Great Barrier Reef

Jos Australiasta pitää valita yksi ja vain yksi paikka minne haluaisi, ei minun tarvitse kauaa pohtia, että mikä se olisi. No Great Barrier Reef tietenkin! Syy tähän on oma isäni. Meidän lasten ollessa pieniä tämä minulle nykyään täysin vieras ihminen sepitteli kaljapäissään tarinoita: ”Sitten kun isi voittaa lotossa, niin lähdetään Australiaan. Tiesittekö lapset, että siellä on maailman isoin koralliriutta ja ainakin miljoona tsiljoonaa kalaa! Kyllä minä teidät vielä joku päivä sinne vien. Mutta en ihan vielä. Sitten kun isi voittaa lotossa…”

Nooh, ei tullut lottokupongista markan markkaa, eivätkä päässeet lapset Autraliaan. Aina sunnuntai-iltaisin palatessamme takaisin äitille, huutelin kovaan ääneen, että kuinka isi vie meidät Australiaan. Äitiä vihastutti isän turhat lupaukset. Sunnuntait harvenivat ja jossain kohtaa loppuivat kokonaan. Huutelut jäivät, mutta haave säilyi. Aina tähän asti.

Haaveeni kävi toteen; varasin kolmen päivän ja kahden yön Live Abord -sukellusretken Cairns Dive Center CDC:stä. Itselleni. Vain itselleni. Juha oli tehnyt täysin saman retken viitisen vuotta takaperin (jolloin oli muuten puolet halvempaa reissata Australandiassa) ja päätti lähteä kansallispuistoihin dyykkaamisen sijaan. Rakastan Juhaa yli kaiken, mutta kyllä se vaan oli mukavaa viettää muutama päivä omissa oloissaan. Olihan sitä syyskuusta asti oltukin koko ajan yhdessä sellaiset kevyet 24h vuorokaudessa.

Jätän sepustukset tällä kertaa vähemmälle ja jaan tämän reissun kuvien muodossa, kun kerran kamerakin oli ostettu:

Kamat niskaan ja menoksi. Aivan ensimmäinen sukellus tehtiin ryhmässä, jossa katsottiin hieman jokaisen tasoa. Sen jälkeen sukelsimme pareittain. Great Barrier Reefillä tehtiin jotain, mitä itse henkilökohtaisesti en arvosta. Valokuvaaja sai nimittäin ruokkia kaloja (haitoista ei varmaankaan tarvitse sen enempää sepitellä), joten tottakai kalaparvi piiritti meidätkin murkinan toivossa.

Dive buddyni yritti ottaa minusta kuvaa, mutta se koitui lähes mahdottomaksi tehtäväksi…

Six Banded Angelfish

Giant Clamista oli jäljellä vain kuoret

Harlequin Sweetlips ja pikkuinen Cleaner Fish otsalla

Ocellate Phyllidia Nudibranch

Black-rayed Fryeria Nudibranch

Yellowtail Fusilier -parvi

Smurffijengi snorkaamassa sukellusten välissä. Stinger -kausi oli vielä käynnissä, joten ilman suojautumista ei sopinut vedessä lillua.

Näin iloisena hymyilin vielä hetki ennen kuin upouusi kamerani sanoi itsensä irti. Okei, myönnän. Vein sen liian syvälle… Mutta vika oli sensorissa, joka ei -outoa kyllä- liittynyt veteen eikä paineeseen mitenkään.

Ongelmat alkoivat kevyillä raidoilla, kunnes ne lisääntyivät ja lopulta kuva oli yhtä Marianne-karkkia.

Tähän kuvaan päättyi minun GBR sukellukseni.

Olihan se Great Barrier Reef aikasta great. Ei moittimista. Ja sukeltaminen itsessään on minulle niin rakasta ja mielekästä puuhaa. Kameran kohtalo tottakai harmitti. Paikoitellen korallit olivat kärsineet pahoin, mutta yleisesti ottaen riutta näytti hyvältä. Kalaa oli paljon, pientä ja suurta. Lapsuuden mielikuvani suuren suurista koralleista, kaikista sateenkaaren väreistä ja miljoonista kaloista ei täysin pitänyt, mutta toteutin haaveeni. Saa isäkin olla tyytyväinen tyttäreensä, missä lie onkin. Pääsi sentään Australiaan -ilman lottovoittoakin.