Saanks mä murista sun muffinssiin?

On muuten moneen otteeseen mennyt huonommin elämässä. Mulla on enkelisiivet selässä, juon sangriaa altaalla hyvässä seurassa, meillä on youtube-toivelistat soimassa ja hei on muuten lämmintä.  Vuoronperään porukka huutaa -”ovatko kaikki valmiit”? Ja kuten olettaa saattaa, kaikki vastaa samoin: ”Ovatko kaikki valmiit!! Ja sitten juodaan!  Ja voi niitä kaikkia juomapelejä! Bis Bas. Se on peli, jonka kaikki mokaa! Voitte yrittää. Päästiin itse 57:ään. BEAT IT!

Meillä on 18 hengen huvila viikoksi Sant Feliu de Guixolsissa, mut hei ”minulla on pomppufiilis hei ota minut kiinni!” Meitä on sellanen sekalainen sillisalade liikkeellä, suurin osa mun duunikavereita. Insesti on ihan jees.Ja onneksi hopeinen kuu luo merelle siltaa. Herra Rinkinen näki tähdenlennon. Tai ainakin luuli niin. Lokki se siellä liiteli ja on muuten kuittailtu ja paljon. Sama mies teki penisorigameja mm. purjeveneen, rannekellon, broilerin, kärpäsen herran ja hampurilaisen. Tallensin muutaman niistä kamerallekin, mutta en ihan viitsi pistää tänne tai ylläpito poistaa mut koko Rantapallosta. Itse kyllä miellän herran tuotokset suureksi luovuudeksi ja käyttäisin sanaa TAIDE.


Kertoilen jossain kohtaa enemmän tästä orgiasta. On ollut kohtalaisen kosteaa tähän mennessä. Tänään tulee vielä neljä turkulaista sekottaan pakkaa ja huomenna meillä on ysäribileet, jeah! Niistä tulee jotain niiiiin mahtavaa! Voisin koittaa niistä bailuista tehdä oman postauksen, kun oon muutenkin niin aktiivinen bloggaaja. Vamos!

Lake Toba

Kun tässä kerran päästin vanhojen kuvien kimppuun, niin pamautetaan ilmoille vielä tieto- ja kuvapläjäys viime vuoden Indonesian reissulta. Eka mesta, jonne mentiin, oli Lake Toba Sumatralla. Se on Wikipedian mukaan maailman suurin vulkaaninen järvi ja siinä on hauskasti järven keskellä edelleen tulivuori. Sanon edelleen siksi, että siellä on ollut ”the largest known explosive eruption anywhere on Earth in the last 25 million years”. Tollasta pamausta olisi mukava olla todistamassa. Tai sitten ei. Kyseinen räjähdys tappoi n. 70 000 vuotta sitten suurimman osan maapallon silloisista ihmisistä ja tuhkapilvi laski lämpötilaa monen monta astetta aiheuttaen vulkaanisen talven (voiko sitä kutsua tollasella nimellä?).

Toba on bauttiarallaa kilometrin korkeudella ja ilmasto ei tunnu sen takia mitenkään polttavalta. Itse asiassa lämpöä voisi hyvin verrata Suomen kesään, mukavan lämmin eikä mitenkään tuskainen. Suurena erona kuitenkin auringon kohtisuora paistamissuunta, josta saimmekin tuta palovammoinemme. Tyhmä turisti kun ei laita aurinkorasvaa: ”mennään ihan vaan nopeesti katsomaan, mitä lähistöltä löytyy”… Juhalla paloi hartiat niin pahasti, että koko meidän yhdeksän viikon reissun aikana rusketusrajat eivät tasoittuneet. Eli jos suuntaat Toballe, muista rasva, vaikka ei niin kuuma olekaan.

Sumatran saari on pääasiassa islaminuskoista, mutta tuolla Toballa on säilynyt kristinusko paikallisen Batak-kansan keskuudessa. Kristittyjä on tuolla huikeat kuusi miljoonaa ja kirkkoja sellaiset 3500. Batakien kulttuuri on erittäin rikasta ja elämäntapa sellasita mukavan rentoa. Musiikkia ja tanssia tuntuu olevan jokapuolella ja esim. alkoholi ei ole samalla tavalla tabu kuin muualla Sumatralla. Tarjottiinpa meille myös taikasieniäkin ja jos jonkinlaista yrttiä. Emme tutustuneet sen enempää paikalliseen kulttuuriin, vaikka kaiken maailman kansantansseja ja esityksiä olikin tarjolla. Ehkäpä sitten ensi kerralla.

Batakit ovat kuulemamme mukaan maailman ystävällisintä kansaa. Täysin en voi kompata, mutta eipähän ainakaan ollut ukotusmeininkiä, kuten Medanissa, Sumatran suurimmassa viemärissä. Joskus ennen muinoin Batakit elivät eristäytyneinä muista kansoista ja kannibalismi oli yleistä. Siitä sentään oltiin menty askel eteenpäin. Äh, turhan raju kommentti. Ihan mukavaa väkeä olivat.

Kuvassa yksi meidän Guest Housen, Liberta Homestayn rakennuksista,  jossa omistaja Mr. Moon oli kirjaimellisesti matkalla kuuhun koko ajan. Sellaista ne sienet tekevät. Maksettiin huoneesta 40 000 rupiaa yöltä eli sellaiset 3,5€, not bad. Muutenkin Toballa oli todella halpaa. Suurimman loven kukkaroon teki (yllätys, yllätys) Bintang.

Batak-talot ovat koristeellisia ja katot muistuttavat sivulta katsottuna kovasti venettä. Tuollasen talon kun saisi, ah! Riippumatto tuonne katonrajaan ja jalat kohti taivasta.

Vuokrattiin yhdeksi päiväksi skootteri ja päräytettiin Samosirin eli suuren ”tulivuorisaaren” ympäri. Maisemat olivat huikeat, mutta tiet eivät todellakaan. Toinen toistaan suurempia kuoppia, paikoitellen tie katkesi kokonaan ja iskarit olivat koetuksella (kuten perälistokin). Ihan mukava kokemus, mutta en tekisi uusiksi tuota rundia. Kilometrejä kertyi sellaiset 120 ja aikaa meni koko päivä. Välillä paistoi ja välillä taas tuli vettä kaatamalla. Luonnon, maisemien ja maalaiselämän lisäksi plussalistaan ylsi turistit: niitä kun ei nähty yhtään ainutta.

En oikein tiedä mikä asetus mulla tuossa pokkarissa oli, mutta ei tuo lila väri hullummalta näytä noilla pelloilla.

Madventuresin kaverit Riku ja Tunna käväisivät Toballa ekalla tuotantokaudella ja sen kyllä huomasi tuolla. Ei ollut yksi eikä kaksi paikallista, kun tuli kyselemään meiltä, että ollaanko Suomesta. ”Perkeleet” ja ”mitäkuuluut” raikasivat. Harvassa paikassa tollasta kohtaa (harvassa paikassa edes tiedetään missä Suomi on), ja kyllä se alkoi jossain kohtaa ottaa kaaliin. Viivyttiin tuolla viikko ja  jos oikein muistan, niin sanottiin loppua kohden, että ollaan Ruotsista (!). Ei vaan jaksanut enää.

Niin siis mustahan ei tule ikinä äitiä (never say never), mutta jokin näissä aasialaisissa mukeloissa vetää mua aina kameran kanssa niitä kohden. Ihan pakko päästä räimimään muutama otos noista hilpeistä vesseleistä, jotka ovat niin pienestä ikionnellisia. Ei ole tietoakaan läppäreistä ja iPodeista, jaloissa eripari kengät, joka päivä riisiä ja kasviksia (McDonalds, mikä se on?) ja kodissakaan ei ole kuin kolme seinää pystyssä. Silti elämä vaan jaksaa hymyilyttää. Noista pienokaisista pitäisi meidänkin mopoauto/Angry Birds -sukupolvi ottaa oppia.

Lake Toba ja sen pääkylä Tuk Tuk eli turismin valtakauttaan joskus 1970 -luvulla, mutta nyttemmin kyläpahanen on melkoisen kolkko ja suoraan sanottuna tyhjä. Majataloja on vaikka kuinka paljon, mutta vain kourallinen turisteja (joista niistäkin puolet suomalaisia). Yksi suuri miinus Lake Toballa on tekemisen puute. Veneretkiäkään ei järjestetä niinkuin ennen, koska turisteja ei enää riitä niille. Ihminen laiskistuu silmissä. Päivät kuluvat lukiessa, riippumatossa loikoillessa ja Bintangia/palmuviintä litkiessä. Tällaista kaipaa aina jossain kohtaa, kun reissaa hektisessä Aasiassa, mutta näin ensimmäiseksi Indonesian kohteeksi Lake Toba ei ollut todellakaan paras. Jos siis suuntaat Toballe, tee se jonkun mukavan saasteen peittämän miljoonakaupunkivierailun jälkeen. Silloin kroppa lepää ja pää kiittää.

Vietnamin muistelua

Nyt kun Juhakin on töissä ja kotona on ainoana viihdykkeenä tietokone, niin päätin sitten tehdä sen tempun, mikä viimeisenä kannattaa, knu potee hirmuista matkakuumetta ja masennusta. Nimittäin katsastelin vanhoja reissukuvia. Voisin pistellä tänne ”muutaman” kuvan Vietnamista, jossa siis vietin viisi viikkoa vuonna 2009. Mun piti olla siellä vaan 10 päivää, mutta multa varastettiin laukku ja passi (+kännykkä, rahat, luottokortti yms. siinä samassa), niin reissusta tuli pakostakin vähän pidempi. Voisin pölöttää mun vastoinkäymisistä ikuisuuden, mutta sen sijaan viskaankin teitä kuvapläjäyksellä ja nimenomaan niistä reissun hyvistä hetkistä. Olloos hyvä!

Kokeilin vähän jopa kuvanmuokkausta Picasalla eikä ainakaan omasta mielestäni näytä pöllömmältä vai mitäs ootte mieltä?

Phu Quoc -saaren turistibeach. Tuonne olisi kiva päästä uusiksi katsomaan, miten on paikat muuttuneet.

Tykkäsin meinaan todella paljon ja meno oli täysin erilainen kuin mantereen puolella.

Fish market

Sellainen pikkuisen kokoinen meduusa tuli rantsulla vastaan

Tuon päälle ei oikein tehnyt mieli astua…

Tää kuva niiiiin tempaisee mut mukanaan muille maille! Tosta palmusta kun voisi nyt napata yhden pähkinän.

Auringonlaskut olivat ihan älyttömän tunnelmallisia..

..ja värit aivan ihania. Paikalliset kerääntyivät joka ilta perheineen rannoille fiilistelemään väriloistoa.

Aasialaiset lapset ovat niin uskomattoman sulosia! Mun oli vaan pakko nappailla niistä kuvia (ja aika pirun monta). Sain muutamat vihaiset katseetkin osakseni ja taisin jollekin jopa maksaa muutaman rahan, että pääsin napsimaan kuvia. Noissa muksuissa paistaa huolettomuus ja vaikka vaatteet on likasia eikä kenkiäkään ole, niin elämä silti hymyilee täysillä.

Kätsy menopeli. Tällanen tuli rannalla vastaan. Koitin saada sitä liikkeelle, mutta luulenpa et oli parempi ratkaisu jättää sikseen.

Taas näitä Vietnamin kohokohtia! Miten joku kuva voikin välittää niin upean ja lämpimän tunnelman! Noin onnellisen perheen mäkin joskus haluan.

Kylän oma kaatopaikka a.k.a. meri. Jätehuollon puuttuminen saa kyllä välillä mun verisuonet poksahtelemaan.

Ehkä taivaallisia rapuillallinen ikinä Ho Chi Minh Cityssä

Aution huvipuiston ex-onginta-allas

Vastakohtien Vietnam. Tässä kuvassa näkyy jotenkin niin selkeesti Vietnamin monet kasvot. Tuo puu rajaa hyvin karun lähiön ja vehreän maaseudun.

Hue

Mäkin tahdon joskus maalata mun veneen tollaseksi

Soudellaan, soudellaan

Ja taas huippusöpöjä vietnamilaismuksuja. Näistä vesseleistä ei vaan voi olla tykkäämättä.

Halong Bayn mystinen saaristo

Hanoi

Snake Village

 

Hyvästi, rakas kutukolo!

Oon jo aika täynnä tätä muuttoruljanssia. Eilen meni monta tuntia ikkunoita pestessä ja tänään oon pessy uunin, keittiön kaapit ja terassilasit. Voisko pikkuhiljaa jo riittää??? Jonkin verran on vielä kamaakin kämpässä, mutta onneksi kaikki suurimmat huonekalut on jo pois silmistä. Mun rakas sohva meni sittenkin mun veljen tyttöystävän äidille (mukavan vaikeaa), kun ei mahtunutkaan siskolle ja sänky meni mökille. Ollaan punkattu lattialla nyt pari päivää pelkällä petarilla -kuin kivaa…  Maanantaihin mennessä pitää olla kämppä tyhjä ja puunattu, onneksi ei oo enää montaa päivää tätä kuraa. Yhtään ei tule ikävä Leppävaaraa, mutta tätä asuntoa tulee sitäkin enemmän. Ollaan Juhan kanssa tehty tästä niin meidän ittemme näköinen ja nyt sitten meidän rakkaasta kutukolosta pitää luopua.

Muutama ennen ja jälkeen kuva. Meinaa tulla tippa linssiin, kun näitä kattelee. Hyvästit sinulle, ihana kotimme! Annoit meille paljon ja muistelemme sinua suurella lämmöllä.