Browsing Tag

Valokuvahaaste

Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

Kaipuu metsän keskelle yltyi niin kovaksi, että huolimatta Pikkusiskon venähtäneestä varpaasta lähdimme sunnuntaina retkelle Collserolaan, tuohon lähimpään metsään, josta löytyy monenlaista maisemaa ja huimat näkymät yli Barcelonan.

Collserola on helposti saavutettavissa lomalaisillekin, sillä sinne pääsee kätevästi julkisilla. Helppo tapa päästä luonnon helmaan ilman autoa on esimerkiksi hypätä junaan ja jäädä vaikkapa Baixador de Vallvidreran juna-asemalle. Asemalta voi lähteä kävelemään joko Tibidabon huvipuiston ja Torre de Collserolan TV-maston suuntaan tai vaikka Pantà de Vallvidreran, pienen tekoaltaan suuntaan, kuten me teimme.

Toiveissa oli nähdä ruskan värejä ja kerätä värikkäitä, maahan leijuneita lehtiä, mutta tämä syksy ei ole ollut mitään värien ilotulitusta. Vaikuttaisiko lämmin sää, tänäkin sunnuntaina oli pitkästi yli 20 astetta lämmintä? Mutta kaunista oli, ilma oli varjopaikoissa raikasta hengittää ja kun pääsimme hieman kauemmaksi ihmisten täyttämästä tekoaltaan ympäristöstä, saimme syödä vähäisiä eväitämme täydessä hiljaisuudessa. Olimme ajatelleet lounastavamme jossain juna-aseman seudun ravintoloista, mutta ne olivat täynnä ja meno kaoottinen, joten omien eväiden oli riitettävä.

Tekoaltaalla oli tosiaan porukkaa, vaikka sainkin muut ulkoilijat aika hyvin rajattua kuvien ulkopuolelle. Siellä oli ainakin kolme isoa seuruetta, olisivatko olleet language exchange -ryhmiä kielten sekamelskasta päätellen, sekä valtavasti perheitä ja koiranulkoiluttajia. Allas, tai pitäisikö tuota kutsua lammeksi, on pieni, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta katseltavaa riitti kilpikonnissa ja vesilinnuissa.

Collserolassa on paljon villisikoja ja niiden jälkiä näkyi nytkin metsässä. Samppa käy usein pyöräilemässä näillä poluilla pimeän aikaan, otsalampun valossa, ja kuulemma villisikoja näkyy ihan joka kerta. Lupasimme lapsille, että menemme joku viikonloppu pimeän laskeuduttua pienelle retkelle taskulamppujen kanssa kokeilemaan, josko mekin näkisimme possuja. Villisiat saattavat olla agressiivisia, mutta olisihan se seikkailu olla pimeän aikaan ihan vaikka parkkipaikallakin, aivan auton lähellä.

Tällä viikolla Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on ”marraskuu”. Tältä näytti isänpäivänä 2015 Barcelonan liepeillä. Isänpäivää vietimme perinteikkäästi ilman suuria juhlallisuuksia. Aamulla lapset herättivät iskän laulamalla ja iskällä ei ollut hajuakaan, että miksi hänelle lauletaan. Lahjaksi sankari sai Indiana Jones -boksin, luvassa on siis isä-lapsi-laatuaikaa telkkarin ääressä. Parasta on se!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Blogihaaste: 10 matkakuvaa – Nostalgiaa

Sain jo jokunen viikko sitten haasteen Journey Diary -blogin Jennalta jakaa 10 kuvaa matkan varrelta eri teemoilla. Pienen linnun valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla ”Nostalgia” ja siihenhän nämä kuvat sopivat kuin nenä päähän. Kaksi haastetta yhdellä iskulla, jes!

Tässä siis minun kuvani. Ne eivät ole välttämättä laadullisesti parasta A-luokkaa eikä niitä ole otettu maantieteellisesti kovin isolla alueella, mutta eiköhän ne aiheisiin sovi!

 

1.Kuva täydellisestä hetkestä

Parin vuoden takainen kuva perinteiseltä kaveriviikonlopulta. Olemme jo usean kevään ajan viettäneet viikonloppua vuorilla muutaman kaveriperheen kanssa, monikansallisessa seurassa. Tässä olemme iltakävelyllä paellaövereiden jälkeen. Hieno ilta, hieno traditio, hienoja ihmisiä. Kuva vain ei ole niin hieno, sillä jouduin lisäämään sen Facebookin kautta, alkuperäistä kun en ulkoiselta kovalevyltä onnistunut löytämään. (Garrotxa, Espanja)

 

2. Perinteinen turistikuva

Voiko kliseisempää olla: romanttinen Pariisi, Eiffel-torni ja pusu. Meidän ensimmäinen kahdenkeskinen reissu kuuteen vuoteen, lapset jäivät kotiin. Oli ihanaa! (Pariisi, Ranska)

 

3. Kuva mahdollisimman kaukaa

Venytänkö nyt liikaa tehtävänantoa, kun kuva ei ole otettu jossain maapallon toisella puolella, mahdollisimman kaukana tältä kotisohvalta… Tuolla kaukana siintää Pedraforça, yksi Katalonian kuuluisimmista huipuista. Kiipesin sinne tuosta kahden huipun välistä jokunen vuosi sitten. Mahtava, rankka retki, josta en ole tainnut koskaan blogin puolelle kirjoittaa. Onko jo liian myöhäistä vai pitääkö tehdä uusi retki? (Pedraforça, Espanja)

 

4. Suurkaupungin sykettä

Yksi ensimmäisistä kuvista Barcelonasta muuttomme jälkeen, otettu Montjuicilta. Kaupunki tuntui silloin niin suurelta… Ja kyllähän tämä suuri onkin, mutta on täältä se oma paikka löytynyt. (Barcelona, Espanja)

 

5. Zzz – Matkustaminen väsyttää

Tämä oli ehdottomasti vaikein kuva löytää. Ei meillä ole yhtään nukkumiskuvaa, ei minkäänlaista! Tässä on kuitenkin meidän perheen rennoin tyyppi, joka löytää paikan torkuille vaikka puun oksasta! (Girona, Espanja)

 

6. Auringonlasku

Auringonlaskukuvia minulta löytyy liiankin kanssa, tässä yksi uusimmista, otettu viime viikonloppuna. (Sitges, Espanja)

 

7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

Ruoka- ja ruokailukuviakin tulee otettua ihan liikaa, herkuttelu on nimittäin iso osa elämääni ja näin ollen myös reissuja. Ranskanlomilla poksautetaan shampanjaa. (Lesponne, Ranska)

 

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

Vaihtoehtoja tähän oli kaksi: Mona Lisa Pariisissa ja Pieni Merenneito Kööpenhaminassa. Ehkä Mona-Lisa oli kuitenkin enemmän pettymys, vaikka tiesinkin sen olevan pieni. Onpahan ne nyt kuitenkin nähty, molemmat. (Pariisi, Ranska)

 

9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” kuva

Hups, tähänkö tämä haasteeseen vastaaminen nyt töksähti! Ei minusta ole kuvaa, jossa minä otan kuvaa, sillä kamerahan on minulla! Joihinkin hankaliin paikkoihin olen kiikkunut hyvän kuvan saadakseni ja itsekin olen jossain jyrkänteen reunalla poseerannut, mutta tässä kuvassa oli kuitenkin oikeasti riski saada kivenmurikasta linssiin. (Andorra la Vella, Andorra)

 

10. Kuva roadtripiltä

2012 teimme ensimmäisen isomman, parin viikon roadtripin lasten kanssa Englannissa ja Skotlannissa. Kiva reissu, uskomattomia maisemia. Ja ne aksentit, I love English! Tämän jälkeen olemme tehneet pidemmät roadtripit Ruotsi-Tanskassa sekä Puola-Tsekki-Slovakia-Unkarissa. Ensi kesälle pyörittelemme ideaa lähteä rapakon taakse ajelemaan, mutta se ei ole vielä edes suunnitelman asteella, onpahan vain vaihtoehto muiden joukossa. Tuo meidän insinööri tykkää ajella, kunhan vain alla on kriteerit täyttävä menopeli. (Lake District, Iso-Britannia)

Semmoista. Olipa hauska käydä läpi vanhoja arkistoja!

Haastan mukaan Chez Hélénan, Sanna from Londonin ja Kuulumisisa Kataloniasta, joilla varmasti kaikilla on tarinoita takataskussa, mutta haasteeseen saa kuka tahansa osallistua myös aivan vapaasti, eikä tarvitse jäädä odottelemaan, että joku sinut haastaisi. Muista vain mainita haasteen alkuperä eli Journey Diary -matkablogi ja mielellään linkata Jennan blogiin oma vastauksesi. Suerte!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

”Täältä koskaan lähtisi en linnun lailla pois” – Delta de l’Ebre

Katalonian kolkat on nyt kokonaan koluttu, virtuaalinen ylävitonen sille!

Viime viikonloppu oli pitkä eli maanantai oli yleinen vapaapäivä koko Espanjassa (Día de la Hispanidad). Sääennuste näytti hyvältä ja niin päätimme pakata auton täyteen tavaraa ja lähteä monen vuoden jahkailun jälkeen Ebro-joen suistoalueelle, joka sijaitsee noin 160 kilometriä Barcelonasta etelään, Välimeren rannalla.

Alue on tunnettu etenkin runsaasta lintukannastaan, ja sitä silmällä pitäen pyysimme kaverilta kunnon teleobjektiivin (Nikkor 75-300) testattavaksi. Ja onneksi pyysimme (ja saimme), sillä harvoin olen ollut yhtä kuvauksellisessa paikassa! Riisipellot, kanaalit, koskemattomat hiekkarannat ja tuhannet linnut pitivät kameran tiukasti käsissä koko viikonlopun ajan, eikä hieno lokakuinen valo pilannut fiilistä ollenkaan, ei tosiaankaan.

Suistoalueella pesii satamäärin flamingoja, mutta vielä en kanssanne jaa kuin yhden kuvan. Nuo upeat linnut ansaitsevat nimittäin ihan oman postauksensa! Muista linnuista maltan kuitenkin jakaa kuvia jo nyt.

Suistoalueella, Delta de l’Ebrellä, asuu paljon lintuja pysyvästi, mutta myös monet muuttolinnut pysähtyvät siellä keväisin ja syksyisin. Nytkin näimme kymmeniä lintuauroja taivaalla, liekö ne jäävät tänne talvehtimaan vai jatkavatko vielä lämpimimmille maille etelään.

Delta de l’Ebren luonnonpuisto on lähes 8000 hehtaarin laajuinen ja isoja osia siitä on rauhoitettu lintujen pesimäalueiksi. Lintujen valittavana on monenlaista maastoa pitkästä heinikosta pieniin makean veden lampiin, ja niihin ei ihminen pääse pesimistä häiritsemään. Tarkkailutorneja on kuitenkin siellä täällä ja tokihan linnut lentävät vapaina kuin, noh, taivaan linnut ihan minne haluavat, vaikka tien varsille tai riisipelloille.

Näimme paljon mm. silkki- ja jalohaikaroita, jotka rauhallisesti kahlailivat riisipelloissa.

Samoin harmaahaikaroita näkyi paljon, kuin myös kurkia. Meidän perheestä ei oikeita lintuharrastajia löydy, joten liian moni lintu jäi tunnistamatta. Kummasti sitä kuitenkin tämmöinen maallikkokin innostui niitä lintuja etsimään, kun oli hyvä kamera mukana ja kuvattavaa yllin kyllin. Ihan oikeitakin lintubongareita näkyi toki kurassa rämpimässä pitkien objektiivien ja kamerajalustojen kanssa eli kai täällä ihan kiinnostavia siivekkäitä on.

Linnut, etupäässä lokit, seurasivat isoina parvina pelloilla möyriviä traktoreita. Mitä lie otuksia ne traktorit mylläsivät mudasta esille, kovasti ne ainakin aiheuttivat kirkumista lokkien suunnalta! Melkoiselta mutapainilta näytti muuten maanviljelijöiden arki, traktorit olivat jättimäisiä ja rapavelli sen kuin roiskui. En haluaisi olla maajussin morsian tällä seudulla…


Meren rannalla ja hiekkadyyneillä oli omat lintunsa. Nämä pienet kipittäjät napsivat jotain meriveden mukanaan tuomia herkupaloja.

Ja niitä flamingoja! Minä en ole mikään suurien tunteiden tyyppi, mutta tämmöiset luontokokemukset saavat kyllä aina liikuttumaan. Upeita, kauniita eläimiä, jotka kaikessa rauhassa elelevät omaa elämäänsä juurikaan välittämättä ihmisistä, vau…

Pieni lintu -blogin valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla ”Lokakuu”. Makrokuviin en saanut tällä kertaa mahdollisuutta valitsemastani näkökulmasta johtuen, linnut kun eivät lähelleen päästä, mutta minun lokakuuni kohokohta oli tämä viikonloppu, ihan ehdottomasti. Lisää postauksia tulossa, ja paljon!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Kadut kaupungin (Valokuvahaaste: Kadulla)

Kotikulmia ei tule juurikaan enää kuvailtua, mutta tässäpä nyt täysilaidallinen kuvia sunnuntaiselta kävelyltä leipomoon ja takaisin! Osa kuvista on Pikkusiskon ottamia, hän kun on innokas kameralla leikkijä ja yksityiskohtien tarkkailija.

Omille kotikulmilleen sokeutuu, ja minusta onkin aina tosi kiva lukea Barcelonassa kävijöiden postauksia. Uudet näkökulmat virkistävät, ja mieleen palailee ne ensimmäiset vuodet täällä. Kaikki se ihmettely, uudet kulmat, pieni eksymisen vaara – jotenkin kaipaan jo uusia tuulia!

Jos joku kanssabloggaaja on käynyt Barcelonassa ja tehnyt postauksen siitä, niin mielelläni lukisin. Linkkaa vaikka tuonne kommenttilaatikkoon! Voin myös jakaa sen tämän blogin FB-sivuilla, jos haluat.

Osallistun taas pitkästä aikaa Pienen linnun valokuvahaasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla sopivasti ”Kadulla”. Tältä näytti syyskuun lopun sunnuntaina Barcelonassa. Samana päivänä järjestettiin Katalonian aluevaalit ja Katalonian lippuja näkyi katukuvassa entistäkin enemmän. Turistit ovat enimmäkseen kaikonneet, mutta väkeä on kaduilla aina.

Pitäisi joskus lähteä ihan ajatuksen kanssa graffitin metsästykseen, muutamia kivoja tuli nimittäin tälläkin kävelyllä vastaan, ne piti vaan huomata kaiken sotkun ja töhryn keskeltä.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).