Browsing Tag

Lasten kanssa

Pulleita pullapoikia – Boldú

Terveisiä sairastuvalta! Meillä sairastetaan nyt lähes koko perheen voimin. Yksi perheenjäsen on puolikuntoisena työmatkalla Englannissa (hmm, muistaakseni Englannissa, hän kun reissaa sellaista tahtia, etten pysy enää menossa mukana), lapset viettävät vuoronperää saikkupäivää ja toistaiseksi minä olen ainoa jokseenkin hyväkuntoinen. Varma syksyn merkki tämä flunssa-aalto…

Tänään on Isosiskon vuoro sairastaa. Kuumetta oli eilen reilut 40 astetta ja tänä aamuna olo on ollut kurja. Aamupalakaan ei maistu ja kuulemma ainoa, mikä tuntuisi kurkussa hyvältä, olisi Bolduman ja kuuma kaakao. Kaakaota lämmitin tytölle, mutta Boldumanien sijaan tarjolla oli vain paahtoleipää ja banaania.

Jaa että mitäkö ovat Boldumanit? Meidän muksujen ehdoton suosikkileipomo Barcelonassa on Boldú, perinteikäs leipomo, joita Barcelonasta löytyy kuusi kappaletta. Boldún erikoisuus on pehmoiset, kuorrutetut pullapojat, Boldumanit, joiden sisällä on erilaisia hilloja ja suklaakastikkeita. Itse en näitä herkkuja ole maistellut, mutta kovin makeilta ne näyttävät, ja olen myös kuullut usealta herkkusuulta, että ne ovat parhaimpia donitseja, joita he ovat koskaan maistaneet. Tiedä häntä, mutta meidänkin lapset tykkäävät.

Toki leipomosta saa muitakin leipomotuotteita, kuten cronutseja eli croissantin ja donitsin taannoin niin trendikkäitä yhdistelmiä, tuoretta leipää, täytettyjä leipiä sekä kakkuja. Boldú näyttäisi nettisivujen mukaan harjoittavan myös catering-toimintaa. Me keliaakikot joudumme valitettavasti menemään rahoinemme muualle tyydyttämään makeannälkäämme, sillä gluteenittomia juttuja ei täältä saa. Harmi, sillä kyllä minullekin maistuisi donitsi vadelmahillolla ja suklaakuorrutuksella, vaikka en enää edes muista, miltä sellainen maistuu!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

 

Suomalaiset lapseni

Lauantaina täällä Barcelonassa oli tapahtuma meille ulkomaalaisille. International Community Day järjestettiin merimuseon kauniissa, korkeassa hallissa, ja se oli tarkoitettu lähinnä juuri kaupunkiin muuttaneille ulkomaalaisille. Mm. eri kansainvälisillä kouluilla oli omat standinsa, samoin vakuutusyhtiöillä, asunnonvälitystoimistoilla, työnvälitysfirmoilla, kielikouluilla sekä erilaisilla järjestöillä. Esittelijät jakoivat innokkaasti esitteitä ja muuta materiaalia, ja lapset saivat karkkia kuukauden tarpeisiin. Kiva ja varmasti monelle tulokkaalle hyödyllinen tapahtuma, vaikka meille täällä ei nyt uutta infoa juuri ollutkaan.

Tapahtuman jälkeen lähdimme ruotsalaiseen ravintolaan Pappa Sveniin syömään. Mukanamme oli Isosiskon puoliksi saksalainen kaveri perheineen ja Pikkusiskon puoliksi italialainen kaveri. Lihapullat näyttivät maistuvan koko lapsilaumalle ja aikuiset olisivat voineet vetää alkupalasillejä enemmänkin. Pöydässämme puhuttiin katalaania, espanjaa, englantia, saksaa ja suomea sekä muutama sana italiaa ja ruotsiakin.

Sanottuamme heipat kavereille ja lähtiessämme metrolla kotiin Isosisko oli mietteliäällä tuulella. ”Minusta olisi tosi kiva, jos siellä tapahtumassa olisi ollut joku Suomijuttukin, tai edes joku pohjoisjuttu. Ja voisitko sä äiti perustaa tänne jonkun Suomikaupan tai -ravintolan, kun suomalainen ruoka on ihan yhtä hyvää kuin ruotsalainenkin? Suomalainen koulukin olisi varmasti tosi hyvä”.

Jos joku lukija ei tiedä, niin meidän lapsemme eivät ole asuneet päivääkään Suomessa. He ovat syntyneet ulkomailla, käyvät koulua kolmella natiivitason kielellä, joista yksikään ei ole suomi, eikä heillä ole serkkuja lukuunottamatta suomalaisia ystäviä. Silti he ovat ihme kyllä kokeneet aina olevansa sataprosenttisen suomalaisia. Olemme reissanneet lasten kanssa paljon, ja heidän ehdoton suosikkikohteensa on aina, alusta saakka, ollut Suomi.

Toki perheemme on ihan suomalainen ja kotikieli on suomi, mutta olin etukäteen ajatellut, että etenkin nyt teini-ikää lähestyessä kavereiden ja koulun vaikutus kasvaisi suuremmaksi ja lapset muuttuisivat jotenkin enemmän espanjalaisiksi ja alkaisivat ehkä peitellä taustaansa. Haluaisivat siis olla samanlaisia kuin kaikki muutkin ja alkaisivat kyseenalaistaa kodin oppeja, niin kuin teini-iässä usein on tapana. Vielä siitä ei ole kuitenkaan minkäänlaisia merkkejä. Koulussakin lapset puhuvat kuulemma aina keskenään suomea, ja sitä opettajat ovat useaan kertaan ihmetelleet, he kun eivät ole ikinä kuulleet, että meidän tytöt vaihtaisivat yhtään sanaa katalaaniksi, espanjaksi tai englanniksi keskenään, vaan vain suomeksi, vaikka keskustelussa olisi mukana muitakin lapsia.

Aikoinaan, lasten ollessa pieniä, luin paljon artikkeleita ulkosuomalaisuudesta ja kannoin huolta lasten identiteetin rakentumisesta ja kielitaidosta. Siitä, jäävätkö he ihan juurettomiksi. Ennen kuin muksut oppivat itse lukemaan, luin heille joka ikinen ilta kirjoja, aina suomeksi, kuuntelimme suomenkielisiä lauluja ja vaari lähetti Pikku Kakkosia DVD:llä. Olen pitänyt kiinni siitä, että kotona puhutaan suomea, tosin siitä ei ole juurikaan tarvinut tapella koskaan. Meillä on paljon suomenkielisiä kirjoja ja leffoja ja kotimme on sisustettukin pitkälti pohjoismaisella designillä.

Tuttavapiirimme on kuitenkin ollut aina kansainvälinen ja lasten ystävät kuka mistäkin. Kielet, tavat ja kulttuurit lasten ympärillä ovat vaihtuneet tilanteen mukaan. Me aikuiset olemme yrittäneet luovia tilanteissa parhaamme mukaan, mutta lapsillemme se on aina ollut kuitenkin sitä normaalia olemista. Heille normaalia lapsuutta siis, eiväthän he muustakaan tiedä.

En tiedä, miksi olen näitä asioita pyöritellyt päässäni taas viime aikoina. Ehkä se on tuo, kun lapset alkavat pikkuhiljaa itsenäistyä, istuvat illat kavereiden kanssa FaceTimessä enkä enää tiedä mitä kaikkea heidän elämäänsä kuuluu. Olen hirveän iloinen, että heistä on tullut tuollaisia maailmankansalaisia, tai maapallolaisia, kuten Pikkusisko itsensä luokittelee, mutta ainahan sitä äitinä miettii, että olisiko jotain valintoja pitänyt tehdä toisin. Muuttavatkohan he joskus Suomeen, ja mitä he sitten tuumaavat, kun arki iskee silmille? Vai tuleeko heistä tyyppejä, jotka muuttavat minne huvittaa, kasvattamatta juuria yhtään mihinkään? Ja onko niillä juurilla oikeastaan mitään väliä nykymaailmassa?

Ei kai taas -blogissa käytiin vasta samoja juttuja läpi, eli sitä, kun lapsi viihtyy Suomessa jopa paremmin kuin kotimaassaan. Käykääpä lukemassa!

Mielelläni kuulisin muidenkin ulkosuomalaisten kokemuksia siitä, kuinka lapset näkevät oman taustansa ja kansallisuutensa. Tuoko murrosikä mukanaan jotain, johon meidän pitäisi valmistautua? Ja mitä sitten, kun nuo pallerot kasvavat isoiksi ja lähtevät maailmalle? Onko heidän kotikoti siellä, missä me vanhemmat asumme vai onko se tämä Barcelona, jossa he koulunsa käyvät vai Suomi vai mikä? Ja onhan niin, että ulkomailla asuminen on rikkaus eikä syy olla katkera meille vanhemmille??

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 



 

Ajetaan me tandemilla!

Kokeilimme Delta de l’Ebrellä tandempyöräilyä ja sehän oli aivan älyttömän hauskaa hommaa ja ainakin lasten mielestä viikonlopun kohokohta! Blogin Facebook-sivua seuraavat ehkä näkivätkin jo Isosiskon kuvaaman pienen videon. Kuten videollakin todetaan, hepat olisivat olleet kivempia, mutta tylsä äiti ei suostunut ja niinpä vuokrasimme sitten pari tandempyörää. Ja oli se sekin hauskaa!

Koska suistoalue on aivan tasaista, on pyöräily kevyen leppoisaa, vaikka takapenkkiläinen keskittyisikin vain meluamaan ja syljeskelemään. Pyöräteillä riitti muitakin kulkijoita, mutta koska reittejä on paljon, löysimme myös rauhallisia pätkiä poljettavaksi. Pysähtelimme lintujentarkkailutorneilla ja jäimme kuuntelemaan rapinoita polun varren pusikoista. Pari tuntia meni joutuisasti.

Videoiden kuvaaminenkin oli itse asiassa aika mukavaa puuhaa näin pitkästä aikaa. Me teimme paljon kotivideoita silloin, kun lapset olivat pieniä, ja lähetimme niitä Suomeen mummoloihin, mutta viime vuosina kuvaaminen ja editointi on jäänyt, vaikka meillä on edelleen olemassa hyvä Sonyn videokamera ja kännyköissäkin kelvolliset kamerat. Voisi taas herätellä harrastusta, kivoja muistojahan nuo videot ovat! Kiinnostaisikohan ketään?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

10 parasta asiaa Suomessa (lapsen silmin)

Miltä näyttää Suomi sellaisen ulkosuomalaisen lapsen silmin, joka ei ole Suomessa koskaan asunut, ainoastaan käynyt lomamatkoilla? No aika ihanalta paratiisilta!

Pikkusisko listasi omat suosikkinsa Suomesta, lyhyiden kommenttien kera. Osan varmaan allekirjoittaa aikuinenkin, mutta lapsen näkökulma tulee hyvin esille.

Parasta Suomessa on meidän kahdeksanvuotiaan mielestä ainakin…

 

Perhe ja ihmiset

Melkein kaikki sukulaiset ovat Suomessa: serkut, mummit, ukki, vaari, Kirsti, Matti, tädit, pikkuserkut, eno, setä… Ja kaikki puhuvat suomea ja se on mukavaa ja helppoa.

 

Pullonpalautus

Palautusautomaateista saa rahaa, jolla voi ostaa karkkia. Ojista löytyy tölkkejä ja mummoloissa on pulloja, jotka saa viedä kauppaan.

 

Prisma

Prismasta saa hyviä ruokia, DVD:itä ja leluja, ja siellä saa kävellä yksin, ilman aikuisia. Prismoja on ainakin Rovaniemellä, Lohjalla ja Helsingissä.

 

Linnanmäki

Linnanmäellä on kivoja laitteita ja sinne voi ostaa rannekkeen. Parhaat laitteet ovat Mustekala ja vanha vuoristorata. Linnanmäen hattara on kai pahaa, kun sitä on niin paljon roskapöntöissä.

 

Ranuan eläinpuisto

Ranuan eläinpuisto on metsäinen ja siellä on eläimiä, joita Espanjassa ei ole. Sudet ja majavat ovat parhaita eläimiä. Eläimiä ei aina kuitenkaan näe, koska aitaukset on niin isoja. Aina näkyy kuitenkin vähintään kahdeksan eläintä, esimerkiksi pöllöjä.

 

Muumikeksit

Muumikeksejä ei saa Espanjasta ja muumit on kivoja. Keksit ovat pieniä ja söpöjä ja ne maistuu hyvälle.

 

Poronkäristys

Poronkäristys on tosi hyvää ja sitä syödään pottumuusin kanssa. Puolukat on kyllä pahoja.

 

Soutelu ja mökki

Mökillä on metsätunnelmaa. Metsässä saa juosta ja hiippailla. Veneessä ei saa riehua, koska muuten tipahtaa veteen. Suomessa vesi on tosi kylmää.

 

Vapaus

Suomessa äidin ja isin ei koko ajan tarvitse vartioida. Lapset saavat mennä yksin kauppaan ja leikkipuistoon. Ei tarvitse pyytää lupaa, että saako mennä ulos. Kaikilla on oma kännykkä.

 

Kirjasto

Kirjastosta saa suomenkielisiä kirjoja ja elokuvia. Kirjastossa saa lukea vaikka Villivarsaa ja Aku Ankkaa.

 

 

Mitä muut ulkosuomalaiset lapset (ja mikä ettei aikuisetkin) kaipaavat Suomesta?

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).