Sekaisin Kullista

Kuala Lumpur. Tuo monien reissujemme välietappi toimi taas kuin viiden tähden megaparantola. Acehin jälkeen oli ihana syödä taas kunnolla ja terveellistä ruokaa. En muista koska olisin nauttinut salaatista yhtä paljon. Tai myslistä. Tai siitä, että voi lähteä juoksemaan puistoon ilman tööttäilyjä ja ihmisten huuteluita. Tai siitä, että jopa sadepäivinä on tekemistä. Tai kuinka Kullissa on puisto täynnä pelkästään mun lempparikukkia, orkideoja. Pieniä asioita, joista juuri sillä hetkellä nautin. Kun taas sivistystä on kestänyt tarpeeksi, tahdon takaisin keskelle-ei-mitään. Vali vali ja koskaan ei ole hyvä, hehe! Kun on kurjaa, tahtoo luksusta ja kun on liian hyvää, tahtoo paluuta luonnon helmaan.

Päivä toisensa jälkeen vain kului ja lopulta vietimme Kullissa lähes kaksi viikkoa! Huikea suoritus. Neljänä päivänä meillä oli huippuhyvä hotelli ja naatimme superista allaosastosta, huoneen näkymästä, huonepalvelusta ja kuntoiltiin hotellin punttisalilla. Muuten olimme samassa kiinalaisessa hotlassa KL Sentralin aseman vieressä. Lintupuisto ja akvaario tuli katsastettua. Ensimmäistä suosittelen lämpimästi, jos Kulliin aikoo. Pistelen siitä erikseen vielä kuvia, joita tuli yhteensä napattua sellaiset 600… Kröhöm…

Vanha duunikaverini on vaihdossa Balilla ja päätti lähteä tekemään visa runia. Tiina liittyi meidän seuraan Kulliin pariksi päiväksi. Ekana iltana niistä vedimme pyllyt olalle China Townissa. Seuraava päivä elikkästä sunnuntai oli siis kohtalaisen vaisua käyntiä kansallismuseossa ja shoppailua KLCC:ssä. Maanantaiaamuna minä ja Tiina olimme kärsineet krapulamme, mutta mun toinen puoliskoni päätti potea pahaa oloaan Laosin lennolla. Way to go, Juha!

Kullista en tarinoi sen enempää. Pää pyörällä ja kukkaro astetta tyhjempänä jatkoimme etiäpäin Vientianeen. Kettu kuittaa juuri tällä hetkellä hieronnasta tulleena Vang Viengistä, bäkbäkkereiden EX-mekasta.

 

Katutaidetta George Townissa

George Townin päästyä maailmanperintölistalle sille haluttiin luoda yhtenevyyttä katukuvaan. Penangin hallinto järjesti Marking George Town -kilpailun, jonka voitti SCULPTUREATWORK. Ryhmä keräsi kokoon paikallisia taiteilijoita ja sarjakuvapiirtäjiä ja loivat rautaa käyttäen taidetta katukuvaan. Jokainen teos kertoo tarinan George Townin historista sarjakuvamaisten hahmojen kautta. Rautaluomuksia on maailmanperintöalueella monta kymmentä, mutta kameralleni ei ollut tallentunut kuin kourallinen.

George Town -World Heritage Site

On vuosi 1786. Elokuu. Brittiläinen kauppalaivue lipuu Malakan salmella. Edessä suuri saari, sademetsän peittämä. ”Tässä se on, tämä on hyvä paikka”, kapteeni Francis Light toteaa, rantautuu ja rakentaa koillisrannalle linnoituksen, Fort Cornwallisin. Muutamassa vuosikymmenessä saaresta muodostui tärkeä tukikohta kaukoidän kaupalle.

Fort Cornwallis

World War I Memorial

Vuonna 2008 UNESCO lisäsi George Townin ja Malaccan maailmanperintölistalleen. Eikä ihme. Vaikka japanilaiset valloittivat Penangin toisessa maailmansodassa ja kaupunki kärsi pahasti, monet ikivanhat kolonialaisrakennukset säilyivät. Tässäpä kuvia joistain historiallisista nähtävyyksistä, joihin törmäsin.

Queen Victoria Memorial Clock Tower

Victoriasta tuli kuningatar 18-vuotiaana ja hallitsi Englantia aina kuolemaansa asti 1901

Ei mikään perinteinen aasialainen katunäkymä

Kaakkois-Aasian vanhin anglikaaninen kirkko, St. George’s Church

Kapitan Keling Mosque

Kummitustalo

 

City Hall

Kinkkitemppeli iltatunnelmissa

Penang Butterfly Park

Vuokrattiin muutamaksi päiväksi mopo ja ajeltiin pitkin Penangin saarta. Käväistiin hedelmäfarmilla ja perhospuistossa. Ensimmäisessä parasta oli All You Can Eat Fruit Buffet, mutta muuten täysin turha. Jotenkin odotin isoa hedelmätarhaa, vihreää ja kaunista. Totuus oli, että ne harvat hedelmät joita puissa roikkui olivat käärittyinä sanomalehtiin. Vihreää kyllä. Ei muuta.

Perhospuisto oli mielenkiintoinen, ristiriitainen. Siivekkäitä oli noin 4000, 120 eri lajia. Iso kasvihuone täynnä ahdistelevia perhosia ja paikallisia koululaisia niiden kimpussa. Lähes jokainen perhonen oli kärsineen näköinen. Rikkinäiset siivet. Älä koske perhosiin -kyltillä ei ollut tehoa. Ällö olo maksimoitui kierroksen loppupuolella, myymälässä. Kuolleita perhosia myynnissä tauluissa ja muoviin upotettuina. Korkeita hintoja, uhanalaisia lajeja. Ei hyvä. T-paidan voisin ostaa. Tai jonkun tyhmän postikortin. En pyydystettyä ja tapettua perhosta lasipallossa.