Nyt vähän avautumista seikkailusta joka tapahtui eilen!! Päätettiin Uman ja Lallyn kanssa pitää vapaa päivä pitkänä perjantaina kun kirjastokin oli kiinni. Aamu alkoi lenkillä rannalla ja itsetehdyllä acai-kulholla ja sitten pari tuntia opiskelua auringossa ja iltapäivästä otettiin Uman auto alle ja ajettiin Byroniin, jossa esiintyi Mat McHugh, joka on niiiiiiin upea! Sellasta Jack Johnson henkistä mies ja kitara fiilistelyä.. Googlatkaa se jakaa levynsä ilmaiseksi, koska sen mielestä hyvä musiikki ei ole rahastusta. Ihana, ihana mies.

maisemaa

acaikulhot, tätä ois parempi saada sit suomesta kanssa!

matkaseura <3

ahhhh
ahhh x 1000000
Mutta, rauhallisen illallisen, kahden viinilasin ja mielettömän keikan jälkeen kello kymmeneltä ajettiin takasin Coastille (kuski ei siis ollut ottanut edes niitä kahta lasia) ja poliisi pysäytti meidät, teki puhallutukset ja huumetestit yms. Sitten selvisi että Uman auton rego oli umpeutunut viisi päivää aiemmin ja Uman isä oli unohtanut maksaa sen. Poliisii ohjasi tien varteen, ilmoitti että auto ei liiku ja antoi 500 dollarin sakon Lallylle, joka ajoi. Tässä vaiheessa sitten kysyttiin että mitä meidän pitäisi tehdä jnejne, olimme siis keskellä metsää highwayn varrella pyhäpäivänä jolloin luonnollisesti julkista liikennettä ei ole, kolme tyttöä joista kaksi ulkomaalaista, 60 kilometria kotoa. Vastaus oli että ottakaa taksi tai pyytäkää kaveri hakemaan, ei ole meidän ongelma.
...
Noo, luonnollisesti taksiin ei ollut varaa ja mun ja uman iphonet kuoli sopivasti kun Uma oli täpinöissään kuvannut koko Matin keikan niillä molemmilla (….) ja Lallyn luotettavasta Nokiasta oli credit loppu. Siinähän sitten oltiin. Voin sanoa ettei oo ikinä ollu nii kaukana kotoa fiilis. Onneksi parin tunnin jälkeen kun oltiin saatu ulkomaailman ihmiset hereille ja kaverit GC:llä yritti hoitaa meitä kotia, Uman isä soitti ja kertoi maksaneensa regon online ja soitti poliisit takas ja päästiin lähtemään. Mut huhhuh, ihan käsittämätöntä, ettei ihmiset enää auta toisiaan ja tollanen on muka ihan okei.
Mutta muita iloisempia kuulumisia! Kaksi viikkoa Gold Coastilla jäljellä ja tunteet on hyvin ristiriitaiset. Haluis vaan et koulu ja nää lähestyvät neljä tenttiä ois ohi, mutta sitten pitää pakata laukut ja lähteä kanssa. Menossa oleva lukukausi on ollut rankin ikinä, oon opiskellut ja oppinut niin paljon että voi jälkeenpäin olla tyytyväinen, mutta nyt alkaa hieman hermot pettämään.
terkkuja bibasta!
Lisäksi auton myyminen, tuleva kesä ja terveysongelmat on aiheuttanut lievää stressiä, mutta tosiaan enää muutaman viikon rutistus ja sit pääsee lomalle Uuteen-Seelantiin Aman hoiviin. Sanat ei kyllä riitä kuvaamaan miten iso ikävä tänne tulee. Oon tavannut niin ihania ihmisiä ja Bond on kouluna ihan mieletön. Hommia joutuu tekemään joo, mutta se palkitsee ihan eri tavalla kun TKK:lla. Viikko sitten palautin yhden työn jota olin itku kurkussa vääntänyt ja olin mielestäni underdog koko kurssilla postgraduate aussejen seassa, mutta sainkin ilokseni proffalta mailin joka oli kirjotetu suomeksi (ilmeisesti google translaten avulla) ja arvosanaksi oli tullut high distinction eli erinomainen.. Nyt kun vielä noi tentit läpäsis kunnialla! Fingers crossed!!
Pääsiäisen vietän siis kotoisasti täällä kirjastossa lukuunottamatta sunnuntaita, jolloin loihditaan perinteinen englantilainen roast dinner ja lähdetään mahdollisesti sunday sessioille mermaidin surffi clubille. Sää täällä on ihan mieletön parhaillaan ja yritänkin kovasti unohtaa sen että pysyis tää nenä kirjassa, hehe.
Tsemppiä sinnekin kevään haasteisiin ja koitoksiin! Ihanaa pääsiäistä!
Kirjoita kommentti















