86. Uusi HRC -shottilasi

No niin, nyt on 101 -lista korkattu.

Toiset keräävät sormustimia, toiset avaimenperiä. Toisilla on hienot DVD-kokoelmat, toisten opiskelijahaalareissa ei ole enää tilaa yhdellekään merkille. Meikäpoika keräilee Hard Rock Cafen shottilaseja. Mun pesueessa on jo entuudestaan kaksi Bangkok-lasia: perus logolasi ja ”Save the Planet” -lasi. Nyt joukkoon liittyi tämä pikkuinen:

Tervetuloa perheeseen!

Nooh, kerropa nyt ihmeessä mitä juuri sinä keräilet!

Bangkok -enkelten (ja kaatosateiden) kaupunki

”Jos Bangkok tulvii, se tapahtuu todennakoisesti syskuussa.” Tallaista meille kertoo Lonely Planet. Nelja paivaa vesisadetta. Mukavaa. Aurinko nahtiin viimeksi Suomessa. Eipa sita kovin kummoista olla saatu aikaan, kun ulkona ei oikein huvita olla. Ollaan nukuttu sellaiset 23h vuorokaudessa -joka paiva. Rytmi on aika mielenkiintoinen: valilla herataan kolmelta yolla ja valilla neljalta paivalla, hmm…. Lauantaina pyorittiin legendaarisessa turistiviemarissa eli Khao San Roadilla, oltiin pariin otteeseen hieronnassa ja riipaistiin seitinohuet kannit. Mun kohtaloksi tuli litran viinaampari. Hyi, mita myrkkya!

Reissu on alkanut jotenkin todella heidimaiseen tyyliin. Mun puhelin on Suomen loytotavaratoimistossa tai sitten jonkun naadan taskussa, kun menin jattamaan sen koneeseen, Juhaa pain ajoi auto ja ma jain mopon alle. Mielenkiinnolla odotan, mita seuraavat paivat tuovat tullessaan.

Yoaikaan pitaa katsoa aika tarkkaan mihin astuu. Ei vain siksi, etta kadut ovat taynna heiluvia kaivonkansia, mutta saattaa astua kuolleen rotan paalle. Pulssi nousi nanosekunnissa viiteensataan. Loysin itsestani uuden puolen: osaan kiljua.

Meidan Mekong-valtaus siirtyy; sadekausi on astetta pahempi kuin mita luultiin. Suunnataan sittenkin etelammas ja meren aarelle. Vartin paasta lahtee bussi Koh Taolle. Jee, paasee pinnan alle testaamaan mun 165e arvoisia, mutta minulle ilmaisia rapyloita. Pare olla hyvat, kun vievat rinkasta leijonanosan…

Sellaista kuuluu meille. Mitenka Suomessa?

101

Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.
– Mark Twain

Olen kirjoittanut 101 kohtaisen ”tahdon kokea”-listan tänään alkavaan Aasian (ja muun maailman) valloitusta varten. Käytännössä jokainen kohta tukee edellä olevaa aforismia. Aion tehdä elämästäni elämisen arvoisen. Sellaisen, josta voin olla ylpeä, sellaisen, josta paistaa läpi elämänhalu ja intohimo, ja jota ilonkyynel silmillä jaan lastenlapsilleni puutarhakeinussa. Pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan tänne blogille kuulumisiani ja aina kun olen saavuttanut listaltani jonkin tavoitteen, jaan sen myös Teidän kanssa. Lisäsin tuohon valikkoon 101 -kohdan, jonne tulee aika-ajoin toteutuneita tapauksia. Jotkut niistä ovat hankalampia toteuttaa ja toiset puolestaan vain ajan kysymys, koska ne tapahtuvat.

On aika sulkea silmät, nojata taakse päin ja päästää irti. Seikkailu alkaa -kohti ääretöntä ja sen yli!

Huomenna se on menoa, jei!

Tässä alkaa olla kohtalaisen hilpeä olo -lähtö lähestyy, enää 29h. Parhaille ysteille ja duunikavereille olenkin jo infoillut, että aikaistettiin lentoja reilulla kahdella viikolla. Lennot on Kilroyn kautta ja päivämäärämuutos maksoi sellaiset 95€ per nassu. Meillä molemmilla loppui työt tällä viikolla (Juhalla oli maanantaina vika vuoro ja mulla tänään), joten mikäs meitä estelee lähtemästä hieman aikaisemmin. Ja kun miettii, miten moneen kertaan tuo 95€ tulee kulutettua Suomessa, niin se on let’s go ja saletisti natsaa! Vähän inhaa, että mun vika työvuoro on taas yksin ”työskentelyä” eikä pääse hyvästelemään kolleegoita, mutta minkäs teet. Lupaan jättää taukohuoneeseen läksiäispullaa. Kiitos RAY kuluneista vuosista!

Hirmuista hommaa tämä kaikkien asioiden järjestäminen reissukuntoon. Vieläkin täytyy päästä katsastusasemalle hoitamaan auto pois vakuutuksista ja rekisteristä, siirtää Elixia-jäsenyys eteenpäin ja käydä huomenaamulla hammaslääkärissä porauttamassa reikä. Mulla kävi ihan mieletön onni mun legojen kanssa: maanantaina vihlaisi yläkutonen salmiakkia syödessä ja eilen kävin porauttamassa reiän (niitä löytyi siis kaksi). Se reikä oli joku kummallinen hampaan sisäinen eikä näkynyt tai tuntunut ulospäin. Röntgenistä lekuri katseli, että se on hullun iso ja tosi lähellä juurta. Vuoden sisällä olisi varmaankin jo yltänyt hermoihin asti eikä juurihoito Aasiassa kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Ja vielä olen irtisanomisajalla, joten työnantaja maksaa… Ai niin, pitää suunnata vielä tänään töiden (TJ 0!) jälkeen Turkuunkin. Mä menin vähän tunaroimaan ja jätin mun luottokortin ja Visa Electronin Espanjaan, hups! Mun osoite on nykyään vanhempien luona, joten täytyy hakea ne sieltä asti. Toivottavasti ovat jo tulleet tai muuten mennään Juhan korteilla (ei muuten yhtään huono vaihtoehto, hah). Illalla on pöytävaraus Blankoon. Ihana nähdä mun parhaita kavereita vielä vikan kerran! Aamulla pitääkin tulla takaisin jo seiskan junalla porattavaksi, kun ei ollut myöhempiä aikoja. Mulla ja Juhalla on duunin puolesta Sporttipassi ja tottakai työnantajalta tulee nyppäistä kaikki irti, minkä vain pystyy. Soitin Sukelluskeskukseen ja niillä voi Sporttipassilla maksaa myös tuotteita eikä vain sukelluksia, jippikajei! Lähti vedenalainen kamera tilaukseen ja Juhalle harppuuna. Huomenna noudettavissa. ”Rahis” maksaa!

Tuossa aikaisemmin panikoin paluulennon kanssa. Tai siis, kun Taikamaahan ei saa viisumia, jollei ole näyttää lentoa pois sieltä. Mutta enää ei ole hätiä mitiä: mä meinaan taiteilin Paintillä meille lipun! Musta on tullut hetkessä nörtti. Vieläkään ei tiedetä minne suunnataan Bangkokin jälkeen, mutta kaipa se aika sen näyttää. Turha sitä on alkaa murehtia. Päivä kerrallaan -se on hyvä niin! Seuraavaksi taidankin päivitellä idämmämmällä. Hasta la vista ja surffilauta kainaloon!

Ja loppuhuipennus:

Mies saapuu töistä kotiin. Vaimo istuu sohvalla ja
katselee Jamie Oliverin kokkausohjelmaa.
Mies: ”Mitä sä tuota katsot, kun et osaa kuitenkaan mitään ruokaa laittaa”.
Vaimo: ”Katothan säkin pornoa”.

Uno Coronita cerveza, por favor!

Nyt kun taas pitkästä aikaa olen töissä ja vieläpä sellaisessa ”feisbuukkaa, lue Iltalehteä ja blogeja, vertaile lentoja, kopioi passeja yms.” -työvuorossa, voin tässä tehdä pikaisen yhteenvedon viimeviikkoisesta Espanjan lomasta. Oltiin siis 18 henkeä Sant Feliu de Guixols (nimi todenteolla tuotti vaikeuksia lausua) -nimisessä tuppukaupungissa. Kyllähän minä tuosta ohimennen mainitsin siinä sellaisessa postauksessa, jonka olin kirjoittanut vesiselvänä ja täysjärkisenä, kröhöm. Eniveis, beach siellä oli kiva, mutta mitään muuta en voikaan kyläpahasesta suositella: baareja ei ollut, ravintoloissa oli valehtelematta paskemmat safkat kuin mun tekemät pöperöt (eli todella kuraa!), ei ollut juurikaan mitään tekemistä, eikä päästy edes sukeltamaan.

  Yksi surkeimmista jälkkärinäytöksistä ikinä: vadelmia ja kermaa. Ei kermavaahtoa, ei vaniljakastiketta. Vaan kermaa!

Meillä oli siis luksusloma! Oli oli! Ja kiitos kuuluu kaikille niille muille 16:lle (+Juha) mahtavalle tyypille, joiden kanssa sain naattia Sangriasta, Mojito-booleista, hyvistä kemuista, penisorigameista (ihan oikeasti!), manbikineistä, juomapeleistä, poikien vetämästä aqua aerobicistä ja etenkin mun BFF:stä a.k.a. auringosta.

Viikko kului aivan törkeän nopeasti. En tiedä johtuuko siitä, että alkoholilla sain kadotettua mun lomastani pari päivää, vaiko siitä, että sen jälkiseuraamukset (joita krapulaksikin kutsutaan) piti minua sängyn pohjalla normaalia enemmän. Kumpi kampi -hauskaa oli! Tarkoitus oli muutenkin nollata ja nauttia. Koska muuten elämässä pääsee noin isolla ja loistavalla porukalla etelän lämpöön? Niin. Sitä minäkin.

Lähdettiin 12 ihmistä Ryanairilla Turusta Gironaan perjantai-illalla ja oltiin siellä vasta puolen yön aikaan. Koska me saatiin huvila käyttöön vasta seuraavana päivänä neljältä, päätettiin sitten ryypätä yön yli ja nukkua rannalla. Kuka näitä hyviä ideoita oiein keksii? En myönnä. Juotiin eräs creperavintola tyhjäksi kaljoista ja punkuista, ja siinä sitten mestan sulkeuduttua klo 02 ostimme vielä puljun kaikki valkkarit mukaan rantaeväiksi. Eipä ollut tullut ennen vedettyä pussiviintä auringon nousuun. Pojat tekivät hiekkalinnoja (-tissejä) ja porukka pulikoi aalloissa onnellisina. Oli siinä paikallisilla taas ihmettelemistä. Stupid Finns. Ja koska kaikki ei voi täysin mennä putkeen, niin tuli siinä yksi laukku varastetuksi passeineen, rahoineen, kameroineen ja iPhoneineen. Tilastotappio niin sanotusti.

Seuraava raportoimisen arvoinen päivä oli maanantai (la ja su oli perusdokaamista ja auringon ottoa altaalla), jolloin syötiin porukalla maittava illallinen ja mikä tärkeintä, mun turkulaiset haninallet saapuivat messiin! Eli siis kaksi mussukkaa, Johanna ja Sina, ja sitten Sinan rumempi puolisko (sorry Ismo) ja pikku-Mikko eli Mahtis. Jos voisi halia liikaa, niin maanantai-iltana olisin sen tehnyt ellen olisi sammunut kahden maissa, hyi minua.

Tiistaina olikin meidän kaikkien aikojen parhaat ysäribileet, joista pistelin jo kuvia jossain kohtaa. Se siis niistä. Sanoja ei edelleenkään tarvita.

Turkulaiset järkkäsivät meille toogabileet keskiviikkona. Itse olin selvinpäin. Olin olin. Tai siis join vain vähän, koska oli tarkoitus mennä sukeltamaan torstaiaamuna. Hauskaa näytti muilla olevan, tai ainakin kameran kuvista päätellen. Siellä vilkkui ties mitä tisseistä palleihin. Ja nyt joku repii multa hiukset, kun kirjoittelen tänne tällasia, hups! Niin siis se miksi meidän PITI mennä suklaamaan johtuu siitä, että kukaan ei ikuna tullut paikalle. Sinne me mentiin toimiston taakse kökkimään ja odottelemaan. Tollanen olisi täysin ymmärrettävää, jos oltaisiin maksettu sukellukset etukäteen. Mutta tosiaan ei oltu, eikä näköjään sikäläisiä raha kiinnostanut. Lähdettiin siis takaisin huvilalle ja illemmalla Lloret de Marin bilekaupunkiin kääntymään.

Perjantaiaamuna nappasin vielä parin tunnin raivotänit altaan reunalla ja paluulento oli siinä neljän pintaan. Nopeasti meni viikko, ei voi muuta sanoa. Mitään ei tullut tehtyä, mutta juuri se siinä olikin parasta. Opin miltä maistuu hyvä sangria ja että Corona on Espanjassa Coronita. Siinä se. Adios Amigos! Ja silleen.