Browsing Tag

Puistossa

Puistokävelyä potilaan kanssa

Täällä voidaan jo paljon paremmin!

Maanantaina lääkäri antoi meidän selkäleikkauspotilaallemme luvan alkaa elää normaalisti, tosin ilman enduropyöräilyä, hyppyreitä ja muuta rytyytystä, ja niinpä heti tiistaina lähdimme pitkälle rauhalliselle kävelylle Ciutadellan puistoon. Köpöttelimme käsikynkkää ympäri puistoa kuin vanha pariskunta, joka me toki taidamme jo ollakin.

Monta viikkoa kotiarestissa olleen miehen havaintojen perusteella talvi on hieman edennyt marraskuun lopusta, vaikka täällä hyvin lämmin joulukuu on ollutkin. Täällä on joku ihmeellinen lämpöaalto ja koko viikon on ollut parikymmentä astetta lämmintä. Talvitakki on liikaa, mutta kyllä varjopaikoissa tuntee, että ei ole enää kesä.

Ciutadellassa oli useita koululaisryhmä ja paljon ranskalaisia kameroiden kanssa. Nurmialueilla lojui kaveriporukoita ja ja puiden väleihin oli viritelty slacklineja. Aurinko lämmitti ihanasti ja heitti pitkiä varjoja ja vihreät papukaijat mekastivat palmuissa. Tunnelma oli aika erilainen kuin lapsuuden joulukuisissa ulkoiluissa!

Onneen ei kyllä vaadita paljon, ja joskus siihen riittää vain kävely puistossa aurinkoisena päivänä. Hieno päivä monin tavoin!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Lentokonebongailua uimarannalla

Lokakuun kalenteriin meille on merkitty mielenkiintoinen juttu: flamingojen bongailu. Kyllä, reilun parin tunnin ajomatkan päästä, Ebro-joen suistoalueelta löytyy kuulemma satoja flamingoja, samoin kuin haikaroita, kahlaajia ja mitä vielä. Suistoalue on myös muuttolintujen välilaskupaikka ja siksipä me sinne menemmekin nyt syksyllä, toiveissa nähdä paljon erilaisia siivekkäitä.

Koska emme todellakaan ole mitään lintuharrastajia, päätimme käyttää kesäloman viimeisen päivän bongailuharjoitteluun. Llobregatin suistoalue sijaitsee aivan Barcelonan lentokentän, El Pratin vieressä, ja sinne me ajelimme, uikkarit, pyyhkeet ja vesipullot mukanamme. Emme edes odottaneet näkevämme tällä kertaa lintuja (emmekä nähneetkään), vaan halusimme lähinnä käydä pintapuolisesti katsomassa, miltä suistoalueella näyttää, miten sinne pääsee ja missä on parkkipaikat. Näimme kuitenkin muita lentäviä, nimittäin kymmenittäin lentokoneita, ja saimme vielä yhden rantapäivän kesäloman loppumisen kunniaksi.

Llobregatin suistoalue, tarkemmin sanottuna Remolar-Filipinesin luonnonsuojelualue, on tosiaan aivan Barcelonan lentokentän kupeessa. Täältä löytyy yleensä paljon erilaisia sekä pysyviä että muuttomatkalla levähtäviä lintuja, mikä on aika jännä, sillä nousevia lentokoneita kulkee yläpuolella muutaman minuutin välein. Jylinä on melkoinen, mutta silti polun varrella on kylttejä, joissa pyydetään kulkijoita olemaan hiljaa. Lennonjohtotorni näkyy selvästi puiden takaa.

Polun varrelta löytyy jokunen torni, josta maisemia voi katsoa hieman korkeammalta. Myös opastauluja paikan linnuista ja kasveista on siellä täällä. Suistoalueella laiduntaa yleensä hevosia, jotka omalta osaltaan pitävät aluskasvillisuuden aisoissa. Niitä ei ehditty nyt valitettavasti näkemään.

Meidän varsinainen päämäärämme löytyi rannalta, jossa oli mukavan rauhallista ja isot aallot. Lentokoneita jylisi ylitse jatkuvasti ja yritimme tiirailla, mitä lentoyhtiöitä ne edustivat.

Rannalla ei ollut tungosta. Lisäksemme siellä oli muutamia lapsiperheitä, nuorisoporukoita sekä huomattavan paljon nudisteja ja miespareja. Uimaan ei moni uskaltanut mennä, sillä aallot olivat suuret, mutta meidän puupäämme kelluivat aalloilla muutaman tunnin, eikä heitä olisi saanut sieltä millään pois. Suomessa uimiset jäivät vähiin kylmän sään takia, eli veteen taisi olla ikävä. Vesi oli paljon puhtaampaa kuin Barcelonan edustalla, jossa ei koskaan tiedä, mikä muovipussi tai vielä ällöttävämpi tarttuu uidessa jalkaan.

Koska emme nyt juurikaan paneutuneet luonnontutkimiseen, vaan kiire oli rannalle, suunnittelimme menevämme tänne pian uudestaan kiikareiden kanssa. Meillähän jäi varsinainen luontopolku nyt kokonaan kokematta. Ehkä ensi kerralla näemme sitten muitakin siivekkäitä kuin lentokoneita!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn).

Seurasaari – kiva retkikohde lasten kanssa

During my trip to Finland you can find short texts in English in the end of each post!

Seurasaari on kyllä hieno retkikohde Helsingissä, ilmainenkin, jos ei välitä mennä museoalueen taloihin sisälle.

Alun perin ajattelimme käyvämme tutustumassa Kekkosen museoon Tamminiemessä, mutta olimme vähän myöhään liikkeellä ja rakennus oli jo menossa kiinni.  Itse asiassa Seurasaaren museoaluekin meni juuri kiinni, mutta meille olisi muutenkin riittänyt talojen katselu ulkoa päin ja ihan vaan metsäpoluilla kävely. Ulkoilu Seurasaaressa taisi olla ainakin lapsista mukavampaa kuin lähihistoriaan tutustuminen pölyisessä museossa, joten ei hävitty yhtään mitään.

Seurasaari on ollut jo kauan helsinkiläisten suosima retkeilykohde ja siellä on jo yli sata vuotta sijainnut ulkoilmamuseo, joka esittelee vanhaa suomalaista rakennuskantaa herraskartanoista niliaittoihin ja kirkkoihin. Minä jaksan tunnetusti katsella vanhoja talonröttelöitä loputtomiin, perheen insinööriä kiinnostaa tekniset jutut ja lapset etsivät oravia ja kiipeilykallioita, joten kohde oli oikein sopiva reilun tunnin retkelle.

Vaikka tällä kertaa riittikin ihan vaan alueella kiertely ja opastaulujen lukeminen, olisi joskus hauska kiertää museo asiantuntevan oppaan johdolla. Mennyt aika ja elämäntapa kiinnostaa kovasti, ja haluaisin myös lasten oppivan jotain Suomen historiasta ja vanhoista tavoista, koulustahan he eivät sitä tietoa koskaan saa.

Mukava paikka, ja sen aukioloajat ja muut tiedot löytyvät netistä.

In Seurasaari Open-Air Museum you can see how us Finns used to live before! Old wooden houses – manors, churches, cottages – tell about the bygone times in the lovely island of Seurasaari, really close to the city center of Helsinki. You can either visit the island for free, or if you want to visit the houses as well you can find the prices and timetable here.

Barcelonan labyrinttipuisto

Mukavaa sunnuntaiaamua! Täällä taitaa olla edessä vuoden ensimmäinen rantapäivä, ei hullumpi aloitus toukokuulle. Tai itse asiassa toukokuu aloitettiin vappupiknikillä Barcelonan labyrinttipuistoon, jossa olemme käyneet monet monituiset kerrat, mutta josta en ole vuosiin muistaakseni kirjoittanut mitään. Eli esitelläänpäs uudestaan tämä yksi Barcelonan kivoimmista ja kauneimmista puistoista!

Barcelonan labyrinttipuistolle pääsee näppärästi metron vihreällä linjalla, pysäkkinä Mundet. Me menimme autolla, alueella on paljon ilmaisia parkkipaikkoja. Piknik-alueelle pääsee ilmaiseksi, mutta itse puisto maksaa, melko vähän kylläkin. Aikuisen sisäänpääsy kustantaa 2,23 euroa, lapsen 1,42. Ja on kyllä hintansa väärti. Niin, ja sunnuntaisin ja keskiviikkoisin sinne taitaa päästä ilmaiseksi.

Labyrintti ei ole kooltaan hirveän suuri, mutta kyllä sinne hetkeksi eksyy. Monta turhaa mutkaa tuli tehtyä ennen kuin löysimme Sampan kanssa maaliin, jossa lapset olivat jo ehtineet pitkästyä. Hieman harvat ovat nuo sypressipensaat, joista labyrintti koostuu, mutta ei niistä läpikään taitaisi päästä, jos paniikki iskee. Eikä se iske, ei tänne voi loppuiäksi eksyä mitenkään. Kenelle muulle tulee muuten labyrintista mieleen jäätynyt Jack Nicholson?

Hortan kaupungiosassa sijaitsevaa puistoa alettiin rakentaa 1791 ja se on Barcelonan vanhin puisto. Labyrintin lisäksi siellä on paljon muutakin kaunista katseltavaa, lämpimästi suosittelen käymään (ja lämpimästä puheenollen: kuumina kesäpäivinä täällä on hieman viileämpää kuin keskikaupungilla!). Rauhallistakin täällä on muuhun kaupungin hulinaan verrattuna. Puistoon otetaan kerrallaan maksimissaan 750 ihmistä ja aika harvoin siellä niinkään täyttä on.

Kuvat kertovat enemmän kuin mitkään sanat, joten jatketaan niillä. Aika kesäiseltä jo näyttää, eikö totta!