Minkä värinen hirsi?

Meillä on Juhan kanssa käytännön koko talon remontti meneillään, ja nyt kun alkaa jotkut osat kotia olla loppusuoralla, niin mikä sen ihanampaa kuin pistellä hieman maljakkoa hyllyille ja kynttilää palamaan. Ei saa käsittää väärin: tekemistä riittää vielä vuosiksi eteenpäin ja yksikään huone ei ole vielä täysin valmis, mutta olemme sentään taas pienen askeleen edempänä kuin viime kuussa. Kun vanhan projektin saa päätökseen, niin uusi alkaa (pätee muuten lähes jokaiseen asiaan).

Jokainen huone on hieman vinksin vonksin, mutta suurimman harppauksen otti tällä viikolla eteinen. Meidän uusi lattia siellä on aivan ihana! Asensin sen keskiviikkona ihan itse Juhan ollessa töissä. Käytin laminaattileikkuria, joten koko lattiassa meni aikaa vaivaiset kaksi tuntia. Muut naiset tekee miehilleen ruokaa, mutta minäpä teenkin lattian!

Alla olevat kuvat eivät täysin tee oikeutta, mutta saa niistä jonkinlaisen ajatuksen. PInta jäljittelee mukavasti vanhaa, kulunutta lankkua ja väreissä vaihtelee valkoinen ja vaaleansininen.

 

Ollakseni rehellinen, eteisessäkin lattia onkin sitten ainut valmis asia. Puuttuu vielä listat, niin katosta kuin lattian rajastakin, kalusteita pitää hankkia ja hirsiseinä pitää käsitellä jonkin sävyisellä puuvahalla. Laitan kuvia, kun saamme sen valmiiksi.

Olemme käyneet Juhan kanssa kovaa käden vääntöä siitä, että tuleeko hirteen valkolakka, tummempi petsi vai annetaanko sen olla sellaisenaan. Minä olen ekan ja Juha tokan vaihtoehdon kannalla. Ylhäällä näkyy pieni kaistale hirttä. Se pala seinää ja oviaukko, jonka suunnasta kuva on otettu, on myös hirttä. Oviaukon toisella puolella aukeaa olohuone, joka on huonekorkeudestaan huolimatta ahtaan tuntuinen. Olohuoneen puolella hirsiseinä oli kokonaan koteloitu jo vanhoina päivinä, sillä hirren pinnassa oli kymmenen sentin kerros paskaa aina: murentuneita lastulevyjä, 50-luvun tapetteja, kipsilevyä ja päällimmäisenä kammottava lasikuitutapetti. Otimme aikamoisen riskin, kun lähdimme repimään seinää alas. Meillä kun ei ollut lainkaan tietoa, että missä kunnossa hirsi siellä takana on. Purku oli kova urakka, mutta se kannatti, sillä alta paljastui kerrassaan upeaa puuta. Todella vaikea kuvitella, että se on haluttu aikoinaan peittää.

 

Alla oleva kuva oli myyntiesitteessä, kun kotimme ei ollut vielä kotimme. Olemme siis repineet koko tuon harmaan seinän alas paksuine ovenkarmeineen. Tuli muuten yllättävän paljon lisää avaruutta ja lattia tilaa. (Siitä olen kyllä superonnellinen, että tuo alkuperäinen tiiliseinä on jätetty tuohon takan taakse.) Oikea oviaukko vie siis eteiseen ja sen toisella puolella on hirsi näkyvissä:

Keittiöremontin seurauksena ruokapöytä siirtyi olkkariin ja meillä on maailman suurin kulmasohva ja hullun iso uusi telkkari. Valkoinen hirsi olisi siksi mielestäni järkevin. We’ll see, kumman kämmenselkä kolahtaa ekana pöytään.

Googlen kuvahaku ei petä koskaan, kun etsii ideoita:

Aah! Valkoinen hirsi näyttää superhyvältä. Me likey! Ja vielä tuo kontrasti mustien yksityiskohtien kanssa toimii paremmin kuin hyvin.

Onkohan puhtaan valkoinen lattia valkoisen hirren kanssa liian tylsä vai sopivan raikas? Sellainen on suunnitteilla, mutta ei tämä seuraavakaan hullumpi ole. Saattaisi toimia kivasti:

Vai tuleeko olkkarista liian levoton tällasella lattialla? Kuosi on kyllä todella kiva, sellanen vanha ja teollinen. Sopii hyvin yhteen meidän olkkarin huonekalujen kanssa. Olen meinaan hankkinut Pentikiltä todella pelkistetyn sohvapöydän, jossa on mustat metalliset u-jalat ja puupinnassa samoja sävyjä kuin tuossa laminaatissa. Ja sitten meidän portaatkin ovat sellaiset teolliset kierreportaat. Vai sopisiko tämä paremmin kellariin? Ylettyy ne portaat sinnekin. Valintoja, valintoja…

Täytyy tosin muistaa, että kotimme on 124-vuotias, joten ripauksen voisi heittää joukkoon talonpoikaishenkeä ja maalaisromantiikkaa. Nämä keittiöt ovat ihania. Ja mukavasti on isossa kuvassa yhdistetty vanha ja uusi:

Ei tummakaan ole yhtään hullumpi:

Tuon ison kuvan valkoinen lattia näyttää kyllä tooodella hienolta. Ainut vaan, että meillä ei ole vanhaa lautalattiaa jäljellä vaan joku neropatti on päättänyt vaihtaa sen koivuparkettiin, joka on nyttemmin erittäin kulahtanut ja ruma. Tuossa myyntiesitekuvassa se näkyy. Kamala, yök.

Auttakaa! Vaalea vai tumma hirsi? Entä lattia?

Miten tämä voikaan olla näin vaikeeta??

New York – Kevättä ilmassa

Kun saavuimme Nykiin tammikuun puolessa välissä, ilma oli kuin morsian: elohopea lähenteli kymmentä astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Näimme vuoden ensimmäiset shortsit Keskuspuistossa ja taisimme jopa saada hieman brunaa poskipäihin.

Mielestäni yksi parhaista asioista, mitä vieraassa kaupungissa voi tehdä, on talsia päättömänä kaikkia sivukujia ja puistoja ristiin rastiin. Silloin näkee varmasti muutakin kuin vain pakolliset turistinähtävyydet. Kävelimme yhden päivän aikana valehtelematta 20km pitkin poikin Manhattania.

Tunnelmia kuvapläjäyksen merkeissä, siittä: