Browsing Tag

Pyreneet

Kaipuu lumille (Instagram Travel Thursday)

Ollaan jo helmikuussa, emmekä ole vielä kertaakaan ehtineet laskettelemaan! Tähän vääryyteen on tietenkin syy Sampan marraskuisessa loukkaantumisessa, hänellä kun ei ole ihan heti asiaa mäkeen, enkä minä toisaalta ole niin intohimoinen alamäen ystävä, että saisin aikaiseksi lähteä lasten kanssa Pyreneille. Viikonloput, tulevakin, ovat myös olleet koko alkutalven aivan täyteen buukattuja eli senkään puolesta ei olla ehditty kurvata vuorille mutkittelemaan.

Harmi, sillä kaipaan vuorille. En ikävöi niinkään itse laskettelua ja hissiin jonottamista, vaan enemmänkin niitä huimaavia maisemia, raikasta ilmaa, yhteistä tekemistä sekä tietysti after ski’tä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on ylhäällä vuoren päällä, edessä pitkä ja leveä rinne, jota pääsee pienen tunnelmoinnin jälkeen lojottelemaan alas. Me laskemme Pikkusiskon kanssa rauhallisesti, nautiskellen ja lauleskellen, pysähdellen katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Toinen puolisko perheestä puolestaan laskee kovaa ja etsii metsäreittejä ja hyppyreitä. Heille tärkeintä on vauhti ja tekniikka, meille fiilistely. Jokainen tavallaan.

Murtomaahiihto ja lumikenkäily tietysti onnistuisivat koko porukalta ja tässä nyt kytätään sääennusteita! Vuorille jo ehtineet kaverit ovat kertoneet lumitilanteen olevan nyt melko kehno. Esimerkiksi Masellassa on vasta puolet rinteistä auki, eikä lunta ylipäänsä ole paljon. Talvi on ollut kuiva ja lämmin, eikä kunnon lumimyräköistä olla saatu nauttia. Etenkin Barcelonan lähellä olevissa keskuksissa on lunta tullut vähänlaisesti aiempiin vuosiin verrattuna.

Voi kunpa vielä edes kerran tulisi kunnon lumisade tälle talvelle, ja mekin pääsisimme lumille!

Kaikki nämä kuvat on julkaistu aiemmin Instagramissa (minut löytää sieltä nimellä anskubcn). Osallistun tällä postauksella Instagram Travel Thursday haasteeseen. Haasteen järjestäjinä toimivat uudet vetäjät: Muru Mou, Rimma + Laura ja Travellover.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

Loma Ranskassa, jälleen kerran – Loudenvielle

No hei mahtavaa olla kotona, jossa on toimiva ja jokseenkin nopea nettiyhteys! Palasimme Ranskasta jo perjantaina, päivää ennen suunniteltua, tosin ei nettiongelmien vuoksi, vaan lähinnä huonon sään takia. Ja täällä Barcelonassahan meitä odottikin kesäiset kelit: vielä iltakuudelta lämmintä oli 23 astetta. Tammikuun lämpöennätykset paukkuvat… Voi kai syyttää ilmastonmuutosta, jos tammikuussa Pyreneiden hiihtokeskukset eivät pysty avaamaan kuin pari hassua rinnettä ja Barcelonassa on sortsikelit?

Olimme siis vuorten takana Ranskassa, Hautes-Pyrénéesin alueella, pienessä kylässä nimeltä Loudenvielle. Tarkoitus oli olla reissussa lauantaista lauantaihin, mutta päätimme torstai-iltana, että mikäli seuraava aamu ei valkene kauniina, me pakkaamme kamamme ja ajamme kotiin. Ja hyvä, että näin teimme, ehdimmepä hieman hengähtää ennen arkeen palaamista. Ja reissustakin jäi hyvä maku suuhuun.

Löysimme kylän sattumalta viime kesäkuussa, kun lomailimme alueella. Huomasimme kartalla pienen järven laakson pohjukassa ja kun piknik-eväät piti joka tapauksessa jossain syödä, ajelimme sitten sinne. Ja siellä meitä odottikin aivan huikean kauniit maisemat! Kiipesimme silloin pienelle kukkulalle, jolla sijaitsee pieni linna, Chateau de Génos ja jolta avautuu näkymä järven yli vuorille, ja kävimme järven rannassa ruokkimassa sorsia patongin jämillä. Tuumailimme, että tämä paikka saattaa olla nätti talvellakin, ja olihan se.

Loudenvielle on pieni ja se elää lähes pelkästään turismista. Asukkaita kylässä on reilut 200, mikä suomalaista saattaa hämätä, sillä kyläthän ovat täällä päin maailmaa kylki kyljessä ja välillä on vaikea huomata, koska kylä vaihtuu. Heti Loudenviellen naapurista löytyy vastaavia pikkukyliä, kuten Génos ja Louderville (huomaa vain yhden kirjaimen ero, mahtaa postit joutua usein väärään osoitteeseen!) eli pieneltä alueelta löytyy toki enemmän kuin parisataa asukasta. Loma-asuntoja kylissä on sitten senkin edestä, isoja ja pieniä. Samoin palveluja löytyy ihan kivasti ja Loudenvillessäkin oli useampi ravintola, Carrefour Montagne -ruokakauppa, leipomo, apteekki, urheilukauppa, lehtikauppa ja jopa elokuvateatteri.

Ja mikä niitä turisteja tänne sitten vetää? Ensinnäkin Loudenvillessä on isohko kylpylä, Balnéa, joka on ihan ison maailman mittakaavallakin toimiva kompleksi. Kylpylä on jaettu erilaisiin alueisiin, ikään kuin maiden mukaan. Altaita on sekä sisällä että ulkona ja lisäksi löytyy pari suomalaistyyppistä saunaa (japanilaisiksi kutsuivat), höyrysauna ja porealtaita. Kaikki pääsevät Inka- ja Amerikkamaailmoihin, mutta ulkona sijaitseviin japanilaisiin altaisiin on lapsilta pääsy kielletty. Ja nehän ne olivat tietysti parhaimmat. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin loikoilla 40-asteisessa vedessä, lumikinoksen vieressä, rauhallista musiikkia kuunnellen, kolmitonnisia vuorenhuippuja katsellen… Minä kävin kerran lilluttelemassa Balnéan kuumissa vesissa, muu perhe innostui ja kävi peräti neljästi.

Loudenviellessä on myös tavattoman kauniit maisemat, etenkin pienen järven, Lac de Génos-Loudenviellen, rannalta katsottuna. Voisinko käyttää sanaa eeppinen? Kävelimme järven jokaikinen päivä ympäri ja joka säällä maisemat olivat omalla tavallaan vaikuttavat: jylhät, synkät, upeat, retkihimon herättävät…

Kesäkuukausina kylässä on vilinää, sillä siellä on vesipuisto, kiipeilyratoja puissa, hepparatsastusta ja vaikka mitä järjestettyä aktiviteetteja. Lisäksi retkeilypolkuja löytyy alueelta satoja kilometrejä. Näin talvisaikaan moni kesäpuuhiin tarkoitettu juttu näytti melko surulliselta, hylätyltä jopa. Sama ilmiö on tietysti nähtävissä hiihtokeskuksissa kesäisin.

Loudenviellen läheltä löytyy myös kaksi hiihtokeskusta, Val Louron ja Peyragudes. Meilläkin oli sukset mukana, mutta pilvinen sää ei houkutellut hiihtohisseihin. Mutta onneksi pääsimme kuitenkin lumille, sillä keskiviikkoaamuna verhojen takaa paljastui valkoiseksi muuttunut maailma! Lunta oli satanut yön aikana reippaasti, sitä tuprutti koko aamupäivän lisää ja se jopa pysyi iltapäivään asti maassa. Voi sitä riemua!

Ja sekin kannattanee mainita tästä laakson perukoilla olevasta kylästä, että netti ei siellä toimi. Kylän turistitoimistolla on ilmainen wifi ja sinnepä me kaikki lomailevat citypellet kokoonnuimme lukemaan uutisia ja päivittämään Facebookia. Vähänpä meitä lomalaisia enää tammikuun alussa oli, Ranskassahan koulut alkoivat jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Espanjalaisia oli suurin osa, jossain kuulin myös hollantia. Kaupantädin kanssa rupattelin ja hän kertoi, että seuraavan kerran lomalaisia on odotettavissa helmikuussa, kun ranskalaisilla koululaisilla on lomat. Olisipa silloin hyvät säät ja paljon lunta, hyvin monen paikallisen ihmisen elanto on nimittäin siitä kiinni!

Meillä oli oikeasti ihan mahtava loma. Lapset nauttivat, kun saivat juosta koko päivän ulkona ihan kahdestaan. Annoin heille mukaan kolikoita, että he saivat ostaa croissanteja ja pain de chocolateja leipomosta ja luulen, että he joivat Oranginaa koko vuoden tarpeiksi. Samppa nautti jo ihan siitä, että pystyi olemaan ulkona ja että selkä on päivä päivältä parempi. Ja minulle teki tosi hyvää olla pois netistä, käydä pitkillä kävelyillä ja selkiyttää ajatuksia (ja syödä raclettea ja suklaavanukkaita ja lipitellä viiniä…).

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Terveisiä Ranskasta, jossa netti ei toimi!

Terveiset paikasta, jonne päivä ei paista eikä netti tuo uutisia!

Toisinaan majoituspaikkojen kuvaukset eivät pidä paikkaansa ja niin kävi harmi kyllä nytkin. Loma-asunnossamme piti olla wifi, mutta paikan päällä kävikin ilmi, että wifi toimii vain majapaikan respassa ja silloinkin sen saa vain yhdelle laitteelle per huone. Meidän perheellä olisi ollut peräti kuusi nettiä kaipaavaa laitetta ja onnekseni minun läppärini voitti väännön. Pääsen siis (tökkivään) nettiin, mutta ei täällä vetoisassa aulassa, huonossa nojatuolissa kyllä kauan jaksa kököttää.

Koko kylä on muutenkin jotenkin katvealueella täällä vuorten ympäröimänä ja pihalla pääsee kännykällä nettiin vain, jos on riittävän kaukana taloista. Turisti-infossa on sentään ilmainen wifi tunniksi päivässä ja pääsen Instagramia päivittämään, huh.

Pahoitteluni siis, jos en ihan heti pysty vastaamaan kommentteihin ja viesteihin! Ehkä tämä pieni nettitauko tulee kuitenkin ihan tarpeeseen, ja eiköhän näissä maisemissa tekemistä keksi!

A très bientôt!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Ranskalaista maalaisidylliä – Lesponne

Kiireiseltä ja reissuntäyteiseltä kesältä on jäänyt läjä tekstinraakileita luonnoskansioon, ja ehkäpä näin torstain ja Throwback Thursdayn kunniaksi julkaisen niistä yhden!

Ranskan reissullamme kesäkuun lopulla (aiempi postaus täällä) majoituimme pienessä Lesponnes’n kylässä, josta löytyi hotelli Domaine de Ramonjuan. Mitään sen kummempaa syytä juuri tämän laakson tai kylän valitsemiseksi ei ollut, kunhan vaan valittiin joku, joka on lähellä kiinnostavia paikkoja. Ja hyvin valittiin, kylä oli nimittäin juuri sellainen hiljainen maalaiskylä, jota kaipasimme, sellainen, jossa lapset saivat juosta vapaina, ötökät pörisivät ja kukat tuoksuivat.

Kylä on niin pieni, ettei siitä löydy oikein mitään tietoa internetin uumenista. Siellä on pieni kahvila-ravintola, jota kokeilimme ensimmäisenä iltana, kirkko ja niin, siinäpä se. Traktorit huristelivat pitkin kylänraittia ja heinänteko näytti pitävän maajussit kiireisinä. Paimenkoiria oli lähes joka pihassa.

Majoitus oli meidän tarpeisiimme juuri hyvä. Saimme pienessä kahden makuuhuoneen asunnossamme tehdä juuri niitä ranskalaisia ruokia, joita olemme kaivanneet ja lapsille riitti tekemistä uima-altaalla, jalkapallokentällä ja ihan vaan pihamaata tutkien. Olimme täällä tosiaan kesäkuun lopulla ja vähän jäi harmittamaan, että heinä-elokuussa majatalon viereen tulee aaseja ja hevosia, joita olisi voinut käydä silittelemässä. Nyt niitä ei nähty.

Kukat kukkivat joka puolella ja ne yhdistettynä siihen, että kylässä oli lehmiä, lampaita ja hevosia, takasivat sen, että kärpäsiä ja muita ötököitä riitti (niitä saamarin punkkejakin, jotka tuntuvat vainoavan meidän perhettä olimme sitten missä vaan).


Lesponnesta on kohtuullisen lyhyt matka Pic du Midille, Lourdesiin ja Bagnères de Bigorreen, mutta silti se on niin hiljainen kylä kuin olla voi. Mukavaa vaihtelua Barcelonan metelille, saasteille ja kuumuudelle, tykättiin!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).