Rescue Diver -kurssi Lombokilla

Jo aikoinaan, kun Juhan kanssa erottiin, sovimme, että suoritamme pelastussukeltajan kurssin yhdessä, kun syksyn reissu koittaa. Muuten menisimme molemmat omia menojamme. Varasimme siis lennot jo aikaisin keväällä ja ero tuli kesällä. Niinpä lensin Komodoilta Lombokille ja Juha tuli mopolla hakemaan minut lentokentältä. Mietin pitkään, että kannattaako tämä nyt ollenkaan: pitäisikö vaan mennä omia menojaan ja suorittaa kurssi muualla. Mutta sovittu mikä sovittu, ja niinpä aloitimme sen Lombokin Kutalla sukelluskeskus Seafrogin kanssa.

Kurssi itsessään ei ollut mikään haastava, vaikka olin kuullut monilta sen olevan hankalin kurssi kaikista. Kurssin pituus on sukelluskeskuksesta riippuen 3-4 päivää. Ennen aloitusta saimme videopätkiä ja muutaman kirjan opiskeltavaksi ja myöskin tietokyselyjä jokaisesta osiosta, jotka tuli täyttää aina ennen seuraavan päivän osioita. Käytännössä opiskelu meni niin, että minä luin ja katsoin videot, täytin kysymykset ja Juha tyytyväisenä kopioi kaiken aamupalalla ennen kuin menimme sukelluskeskukselle.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli ensiapukoulutus, jonka pitäjä oli vielä enemmän ulapalla kuin me. Sukelluspuljun omistaja oli kaatunut ja lyönyt päänsä, joten saimme yhdysvaltalaisen jätkän tuuraamaan häntä. Eihän tää kaveri osannut sanoa juuta eikä jaata kysymyksiimme eikä muutenkaan ollut kaikki Muumit samassa laaksossa. Seuraavana päivänä meidät työnnettiin uima-altaaseen harjoittelemaan erilaisia pelastusotteita ja -työntöjä. Se oli yllättävän kivaa, vaikkakaan en oppinut mitään uutta. Iltapäivällä menimme avoveteen harjoittelemaan vedenalaista suunnistusta kompassilla ja erilaisia etsintäkuvioita. Tämä ko. kouluttaja ei osannut hommaansa lainkaan, joten sukellukset olivat enemmänkin vain hupisukelluksia. Vesi oli kylmää Lombokilla ja näkyvyys heikompaa kuin Komodoilla, mutta pinnan alla on silti aina kivaa.

Meitin sukellusvene

Kolmantena ja viimeisenä aamuna reenasimme ensin pelastusjuttuja vedessä, sekä pinnalla että pinnan päällä, jonka jälkeen oli viimeisen vesitestimme aika. Skenaariossa sukeltaja oli kadonnut. Hänet piti ensin etsiä vedestä, sen jälkeen palauttaa pinnalle, jonka jälkeen vetää veneeseen antaen tekohengitystä samalla. Ei kuulosta kovinkaan vaikealta eikä kyseiset taidot itsessään hankalia olekaan, mutta itse pelastin minua paljon isompikokoisen Juhan ja merenkäynti oli aika rankkaa. Olin aivan loppu, kun pääsin veneeseen. Niin siis kerrottakoon, että en elvyttänyt Juhaa oikeasti (vaikka tuskin hän olisi pistänyt pahakseen. Miehet.). Yhteistyö Juhan kanssa oli yllättävän helppoa noin muuten. Emme tapelleet juuri lainkaan.

 

Loppukokeen läpäisimme molemmat heittämällä. Kysymyksiä taisi olla ensiapu- ja sukelluspelastusosioissa molemmissa nelisenkymmentä ja virheitä koko kokeessa ehkäpä 2, jotka nekin kielimuurista johtuvia. Hyvä me!

Elikkästä onnitteluja uusille Rescue Divereille, itselleni ja Juhalle!

Ps. Nyt kirjoitus hetkellä voit kutsuu mua Dive Masterix!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *