Polkuja tallaan kai viimeiseen asti

Olen koko ikäni tallonut omia polkujani ja määrittänyt itse elämäni suunnan. 15-kesäisenä karkasin kotoa palotikkaita pitkin ja ruusupuskien läpi kaverin luokse. Kävelin Turun rajalta Naantaliin n. 15km. Tein ensin ja mietin vasta sitten. Taisin olla arestissa jo valmiiksi, nyt se pidentyi entisestään.  Kuudentoista ikäisenä pamautettiin kolme teinityttöä Bulgariaan keskenämme. Ei voi kuin ihmetellä mitä vanhempiemme päässä on liikkunut, kun ovat päästäneet meidät sellaiseen Tequilan katkuiseen orgiaan. Silloin vedin elämäni pisimmän ryyppyputken -kuusi päivää tuhannen tuiskeessa. Kokemus on nimi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen. Täysi-ikäisyyteen päästyäni lähdin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille, kohteena Lontoo. En ole aivan varma mikä sai minut lähtemään yksin. Olin kuitenkin parisuhteessa ja kavereitakin riitti. Kai se oli näitä fiiliksiä, mitkä vain syntyvät jossain aivojen kellarikerroksessa: ”minähän lähden”. Vielä samana vuonna pakkasin teltan autooni ja katosin Ahvenanmaan saaristoon. Sammuti puhelimeni enkä avannut sitä viikkoon. Kolme vuotta sitten vietin viisi viikkoa Vietnamissa -yksin. Olen tehnyt paljon ratkaisuja elämässäni -toiset hyviä, toiset huonoja, mutta parhaat olen tehnyt yksin. Heti Suomeen palattuani tein poikkeuksen sääntöön. Minä rakastuin ja sain vastakaikua. Ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun jo muutin Turusta Espooseen ja meistä tuli Juhan kanssa yhtä. ”Odota vielä hetki”, sanoi järki. ”Mene, mene”, sanoi sydän. Olen tunneihminen ja menin.

On omituista ja samalla kovin kiehtovaa, miten kaksi ihmistä voin tahtoa niin kovin samoja asioita elämältään. Kuvittelin ennen olevani ainokainen laatuani. Haaveilin mahdottomia ja kiipesin tikapuita kädet taskuissa. Nyt meitä on kaksi. Ja sama kipuaminen jatkuu.

Rakastaa ei ole sama kuin katsoa toisiaan silmiin, se on katsomista yhdessä samaan suuntaan. – Antonie de Saint-Euxepéry

 

 

The World Under Our Feet

Ainoa tapa pysyä terveenä on syödä sitä mitä ei halua, juoda sitä mistä ei pidä ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.
– Mark Twain

Olen kirjoittanut 101 kohtaisen ”tahdon kokea”-listan syksyllä 2012 starttaavaa Aasian (ja muun maailman) valloitusta varten. Käytännössä jokainen kohta tukee edellä olevaa aforismia. Aion tehdä elämästäni elämisen arvoisen. Sellaisen, josta voin olla ylpeä, sellaisen, josta paistaa läpi elämänhalu ja intohimo, ja jota ilonkyynel silmillä jaan lastenlapsilleni puutarhakeinussa. Pyrin parhaani mukaan kirjoittamaan tänne blogille kuulumisiani ja aina kun olen saavuttanut listaltani jonkin tavoitteen, jaan sen myös Teidän kanssa.

On aika sulkea silmät, nojata taakse päin ja päästää irti. Seikkailu alkaa -kohti ääretöntä ja sen yli!