Browsing Tag

Luontoa

Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

Kaipuu metsän keskelle yltyi niin kovaksi, että huolimatta Pikkusiskon venähtäneestä varpaasta lähdimme sunnuntaina retkelle Collserolaan, tuohon lähimpään metsään, josta löytyy monenlaista maisemaa ja huimat näkymät yli Barcelonan.

Collserola on helposti saavutettavissa lomalaisillekin, sillä sinne pääsee kätevästi julkisilla. Helppo tapa päästä luonnon helmaan ilman autoa on esimerkiksi hypätä junaan ja jäädä vaikkapa Baixador de Vallvidreran juna-asemalle. Asemalta voi lähteä kävelemään joko Tibidabon huvipuiston ja Torre de Collserolan TV-maston suuntaan tai vaikka Pantà de Vallvidreran, pienen tekoaltaan suuntaan, kuten me teimme.

Toiveissa oli nähdä ruskan värejä ja kerätä värikkäitä, maahan leijuneita lehtiä, mutta tämä syksy ei ole ollut mitään värien ilotulitusta. Vaikuttaisiko lämmin sää, tänäkin sunnuntaina oli pitkästi yli 20 astetta lämmintä? Mutta kaunista oli, ilma oli varjopaikoissa raikasta hengittää ja kun pääsimme hieman kauemmaksi ihmisten täyttämästä tekoaltaan ympäristöstä, saimme syödä vähäisiä eväitämme täydessä hiljaisuudessa. Olimme ajatelleet lounastavamme jossain juna-aseman seudun ravintoloista, mutta ne olivat täynnä ja meno kaoottinen, joten omien eväiden oli riitettävä.

Tekoaltaalla oli tosiaan porukkaa, vaikka sainkin muut ulkoilijat aika hyvin rajattua kuvien ulkopuolelle. Siellä oli ainakin kolme isoa seuruetta, olisivatko olleet language exchange -ryhmiä kielten sekamelskasta päätellen, sekä valtavasti perheitä ja koiranulkoiluttajia. Allas, tai pitäisikö tuota kutsua lammeksi, on pieni, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta katseltavaa riitti kilpikonnissa ja vesilinnuissa.

Collserolassa on paljon villisikoja ja niiden jälkiä näkyi nytkin metsässä. Samppa käy usein pyöräilemässä näillä poluilla pimeän aikaan, otsalampun valossa, ja kuulemma villisikoja näkyy ihan joka kerta. Lupasimme lapsille, että menemme joku viikonloppu pimeän laskeuduttua pienelle retkelle taskulamppujen kanssa kokeilemaan, josko mekin näkisimme possuja. Villisiat saattavat olla agressiivisia, mutta olisihan se seikkailu olla pimeän aikaan ihan vaikka parkkipaikallakin, aivan auton lähellä.

Tällä viikolla Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on ”marraskuu”. Tältä näytti isänpäivänä 2015 Barcelonan liepeillä. Isänpäivää vietimme perinteikkäästi ilman suuria juhlallisuuksia. Aamulla lapset herättivät iskän laulamalla ja iskällä ei ollut hajuakaan, että miksi hänelle lauletaan. Lahjaksi sankari sai Indiana Jones -boksin, luvassa on siis isä-lapsi-laatuaikaa telkkarin ääressä. Parasta on se!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Kuvia ja tunnelmia suistoalueelta – Delta de l’Ebre

Vielä kerran paluu Delta de l’Ebrelle, lähinnä kuvagallerian muodossa!

Vaikka tämä Katalonian eteläosissa sijaitseva suistoalue on jokseenkin pieni, noin Espoon kokoinen, mahtuu sinne monenlaista maisemaa. Riisipelloilla myllää mutaisia traktoreita, kapeilla, kanaalien reunustamilla teillä tulee vastaan pyöräilijöitä ja ratsastajia, ojanpohjilla pyllöttää lintubongareita pitkien putkien kanssa, kalastajat kantavat vapojaan ja hiekkarannan dyyneihin lyö Välimeren aallot. Lokkien kirkuna käy korviin, ilmassa leijuu suolan ja mudan tuoksu. Autoradiossa soi bluegrass-musiikki, ja jotenkin se sopi hyvin tunnelmaan. Täällä näkee kauas.

Kanaalien keskellä laiduntaa hevosia ja aaseja. Muita eläimiä näiden ja lintujen lisäksi emme nähneet, mutta hyttysiä oli sitten senkin edestä. Hyttysmyrkyt mukaan, etenkin kesäkuukausina!

Pyöräily on tällä aivan tasaisella alueella hauskaa hommaa. Me ajettiin tandemilla!

Upeaa, pitkää rantaviivaa riittää silmänkantamattomiin. Surffaajat, leijalautailijat ja ihan vaan lomailijat ja asuntoautoilijat ovat löytäneet Punta de la Banyan ja Punta del Fangarin, mutta silti on tilaa hengittää ja olla omassa rauhassa.


Ja vielä pieni infopaketti, jos joku suunnittelee tänne retkeä! Oma auto on paras keino tulla alueelle sekä myös liikkua alueen sisällä. Monen auton perässä näytti olevan läjä pyöriä ja se onkin hyvä idea, sillä pyöräily on täällä kevyttä puuhaa. Kartan, johon on merkitty kaikki alueen piknikpaikat, pyörävuokraamot ja näkemisen arvoiset asiat, voi hakea esimerkiksi Deltebren kaupungissa sijaitsevasta turisti-infosta (osoitteessa Doctor Martí Buera 22). Yksi infon työntekijöistä oli kovin innoissaan kuullessaan meidän olevan Suomesta, jossa hän oli vastikään käynyt, ja osasipa hän muutaman sanan sanoakin suomeksi. Majoittua voi joko hotelleissa Deltebressä, Ampostassa tai Ampollassa tai vuokrata mökin tai apartmentin. Ravintolat ovat kuulemma korkeatasoisia, me menimme tällä kertaa pikniklinjalla.

Olen iloinen ja myös hieman hämmästynyt, että Euroopasta ja sen eri nurkista löytyy niin monenlaista luontoa ja maastoa. En olisi uskonut näkeväni flamingoja enkä edes tällaista maisemaa näin lähellä kotikulmiani. En tiedä, mitä Euroopasta oikeastaan puuttuu. Aavikko ja sademetsä ehkä? Kaikki muu taitaa löytyä: vuoret, meret, jäätiköt, järvet, metsät, kaupungit, linnat, maaseudut… Aika kattava paketti!

Huomasithan, että blogissani on arvonta! Osallistumisaikaa on lokakuun loppuun saakka!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

Oi nuo uljaat flamingot!

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua! Täällä on edessä taas viikonloppu täynnä ohjelmaa: 48h Open House eli vuosittainen tapahtuma, jolloin on mahdollisuus vierailla rakennuksissa, joihin normaalisti ei pääse, metsäretki, toiveenamme löytää kastanjoita, seinäkiipeilyä ja kaupoillakin pitäisi ehtiä käymään. Melekosta… Kaiholla muistelen parin viikon takaista retkeämme Delta de l’Ebrelle, jossa oli niin leppoisaa ja rauhallista.

Kuten aiemmin tuumasin, Delta de l’Ebren suistoalueen vakiasukit eli flamingot ansaitsevat ihan oman pienen postauksensa, ihan jo siksi, että ne aiheuttivat innostuneita riemunkiljahduksia autossamme aina, kun niitä tuli näkyviin. Ja niitähän tuli, ainakin, jos oli kartta mukana ja tiesi, mistä lätäköstä niitä yleensä löytyy.

Merkintöjä flamingojen viihtymisestä alueella löytyy jo 1500-luvulta, mutta vasta 1990-luvulla ne alkoivat pesiä täällä vakituisesti. Flamingo on herkkä muutoksille ja kuulemma pesimisaikaan ne eivät siedä minkäänlaisia häiriötä. Ihmisten puolesta ne saavatkin olla täällä jokseenkin rauhassa, riisinviljelijät ja flamingot ovat löytäneet tavan elää melko sopuisasti rinta rinnan, mutta aggressiiviset lokit ovat alkaneet häiritä niitä pahasti viime vuosina. Etenkin etelänharmaalokki on mieltynyt samaan pieneen saareen, jossa flamingot ovat pesineet ja olleet turvassa mm. ketuilta, ja nyt se hätyyttelee tätä rauhallisempaa lajia muualle. Toivottavasti lokkiongelmaan löytyy ratkaisu, niitä oli nimittäin alueella valtavasti ja ne häiritsevät muidenkin lajien pesintää.

Muutaman viime vuoden kuluessa flamingokanta on laskenut kovasti. Luin, että vielä vuonna 2009 alueella oli yli 3000 flamingopariskuntaa, mutta viime vuosina niitä on ollut vain 500-600. Sääli, kyllähän näiden erikoisten lintujen toivoisi pysyvän täällä suistoalueella. Ovathan ne selvä vetonaula alueelle, niitähän ihmiset pääasiassa tulevat tänne katsomaan, ja kyllä nämä linnut ansaitsevat rauhallisen ja turvallisen paikan pesimispuuhilleen, kuten meistä jokainen. Hienoja otuksia, joiden touhuja olisi voinut katsella pidempäänkin!

 

Huomasithan, että blogissani on arvonta! Osallistumisaikaa on lokakuun loppuun saakka!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Ajetaan me tandemilla!

Kokeilimme Delta de l’Ebrellä tandempyöräilyä ja sehän oli aivan älyttömän hauskaa hommaa ja ainakin lasten mielestä viikonlopun kohokohta! Blogin Facebook-sivua seuraavat ehkä näkivätkin jo Isosiskon kuvaaman pienen videon. Kuten videollakin todetaan, hepat olisivat olleet kivempia, mutta tylsä äiti ei suostunut ja niinpä vuokrasimme sitten pari tandempyörää. Ja oli se sekin hauskaa!

Koska suistoalue on aivan tasaista, on pyöräily kevyen leppoisaa, vaikka takapenkkiläinen keskittyisikin vain meluamaan ja syljeskelemään. Pyöräteillä riitti muitakin kulkijoita, mutta koska reittejä on paljon, löysimme myös rauhallisia pätkiä poljettavaksi. Pysähtelimme lintujentarkkailutorneilla ja jäimme kuuntelemaan rapinoita polun varren pusikoista. Pari tuntia meni joutuisasti.

Videoiden kuvaaminenkin oli itse asiassa aika mukavaa puuhaa näin pitkästä aikaa. Me teimme paljon kotivideoita silloin, kun lapset olivat pieniä, ja lähetimme niitä Suomeen mummoloihin, mutta viime vuosina kuvaaminen ja editointi on jäänyt, vaikka meillä on edelleen olemassa hyvä Sonyn videokamera ja kännyköissäkin kelvolliset kamerat. Voisi taas herätellä harrastusta, kivoja muistojahan nuo videot ovat! Kiinnostaisikohan ketään?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).