Browsing Tag

Retkeily

Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

Kaipuu metsän keskelle yltyi niin kovaksi, että huolimatta Pikkusiskon venähtäneestä varpaasta lähdimme sunnuntaina retkelle Collserolaan, tuohon lähimpään metsään, josta löytyy monenlaista maisemaa ja huimat näkymät yli Barcelonan.

Collserola on helposti saavutettavissa lomalaisillekin, sillä sinne pääsee kätevästi julkisilla. Helppo tapa päästä luonnon helmaan ilman autoa on esimerkiksi hypätä junaan ja jäädä vaikkapa Baixador de Vallvidreran juna-asemalle. Asemalta voi lähteä kävelemään joko Tibidabon huvipuiston ja Torre de Collserolan TV-maston suuntaan tai vaikka Pantà de Vallvidreran, pienen tekoaltaan suuntaan, kuten me teimme.

Toiveissa oli nähdä ruskan värejä ja kerätä värikkäitä, maahan leijuneita lehtiä, mutta tämä syksy ei ole ollut mitään värien ilotulitusta. Vaikuttaisiko lämmin sää, tänäkin sunnuntaina oli pitkästi yli 20 astetta lämmintä? Mutta kaunista oli, ilma oli varjopaikoissa raikasta hengittää ja kun pääsimme hieman kauemmaksi ihmisten täyttämästä tekoaltaan ympäristöstä, saimme syödä vähäisiä eväitämme täydessä hiljaisuudessa. Olimme ajatelleet lounastavamme jossain juna-aseman seudun ravintoloista, mutta ne olivat täynnä ja meno kaoottinen, joten omien eväiden oli riitettävä.

Tekoaltaalla oli tosiaan porukkaa, vaikka sainkin muut ulkoilijat aika hyvin rajattua kuvien ulkopuolelle. Siellä oli ainakin kolme isoa seuruetta, olisivatko olleet language exchange -ryhmiä kielten sekamelskasta päätellen, sekä valtavasti perheitä ja koiranulkoiluttajia. Allas, tai pitäisikö tuota kutsua lammeksi, on pieni, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta katseltavaa riitti kilpikonnissa ja vesilinnuissa.

Collserolassa on paljon villisikoja ja niiden jälkiä näkyi nytkin metsässä. Samppa käy usein pyöräilemässä näillä poluilla pimeän aikaan, otsalampun valossa, ja kuulemma villisikoja näkyy ihan joka kerta. Lupasimme lapsille, että menemme joku viikonloppu pimeän laskeuduttua pienelle retkelle taskulamppujen kanssa kokeilemaan, josko mekin näkisimme possuja. Villisiat saattavat olla agressiivisia, mutta olisihan se seikkailu olla pimeän aikaan ihan vaikka parkkipaikallakin, aivan auton lähellä.

Tällä viikolla Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on ”marraskuu”. Tältä näytti isänpäivänä 2015 Barcelonan liepeillä. Isänpäivää vietimme perinteikkäästi ilman suuria juhlallisuuksia. Aamulla lapset herättivät iskän laulamalla ja iskällä ei ollut hajuakaan, että miksi hänelle lauletaan. Lahjaksi sankari sai Indiana Jones -boksin, luvassa on siis isä-lapsi-laatuaikaa telkkarin ääressä. Parasta on se!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Ajetaan me tandemilla!

Kokeilimme Delta de l’Ebrellä tandempyöräilyä ja sehän oli aivan älyttömän hauskaa hommaa ja ainakin lasten mielestä viikonlopun kohokohta! Blogin Facebook-sivua seuraavat ehkä näkivätkin jo Isosiskon kuvaaman pienen videon. Kuten videollakin todetaan, hepat olisivat olleet kivempia, mutta tylsä äiti ei suostunut ja niinpä vuokrasimme sitten pari tandempyörää. Ja oli se sekin hauskaa!

Koska suistoalue on aivan tasaista, on pyöräily kevyen leppoisaa, vaikka takapenkkiläinen keskittyisikin vain meluamaan ja syljeskelemään. Pyöräteillä riitti muitakin kulkijoita, mutta koska reittejä on paljon, löysimme myös rauhallisia pätkiä poljettavaksi. Pysähtelimme lintujentarkkailutorneilla ja jäimme kuuntelemaan rapinoita polun varren pusikoista. Pari tuntia meni joutuisasti.

Videoiden kuvaaminenkin oli itse asiassa aika mukavaa puuhaa näin pitkästä aikaa. Me teimme paljon kotivideoita silloin, kun lapset olivat pieniä, ja lähetimme niitä Suomeen mummoloihin, mutta viime vuosina kuvaaminen ja editointi on jäänyt, vaikka meillä on edelleen olemassa hyvä Sonyn videokamera ja kännyköissäkin kelvolliset kamerat. Voisi taas herätellä harrastusta, kivoja muistojahan nuo videot ovat! Kiinnostaisikohan ketään?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Lintubongarin muistikortilta

Oikein mukavaa sunnuntaiaamua!

Siirsin juuri kuvia kameran muistikortilta tietokoneelle. Meillä oli eilen huima päivä, ja haluan näin aurinkoisen aamun kunniaksi jakaa jo muutaman hetken eiliseltä täällä blogin puolella! Retki jatkuu tänään, ja kamera laulakoon! Facebookin ja Instagramin puolelle lisään ehkä kuvia tänäänkin, päivän ohjelmassa on ainakin tandempyöriä, hiekkadyynejä ja mahdollisesti heppoja!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Insinööripolku – Reitti jolle en lapsiani päästä

Jos toissaviikkoisen vaelluksemme ensimmäinen päivä oli lähinnä tylsää puurtamista, oli toisen päivän tunnelmissa kuolemanpelkoa, korkeanpaikan kammoa ja sydämentykytyksiä. Silti – tai ehkä siitä huolimatta – sunnuntaisesta reitistä tuli yksi lähiseudun suosikeistani. Upea päivä, mahtava reitti!

Camí dels Enginyers eli tuttavallisesti insinööripolku on hyvin ilmava. Reitti seurailee korkeuskäyrää noin kahden kilometrin korkeudessa, kulkien koko ajan jyrkällä vuorenrinteellä. Reitti on kategorisoitu helpoksi ja sitä se onkin, mutta siinä on pari hankalaa kohtaa. Yhdessä kohdassa on kallion reunaan viritetty teräsvaijeri, josta voi pitää kiinni, koska muuta tukea ei ole saatavissa ja yhdessä kohdassa on kallioon kiinnitetty eräänlaiset tikkaat. Näitä kohtia lukuunottamatta polku on verrattain helppo, mutta koska vieressä kulkee koko ajan satojen metrien pudotus ja paikoitellen kivet ovat irtonaisia ja pyörivät jalan alla, on reitti melko jännä. Tykkään!

Reitin kulkemiseen saa varata noin kolme tuntia, pituutta polulla on yhdeksän kilometriä. Meillä matka kesti, kuten aina, pidempään, koska söimme eväitä, bongailimme vuorikauriita (kaksi niistä alla olevassa kuvassa!) ja köllöttelimme lämpimän auringon alla. Paras piknikpaikka löytyi pienen vesiputouksen viereltä, jossa oli hyvä huuhtoa pahimpia hikiä pois ja jonka pärskyvä vesi viilensi ilmaa.

Matkaan lähdimme aamuvarhain, ennen yhdeksää, Coma de Vacan majalta. Aurinko oli vasta nousemassa korkeiden vuorten takaa ja ilma oli alkumatkasta mukavan raikasta.

Allaolevassa kuvassa näkyy taustalla edellisen päivän polkua. Tämän päiväinen reitti kulki selkeästi korkeammalla.

Polulla oli muitakin kulkijoita, mutta ei liiaksi asti. Alla olevissa kuvissa on kanssapatikoijia, ja kuvista ehkä hieman näkee vuorten kokoa ja mittasuhteita. Löydätkö kuvista retkeilijöitä?

Reitti on hyvin merkitty ja polku melko leveä, eikä eksymisen vaaraa ole.

Polku päättyy Vall de Núriaan, suosittuun retkikohteeseen. Hm, ihan kuin olisin siitä joskus kauan sitten postannut, mutta nyt en löydä linkkiä. Aika siis tehdä uusi postaus, sen tämä paikka kyllä ansaitsee!

Insinööripolun voi kävellä tietysti myös toiseen suuntaan, lähtien Vall de Núriasta ja päätyen Coma de Vacalle. Itse tykkäsin tehdä tämän juuri näin kuin me teimme: vaikeat kohdat olivat alussa ja loppumatkasta, auringon jo porottaessa voimakkaasti, sai keskittyä maisemien ihailuun. Vall de Núrian päässä polku on leveämpi, polun varrella on lehmiä ja hevosia ja ihmisiäkin näkyy enemmän.

Kahden päivän retkemme kulki melkolailla alla olevan kartan reittiä. Auton jätimme alas Queralbsiin maksuttomaan parkkiin ja Vall de Núriasta tulimme alas junalla, koska tuleva työpäivä painoi päälle. Kävellenkin sieltä olisi voinut tulla alas (seitsemän kilometriä ja reilu tonni vertikaalia). Juna on melko tyyris, 13,90 per pää yhteen suuntaan, mutta tällä kertaa teimme näin.

Kartta täältä.

Hieno viikonloppu kaikenkaikkiaan, ja onneksi ehdimme edes tämmöisen pikkuretken tekemään kaikkien muiden kesähulinoiden keskellä. Syksyä on vielä jäljellä ja vuorille ehtisimme, mutta jokohan esiteinimme alkavat pistää hanttiin, eivätkä lähde enää ilman tappelua vuorille, katsotaan…

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).