Pilaako parisuhde aamujatkot?

Lämmin kesäilta ja -yö. Kitara ja fifty-sixty-viskipepsi 0,5l limupullossa. Istuskelen kerrostalolähiön kalliolla kahden kaverin kanssa ja hoilaamme kesäviisuja neljältä aamuyöllä. ”Tältä se tuntuu”, muistelen.

Viimeisimmistä aamujatkoista on vierähtänyt pitkälti neljättä vuotta. En edes tajunnut sitä ennen kuin nyt, kesäyössä kitaran säestämänä. Selkeästi en ole niitä edes kaivannut. Jatkoiluni ovat loppuneet tasan siihen kohtaan, kun tapasin Juhan. Ei sillä, ettäkö häntä tästä syyllistäisin, vaan jäin pohtimaan parisuhteen ja aamujatkoilun yhteyttä -onko sellaista? Onko seurusteleva velvollinen menemään bileiden/baari-illan jälkeen suoraan kotiin vai tapahtuuko se alitajuntaisesti? Rakkausko se on, kun vetää omaan sänkyyn? Vai pelko toisen mustasukkaisuudesta? Vai onko aamujatkojen poisjääminen yksinkertaisesti merkki aikuistumisesta?

Sinkut ovat selkeästi etuoikeutettuja aamujatkoihin. Tässä tulee ihmisluonto ja humalansekoittama suvunjatkuuden tavoittelu esille: Ei-sinkut pariutuvat kotona ja sinkut pariutuvat ei-kotona. Tilivelvollisuudet ja perjantai-iltojen parisuhdesaunavuorot on heitetty nurkkaan, esteitä ei ole. Kotona odottaa vain pyykkivuori ja kuollut kaktus. Sinkkuus tai ei-sinkkuus määrittää osittain myös kaveripiirin. Sitä ikään kuin tiedostamattaan hakeutuu samanoloisten ihmisten seuraan. En väitä, että sinkut hakevat vain bileseuraa, e-ei. Jokainen tarvitsee sydänystäviä rinnalleen fb:n relationship statuksesta piittaamatta. Mutta uskon kuitenkin, että jos olisin pk-seudulle muuttaessani ollut sinkku, kaveripiirini olisi ollut toisennäköinen, ehkä hieman pinnallisempi. Minulla olisi paljon ystäviä ja olisin yltiösosiaalinen, jottei tarvitsisi olla yksin. Nyt sydänystäväni ovat minulle paljon enemmän kuin hauskanpitoa ja aamujatkoja. Niitä on vain kourallinen, mutta ne ovat minulle kuin kalsarit -aina lähellä.

Olenko nyt aikuinen, kun en käy aamujatkoilla? Mitä ylipäätänsä tarkoitetaan aikuistumisella? Kuvittelen itseni aikuiseksi tai ainakin hieman aikuisemmaksi kuin aikana ennen Juhaa. Pre-Juha eli vuosi 2008 oli aamujatkojen valtakautta. Yötöiden (ja välillä baari-iltojenkin) jälkeen ostettiin kavereiden kesken pimeäpullo ”Ratapihankadun Alkosta” (pyörätuolissa istuva mies myi Tallinnasta tuotua viinaa ylihintaan) ja mentiin jokirantaan nauttimaan hyvästä ja humalluttavasta seurasta. Liikkeellä saatettiin olla suurellakin porukalla ja pitkälle iltapäivään asti. Kun muistelen noita aikoja ja tutkailen itseäni menneisyydessä, en ole ylpeä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen nuo hetket kokenut ja voin onnellisena sanoa: ”ei enää ikinä”. Kuvittelen mielessäni takavuosien Heidin vastuuntunnottomana, lapsenmielisenä ja läheisyydenkipeänä nuorena, joka etsi paikkaansa asettua aloilleen, mutta ei uskaltanut sitä tehdä -ei ollut vielä valmis siihen. Se, mikä aikuisuuden määrittää, en osaa tarkkaa sanoa. Parisuhde yksinään se ei ole. Monilla on avioliitot, lapset ja puutarhakeinut, eivätkä silti miellä itseään aikuisiksi. Ehkä sitä sitten vain jossakin vaiheessa peiliinkatsomisen jälkeen tajuaa, kuinka on muuttunut.

Taisin keksiä omalla kohdallani ratkaisun pohdintaani: aamujatkojen poisjäämiselle ei löydy vain yhtä selitystä, vaan siihen vaikuttaa useampi tekijä. Se ei ole parisuhde, joka on pilannut aamujatkot vaan rakkaus toista ihmistä kohtaan. Halu olla toisen kanssa, vastuu itsestä ja kumppanista. Suhteeseen ei kuulu aamuun asti puistoissa hilluminen ja sen olen näköjään alitajuisesti omaksunut heti suhteen alusta asti. Toinen määrittäjä on ystäväpiirini. Olen vuosien saatossa erottanut jyvät akanoista, suurin osa ystävistäni tosin jäi Turkuun, mutta pysyvät suojanani kuin kondomit. Myös yötöiden vaihtuminen päivävuoroihin on vaikuttanut. Rytmini on erilainen, enkä edes tunne mitään mielenkiintoa aamuun asti kukkumista kohtaan. Neljäs seikka on tuo mainitsemani aikuistuminen. En vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta luulen olevani oikealla polulla.

Total Summary of the Paasto

Lauantai eli paaston kuudes ja samalla viimeinen päivä. Kuten aikaisemmassa postauksessa hehkutin: 60kg haamuraja alitettu. Nicely done! Lauantai oli kokonaisuudessaankin superkiva päivä. Käytiin Juhan kanssa kävelemässä 10km Luukin luonnonpuistossa. Pakkasin sadetakinkin reppuun ja jätin kameran kotiin, koska sadetta ne siellä ruudun toisella puolen lupaili, mutta säästyttiin onneksi kuivina. Juha kävi jopa uimassa; itselläni ei ollut mitään asiaa sinne 15 asteiseen veteen ilman kunnon auringonpaistetta ja rantapyyhettä. Tuli siinä jopa popsittua muutama metsämansikka ja mustikkakin. En viittinyt montaa syödä, kun ei oikein ollut tietoa, miten tuo maha reagoi.

Illemmalla Juha lähti töihin ja menin Tean kanssa keilaamaan Sellon BowlCircusiin. Mulla on Sporttipassissa vieläkin aikalailla käytettävää ja vaan kaksi kuukautta aikaa. Ehkäpä seuraavaksi seinäkiipeilyä? Oli todella outoa keilata ja juoda vettä. Yleensä pohjalla on ollut vähintään sixpack ja keilan kylkeen muutama iso. Eipä ihmekään, että se keilaaminen sujui nyt kummallisen hyvin. Mentiin Basen kautta Makuuniin vuokraamaan leffaa. Miesten kanssa tulee monesti kateltua toimintaa ja trilleriä, joten nyt oli sopiva tilaisuus napata hömppää. Puhelin kertoi, että Keinoja kahitamatta on top 2, mutta tottakai Makuunin hylly ammotti tyhjyyttään. Mutta hei ei hätää: Makuuni.fi palvelee! Tai sitten ei… Miten voi olla leffojen nettivuokrauspalvelu, jos sieltä netistä ei voi vuokrata mitään leffoja?!  Keinoja kaihtamatta -ei ole. Vuosaari -ei ole. Sherlock Holmes -ei ole. Mitään uutuuksia ei löydy! Mun järki ei selitä tätä. Täysi floppi tuo nettivuokraus, sanon minä. Neloselta tullut Ben Affleckin hömppädraama onneksi pelasti illan.

Sunnuntai ja paasto ohi -vihdoin! Totaali painon pudotus kuudessa päivässä 6,9kg! Niin suuri luku, ettei edes tajua. Paaston lopetuksesta on kiinni koko paaston onnistuminen. Jos alkaa heti alkuunsa mättäämään naamaansa karkkia ja pippuripihviä, menee koko kova työ täysin hukkaan. Joku onkin joskus sanonut,että tyhmäkin pystyy olemaan ilman ruokaa ja paastoamaan, mutta vain viisas lopettamaan sen oikein. Komppaan. Tiedän, että kiloja tulee heti takaisin monta, kun vain alkaa taas syödä, mutta nyt on ainakin joku lähtökohta terveelliseen elämään. Olen kyllä niin ääripäiden (jääräpäinen) ihminen, huh! Kaikki tänne heti! Käynnistin mun ruoansulatuksen varovasti maitorahkalla ja mehukeitolla. Nälkäkurki iski välittömästi. Myöhemmin päivällä oli luvassa mozzarellasalaattia, joka mun piti pureskella todella hyvin. Illalla taas kerran salaattia ja muutama salmiakki. Päivä oli aikamoista taistelua: pahempaa kuin itse paasto näläntunteen takia, mutta helvetti -mä tein sen!

Paaston neljäs ja viides päivä

Torstaiaamuna vaa’an lukema yllätti suuresti: 4kg lähtenyt kolmessa päivässä. Ei paha! Aamulla töissä oli hieman heikottava olo, mutta taas kerran meni ohi puolen päivän jälkeen. Paastoon kuuluu vähäsuolainen Herbamaren kasvisliemi, mutta sen maku toi mulle hissireaktioita, joten jätin sen koko päivältä väliin. Päivän kalorit jäivät todella minimiin, vain johonkin 150-200kcal, hui! Töiden jälkeen olin totaalisen löysä ja päikkärit kesti sellaiset näppärät 2h. Iltaa kohden onneksi piristyin ja lähettiin Juhan kanssa 11km iltalenkille. Seilattiin eri reittejä kuin yleensä ja hämmästeltiin uusia asuinrakennuksia ja -alueita, joita näköjään on noussut kuin sieniä sateella. Onneksi saatiin kämppä myytyä ja kun (/jos) tullaan takaisin Suomeen, ei todellakaan muuteta enää pk-seudulle. Aivan liian ahdasta (ja kallista) meidän makuun.

Perjantaiaamuna painoa oli pudonnut jo 5kg, jepujee! Eikä aamulla ollut mitenkään huono olo vaan päinvastoin. Työpäivä sujui kuin lentäen ja illalla tein vielä 5km lenkin kaatosateessa ja sen jälkeen nostelin puntteja ja reenasin keskikropan telkkaria väijyessä. Olin suunnitellut lopettavani viidenteen päivään ja sallin itselleni iltamyssyksi kaksi salmiakkikarkkia. Voi jessus, miten hyvälle maistuikaan! Energiat jäivät namujen kera jonnekin 300kcal:iin (kasvisliemi kun ei vaan mennyt alas).

Tänään aamulla pääsin vihdoin alle 60kg-haamurajan, 59,7kg! Ja olo on muutenkin mitä mainioin. Kaikki viimeisen kuukauden ryyppäämisen tuotokset ovat kadonneet, nesteet pihalla, turvoitus tiessään ja terveellinen elämä edessä! Tässä ei voi kuin onnitella itseään upeasta saavutuksesta ja toivoa, että tämä tie pysyy. Taidan sittenkin jatkaa vielä tämän päivän, mutta huomenna lopetan, se on varma. 2,5v sitten kun viimeksi paastoilin, mun oli pakko lopettaa jatkuvan heikon olon vuoksi; nyt on aivan eri fiilis. Nyt ulkoilemaan ennen kuin ukkoskuurot saapuvat -taas.

 

 

 

Olen siili. Olen surullinen siili.

Ei tämä paastoaminen helppoa ole! Töissä piti toden teolla pitää itseään hereillä aamun ekoina tunteina, päätä särki ja mahaankin koski. Puolen päivän jälkeen vasta alkoi helpottaa. Tuntuu, että eilinen oli kyllä helpompi olotilan kannalta kuin tämä päivä. Eilinen meni suht. koht. iisisti, vaikka illalla mentiinkin William Koohon Juhan ja hänen parhaan kaverinsa kanssa pelaamaan Aliasta. Kundit joivat viskiä ja oluita; minä nautin vettä ilman jäitä. Tasan ei käy nallekarkit. Ja tänään tosiaan kostautui tuo myöhäseen hyppiminen muutenkin vähillä energioilla. Noin 200-400kcal tulee kerrytettyä päivässä, joten näillä määrillä ei maratonia juosta, ei. Eipä ihmekään, että aamu oli niin saatanan raskas.

Sekä eilen että tänään oli pakko ottaa tunnin nokkaunet duunin jälkeen. Mehut niin finito, että ei oikein mitään jaksa tehdä. Missä on se paaston energinen ja hyvä olo? Kysyn vaan. Sapuskan suhteen on ollut helpompaa kuin kuvittelin alkuun. Juha tosin hakee tänään Subin krapulaansa ja päätti vielä tehdä intialaista illallisekseen. Haudutti lihaa monta tuntia ja arvatkaapa vaan tuoksuuko täällä kämpässä ihan sairaan hyvälle. Onneksi ei tee mieli työntää päätään kattilaan ja nuolasta. Kyllä mäkin sitten ensi viikolla. Yhyy!

Päivän kohokohta oli meidän terassille eksynyt siili. Ei mitään tietoa miten se oli itsensä työntänyt sinne: meillä kun on kohtalaisen tiheä aita ja parvekelasitukset. Siellä se raukka parka oli piikit pystyssä nurkassa itkemässä. Juha kävi nappaamassa talvikintaat ja pelasti suloisuuden turvaan ja minä paparazzina seurasin perästä Rescue operaation etenemistä. Siili rukka kuolasi Juhan käsille kuin vesikauhuinen, mahtoi pientä pelottaa. Ja voi sitä kinttujen vipellystä, kun maankamara lähestyi. Surullisesta siilistä tuli onnellinen siili.