Browsing Tag

Nähtävyys

Näköala bunkkereilla – Bunkers del Carmel (Turó de la Rovira)

Olen aiemminkin täällä blogin puolella kertonut, kuinka tykkään kiivetä kaikenlaisiin torneihin ja näköalapaikkoihin katselemaan maisemia lintuperspektiivistä. Kaupungista saa ihan erilaisen käsityksen, kun katselee ylhäältä käsin teiden ristikkoja, vihreitä alueita ja monumentteja. Usein pystyy kuvittelemaan, kuinka kaupunki on vuosisatojen saatossa laajentunut ja miksi, ja onhan se hauskaa bongailla tuttuja katuja ja taloja.

Paras paikka Barcelonan ihailuun ylhäältä päin on Carmelin kaupunginosassa, Roviran kukkulalla sijaitsevat Carmelin bunkkeritBunkers del Carmel. Täältä, 262 metrin korkeudesta, Barcelonan näkee koko kauneudessaan ja hyvin todennäköisesti saa muistoksi jopa eeppisiä valokuvia.

Bunkkerit rakennettiin Espanjan sisällisodan aikana (1936-1939) ilmatorjuntaa varten, puolustamaan kaupunkia fasistien pommituksilta. Bunkkerit remontoitiin vastikään ja nyt siellä on helpompi huonojalkaisenkin kulkea. Alueelta löytyy vessat ja monenlaisia opastekylttejä, jotka kertovat paikan historiasta. Alue on osa Barcelonan historian museota (Museu d’historia de Barcelona, MUHBA), mutta siitä huolimatta paikka on ilmainen ja siellä saa jokseenkin vapaasti liikkua ja tutkia paikkoja mihin aikaan vuorokaudesta haluaa. Tosin suurin osa kävijöistä tykkää vain katsella ja kuvata maisemia, pitää piknikkiä, kuherrella ja ihan vaan chillailla.

Bunkkereille päästäkseen on pakko hieman kävellä. Metro Alfons X taitaa olla lähin metropysäkki, busseilla 24, 92, 119 ja V17 pääsee vähän lähemmäksi. Me menimme autolla, mutta parkkiruudun löytäminen oli kapeilta kujilta vaikeaa ja ensi kerralla taidamme suosia julkisia. Millä tahansa kulkuneuvolla sitten meneekin, on loppumatka mentävä jalan joko havupuiden varjostamia polkuja tai ihan asfalttitietä pitkin. Kukkulalla asutaan edelleen, ja meidät vastaanotti näin suloinen kissa.

Ja ne maisemat! Bunkkereilta näkee ihan joka suuntaan, 360 astetta. Barcelona levittäytyy kokonaisuudessaan eteen kuin tarjottimella, ja kukkulan kiertämällä näkee Tibidabon ja pitkälle rannikkoa pohjoiseen. Kauniina aurinkoisena joulukuun päivänä näkyvyys oli hyvä pientä saastesumua lukuunottamatta ja mikäli aikaa olisi ollut, olisimme mielellämme jääneet katsomaan, kun aurinko laskee Tibidabon taakse ja värjää mennessään kaupungin lämpimin sävyin. Kaupungin valot pimeän laskeuduttua ovat upeat! Nyt fiilistelimme vain iltapäivän auringosta ja 20 asteen lämmöstä.

Vaikka toivoisin, että paikka pysyisi edelleen turistimassojen ulottumattomissa, niin suosittelen silti retkeä bunkkereille, ihan jotta mahdollisimman moni näkisi tämän upean kaupungin yläilmoista. Jos tänne tulee kesällä, niin kannattaa muistaa, että aurinko on polttava eikä varjopaikkoja ole. Evästä kannattaa ottaa mukaan, vaikkapa ihan kunnon piknikeväät. Ja aikaa, varatkaa sitä mukaan, sillä hyvässä porukassa täällä viihtyy hieman pidempäänkin!

Ja hei, onnea, iloa ja paljon hienoja kokemuksia alkaneelle vuodelle!! 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Jälleen yksi UNESCO-kohde: Cripta Gaudí – Colònia Güell

Antoni Gaudín luonnonläheinen tyyli lienee tuttu monelle Barcelonassa kävijälle ja myös kaltaisilleni arkkitehtuurista tykkääville maallikoille. Barcelonan katukuvan ja katalonialaisen modernismin ainutlaatuisuus ja rakennusten jännittävät yksityiskohdat saavat turistien kamerat laulamaan ja rakennustaiteen ystävät huokailemaan, eikä Gaudín merkitystä kaupungille voi kieltää kukaan.

Gaudín rakennuksia löytyy UNESCO:n maailmanperintölistalta peräti seitsemän. Barcelonassa kävijöille tuttuja nimiä ovat kaupungista löytyvät Sagrada Família, Parc Güell, La Pedrera, Casa Batlló, Palau Güell sekä Casa Vicens, mutta kaupungin ulkopuolelta löytyy vielä yksi kiinnostava kohde, Colònia Güellissa sijaitseva kirkko, Cripta Gaudí.

Teimme aurinkoisena marraskuun lauantaina päiväretken tuohon viimeiseen käymättömään kohteeseen. Me teimme retken autolla, mutta Colònia Güellille pääsee myös julkisilla, esimerkiksi junalla. FGC-juna lähtee Plaça Espanyalta ja kohteeksi tulee ottaa Còlonia Güell. Aikataulut ja hinnat löytyvät täältä. Itse colòniaan eli entiseen teollisuusyhdyskuntaan ja nykyisin pieneen rauhalliseen kylään pääsee kiertelemään ilmaiseksi, mutta kirkkoa varten pitää ostaa sisäänpääsylippu infokeskuksesta, jossa sijaitsee myös pieni näyttely alueesta, matkamuistomyymälä ja vessat. Sisäänpääsy kirkkoon maksaa 7 euroa ja mikäli haluaa myös alueesta kertovan audioguiden eli kuulokkeet, joutuu pulittamaan pari euroa lisää.

Katalonialainen liikemies Eusebi Güell tutustui Gaudín työhön Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 ja palattuaan Barcelonaan hän etsi Gaudín käsiinsä ja näin he aloittivat yhteistyön, jonka jäljet ovat jääneet arkkitehtuurin historiaan. Gaudísta tuli suvun oma arkkitehti, joka suunnitteli kaiken mitä suku tarvitsi taloista kirkkoihin ja vesisäiliöihin.

Colònia Güell sai alkunsa vuonna 1890. Eusebi Güell siirsi aiemmin Santsissa sijainneen tekstiilitehtaansa mailleen Barcelonan ulkopuolelle Santa Coloma de Cervellóon ja rakennutti sinne tehtaan lisäksi asuinrakennukset ja palvelut kouluineen ja kirkkoineen työntekijöilleen. Malli tuli Englannista, jossa oli jo kauan rakennettu tehtaita kaupunkien reunamille, juoksevan veden äärelle. Tämän tyyppisessä ratkaisussa, jossa tehtaan työntekijät asuivat tehtaan alueella, nähtiin useita hyötyjä. Työntekijöiden valvonta oli helpompaa, ja ongelmiin ja mahdollisiin lakkoihin ja mielenilmauksiin oli helpompi puuttua. Lisäksi Katalonian verotus suosi tällaisia teollisuusyhdyskuntia.

Colònia Güell rakennettiin modernismin tyyliin. Rakennusaineena käytettiin punaista tiiltä ja rakennuksista löytyy paljon arkkitehtonisia yksityiskohtia.

Alla yksityiskohta Ca l’Espinal -talosta, joka toimii edelleen yksityiskotina ja on yksi alueen kauneimmista rakennuksista. Aikoinaan täällä asui tehtaanjohtaja.

Koulun rehtori sai myös taloonsa oman tornin, josta vahtia maailman menoa.

Còlonia Güellin merkittävin nähtävyys on Gaudín suunnittelema kirkko, joka on yksi modernismin helmiä. Maailmanperintökohteeksi se julistettiin 2005. Täällä Gaudí kokeili ensimmäistä kertaa monia innovaatioitaan, ja kirkko toimi ikään kuin koekappaleena Sagrada Famíliaan varten. Moni yksityiskohta onkin tuttu Sagrada Famíliasta, vaikka tämä kirkko onkin paljon pienempi.

Infopisteestä saatua karttaa ja siihen piirrettyä reittiä seuraamalla pääsi mukavasti pikkukylän tunnelmaan kiinni. Lauantaiaamuisin kylästä löytyy pienet markkinat, joilla myydään paikallisia juustoja, kasviksia sekä myös vermuttia tynnyreittäin. Siitäpä lähti ajatus istahtaa kylän aukion terassille juomaan lasit tuota mausteista viiniä ja paistattelemaan päivää.

Oli hyvä idea lähteä hetkeksi pois kaupungista ja pois läppärin ja uutisotsikoiden ääreltä. Aamu oli valjennut järkyttävillä uutisilla Pariisista ja mieli oli matalalla. Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä aamusta ajelemaan kohti Ranskan Perpignania, mutta uutiset muuttivat mielemme. Ulkoilu aurinkoisessa säässä, oman rakkaan perheen kanssa vei onneksi hetkeksi ajatukset pois maailman pahuudesta. Retki oli siis kaikin puolin onnistunut, ja nytpä on taas nähty yksi maailmanperintökohde lisää.



Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Blogimiitti – Suomitytöt Zaragozassa

Bloggailun suola ja sokeri – Upeat, samanhenkiset ihmiset! Matkabloggailun suola ja sokeri – Päiväretket!

Ajatus lähti eräästä bloggaajien Facebook-keskustelusta: Mitäpä, jos me ulkomailla asuvat reppanat, jotka emme ikinä pääse mihinkään tapahtumiin mukaan, järjestäisimme kahden matkabloggaajan tapaamisen Espanjassa. London and Beyond -blogin Lena asuu vielä hetken Bilbaossa, ja karttaa tutkimalla löytyi lähes Bilbaon ja Barcelonan puolivälistä Zaragoza, Espanjan viidenneksi suurin kaupunki. Kaupunki oli kummallekin uusi kohde, ja sinne siis sovimme treffit tuuliseksi keskiviikoksi.

Bussini lähti Barcelonasta seitsemältä aamulla ja matka kesti vajaat neljä tuntia. Matka oli puuduttavaa köröttelyä autiomaan maisemien halki, mutta koska bussi oli siisti ja pysyi aikataulussa ja hintakin oli vain 8 euroa, en valita. Paluumatkan tein kuitenkin suosiolla junalla, joka oli puolet nopeampi, ja sekin maksoi vain alle 30 euroa (ja sain rupatella vielä koko matkan puheripulista kärsivän baskinkielen opettajan kanssa. Matka meni tosi joutuisasti ja nyt osaan ihan vähän baskia eli euskeraa ja hän suomea!).

Tapasimme Lenan kanssa bussiasemalla, otimme turisti-infosta kartan ja lähdimme etsimään kaupungin keskustaa. Hostellissa pyörähtämisen jälkeen menimme kahville ja puhuimme suut vaahdossa lähinnä bloggailusta. Ihanaa, kun joku tajuu! Aamukahvin jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia.

 

ZARAGOZA PÄIVÄSSÄ

Zaragozan keskusta ei ole kovin suuri ja ne pakolliset nähtävyydet ehtii hyvin nähdä päivässä.

Pyhän Pilarin basilika (Basílica de Nuestra Señora del Pilar) on sisätiloiltaan yksi kauneimmista kirkoista, joissa olen käynyt. Basilikoille tyypillisesti valo pääsee hyvin sisään keskilaivan yläikkunoista ja kirkko on vaalea ja valoisa, toisin kuin monet synkät, kullalla koristellut katedraalit. Kirkossa on useita espanjalaisen taiteilijan Francisco de Goyan maalaamia freskoja ja muita kauniita yksityiskohtia.

Harmi kyllä, kirkon sisällä ei saanut ottaa kuvia. Nousimme sitten ottamaan maisemakuvia kirkon luoteistorniin. Hissilippu maksaa kolme euroa ja ylhäältä on hienot maisemat yli Zaragozan ja ympäröivän Aragonian itsehallintoalueen. Maisemat olivat kyllä huimat, mutta tornissa tuuli ihan kauheasti. Tukka meinasi irrota päästä ja ihan varmasti se torni huojui.

Nuestra Señora del Pilar on yksi kaikkein pyhimmistä pyhiinvaelluskohteista ja siitä merkkinä katukiveyksissä on kampasimpukan kuvia. Näin siis luin etsiessäni taustatietoa tähän postaukseen, minulle pakanalle kun nämä pyhät asiat ovat entuudestaan aika vieraita. Aina oppii jotain uutta!

Kirkon edessä olevan Plaza del Pilarin ympäriltä löytyy myös muuta nähtävää, kuten 1500-luvun puolivälissä rakennettu La Lonja sekä San Salvadorin katedraali, Seo, joka on ollut aikoinaan roomalainen temppeli, visigoottien kirkko, moskeija ja nyt katedraali.

Aukiolla on myös mielenkiintoisen näköinen vesimonumentti vai mikä suihkulähde se nyt onkaan. Eräs mummeli tuli meille kertomaan, että se kuvaa Pohjois- ja Väli-Amerikkaa. Ilmeisesti Fuente de la Hispanidad onkin löytöretkien muistomerkki, kuvaten Latinalaista Amerikkaa.

Aukio sijaitsee leveän Ebro-joen varrella (jonka suistoalueelle olemme siis menossa katsomaan niitä flamingoja lokakuussa). Vanhaa siltaa, Puente de Piedraa eli Puente de los Leonesia vartioi neljä komeaa leijonapatsasta.

Toinen vierailukohde Zaragozassa on 1000-luvulta peräisin oleva Aljaferían maurilaispalatsi. Linnan sisätiloihin pääsee tutustumaan viidellä eurolla. Ihan mielenkiintoinen paikka, mutta hieman epäreilusti vertasin tätä Alhambraan, joka on samaa rakennustyyliä, mutta upeudeltaan hieman eri kategoriaa.

Ja mistä tietää, että kyseessä oli nimenomaan bloggaajien tapaaminen? No siitä, että kameran käyttöä ei tarvinut nolostella! Kävimme lounaalla syyskuun alussa avatussa Los Xarmientos -ravintolassa, jossa tarjotaan avotulella grillattuja herkkuja. Mmm, hyvää, ja kamera lauloi! Minun Nikonini temppuili taas, kuten sillä niin usein on tapana, mutta muutama kuva sentään tarttui muistikortille.

Lounaalla otin alkupalaksi parsaa serranokinkulla ja romesco-kastikkeella. Pääruokana oli perunaa ja grillattua lihaa (en tiedä sen kummemmin mitä) ja jälkiruoaksi mangosorbettia. Jaoimme Lenan kanssa valkoviini- ja vesipullot puoliksi, ja hintaa tälle koko komeudelle tuli noin 15 euroa per nuppi. Todellakin hintansa arvoinen lounas!

Lounaan jälkeen olimme ihan että:

Yhteenvetona voisi sanoa, että jos on Zaragozan ohi kulkemassa, niin ehdottomasti kannattaa pysähtyä, mutta itse en ehkä lähtisi ilman sen kummempaa asiaa tänne enää päiväretkelle. Ihmiset ovat ystävällisiä ja näkemistä ja historian siipien havinaa on ihan kivasti, mutta päivä riittää kaupungin näkemiseen. Täytyy tosin sanoa, että lähdimme tälle retkelle aika ex tempore, ilman suuria suunnitelmia, eli saatoimme missata jotain todella hienoa ja merkittävää.

Onko kukaan käynyt Zaragozassa? Mitä tekemistä/näkemistä siellä olisi ollut vielä näiden lisäksi, päiväretkeä ajatellen?

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

Pala Espanjaa Ranskassa (Llívia)

Taas on käyty kummallisessa paikassa!

Llívia on tavallinen katalonialainen pikkukaupunki, jonka tekee merkittäväksi se, että se on kokonaan Ranskan ympäröimänä. Se on siis pala Espanjaa keskellä Ranskaa. Tällainen maa-alue ei ole mikään suuri harvinaisuus, esimerkiksi Gibraltar on tällainen enklaavi, samoin Kaliningradin alue Baltian lounaisosassa, mutta ovathan ne mielenkiintoisia alueita kartalla.

Llívian säilymiseen osana Espanjaa vaikutti muotoseikka. Espanjan ja Ranskan välillä oli vallinnut vuosikymmeniä sota, joka päättyi Pyreneiden rauhansopimukseen vuonna 1659. Sopimukseen kuului, että Cerdanyan alue, joka oli ollut vuorotellen Ranskan tai Espanjan vallan alla, ja sen kylät siirtyvät rauhassa Ranskan omistukseen. Llívia oli kuitenkin alueen ainoa kaupunki ja Espanja katsoi, että sopimus koskee kirjaimellisesti vain kyliä. Niinpä Llívia jäi sitten Espanjalle muun ympäröivän alueen siirtyessä Ranskalle.

Vuoteen 1995 saakka, eli siihen kun Espanja ja Ranska ratifioivat Schengenin sopimuksen, Llíviaan pääsi ”Manner-Espanjasta” eristettyä tietä pitkin, eikä Ranskan tullien läpi tarvinut ajaa. Nykyäänhän rajan yli pääsee ilman mitään tarkastuksia.

Llívialla on pitkä historia. Se on vuosisatojen mittaan tunnettu nimillä Kerre, Llibikain, Iulia Lybika, Castrum Libyae, Medinet el Bab, Libia ja nykyiseltä nimeltään Llívia. Asutusta alueella on ollut jo 3800 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja esineistöä on löytynyt mm. neoliittiselta ja pronssiajalta. Monenlaista myllerrystä on siis tämäkin vuorten helmassa uinuva kylä kokenut.

Llívia on ihan soma pikkukaupunki, jossa ei varsinaisesti ole nähtävää, mutta jossa on mukava jaloitella ja kahvitella. Kaupungin laella on kaunis vanha kirkko ja kaupungista löytyy myös apteekkimuseo, Llíviassa nimittäin toimi yksi Euroopan vanhimpia apteekkeja 1400-luvulta vuoteen 1918 asti. Ihmiset puhuvat sekaisin ranskaa, espanjaa ja katalaania, postilaatikot ovat espanjalaisen Correon, kadunnimet lukevat katalaaniksi ja tangoissa liehuvat Katalonian liput.

Ei tänne ihan asiasta tehden kannata Barcelonasta lähteä, mutta mikäli sattuu olemaan tällä suunnalla Pyreneitä, Font-Romeussa  tai La Molinassa laskettelemassa tai ylittämässä Espanjan ja Ranskan välistä rajaa Puigcerdan ja Bourg-Madamen kohdalta, niin mikä ettei piipahtaisi Llíviassakin. Voipahan ainakin sanoa käyneensä! Ja mikäli sattuu harrastamaan maabongausta, kuten esimerkiksi Meriharakka-blogi, saa joillakin listoilla Llíviastakin pisteen. Ainakin Most Traveled People -listalta Llívia löytyy, ja nyt minulla on siis yksi piste lisää!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti) ja Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn/).