Italiasta palattu

Italiasta palattiin äidin kanssa tosiaan viime viikon tiistaina. Matka meni tosi hyvin, ja oli ihan mielettömän lämmin. Oli ehdottomasti onnistunut loma, ja voin suositella Trapania kyllä kaikille. Tosin kaupunki on aika pieni, eli jos haluaa aikaa viettää enemmän niin kannattaa suunnitella reissuja myös muihin kaupunkeihin. Itse olisin mieluusti käynyt Palermossa, jos vaan aika olisi riittänyt.

Laitan kuvia tulemaan eetteristä ulos saman tien, kunhan saan aikaiseksi muokattua niitä vähän pienemmäksi. Samalla voin vähän runoilla mitä tehtiin siellä, ja mitä mikäkin maksoi.

Lennettiin tosiaan Ryanairilla Tampereelta. Lennot meni tosi hyvin, ja oli ajallaan. Eikä kummassakaan päässä ollut mitään ongelmia kentillä eikä muutenkaan 🙂

Palaillaan astialle kuvien kera kunhan tämä laiskiainen saa sen aikaiseksi!

Pitkästä aikaa!

Jos pistäisi reilun puolen vuoden radiohiljaisuudelle vihdoin lopun. Mistähän sitä sitten vaan aloittaisi kertomaan kuulumisia. Suomessa tosiaan ollaan, ja näillä näkymin ei ole aikeita palata Saksaan. Selkä on tosiaan ihan rikki, ja olenkin sairaslomaillut koko kevään ja kesän.

Muutettiin tuossa helmikuussa tosiaan uuteen vähän isompaan ja paljon uudempaan asuntoon. Kesäkin hurahti ohi vaikka oikeastaan en tehnyt mitään. Eipä sillä, että tällä selällä paljon pystyisi tekemäänkään. Käytiin pikkuinen kotimaanreissu Tampereella yhtenä viikonloppuna, pari pikaista piipahdusta Tallinnassa ja yksi mökkiviikonloppu kavereiden kanssa. Tämän lisäksi toki kesään kuului jalkapallon EM-kisat ja olympialaiset, ja niiden seuraaminen kavereiden kanssa, sekä paljon grillaamista. Ja yhdet pool partyt, joita ei tänäkään vuonna sää kauheasti suosinut.

Olenkin tässä pohtinut blogin tulevaisuutta, mutta luulen, että jatkossa kirjoittelen tänne aina kun siltä tuntuu. Varsinkin kun tuota matkusteluakin tulee kuitenkin jonkin verran harrastettua. Täytyisi ehkä miettiä jotain uutta nimeä vain, ehdotuksia saa heitellä ilmoille jos sellaisia on!

Huomenna kuitenkin äidin kanssa hypätään Ryanairin siiville Tampereella, ja lennähdetään Sisilian Trapaniin. Ainakin pitäisi olla lämmin, mutta muuten ei olla juuri suunniteltu mitään ihmeellisiä. Aikeissa on vaan kävellä ympäriinsä ja syödä hyvin. Sieltä varmasti tulossa siis kuvia ja tunnelmia. Ehkä jopa paikan päältä, mikäli hotellissa oikeasti on wlan. iPad lähtee ehdottomasti matkaan mukaan 🙂

Ja sama jatkuu…

Tästä taitaa tulla matkailublogin sijasta pikkuhiljaa sairastusblogi, kuvitetaan edes matka-aiheisilla kuvilla. Kävin tosiaan julkisella fysiatrilla, tai noh, eihän siellä mitään fysiatria ollut kun kaikki olivat juuri sopivasti sairaana. Jäi niin paha maku suuhun tuosta käynnistä, eikä jatkokaan oikein selvinnyt, muuta kun että ottavat yhteyttä jos näkevät sen tarpeelliseksi. Mitenköhän pitkään sitä pitäis odotella?

Noh, puhelin kouraan ja soittamaan äitille, että mitäs nyt tehdään. Äiti soitti Ortonille, ja niinpä kipitin (tuolla lumihangessa ja tällä selällä se on tosi helppoa 😀 ) sinne fysiatrian erikoislääkärin vastaanotolle jo torstaina. Helpotuksen itku meinasi jo siinä kun täyttelin niitä papereita, ja tulikin kun pääsin vastaanotolta pois. Tää oli ehdottomasti paras lääkäri kenen vastaanotolla oon koko ruljanssin aikana ollut. Sen huomasi toki myös lompakon kevenemisen määrästä, mutta se nyt on pienimpiä huolia. Tämä tohtorisetä tosiaan testasi kaikki samat jutut kun muutkin ja kyseli kaiken mahdollisen. Diagnoosiksi sain melkein 20 sanaa pitkän latinan kielisen rimpsun joka ilmeisesti suomeksi tarkoitti että olen kumiukko 😀 No joka tapauksessa, kuukauden sisään meen takaisin Ortonille, jossa tämä lääkäri iskee puudutuspiikin mun hermojuurikanavaan, jotta saataisiin tää karmiva kipu puudutettua pois edes hetkeksi. Tällä pedataan siis sitä, että pystyin alkamaan kuntouttamaan keskivartalon lihaksia, jotta selkä ei olis niin kipeä.

Koskaan se selkä ei tule olemaan kunnossa, mutta lihasten kunnossa pitäminen todennäköisesti auttaa ettei se olis koko ajan kipeä. Tällä hetkellä ongelma oon vaan se, että jos yritän kehittää niitä lihaksia niin selkä tulee vaan kipeämmäksi enkä pysty sitäkään vähää tekemään. Loppuelämän ongelma sen takia, että olen tällainen kumiukko jolla on mm. yliliikkuvat polvet, nilkat, ranteet, kyynärpäät, selkäranka jne. Mutta elättelen nyt toiveita, että edes tää kipu saatais jollain kuriin ja pystyisin elämään suhteellisen normaalia elämää.

Kuvituksena arkistojen aarteita koneelta!

ps. Huomenna otetaan Teemun kanssa suunta Matka-messuille. Saa nähdä törmääkö tuttuihin 🙂

Huonoja uutisia!

Saksa on nyt sitten toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Asiaan sen kummemmin paneutumatta tämä (toivottavasti) oli paras ratkaisu. Itsellehän tästä tulee sellainen paskaluuserifiilis, etten onnistu missään. En keksinyt asiaan muuta ratkaisua, kun joululomalla alkoi toisinaan tuntumaan siltä etten pysty kävelemään. Aloin itkemään fysioterapeutilla, koska ensimmäistä kertaa melkein kahteen vuoteen viiden minuutin ajan mua ei sattunut ollenkaan. Eilen lähes oksensin kivusta, en pystynyt enää edes istumaan kunnossa. Onneksi huomenna on menen sairaalaan tapamaan fysioterapeuttia ja fysiatria, jotka toivottavasti osaavat kertoa miten tästä jatketaan. En ole kuullut viime aikoina mitään muuta kun että näytän sairaalta, ja tiedän sen itsekin. Sen lisäksi olen ihan tajuttoman väsynyt koko ajan, voisin vaan nukkua.

Mutta tosiaan siis, varattiin maanantaina lennot Köpiksen kautta Saksaan. Loru äitille maanantaina ja itse suunta kohti Düsseldorfia tiistaiaamulla. Saatiin Hertziltä meidän upeaakin upeampi 7-paikkainen Ford Galaxy, ja lähdettiin ajamaan Emmerichiä kohti. Alettiin pakkaamaan tavaroita, ja otettiin päiväunet. Käytiin illasta vielä Oberhausenin Centro-kauppakeskuksessa kiertelemässä. Eipä tarttunut muuta mukaan, kun Hollisterilta yksi huppari mulle ja paita Teemulle. Ruokailu hoidettiin glamouristi Burger Kingillä. Illasta kävin vielä juttelemassa mun vuokra-isännän ja -emännän kanssa, että oon muuttamassa pois ja muista käytännön asioista.

Keskiviikkona nukuttiin pitkään, selviteltiin SAS:in kanssa, että mitä ylimääräinen matkalaukku maksaa mukaan ja käytiin sellainen ostamassa 15 eurolla KIK:stä ja samalla pikainen lounas matkaan. Sitten alkoikin muutaman huonekalun purkaminen ja muun Saksaan jätettävän tavaran lastaaminen autoon. Kolmen maissa päästiin lähtemään ajelemaan kohti Iserlohnia, ja laitettua tavarat kaverin kellarikomeroon odottamaan kevättä, että päästään ne autolla hakemaan. Onneksi sentään kaikki tavarat mahtui laukkuihin noita kalusteita ja petivaatteita lukuunottamatta. C:n mies S tuli töistä ja lähdettiin syömään. Syötiin tosi kivassa ravintolassa, ja se olikin oikeastaan koko surkean matkan kohokohta. Siitä lähdettiinkin ajelemaan suoraan takaisin Emmerichiin, jossa pakattiin loput tavarat laukkuihin ja laukut autoon valmiiksi aamuyötä varten.

Päästiin sentään suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska lähtö kentälle tapahtui kolmelta yöllä. Saatiin auto palautettua ja jotenkin kaikki 5 matkalaukkua raahattua lähtöselvitykseen. Pieni paniikki meinas iskeä kun tajuttiin, että lähtöselvitys aukeaa vasta kello 5 ja meidän lento lähtee 6.10. Noh, onneksi ehdittiin kuitenkin ihan hyvin, ja saatiin Kööpenhamina-Helsinki lennon paikat vaihdettua riviltä 35, riville 11. Ja ehdittiin jopa ostamaan lääkenottolimpparia ja juorulehtiä lennolle mukaan. Ja parasta kaikesta oli se, ettei meidän tarvinnut jostain syystä maksaa extramatkalaukusta yhtään mitään! Kööpenhaminassa sitten etsittiin Helsingin lennon portti ja haettiin vähän aamupalaa. Selkähän alkoi tossa vaiheessa olemaan jo ihan tiltissä, ja makasinkin lattialla lepäämässä. Lento Helsinkiin sujui ihan hyvin, ja sain jopa vähän nukuttua. Ja lopulta päästiin turvallisesti kotiin!