyykki, deep, ja muut neljä valitaan listasta itse. Mun valinnat olivat wreck dive, navigation under water, limited vicibility/night dive ja perfect buoyancy. Mitään en oppinut enempää, mutta kukkaroni keveni sellaiset 300€. Sattuu. Vedenalainen maailma Koh Taolla ei ole mitenkään kovin erikoista. Tai jos rehellisiä ollaan, niin itse vain aloitin väärästä eli paremmasta päästä eikä Thaimaan vesistöillä ollut vaikutusta minuun aikaisempien sukellusteni jälkeen. Elämäni paras pinnanalainen pörhällys oli keväällä 2011 Indonesian Floresissa. Yhden ja saman dyykin aikana näin -en vain yhtä vaan viisi- mantaa (halkaisijalta n. 4m) ja kolme white tip sharkia! Sitä on paha lähteä äkkiseltään parantamaan. Sukelluksessa on kuitenkin tärkeintä se, että on hauskaa ja sitähän mulla oli! Aina pinnan alla näkee kuitenkin jotain fisuja ja korallia ja kyllä sitä niistä pienistäkin sinteistä osaa nauttia.


Vietettiin Juhan kanssa lauantaina mun synttäreitä ja jätettiin suosiolla aamun ja iltapäivän sukellukset vliin. Lupauduimme kuitenkin lähtemään illalla night divelle. Virhe. Facebookin puolella kertoilinkin jo joskus aikoinaan, että regulaattorin läpi pystyy oksentamaan (tuli meinaan sellaista testattua). En enää koskaa mene veneeseen krapulassa. En enää koskaan!


Hmm… Tuli pikkaisen dissattua saarta. Nooh, oli Taolla sentään jotain hyvääkin tarjota, nimittäin huiput instructorit, Antti ja Päivi, sekä Chumpon Pinnaclen (Taon paras dive site) härkähait!

Koh Tao -The Turtle Island

Saavuimme Chumponiin aamuyöllä neljän aikaan. Yöbussi oli uuvuttava ja taas kerran en tajua mikä paikallisia vaivaa ilmastoinnin suhteen. Käsittääkseni se on tarkoitettu ilman viilennykseen, ei jäädytykseen. Mulla oli pitkät housut, huppari, peitto ja iso sarong. Silti palelin eikä nukkumisesta tullut mitään. Kivaa. Lautta Koh Taolle lähti vasta seitsemän aikaan, joten muutama tunti piti kuluttaa vielä maissa ristikoita täytellessä. Mun mieliala palautui takaisin siedettävän rajamaille, kun aurinko alkoi nousta.

Minä, Heidi, auringonpalvoja, auringonlaskujen palvoja, rakastuin nyt myös auringonnousuihin. Kannatti herätä!

Ihmismassahyökkäys saarelle päästyämme. ”Taxi, taxi!” You want room?” etc. Rinkat tanassa Koh Tao Diversille, suomalaiselle sukelluspuljulle kyselemään käytännön neuvoja. Mopo löytyi, majapaikka löytyi ja sukelluksetkin kunnossa. Syömään!

””Kilpparisaari” ilman kilppareita. Joskus männävuosina niitä on Taolla kuhissut, mutta ei enää. Vielä muutamia vuosia sitten Taolla pyöri backpackereitä etsien halpaa bungalowimajoitusta ja rentoa elämää; nyt saaren on valloittanut uima-altaat, matkalaukut ja lastenrattaat.

Koh Tao oli hyvä aloitus meidän Aasian reissullemme. Turisteilla höystetty resorttiparatiisi, josta saa hampurilaisia, pastaa ja jopa Hartwallin lonkeroa. Täysin Kanariansaariin ei paikkaa voi kuitenkaan verrata, mutta samoja piirteitä oli ilmassa: ravintolassa saimme palvelua suomeksi, sukelsimme suomalaisten kanssa suomalaisessa sukellusfirmassa, rantakojut kuhisivat rätti- ja korukauppiaita ja baareissa soi uusimmat listahitit Gangman stylesta Pitbulliin. Vietimme Taolla kymmenen päivää, yhdeksän yötä. Aika meni siivillä. Päivät menivät käytännössä nukkuessa puoleen päivään, syödessä moneen otteeseen, sukeltaessa/snorklatessa ja illat toljotimme Sopranosia läppäriltä. Yhdet kännitkin vedimme mun synttäreiden kunniaksi. Facebookiin pistinkin jo tämän kuvan, mutta laitetaan nyt vielä tännekin. Juhlaseurueessa oli mun ja Juhan lisäksi lontoolainen homopariskunta ja ladyboy.

Heti saarelle tultuamme vuokrasimme mopon, jonka palautimme vasta viime metreillä. Menopeli oli siis koko ajan alla ja hyödynsimmekin sitä jonnin verran tutkimalla saaren eri kolkkia ja kulmia. Majoituksen saimme ok hintaan, 600bathia eli n. 16e, bungalow meren rannalla, lämpimällä vedellä, tuulettimella ja netillä. Ilmastointia ei tarvittu, koska merituuli puhalsi mukavasti huoneeseen. Mestan nimi oli Queen Resort Mae Haad beachin ja Sairee beachin välissä, jos joku mielii Taolle lähteä. Kovin paljoa halvemmalla ei hyvää majoitusta saa, mutta jos on valmis tinkimään mukavuuksista, niin kuuleman mukaan huone irtoaa jopa 300 bathin hintaan.

 

 

Minä ja kamera, mikä pari. Rakastan kuvata kukkia ja eläimiä. Tulette huomaamaan…

Taolta suuntana oli etelä ja kohteena Pulau Perhentian Malesian puolella. Täällä me nyt vaan ollaan, jei! Päivittely ei ole kovinkaan helppoa, kun täbi ei suostu avaamaan blogia ja ison läppärin akku on niin paska, että kone on saatava verkkovirtaan bloggaamista varten. Kirjoittelen kuulumisia täältä sitten joskus vuoden päästä. Mo!

 

86. Uusi HRC -shottilasi

No niin, nyt on 101 -lista korkattu.

Toiset keräävät sormustimia, toiset avaimenperiä. Toisilla on hienot DVD-kokoelmat, toisten opiskelijahaalareissa ei ole enää tilaa yhdellekään merkille. Meikäpoika keräilee Hard Rock Cafen shottilaseja. Mun pesueessa on jo entuudestaan kaksi Bangkok-lasia: perus logolasi ja ”Save the Planet” -lasi. Nyt joukkoon liittyi tämä pikkuinen:

Tervetuloa perheeseen!

Nooh, kerropa nyt ihmeessä mitä juuri sinä keräilet!

Bangkok -enkelten (ja kaatosateiden) kaupunki

”Jos Bangkok tulvii, se tapahtuu todennakoisesti syskuussa.” Tallaista meille kertoo Lonely Planet. Nelja paivaa vesisadetta. Mukavaa. Aurinko nahtiin viimeksi Suomessa. Eipa sita kovin kummoista olla saatu aikaan, kun ulkona ei oikein huvita olla. Ollaan nukuttu sellaiset 23h vuorokaudessa -joka paiva. Rytmi on aika mielenkiintoinen: valilla herataan kolmelta yolla ja valilla neljalta paivalla, hmm…. Lauantaina pyorittiin legendaarisessa turistiviemarissa eli Khao San Roadilla, oltiin pariin otteeseen hieronnassa ja riipaistiin seitinohuet kannit. Mun kohtaloksi tuli litran viinaampari. Hyi, mita myrkkya!

Reissu on alkanut jotenkin todella heidimaiseen tyyliin. Mun puhelin on Suomen loytotavaratoimistossa tai sitten jonkun naadan taskussa, kun menin jattamaan sen koneeseen, Juhaa pain ajoi auto ja ma jain mopon alle. Mielenkiinnolla odotan, mita seuraavat paivat tuovat tullessaan.

Yoaikaan pitaa katsoa aika tarkkaan mihin astuu. Ei vain siksi, etta kadut ovat taynna heiluvia kaivonkansia, mutta saattaa astua kuolleen rotan paalle. Pulssi nousi nanosekunnissa viiteensataan. Loysin itsestani uuden puolen: osaan kiljua.

Meidan Mekong-valtaus siirtyy; sadekausi on astetta pahempi kuin mita luultiin. Suunnataan sittenkin etelammas ja meren aarelle. Vartin paasta lahtee bussi Koh Taolle. Jee, paasee pinnan alle testaamaan mun 165e arvoisia, mutta minulle ilmaisia rapyloita. Pare olla hyvat, kun vievat rinkasta leijonanosan…

Sellaista kuuluu meille. Mitenka Suomessa?