Browsing Tag

Viikonloppu

Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

Kaipuu metsän keskelle yltyi niin kovaksi, että huolimatta Pikkusiskon venähtäneestä varpaasta lähdimme sunnuntaina retkelle Collserolaan, tuohon lähimpään metsään, josta löytyy monenlaista maisemaa ja huimat näkymät yli Barcelonan.

Collserola on helposti saavutettavissa lomalaisillekin, sillä sinne pääsee kätevästi julkisilla. Helppo tapa päästä luonnon helmaan ilman autoa on esimerkiksi hypätä junaan ja jäädä vaikkapa Baixador de Vallvidreran juna-asemalle. Asemalta voi lähteä kävelemään joko Tibidabon huvipuiston ja Torre de Collserolan TV-maston suuntaan tai vaikka Pantà de Vallvidreran, pienen tekoaltaan suuntaan, kuten me teimme.

Toiveissa oli nähdä ruskan värejä ja kerätä värikkäitä, maahan leijuneita lehtiä, mutta tämä syksy ei ole ollut mitään värien ilotulitusta. Vaikuttaisiko lämmin sää, tänäkin sunnuntaina oli pitkästi yli 20 astetta lämmintä? Mutta kaunista oli, ilma oli varjopaikoissa raikasta hengittää ja kun pääsimme hieman kauemmaksi ihmisten täyttämästä tekoaltaan ympäristöstä, saimme syödä vähäisiä eväitämme täydessä hiljaisuudessa. Olimme ajatelleet lounastavamme jossain juna-aseman seudun ravintoloista, mutta ne olivat täynnä ja meno kaoottinen, joten omien eväiden oli riitettävä.

Tekoaltaalla oli tosiaan porukkaa, vaikka sainkin muut ulkoilijat aika hyvin rajattua kuvien ulkopuolelle. Siellä oli ainakin kolme isoa seuruetta, olisivatko olleet language exchange -ryhmiä kielten sekamelskasta päätellen, sekä valtavasti perheitä ja koiranulkoiluttajia. Allas, tai pitäisikö tuota kutsua lammeksi, on pieni, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta katseltavaa riitti kilpikonnissa ja vesilinnuissa.

Collserolassa on paljon villisikoja ja niiden jälkiä näkyi nytkin metsässä. Samppa käy usein pyöräilemässä näillä poluilla pimeän aikaan, otsalampun valossa, ja kuulemma villisikoja näkyy ihan joka kerta. Lupasimme lapsille, että menemme joku viikonloppu pimeän laskeuduttua pienelle retkelle taskulamppujen kanssa kokeilemaan, josko mekin näkisimme possuja. Villisiat saattavat olla agressiivisia, mutta olisihan se seikkailu olla pimeän aikaan ihan vaikka parkkipaikallakin, aivan auton lähellä.

Tällä viikolla Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on ”marraskuu”. Tältä näytti isänpäivänä 2015 Barcelonan liepeillä. Isänpäivää vietimme perinteikkäästi ilman suuria juhlallisuuksia. Aamulla lapset herättivät iskän laulamalla ja iskällä ei ollut hajuakaan, että miksi hänelle lauletaan. Lahjaksi sankari sai Indiana Jones -boksin, luvassa on siis isä-lapsi-laatuaikaa telkkarin ääressä. Parasta on se!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Lentokonebongailua uimarannalla

Lokakuun kalenteriin meille on merkitty mielenkiintoinen juttu: flamingojen bongailu. Kyllä, reilun parin tunnin ajomatkan päästä, Ebro-joen suistoalueelta löytyy kuulemma satoja flamingoja, samoin kuin haikaroita, kahlaajia ja mitä vielä. Suistoalue on myös muuttolintujen välilaskupaikka ja siksipä me sinne menemmekin nyt syksyllä, toiveissa nähdä paljon erilaisia siivekkäitä.

Koska emme todellakaan ole mitään lintuharrastajia, päätimme käyttää kesäloman viimeisen päivän bongailuharjoitteluun. Llobregatin suistoalue sijaitsee aivan Barcelonan lentokentän, El Pratin vieressä, ja sinne me ajelimme, uikkarit, pyyhkeet ja vesipullot mukanamme. Emme edes odottaneet näkevämme tällä kertaa lintuja (emmekä nähneetkään), vaan halusimme lähinnä käydä pintapuolisesti katsomassa, miltä suistoalueella näyttää, miten sinne pääsee ja missä on parkkipaikat. Näimme kuitenkin muita lentäviä, nimittäin kymmenittäin lentokoneita, ja saimme vielä yhden rantapäivän kesäloman loppumisen kunniaksi.

Llobregatin suistoalue, tarkemmin sanottuna Remolar-Filipinesin luonnonsuojelualue, on tosiaan aivan Barcelonan lentokentän kupeessa. Täältä löytyy yleensä paljon erilaisia sekä pysyviä että muuttomatkalla levähtäviä lintuja, mikä on aika jännä, sillä nousevia lentokoneita kulkee yläpuolella muutaman minuutin välein. Jylinä on melkoinen, mutta silti polun varrella on kylttejä, joissa pyydetään kulkijoita olemaan hiljaa. Lennonjohtotorni näkyy selvästi puiden takaa.

Polun varrelta löytyy jokunen torni, josta maisemia voi katsoa hieman korkeammalta. Myös opastauluja paikan linnuista ja kasveista on siellä täällä. Suistoalueella laiduntaa yleensä hevosia, jotka omalta osaltaan pitävät aluskasvillisuuden aisoissa. Niitä ei ehditty nyt valitettavasti näkemään.

Meidän varsinainen päämäärämme löytyi rannalta, jossa oli mukavan rauhallista ja isot aallot. Lentokoneita jylisi ylitse jatkuvasti ja yritimme tiirailla, mitä lentoyhtiöitä ne edustivat.

Rannalla ei ollut tungosta. Lisäksemme siellä oli muutamia lapsiperheitä, nuorisoporukoita sekä huomattavan paljon nudisteja ja miespareja. Uimaan ei moni uskaltanut mennä, sillä aallot olivat suuret, mutta meidän puupäämme kelluivat aalloilla muutaman tunnin, eikä heitä olisi saanut sieltä millään pois. Suomessa uimiset jäivät vähiin kylmän sään takia, eli veteen taisi olla ikävä. Vesi oli paljon puhtaampaa kuin Barcelonan edustalla, jossa ei koskaan tiedä, mikä muovipussi tai vielä ällöttävämpi tarttuu uidessa jalkaan.

Koska emme nyt juurikaan paneutuneet luonnontutkimiseen, vaan kiire oli rannalle, suunnittelimme menevämme tänne pian uudestaan kiikareiden kanssa. Meillähän jäi varsinainen luontopolku nyt kokonaan kokematta. Ehkä ensi kerralla näemme sitten muitakin siivekkäitä kuin lentokoneita!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn).

Pitkä viikonloppu – Mielenosoituksia ja risteilyvieraita

Edessä on kolmipäiväinen viikonloppu: huomenna on Diada eli Katalonian kansallispäivä ja yleinen vapaapäivä.

Syyskuun 11. vuonna 1714 itsenäinen Katalonia hävisi taistelun Espanjalle ja se liitettiin osaksi Espanjaa, sen ollen sitä edelleen. Kuten moni varmasti tietää, Kataloniassa on kovin pinnalla itsenäistymisasiat, ja näin ollen kaupungilla näkyy tänäkin vuonna mielenosoituksia, Katalonian lippuja ja tehdäänpä Meridianalle myös yli viisi kilometriä pitkä Via Lliure, johon osallistunee tänäkin vuonna pitkästi yli 100 000 ihmistä. Tapahtuma alkaa 17.14 (huom. vuosiluku) ja osallistujat ovat pukeutuneet valkoisiin, kantaen mukanaan sovitun väristä lappua, joista muodostuu sitten värikäs mosaiikki. Huomenna sen sitten näkee telkkarista, että miltä lopputulos näyttää yläilmoista, ja saatamme me käydä ihan paikan päälläkin käydä katselemassa meininkiä.

Kuva viime vuoden Diadan mielenosoituksesta, kuva täältä. Ihmiset olivat pukeutuneet keltaisiin ja punaisiin vaatteisiin ja muodostivat Katalonian lipun.

Uutisista luin myös, että sunnuntaina tehdään ennätys tänne saapuvien risteilyturistien määrässä. Sunnuntaina Barcelonaan rantautuu peräti 26 770 risteilymatkustajaa, ja se määrä näkyy varmasti katukuvassakin. Suurin saapuva laiva on maailman suurin matkustajalaiva Allure of the Seas, jonka mukana tulee 10 800 matkailijaa ja lisäksi tulee kolme pienempää risteilyalusta. Huh, mahtaa Ramblalla olla taas tungosta!

Kuva täältä.

Me vietämme pitkästä aikaa viikonlopun ihan iisisti kotona, ruokaa laittaen ja ehkä ystäviä nähden. Koulu alkaa maanantaina ja ennen sitä on ehkä ihan tarpeellista olla vaan kotosalla ja orientoitua arjen alkamiseen. Juuri nyt ukkostaa kovasti ja vettä tulee kaatamalla, ja myös ennuste viikonlopulle näyttää epävakaiselta. Teetä, kynttilöitä, lukemista ja ehkä suklaata – vaihteeksi tämmöinen viikonloppu!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).

 

Vuorten kutsu

Tänä kesänä on kierretty Roomat ja Rovaniemet, käyty Ranskassa Pic du Midin huipulla, uitu Costa Bravan viileissä vesissä ja kuunneltu KISSiä ja oopperaa, mutta tämä on juttu, jota olen odottanut kaikista eniten: patikkaretki ilman lapsia!

Lasten kanssa retkeily on todella mukavaa hommaa. Meidän muksut ovat tottuneet liikkumaan vuorilla ihan pienestä pitäen ja he ovat innokkaita patikoijia ja suuria luontofaneja. Joskus kuitenkin väsy ja kyllästyminen yllättää, ja silloin minä joudun viihdytysvastaavaksi, joka keksii leikkejä, rallatuksia ja bongailtavia juttuja, joka tsemppaa ja patistaa ja joka kulkee porukan viimeisenä vahtimassa muiden askelia.

Vaihteeksi on siis mukava keskittyä ihan vaan omaan jaksamiseen ja omiin ajatuksiin. Majalla ei tarvitse huolehtia, onko muilla hampaat pesty ja kamat kuivumassa. Kapeilla poluilla voi pitää huolen vain omista askelistaan eikä tarvitse vahtia, tippuuko joku porukasta kohta rotkoon tai astuu käärmeen päälle. Ei tarvitse käskeä ketään olemaan riitelemättä tai huutamatta. Ei tarvitse puhua, jos ei huvita.

Edessä on viikonloppu vaelluskengät jalassa ja toiveissa on flow-tila. Mukavaa viikonloppua!