Diamond Jubilee 2012 -paraatissa parempi

Tiistaina suunnattiin koko porukan voimin kaupunkiin tarkoitukseni käväistä maailmanpyörässä, London Eyessa. Metrosta kun ponnahdimme maanpinnalle suunnitelmat muttuivat. Olimme täysin tietämättömiä kuningattaren hevosvaunuparaatista. Populaa riitti jokaisella kadulla ja eristysnauhat ja -aidat jatkuivat silmän kantamattomiin. Kuulimme kovaa hurrausta ylempää talojen välistä ja sinne saapuessa meille kerrottiin, että olimme juuri missanneet Hänen korkeutensa. Ketutti lievästi. Astetta tietoisempana siitä, että halusin nähdä itse iso-Ellun livenä, nappasin mummia kainalosta ja riensimme Buckinghamin palatsin suuntaan; muut noudattivat alkuperäistä suunnitelmaa nousta yläilmoihin. Ehtii sinne seuraavanakin päivänä.

Palatsille asti ei päässyt ihmismassan vuoksi, joten jäätiin The Mallin varteen. Luulin saaneeni hyvän paikan, jost voisin kuikuilla ja kuvata, kun kuninkaalliset viilettävät hevosvaunuillaan ohi, mutta olin väärässä. Ennen paraatia sain napattua kyllä hyviä kuvia tuittupäisistä sotilaista ja orkesterista, mutta kun vaunut lähestyivät, jäin jalkoihin. Nostin kamerani yläilmoihin ja räpsin minkä kerkesin. Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa ja kaikki mitä kuningattaresta sain ikuistettua verkkokalvolleni, on Ellun hattu. Kannatti herätä! Kameralle en saanut edes sitä hattua, mutta monen monta kuvaa on edessä heiluvista pokkareista, puustosta ja ihmisten takaraivoista. Illalla matkalla kämpille aloin selailla tarkemmin aikaan saannoksiani: en saanut kuningattaresta kuvaa, mutta kappas! Ketkäs ne siinä komeilevatkaan? Itse prinssit Harry ja William ja Cambridgen herttuatar Kate. Tai siis heidän hattunsa…Kuninkaallinen soittokunta tai mikä lie humppatykki oli mainio. Olin kuulevinani jotain varsin tuttua, keskityin ja… kyllä! Siinä he soittavat James Bondin tunnaria! Veto ansaitsi raikuvat taputukset ja vislaukset. Pumppu pystyi kuitenkin pistämään vieläkin paremmaksi. Soittaa päräyttivät siihen perään popin kuninkaan, Michael Jacksonin Thrillerin. Taidan muuttaa Englantiin.

En ole koskaan elämässäni nähnyt niin paljon poliiseja ja järjestysmiehiä, wow! Oli poliisia autoin, moottoripyörin, hevosin, fillarein, kävellen puhumattakaan kuninkaallisista sotilaista ja heidän menopeleistään. Maailmanluokan meininkiä, sanoisin. Monarkian ihmeellinen maailma on vienyt minut mukanaan. Niskani kipeytyivät ympärillä olevasta loistosta ja kädet väsyivät valokuvauksesta. Otin yhteensä 900 kuvaa Diamond Jubilee 2012 -tapahtumasta. Parhaimmat hetket eivät kuitenkaan tallentuneet muistikortille vaan syvälle sisimpääni. Siellä ovat nyt ne hetket, kun rämmin kaatosateessa nähdäkseni Tower Bridgen nostosillan, heiluttelin Union Jackia ja kuuntelin Englannin kansallislaulua ja vielä ne onnenkyyneleet Hyde Parkissa, kun sir Elton John lauloi Your Songin. Niin, ja Ellun hattu.

Diamond Jubilee 2012 -the Concert

Nyt voin kertoa, että oli meno kohdillaan maanantaina Lontoossa. Oli sitten Britteinmaalla päätetty järjestää ilmaiskonsertti Buckingham -palatsin aukiolle hänen korkeutensa, Queen Elizabeth II:n 60-vuotis valtakauden kunniaksi. 10 000 onnellista saivat lipun paikanpäälle arvonnalla ja ”muutama” muu seuraili keikkaa lähistöllä. Itse en enää mahtunut The Mallille eli palatsille johtavalle leveälle kadulle, jossa populaa oli sellaiset 250 000 vaan suuntasin Hyde Parkiin siidereineni ja istuinalustoineni. Puistoon oli pystytetty seitsemän jättiscreeniä ja porukkaa sielläkin aivan pipona. Illan esiintyjissäkään ei ollut valittamista. Lavalle astui mm. sir Tom Jones, Robbie Williams, Kylie Minoque, Annie Lennox, sir Elton John, sir Paul McCartney, Stevie Wonder ja monta muuta.

 Meno muistutti aikalailla, jos joku vielä muistaa, Kaivarin kesäkonsertteja muutamien vuosien takaa ilman räkänokkateinejä, perseet olalle vetäneitä suomalaisjuntteja ja nurmikon päällystänyttä törkyä. Hyde Park oli vuorattu picnic-korein, Englannin lipuin ja hyväntuulisin britein. Taas yksi syy Englanti-ihailuuni. Ja aurinkokin päätti hymyillä minulle ja Ellulle!

Rakastuneita pariskuntia ja skumppaa -niistä oli tuo kaunis maanantai tehty. Aurinko laski screenien taakse ja väritti juhlakansan. En oikein tiedä miksi, mutta mulla tuli kyynel poskelle. Herkistyin ja itkin. Mutta vain vähän, ettei kukaan vaan nähnyt. Ja sen jälkein hymyilin -ja otin hieman siideriä lisää. 

Mun liikuttunutta tilaa vahvisti entisestään sir Elton John pinkissä glittertakissaan. Se, että muutenkin oli pala kurkussa, niin ilmoille kajahti Your Song. Ikävä iski heti. Voi Juha, kun olisit ollut vierelläni pussailemassa. Toivottavasti kaverisi häiden jälkeiset olotilasi ovat karmeat, kun et kerran muukaani lähtenyt. Kosto elää…

Ennakointia: lähdin Hyde Parkista metroasemalle vähän ennen kuin konsertti loppui ja massa lähti liikkeelle. Jäin vielä kuvailemaan autioita kujia ja fiilistelemään historiallisia taloja. Sinä iltana lisäsin Lontoon Parhaat ystäväni -kirjaan.

 

Madame Tussauds

Varasin netin kautta koko porukalle yhdistelmäliput, jotka sisälsivät Madame Tussauds -vahakabinetin, The London Eye -maailmanpyörän ja The Aquariumin. Kaikki kolme yhteishintaan 48£/aikuinen ja 35£/lapsi. Omasta mielestäni hinta ei ole paha. Ajankohta Madame Tussaudsille oli kuitenkin määritettävä etukäteen, joten maanantai virallistettiin vahanukkepäiväksi.

Kuvia tuli räimittyä monta sataa ja etenkin siskoni kaverinsa kanssa nautti täysin rinnoin. Heti ottivat hölmöjä ilmeitä, poseerasivat mitä oudommissa asennoissa ja nauroivat paljon. Siskoni suuteli Justin Timberlakeä, hyväili jonkun random miekkosen pyykkilautavatsaa ja piteli Beckhamia kädestä. Kuvia en kuitenkaan yksityisyyden vuoksi laita tähän postaukseen kuin itsestäni. Siinä missä pikkusisko edellä niin isompi perässä. Naururypyt lisääntyivät, mutta ei haittaa -nuorenin monta vuotta!

 

 

Ja viimeisimpänä mulle rakkain kuva. Kun vielä olisivat olleet lihaa ja verta -sinistä verta. Lontoo kiittää ja kuittaa.

 

Diamond Jubilee 2012 -ja koko Englanti sekaisin

 

Iso-Ellu a.k.a. Elisabeth II on ollut vallassa huikeat 60 vuotta. Hänen korkeutensa päätti järkätä pikkubileet kansalleen ja antoi ensitöikseen kaikille neljän päivän vapaan, lauantaista tiistaihin. Toiseksi kulutettiin hieman ylimääräisiä puntia järkkäämällä pientä kivaa ohjelmaa. Lauantaihin kevyt heppakilpailu, johon muutama poni ravaamaan, Ellun omat mukaan lukien. Sunnuntaina sitten vähän venekulkuetta, jota katsomaan vaatimattomat miljoona ihmistä. Maanantaina tarjottiin 12000 onnekkaalle Michelin-tähden tekemä piknik Buckinghamin palatsin puutarhassa ja illalla samalla paikalla vaatimaton keikka ja muutama pikkubändi siellä esiintymässä kuten Elton John, Paul McCartney, Kylie Minoque, Robbie Williams ym. Tiistaina sitten vielä pienimuotoinen kuninkaallinen paraati, jotta Ellu siinä pääsi hevosvainuistaan vilkuttelemaan kansalleen. God Save the Queen!

The Mall oli täynnä populaa juhlimassa iso-Ellua

 

Sunnuntai meni osittain shoppaillessa Oxford Streetillä ja ennen kuin huomasimmekaan oli aika siirtyä Thames-joen varrelle seuraamaan Diamond Jubilee Pageantia eli tuhannesta aluksesta koostuvaa laivakulkuetta. Muuten niin poutainen, mutta pirun kylmä, päivä muuttui räpäyksessä saavuttuamme Westminsterniin Big Penin kellon alle. Taivas repesi. Vanhukset lähtivät hotellille sadetta karkuun ja me teinit (2xteini ja iki-teini) puolestaan lähdettiin käppäilemään kaatosateessa kohti Tower Bridgeä. Tiedettiin nostosillan olevan auki ja halusimme niin kovin nähdä sen, että 5km kannatti päräyttää jokivartta ihmistungoksessa. Sade piiskasi naamaa ja kaikki vaatteet ja kengät olivat läpimärät. Sadeviittakaan ei auttanut, sen verran kuitenkin, että kamerani säilyi kuivana. Siskoni iPhone hajosi uivaan taskuun ja hänen kätensä paleltuivat pahasti. Sormet olivat vitivalkoiset ja kämmenet tummanliilat, auts! Mutta kannatti. Näimme sillan auki ja noin 5 min. siitä kun saavuimme Tower Bridgelle, kajahti ilmoille roima ilotulitus ja siitä seuranneen savupilven aikana nostosilta sulkeutui. Näppärä ajoitus kerrassaan!

Kulkueen kärjessä oli miltei 30 metrin mittainen kuninkaallinen soutualus Gloriana, jonka yksityiset rahoittajat tilasivat juuri näitä juhlia varten. Juhlien jälkeen Gloriana lahjoitettiin kuningattarelle. Siellä se Ellu vilkutteli kullatun laivansa kannelta jokirannassa paleleville briteille, joita oli kerääntynyt paikalle sellaiset kevyet miljoona kappaletta. Itse kuningatarta emme päässee todistamaan, mutta muuten tunnelma oli mitä loistokkain.

Purkkeja oli jos jonkinlaista. Löytyi näyttäviä vuosisatoja vanhoja purjelaivoja, turistikierroksia tekeviä jokialuksia, luksusjahteja, pieniä Bustereita ja lukuisia muita veneitä. Yritti siellä eräs nuoripari epätoivoisesti päästä eteenpäin rähjäisellä soutuveneelläkin. Sellaisella, jolla juuri ja juuri uskaltautuu mökkirannasta laskemaan katiskan, mutta pidemmälle ei rohkene ellei ole kunnon äyskäriä mukana. Muutamat alukset eivät olleet niinkään näyttäviä, mutta toinen aisti ne kyllä erotti -ja kaukaa. Aivan kuin Turun Aurajoesta olisi jokilaivat viety seilaamaan Thamesiin. Poppi soi ja basso raikasi. Lähes poikkeuksetta jokaista alusta koristi Iso-Britannian lippu. Oi tuota kansallistunnetta. Yksi alus kiinnitti varmasti Thamesin varrella olleiden huomion. Orkesteri soitti laivan katolla klassista eikä muuten kuulostanut pöllömmältä. Mahtoi olla tuubaat täynnä vodaa.

Kuva: nytimes.com

Bulmersia, Proseccoa ja Bollywoodia

Niin se vain on viiden päivän kaupunkiloma oman perheeni kanssa takana ja elossa ollaan. Jos reissuun lähtee omien junttituristivanhempien, alkoholia rakastavan mummin, teini-ikäisen pikkusiskon ja hänen kaverinsa kanssa, on lääkityksen oltava kunnossa. Olisi edes Juha ollut mukana, mutta hänelle tuli pakkopulla mennä ystävänsä häihin. Yritin ehdottaa, että peruuttaisi ja sanoisi: ”Mä tulen sitten niihin seuraaviin häihin.”

Ryanair on suuri vitsi. Jos ei pärjää hop on-hop off -periaattella, kaikki maksaa. Matkalaukku 50€ olisi ollut pikku raha, jos oltaisiin alettu vaihtamaan Juhan lippua mummille, joka siis päätti tulla mukaan vasta edellisenä päivänä. Uusi lippu (kirjoitin ensin pillu, hups!) ja halvemmalla päästiin. Ellei mummi olisi lainannut Juhan passia, hmm….

Varasin meille kolme kahden hengen huonetta Wembleystä. Hotels. com:in sivuilta ei juurikaan löytynyt halvempia vaihtoehtoja ja näissä oli kaikki tarvittava. Ja alakerrassa oma pubi! Saavuimme huoneille (hotelliksi tätä majoitusta ei voi kutsua) lauantai-illalla hieman ennen kuutta. Olimme sopineet klo 17:45 treffit Ealingiin serkkuni ja hänen miehen kanssa. Onneksi ei tullut kiire. Puuteri naamaan ja taksiin. Piccola Italia -ravintola, jossa herkuttelimme hummereita, tonnikalafileitä ja litkimme proseccoa, oli mukavan pieni ja kodikas ja hintataso yllätti positiivisesti: Kahdeksan ihmisen illallinen alkuruokineen ja runsaine alkoholimäärineen pulitti 160£, not bad! Hotellille palattuamme pelotti hieman alakerran pubissa meluavat bileet. Omistajat olivat intialaisia ja sisällä soi korkealta ja kovaa Bollywood -musiikki. Korvatulpat osoittautuivat kultaakin kalliimmiksi. Ei siinä -seuraavana päivänä saattiin siskon kanssa hyvät naurut Bollywood-musiikkivideoista. On ne niin huvittavia. Tämä viisu soi vielä eilenkin päässä: http://www.youtube.com/watch?v=msLvFSzPbSs&feature=related

 Aamulla herätessä ei ollut edes krapulaa, vaikka sitä tulikin kohtalaisesti otettua. Käytänköhän paljon värikynää, jos sanon juoneeni ainakin muutaman viinipullollisen verran… Heidi vanha juoppo!

Sunnuntai meni shoppaillessa Oxford Streetillä ja Thames -joen varrella laivamerta pällistellessä kaatosateessa. Tuosta tapahtumasta lisää seuraavassa postauksessa.

Ps. Lisäilen tähän vielä kuvia jahka kotikoneelle joskus pääsen (töissä taas 12,5h joka päivä, blaah…).