Browsing Tag

Vaatteet ym.

Mitä mukaan vaellusreissulle?

Vaeltamassa on mukavaa – varsinkin, jos on varustautunut reissuun hyvin. Paljon voi reissun onnistumiseen vaikuttaa varusteilla, joten tässäpä pientä listaa siitä, mitä meillä on aina mukana, kun olemme retkeilemässä. Täällä Kataloniassa on tietysti hieman erilaiset retkeilyolosuhteet kuin vaikkapa Lapissa ja toki matkan pituus vaikuttaa varusteiden määrään, mutta suurin osa listan asioista pätee varmasti ihan kaikkialla.

Tärkein asia vuorilla liikkuessa on ehdottomasti riittävä juomavesi. Mikä on riittävä määrä ja kuinka paljon vettä jaksaa kantaa, se jää jokaisen harkintaan, mutta pihistellä ei kannata. Täällä on vuorimajoilla hyvää, puhdasta vettä ja pullot voi täyttää hanoista. Viime viikonloppuna meillä taisi olla vettä kaksi litraa per pää per päivä ja se oli juuri sopiva määrä. Majalla sai sitten muuta juotavaa.

Auringolta suojautuminen on ehdottoman tärkeä. Hattu tai lippalakki – talvella pipo tai huivi/panta – on ehdoton, sillä aurinko porottaa päähän armottomasti, ja vaikka varjopaikkoja olisikin, niin kuitenkin suurin osa ajasta ollaan paisteessa. Huomionarvoinen asia on, että järjestelmäkameran kanssa lippalakin lippa on aina tiellä. Riittävän suojaavat aurinkolasit ja riittävän vahva aurinkorasva kuuluvat myös perusvarusteisiin.

Hyvä ja hyvinpakattu reppu pelastaa reissun. Kaikki turha, painava ja tilaa vievä kama kannattaa karsia pois matkasta, ja kaiken mukana olevan täytyy olla tarpeellista.

Meillä on tällä hetkellä hakusessa minun selkääni istuva reppu. Olen melko lyhyt ja sopivaa reppua ei ole vielä tullut vastaan. Olen sovitellut kaupoissa muutamia reppuja, ja uusi vaellusreppu on hankintalistan kärjessä. Sampalla on tällä hetkellä hyväksi havaittu Vaude Challenger 35+10. Reppu on melko pieni, mutta sinne mahtuu mainiosti meidän kahden minimalistin kamat viikonlopun vaellukselle.

Hyvät vaelluskengät ja –sukat. Minun vaelluskenkäni ovat Salomonilta ja ne eivät hierrä mistään. Sampan saappaat ovat merkkiä Meindl. Sukat ovat lähes yhtä tärkeässä osassa kuin saappaat, meillä ne ovat Falke TK1:set. Vähänkin pidemmälle vaellukselle kannattaa valita nimenomaan patikointiin suunnatut, ei liian karheat, sukat.

Vaikka polut ovat yleensä täällä Kataloniassa melko hyvin merkitty, kartta tulee olla mukana ja sitä tulee osata lukea. Vuoristossa liikuttaessa korkeusmittari on erittäin hyödyllinen varuste, koska paikantaminen helpottuu huomattavasti korkeustiedon avulla. Lisäksi sillä voi mitata kuljettua korkeuseroa. Meillä on käytössä Suunto Core kello. Yleensä näissä laitteissa on mukana myös kompassi, mikä on toinen äärimmäisen hyödyllinen varuste suunnistamiseen.

Hyvät eväät pelastavat reissun kuin reissun. Meillä on yleensä mukana yksi isompi eväs, leipää, valmissalaattia tms. ja muutamia pienempiä pikavälipaloja. Pähkinät ja rusinat ovat hyviä, suklaa sulaa repussa mössöksi. Pidemmällä, varsinkin useamman päivän reissulla kannattaa kiinnittää huomiota eväiden monipuolisuuteen jo senkin vuoksi, että vaikka reissussa on yleensä hyvä ruokahalu, niin yksitoikkoiset eväät alkavat maistua pidemmän päälle puulta. Hyvä tankkaus on kuitenkin niin perustavaa laatua oleva seikka retkeillessä, että siihen kannattaa kiinnittää huomiota, eikä alkaa jättää eväspaloja väliin mistään syystä. Itselleni eväät toimivat myös palkkiona tiukan paikan ylipääsemisestä.

Mitä muuta tarpeellista on hyvä ottaa mukaan vuorille? Vaatteiden tulee tietysti olla liikuntaan sopivat: joustavat, kestävät ja hengittävät. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hiertävä sauma tai valuvat housut. Mukana tulee olla ainakin vaihtovaatteet, kuivat sukat ja lämpimät vaatteet illaksi. Täällä sääennusteisiin voi lyhyellä reissulla luottaa, ja mikäli on sateen uhkaa, niin sitten pitää varautua siihen.

Meillä ei ole yleensä käytössä vaellussauvoja. Useat niitä käyttää ja olemme itsekin toisinaan kokeilleet, mutta toistaiseksi emme ole todenneet niitä pakollisiksi emmekä aina edes niin miellyttäviksi varusteiksi. Esimerkiksi kameran kanssa operointi muuttuu heti hankalammaksi, jos on sauvapari käsissä jo valmiiksi, ja reittimme kulkevat monesti niin jyrkissä paikoissa, että pitää kulkea melkein konttaamalla eikä sauvoista ole kuin haittaa. Yleensäkin pidemmällä vaelluksella olemme todenneet yksinkertaisuuden hyväksi. Jos pitää koko ajan säätää ja vahtia jotain roikkuvaa tai kannettavaa juttua, niin varsinkin väsyneenä ja hankalissa paikoissa se alkaa ärsyttää suunnattomasti.

Telttamajoitusta me emme ole käyttäneet reissuillamme, ainakaan vielä. Tykkäämme majoittua vuoristomajoissa ja suunnittelemme reitit sen mukaan. Tämän taktiikan etuja on huomattavasti kevyempi reppu, koska ei tarvitse kantaa telttaa eikä yleensä paksuja makuupusseja jne. leiriytymisvarusteita. Lisäksi majoilla tarjotaan yleensä ruoka, joten mukana ei tarvitse kantaa lounaseväitä kummempaa ruokaa. Makuupusseina meillä on majoilla ohuet silkkipussit, majoilta kun löytyy paksuja huopia lisälämmöksi. Hygieniasyistä otan aina mukaan myös oman tyynyliinan ja tietysti ohuen matkapyyhkeen. Mukana on aina myös pieni ensiapupakkaus, josta löytyy ainakin sekä tavallisia että rakkolaastareita, punkkipihdit ja särkylääkettä. Monesti on ollut myös käyttöä Sveitsin armeijan linkkuveitselle, joka kannattaa olla mukana aina.

 

Mitä puuttuu listalta?

 

Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla ”Tärkeä”. Hengissä – ja ainakin ehjänä -säilyminen on melko tärkeää, eikö vaan!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).

Polar Loop – Aika kiva aktiivisuusmittari

Minä en pidä kuntosaleista enkä jumppaamisesta, joten hyötyliikunta on minun juttuni. Tykkään kävellä ympäri kaupunkia ja menen mieluummin portaita kuin hissillä. Jaksan kuljeskella vuorilla päivätolkulla ja pyöräillä rantabulevardia edes takaisin. Se liikkeelle lähteminen on vain vaikeaa, sohva vetää liian usein puoleensa!
Liikkumaan patistelee uusi suomalainen Polar Loop aktiivisuusranneke, joka on nyt kuukauden ajan mitannut ottamani askeleet ja kulutetut kalorit. Ranneke jopa seuraa unen laatua.

Mittaamiseen jää todellakin koukkuun! Seuraan pitkin päivää iPhonesta, että kuinka monta askelta pitää vielä ottaa ja kuinka paljon puuttuu päivän tavoitteesta. Iltaisin hyppelen ympäri asuntoa, jos aktiivisuustaso ei ole täyttynyt, enkä malta odottaa kesää ja pitkiä vuoristovaelluksia. Hauska lelu!

Ihan luotettava ranneke ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi laskettelua ranneke ei tunnistanut liikunnaksi ja sen mukaan kulutan kaloreita enemmän istumalla koko päivän tietokoneen äärellä kuin könyämällä seitsemän tuntia rinteessä. Noh, itsellenihän minä tätä mittausta teen ja itse parhaiten tiedän, olenko liikkunut tarpeeksi vai en!

Hieman liian usein joudun myös lataamaan laitetta. Akun pitäisi kestää kuutisen päivää, mutta tuntuu, että joudun kyllä useammin ottamaan rinkulan ranteesta ja liittämään sen läppäriin. Nopeasti se kuitenkin latautuu, monesti jo aamusuihkun ja -meikin aikana.

Saapa nähdä, jääkö tämä vain tämmöiseksi hetken huumaksi, kulunut kuukausi on ainakin ollut aktiivisempi kuin aikoihin!

Tämä postaus on ajastettu. Mikäli sinua kiinnostaa tietää, missä juuri nyt kuljen, käy tykkäämässä Barcelonan kodin Facebook-sivusta tai seuraa minua vaikka Instagramissa, löydyn sieltä nimellä anskubcn!

I have had a Polar Loop activity tracker (by a Finnish company) a month now and I’m already addicted!

Suosin suomalaista osa 2: Uusi laskettelutakki (Icepeak)

13 vuotta vanha Patagonian kuoritakki tuli tiensä päähän ja uusi laskettelutakki oli saatava. 
Jo ennen alennusmyyntejä kiersin monta urheilukauppaa ja löysinkin muutaman kivan takin mm. Eideriltä ja North Facelta. Hinta vain kirpaisi: tämmöistä takkia en ikinä pitäisi rinteen ulkopuolella ja eipä niitä hiihtoreissuja kovin monta vuoteen mahdu. Ihan en siis viitsisi laittaa monta sataa euroa takkiin, joka on käytössä vain harvoin, mutta silti toki halusin laadukkaan takin, joka toivottavasti kestää yhtä kauan kuin entinen.

Muutamassa kaupassa tuli vastaan ihan outo merkki, Icepeak, ja kun pyörittelin hintalappuja, tajusin, että sehän onkin suomalainen merkki. Never heard! Icepeakilla on Hesarin viime syksyisen uutisen mukaan jo suurempi liikevaihto kuin Marimekolla, ajatella. Icepeak -tuotemerkin omistaa L-Fashion Group, jonka muita merkkejä ovat mm. Luhta ja Rukka. Luhtaa onkin tullut aina silloin tällöin maailmalla vastaan, Rukkaa harvemmin.

Kiinassa se on tämäkin takki tehty, kuten melkein kaikki muutkin. Ihan laadukkaalta tämä kuitenkin tuntuu, ja viikon päästä jo pääsen testaamaan, miten tällä käytännössä tarkenee. Ja hintakin jäi alennuksen jälkeen alle kolmasosaan ensimmäisistä vaihtoehdoista, eli hyvä mieli tuli.
Nyt vain puuttuu väreihin sopiva pipo!

I just got a new skiing jacket which is surprisingly from a Finnish brand Icepeak. I’ve never heard about it before! Fingers crossed that it’s warm enough!

Lunta tulvillaan on raikas vuoristosää…

Hiihtokausi on alkanut Pyreneillä ja vuoret kutsuvat!
Viime viikonloppuna isopäinen Pikkusisko sai uuden kypärän ja tämän vuoden hiihtovarusteista puuttuu enää uusi kuoritakki minulle. Vanha Patagonian kuoritakkini on jo yli kaksitoistavuotias. Hyvä laatu kestää, mutta jossain vaiheessa ei enää mitkään kyllästysaineet riitä pitämään takkia kuivana. Uusi takki on siis ostoslistalla, ja se pitäisi löytää pian. Myös kypärän tarvitsisin, mutta katsotaan nyt. Harva aikuinen tuolla näyttää laskevan rinteissä kypärä päässä, mutta toisihan se suojaa.
Lunta on siis Pyreneille jo tullut. Hiihtokeskukset ovat auki, tosin lunta on vähemmän kuin parina viime vuonna. Yleensä hiihtokeskukset pyrkivät avaamaan Suomen itsenäisyyspäivän aikoihin, silloin on täällä nimittäin puente eli pitkä viikonloppu. Tänä syksynä on ollut pitkään niin lämmintä, että keskukset saivat nippa nappa muutaman rinteen auki tuohon viikonloppuun. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut muutamassa päivässä paremmaksi ja sää viilentynyt. Ainakin Andorrassa on kai ihan hyvin jo lunta, Grandvalirassa näyttäisi olevan 84 rinnettä 119:sta auki. Parin viikon päästä siis lumille, jihuu!

Nämä kuvat ovat viime talven lumi-iloitteluista, näin torstaisin kun on mukava muistella vanhoja. Lapsilla ja Sampalla oli silloin kausikortit Masellaan eli siellä ravattiin usein, mutta käytiin me myös mm. Cerlerissä, Andorrassa, Port del Comtessa… Samppa kiipesi myös Anetolle, Pyreneiden korkeimmalle huipulle, ja muu perhe vietti muutaman päivän Ranskan puolella Pic du Midillä minun paiskiessa hommia toimistolla. Eli ei pääse snow how unohtumaan, vaikka täällä palmujen katveessa asutaankin!

We are waiting to go to ski soon to the Pyrenees, the slopes are opening and it’s getting colder! Let it snow, let it snow, let it snow…