Browsing Tag

Vuorilla

Loma Ranskassa, jälleen kerran – Loudenvielle

No hei mahtavaa olla kotona, jossa on toimiva ja jokseenkin nopea nettiyhteys! Palasimme Ranskasta jo perjantaina, päivää ennen suunniteltua, tosin ei nettiongelmien vuoksi, vaan lähinnä huonon sään takia. Ja täällä Barcelonassahan meitä odottikin kesäiset kelit: vielä iltakuudelta lämmintä oli 23 astetta. Tammikuun lämpöennätykset paukkuvat… Voi kai syyttää ilmastonmuutosta, jos tammikuussa Pyreneiden hiihtokeskukset eivät pysty avaamaan kuin pari hassua rinnettä ja Barcelonassa on sortsikelit?

Olimme siis vuorten takana Ranskassa, Hautes-Pyrénéesin alueella, pienessä kylässä nimeltä Loudenvielle. Tarkoitus oli olla reissussa lauantaista lauantaihin, mutta päätimme torstai-iltana, että mikäli seuraava aamu ei valkene kauniina, me pakkaamme kamamme ja ajamme kotiin. Ja hyvä, että näin teimme, ehdimmepä hieman hengähtää ennen arkeen palaamista. Ja reissustakin jäi hyvä maku suuhuun.

Löysimme kylän sattumalta viime kesäkuussa, kun lomailimme alueella. Huomasimme kartalla pienen järven laakson pohjukassa ja kun piknik-eväät piti joka tapauksessa jossain syödä, ajelimme sitten sinne. Ja siellä meitä odottikin aivan huikean kauniit maisemat! Kiipesimme silloin pienelle kukkulalle, jolla sijaitsee pieni linna, Chateau de Génos ja jolta avautuu näkymä järven yli vuorille, ja kävimme järven rannassa ruokkimassa sorsia patongin jämillä. Tuumailimme, että tämä paikka saattaa olla nätti talvellakin, ja olihan se.

Loudenvielle on pieni ja se elää lähes pelkästään turismista. Asukkaita kylässä on reilut 200, mikä suomalaista saattaa hämätä, sillä kyläthän ovat täällä päin maailmaa kylki kyljessä ja välillä on vaikea huomata, koska kylä vaihtuu. Heti Loudenviellen naapurista löytyy vastaavia pikkukyliä, kuten Génos ja Louderville (huomaa vain yhden kirjaimen ero, mahtaa postit joutua usein väärään osoitteeseen!) eli pieneltä alueelta löytyy toki enemmän kuin parisataa asukasta. Loma-asuntoja kylissä on sitten senkin edestä, isoja ja pieniä. Samoin palveluja löytyy ihan kivasti ja Loudenvillessäkin oli useampi ravintola, Carrefour Montagne -ruokakauppa, leipomo, apteekki, urheilukauppa, lehtikauppa ja jopa elokuvateatteri.

Ja mikä niitä turisteja tänne sitten vetää? Ensinnäkin Loudenvillessä on isohko kylpylä, Balnéa, joka on ihan ison maailman mittakaavallakin toimiva kompleksi. Kylpylä on jaettu erilaisiin alueisiin, ikään kuin maiden mukaan. Altaita on sekä sisällä että ulkona ja lisäksi löytyy pari suomalaistyyppistä saunaa (japanilaisiksi kutsuivat), höyrysauna ja porealtaita. Kaikki pääsevät Inka- ja Amerikkamaailmoihin, mutta ulkona sijaitseviin japanilaisiin altaisiin on lapsilta pääsy kielletty. Ja nehän ne olivat tietysti parhaimmat. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin loikoilla 40-asteisessa vedessä, lumikinoksen vieressä, rauhallista musiikkia kuunnellen, kolmitonnisia vuorenhuippuja katsellen… Minä kävin kerran lilluttelemassa Balnéan kuumissa vesissa, muu perhe innostui ja kävi peräti neljästi.

Loudenviellessä on myös tavattoman kauniit maisemat, etenkin pienen järven, Lac de Génos-Loudenviellen, rannalta katsottuna. Voisinko käyttää sanaa eeppinen? Kävelimme järven jokaikinen päivä ympäri ja joka säällä maisemat olivat omalla tavallaan vaikuttavat: jylhät, synkät, upeat, retkihimon herättävät…

Kesäkuukausina kylässä on vilinää, sillä siellä on vesipuisto, kiipeilyratoja puissa, hepparatsastusta ja vaikka mitä järjestettyä aktiviteetteja. Lisäksi retkeilypolkuja löytyy alueelta satoja kilometrejä. Näin talvisaikaan moni kesäpuuhiin tarkoitettu juttu näytti melko surulliselta, hylätyltä jopa. Sama ilmiö on tietysti nähtävissä hiihtokeskuksissa kesäisin.

Loudenviellen läheltä löytyy myös kaksi hiihtokeskusta, Val Louron ja Peyragudes. Meilläkin oli sukset mukana, mutta pilvinen sää ei houkutellut hiihtohisseihin. Mutta onneksi pääsimme kuitenkin lumille, sillä keskiviikkoaamuna verhojen takaa paljastui valkoiseksi muuttunut maailma! Lunta oli satanut yön aikana reippaasti, sitä tuprutti koko aamupäivän lisää ja se jopa pysyi iltapäivään asti maassa. Voi sitä riemua!

Ja sekin kannattanee mainita tästä laakson perukoilla olevasta kylästä, että netti ei siellä toimi. Kylän turistitoimistolla on ilmainen wifi ja sinnepä me kaikki lomailevat citypellet kokoonnuimme lukemaan uutisia ja päivittämään Facebookia. Vähänpä meitä lomalaisia enää tammikuun alussa oli, Ranskassahan koulut alkoivat jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Espanjalaisia oli suurin osa, jossain kuulin myös hollantia. Kaupantädin kanssa rupattelin ja hän kertoi, että seuraavan kerran lomalaisia on odotettavissa helmikuussa, kun ranskalaisilla koululaisilla on lomat. Olisipa silloin hyvät säät ja paljon lunta, hyvin monen paikallisen ihmisen elanto on nimittäin siitä kiinni!

Meillä oli oikeasti ihan mahtava loma. Lapset nauttivat, kun saivat juosta koko päivän ulkona ihan kahdestaan. Annoin heille mukaan kolikoita, että he saivat ostaa croissanteja ja pain de chocolateja leipomosta ja luulen, että he joivat Oranginaa koko vuoden tarpeiksi. Samppa nautti jo ihan siitä, että pystyi olemaan ulkona ja että selkä on päivä päivältä parempi. Ja minulle teki tosi hyvää olla pois netistä, käydä pitkillä kävelyillä ja selkiyttää ajatuksia (ja syödä raclettea ja suklaavanukkaita ja lipitellä viiniä…).

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Terveisiä Ranskasta, jossa netti ei toimi!

Terveiset paikasta, jonne päivä ei paista eikä netti tuo uutisia!

Toisinaan majoituspaikkojen kuvaukset eivät pidä paikkaansa ja niin kävi harmi kyllä nytkin. Loma-asunnossamme piti olla wifi, mutta paikan päällä kävikin ilmi, että wifi toimii vain majapaikan respassa ja silloinkin sen saa vain yhdelle laitteelle per huone. Meidän perheellä olisi ollut peräti kuusi nettiä kaipaavaa laitetta ja onnekseni minun läppärini voitti väännön. Pääsen siis (tökkivään) nettiin, mutta ei täällä vetoisassa aulassa, huonossa nojatuolissa kyllä kauan jaksa kököttää.

Koko kylä on muutenkin jotenkin katvealueella täällä vuorten ympäröimänä ja pihalla pääsee kännykällä nettiin vain, jos on riittävän kaukana taloista. Turisti-infossa on sentään ilmainen wifi tunniksi päivässä ja pääsen Instagramia päivittämään, huh.

Pahoitteluni siis, jos en ihan heti pysty vastaamaan kommentteihin ja viesteihin! Ehkä tämä pieni nettitauko tulee kuitenkin ihan tarpeeseen, ja eiköhän näissä maisemissa tekemistä keksi!

A très bientôt!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Syyskuun säpinät – Instagram Travel Thursday

Lokakuussa ollaan. Edesmennyt syyskuu oli vähän semmoinen hengähdystauko kesän hulinoista. Koulu ja arki alkoivat puolivälissä kuuta, eikä mitään isompia reissuja tehty.

Andorrassa kuitenkin ehdittiin käydä näyttämässä isovanhemmille vuoria. Ajelimme Port d’Envaliran kautta ja katselimme huimia maisemia. Teimme myös päiväretken Llíviaan, pieneen palaseen Espanjaa Ranskassa.

Enimmäkseen syyskuu kului kuitenkin ihan kotikulmilla. Viikon verran juhlimme Mercèä, kaupungin suurinta vuosittaista juhlaa, ja paljon täällä myös tapahtui Katalonian itsenäisyyshaaveisiin liittyen, mielenosoituksia ja äänestyksiä.

Ulkoilimme paljon. Kävimme rullistelemassa ja pyöräilemässä ja ihan vaan kaupungilla hengailemassa. Ihan tavallista arkea, josta postauksenkin kirjoitin. Tämä on mukava kaupunki, vaikka pienen arkeenpalaamismasennuksen kanssa olenkin kipuillut.

Kesän viimeiset rantapäivätkin vietettiin syyskuussa. Kävimme lentokentän lähellä bongailemassa lentokoneita uimisen lomassa ja yhden kokonaisen sunnuntain olimme La Foscassa Costa Bravalla. Tuossa lähirannallakin Barcelonan edustalla kävimme monesti kävelemässä ja pyöräilemässä, uimaan ei ehditty.

Yhden päivän olin Zaragozassa, jossa treffasin London and Beyond -blogin Lenaa. Kaupunki, kuin myös Lena, olivat uusia tuttavuuksia, ja mukavia sellaisia.

Näin syksyisin meillä on juhlaviikot eli paljon synttäreitä ja muita merkkipäiviä. Juhlaviikot avattiin hääpäivän vieton merkeissä Bardot-ravintolassa, postaus on jo tuloillaan.

 

Alkuvuoden kuukausikoosteita löytyy näistä linkeistä:

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Kaikki nämä kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa (minut löytää sieltä nimellä anskubcn). Osallistun tällä postauksella Instagram Travel Thursday haasteeseen. Haasteen järjestäjinä toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Yksi päivä Andorrassa

Andorra on sen verran pieni maa, että mikäli auto löytyy ja persaus kestää, niin maan ehtii kiertää mainiosti päivässä. Julkisen liikenteen varassa liikkuminen on hankalampaa, sillä junarataa ei ole ja bussiaikataulujen kanssa voi olla säätämistä. Bensa on kuitenkin halpaa, viime aikoina se on pyörinyt euron litrahinnan molemmin puolin, ja autolla myös pääsee huikean korkealle, kuten vaikka Port d’Envaliraan, josta jo aiemmin kirjoitin.

Päivän aikana ehtii mm. tutustua Andorra la Vellan, maan pääkaupungin, kapeisiin katuihin, kiiltäviin rakennuksiin ja shoppailumahdollisuuksiin. Verovapaana saa edullisemmin tupakkaa, alkoholia, elektroniikkaa ja merkkijuttuja, eikä ostomahdollisuudet lopu kesken!

Ehkäpä kiinnostusta löytyy myös nautiskeluun Caldeassa, Euroopan suurimmassa terveyskylpylässä? Peruslippu on voimassa kolme tuntia eli hyvin ehtii, ja se maksaa aikuiselta 34,50 euroa. Altaita on sekä sisällä että ulkona, ja Caldean yhteyteen on tullut myös uusi hyvinvointikeskus Inúu.

On Andorrassa la Vellassa myös jokunen nähtävyys. Kaupungin pienestä vanhasta osasta löytyy menneen maailman tunnelmaa ja vanhoja kivitaloja. Sant Esteven kirkko on kaunis, samoin 1500-luvulta peräisin oleva Casa de la Vall.

Salvador Dalín viisi metriä korkea patsas löytyy aivan kaupungin ytimestä, Plaça de la Rotondalta.

Kaupungin halki virtaa La Valira -joki, jonka yli kulkee useita siltoja.

Hieman erilaisia patsaita ovat kaupungin yllä istuvat seitsemän valkoista runoilijaveistosta, joihin syttyy pimeällä värivalot.

Jokseenkin harmaassa ja ahtaassa Andorra la Vellassa pyörimisen jälkeen on hyvä ajella vuorenrinteitä ylöspäin. Tiet ovat kapeat ja mutkaiset, ja niillä ajetaan lujaa.

Tien varrella on maalaistaloja ja vanhoja kirkkoja, mutta enimmäkseen hotelleja ja hiihtokeskuksia. Paikoitellen on varoituksia tiellä kulkevista lehmistä.

Andorrassa olen käynyt monet monituiset kerrat aiemmin, ja alkaakin jo tuntua, että maa on koluttu joka nurkasta. Aiemmin olen tehnyt postauksen ”5 asiaa, jotka sinun tulee tietää Andorrasta”, olkoon tämä nyt jatkoa sille! 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).