Browsing Tag

Kylpylä

Loma Ranskassa, jälleen kerran – Loudenvielle

No hei mahtavaa olla kotona, jossa on toimiva ja jokseenkin nopea nettiyhteys! Palasimme Ranskasta jo perjantaina, päivää ennen suunniteltua, tosin ei nettiongelmien vuoksi, vaan lähinnä huonon sään takia. Ja täällä Barcelonassahan meitä odottikin kesäiset kelit: vielä iltakuudelta lämmintä oli 23 astetta. Tammikuun lämpöennätykset paukkuvat… Voi kai syyttää ilmastonmuutosta, jos tammikuussa Pyreneiden hiihtokeskukset eivät pysty avaamaan kuin pari hassua rinnettä ja Barcelonassa on sortsikelit?

Olimme siis vuorten takana Ranskassa, Hautes-Pyrénéesin alueella, pienessä kylässä nimeltä Loudenvielle. Tarkoitus oli olla reissussa lauantaista lauantaihin, mutta päätimme torstai-iltana, että mikäli seuraava aamu ei valkene kauniina, me pakkaamme kamamme ja ajamme kotiin. Ja hyvä, että näin teimme, ehdimmepä hieman hengähtää ennen arkeen palaamista. Ja reissustakin jäi hyvä maku suuhuun.

Löysimme kylän sattumalta viime kesäkuussa, kun lomailimme alueella. Huomasimme kartalla pienen järven laakson pohjukassa ja kun piknik-eväät piti joka tapauksessa jossain syödä, ajelimme sitten sinne. Ja siellä meitä odottikin aivan huikean kauniit maisemat! Kiipesimme silloin pienelle kukkulalle, jolla sijaitsee pieni linna, Chateau de Génos ja jolta avautuu näkymä järven yli vuorille, ja kävimme järven rannassa ruokkimassa sorsia patongin jämillä. Tuumailimme, että tämä paikka saattaa olla nätti talvellakin, ja olihan se.

Loudenvielle on pieni ja se elää lähes pelkästään turismista. Asukkaita kylässä on reilut 200, mikä suomalaista saattaa hämätä, sillä kyläthän ovat täällä päin maailmaa kylki kyljessä ja välillä on vaikea huomata, koska kylä vaihtuu. Heti Loudenviellen naapurista löytyy vastaavia pikkukyliä, kuten Génos ja Louderville (huomaa vain yhden kirjaimen ero, mahtaa postit joutua usein väärään osoitteeseen!) eli pieneltä alueelta löytyy toki enemmän kuin parisataa asukasta. Loma-asuntoja kylissä on sitten senkin edestä, isoja ja pieniä. Samoin palveluja löytyy ihan kivasti ja Loudenvillessäkin oli useampi ravintola, Carrefour Montagne -ruokakauppa, leipomo, apteekki, urheilukauppa, lehtikauppa ja jopa elokuvateatteri.

Ja mikä niitä turisteja tänne sitten vetää? Ensinnäkin Loudenvillessä on isohko kylpylä, Balnéa, joka on ihan ison maailman mittakaavallakin toimiva kompleksi. Kylpylä on jaettu erilaisiin alueisiin, ikään kuin maiden mukaan. Altaita on sekä sisällä että ulkona ja lisäksi löytyy pari suomalaistyyppistä saunaa (japanilaisiksi kutsuivat), höyrysauna ja porealtaita. Kaikki pääsevät Inka- ja Amerikkamaailmoihin, mutta ulkona sijaitseviin japanilaisiin altaisiin on lapsilta pääsy kielletty. Ja nehän ne olivat tietysti parhaimmat. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin loikoilla 40-asteisessa vedessä, lumikinoksen vieressä, rauhallista musiikkia kuunnellen, kolmitonnisia vuorenhuippuja katsellen… Minä kävin kerran lilluttelemassa Balnéan kuumissa vesissa, muu perhe innostui ja kävi peräti neljästi.

Loudenviellessä on myös tavattoman kauniit maisemat, etenkin pienen järven, Lac de Génos-Loudenviellen, rannalta katsottuna. Voisinko käyttää sanaa eeppinen? Kävelimme järven jokaikinen päivä ympäri ja joka säällä maisemat olivat omalla tavallaan vaikuttavat: jylhät, synkät, upeat, retkihimon herättävät…

Kesäkuukausina kylässä on vilinää, sillä siellä on vesipuisto, kiipeilyratoja puissa, hepparatsastusta ja vaikka mitä järjestettyä aktiviteetteja. Lisäksi retkeilypolkuja löytyy alueelta satoja kilometrejä. Näin talvisaikaan moni kesäpuuhiin tarkoitettu juttu näytti melko surulliselta, hylätyltä jopa. Sama ilmiö on tietysti nähtävissä hiihtokeskuksissa kesäisin.

Loudenviellen läheltä löytyy myös kaksi hiihtokeskusta, Val Louron ja Peyragudes. Meilläkin oli sukset mukana, mutta pilvinen sää ei houkutellut hiihtohisseihin. Mutta onneksi pääsimme kuitenkin lumille, sillä keskiviikkoaamuna verhojen takaa paljastui valkoiseksi muuttunut maailma! Lunta oli satanut yön aikana reippaasti, sitä tuprutti koko aamupäivän lisää ja se jopa pysyi iltapäivään asti maassa. Voi sitä riemua!

Ja sekin kannattanee mainita tästä laakson perukoilla olevasta kylästä, että netti ei siellä toimi. Kylän turistitoimistolla on ilmainen wifi ja sinnepä me kaikki lomailevat citypellet kokoonnuimme lukemaan uutisia ja päivittämään Facebookia. Vähänpä meitä lomalaisia enää tammikuun alussa oli, Ranskassahan koulut alkoivat jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Espanjalaisia oli suurin osa, jossain kuulin myös hollantia. Kaupantädin kanssa rupattelin ja hän kertoi, että seuraavan kerran lomalaisia on odotettavissa helmikuussa, kun ranskalaisilla koululaisilla on lomat. Olisipa silloin hyvät säät ja paljon lunta, hyvin monen paikallisen ihmisen elanto on nimittäin siitä kiinni!

Meillä oli oikeasti ihan mahtava loma. Lapset nauttivat, kun saivat juosta koko päivän ulkona ihan kahdestaan. Annoin heille mukaan kolikoita, että he saivat ostaa croissanteja ja pain de chocolateja leipomosta ja luulen, että he joivat Oranginaa koko vuoden tarpeiksi. Samppa nautti jo ihan siitä, että pystyi olemaan ulkona ja että selkä on päivä päivältä parempi. Ja minulle teki tosi hyvää olla pois netistä, käydä pitkillä kävelyillä ja selkiyttää ajatuksia (ja syödä raclettea ja suklaavanukkaita ja lipitellä viiniä…).

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Synttärit Karibian tunnelmissa (Break Sokos Hotel Caribia, Turku)

Meillä täytettiin viikonloppuna vuosia! 11-vuotta on tärkeä etappi ja sitä olisi ollut mukava juhlia kavereiden kanssa, mutta eipä tämä nuori reissunainen ollut tänäkään vuonna synttäreiden aikaan kotona. Kesällä syntyneet tietävät varmasti, kuinka hankalaa on järjestää juhlat kavereille kesken kuumimman lomasesongin, kun kaikki, itsekin, on matkoilla kuka missäkin.

Jotain mukavaa synttärisankari kuitenkin tärkeän päivän kunniaksi ansaitsi, ja koska olimme Turun suunnalla, päätimme mennä yöksi Caribia-hotelliin, jossa oli kuulemma mainio kylpylä lasten makuun. Meidän perheen yhteinen harrastus on kylpylöissä käynti, mutta aiemmin emme ole olleet näin vauhdikkaassa paikassa. Yleensähän suosimme perinteikkäitä kylpylöitä, jotka on rakennettu kuumien luonnonlähteiden ympärille ja ovat enemmän aikuiseen makuun. Lapsista Caribia olikin – ei niin yllättäen – paras kylpylä koskaan!

Kylpylä ja sen hurjat liukumäet, suklaaputous ja karjalanpiirakat aamiaisella, iltapala alakerran Hesburgerissa sekä ylipäänsä ison hotellin tunnelma tekivät synttärisankarin päivästä ikimuistoisen! Minä haluaisin kiittää erityisesti gluteenitonta tarjontaa aamupalalla, harvoin hotelleissa iskee vastaan runsaudenpula! Kyselimme aamupalan innoittamina mahdollisuutta jäädä vielä toiseksikin yöksi, mutta hotelli oli aivan täyteen varattu. Suomen viileä kesä vaikuttaa varmasti kylpylöiden suosioon.

Kiitos Break Sokos Hotel Caribia mukavasta majoittumisesta ja erinomaisesta aamupalasta. Turku jäi tällä kertaa näkemättä eli seudulle palaamme varmasti, ja mikäli lapset saavat päättää, yövymme Caribiassa toistekin!

Last weekend we celebrated our daughter’s 11 years birthday in Turku, in the spa hotel Break Sokos Hotel Caribia. Kids loved it!

Ranskalaista kauneutta (Bagnères de Bigorre)

Ranskalaisissa pikkukaupungeissa on jotain outoa lumoa, jota ei tunnu löytyvän espanjalaisista vastaavista eikä myöskään pienellä otannalla Italiasta. Onko se sitten vanhan rakennuskannan kunnioitus, runsaat kukkaistutukset, pienet putiikit vai mikä, mutta yleisesti ottaen Ranskasta löytyy todella kauniita pieniä kaupunkeja.

Bagnères de Bigorre on yksi näistä hurmaavista kaupungeista. Kävimme siellä Ranskan lomallamme kahteen otteeseen, harmaan sateisena markkinapäivänä ja aurinkoisena sunnuntaina, ja molemmilla kerroilla huokailin ihastuksesta. Sateella kiersimme kauppahallia ja istuimme kahvilassa, aurinkoisena päivänä kiertelin yksin kaupungilla kameran kanssa muun perheen lilluessa kylpylässä.

Bagnères de Bigorre on kylpyläkaupunki kuten nimestäkin voi päätellä. Jo muinaiset roomalaiset rakensivat tänne kylpylöitä kuumien lähteiden ympärille ja edelleen kaupungista löytyy useampi kylpylä. Lähteitä on peräti 38. Perhe kävi kasinon yhteydessä olevassa Aquensis-kylpylässä, jossa he ovat käyneet jo aiemmalla reissulla tänne Hautes Pyrénéesille. Minä jätin väliin, koska aikamme Ranskassa oli rajallinen ja halusin kunnolla kierrellä kaupungilla.

Ja mukavasti täällä näkemistä olikin. Meneillään oli mm. petanque-turnaus, jota katselin hetken sekä paikallisten taiteilijoiden myyntinäyttely. Kävin parissa puistossa ja ihan vaan ihailin kauniita pastellinsävyisiä rakennuksia.

Alla olevassa kuvassa on Tour de Jacobins, joka myös Tour de l’Horlogena eli kellotornina tunnetaan…

… Ja tässä on kaupungintalo.

L’Église Saint Vincent sai nimensä vuonna 1252, mutta siitä on mainintoja jo ajalta ennen sitä. Historian siipien havinaa…

Kaupat olivat sunnuntaista johtuen kiinni ja ihmisiä vähän liikkeellä, ja nekin vähän ihmiset olivat joko katsomassa petankkia tai istuivat terasseilla. Kaupungilla oli todella raukea tunnelma.

Asukkaita Bagnères de Bigorressa on noin 8300, eli melko pienestä kaupungista on kyse. Ympärillä on peltoja, kukkuloita eikä korkeille Pyreneiden huipuillekaan pitkä matka ole.

Ihastuin todella sekä Bagnères de Bigorreen kuin myös koko seutuun. Uskomattoman kauniita maalaismaisemia joka puolella, taustalla jylhät vuoret ja Pic du Midi. Menisin mielelläni toistekin, pidemmäksi aikaa!

Kylpyläviikonloppu (Caldes de Montbui)

Takana on kuulkaa ihan A-luokan viikonloppu! Lilluin kylpylän kuumissa vesissä, yövyin ja söin hotellissa ja pääsin vielä shoppailemaan jättimäiseen Roca Villagen outlet-kylään. Ai niin, ja kävin minä lauantaina Ikeassakin, mutta sen yritän unohtaa. Ja kaikki tämä ilman lapsia, kahdestaan armaani kanssa. Lapset viettivät superviikonloppua kaverin luona ja he kävivät mm. heittämässä talviturkit Costa Bravalla sekä ratsastamassa.

Meillä on syksystä asti pyörinyt pöydällä lahjakortti kahdelle hengelle johonkin vapaavalintaiseen spahan, hotelliyöpymisineen ja illallisineen. Kesälomat alkavat pian puskea päälle, joten käytimme lahjakortin nyt sitten pois kuleksimasta. Varasimme yön Termes Victoria Hotelista Caldes de Montbuin pienestä kaupungista, joka on tunnettu kuumista lähteistä ja Rooman ajan kylpylöistä.

Caldes de Montbuihin ajaa Barcelonasta puolisen tuntia, ja tuntuu kuin siirtyisi toiseen maailmaan. Matkan varrella näkyy peltoja, kukkuloita ja vihreää. Ison kaupungin hulina jää nopeasti taakse.

Itse Caldes de Montbui on täynnä kaikenlaisia roomalaisten jättämiä raunioita, joista osa on entisöity, osa ei. Kansainvälisen museopäivän kunniaksi kylän merkittävimpään museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja kävimme siellä tutustumassa paitsi kaupungin ja sen kylpylöiden historiaan, myös katsomassa Picasson taidetta. Museo on omistettu Manolo Huguélle, espanjalaiselle taiteilijalle, ja siellä on myös iso kokoelma Picasson piirroksia, veistoksia ja muuta taidetta, olivathan Picasso ja Manolo parhaimmat ystävykset aikanaan.

Roomalaisten ajalta Caldes de Montbuista löytyi paitsi vanha kylpylä myös vanha silta sekä monta muuta historiallista rakennelmaa. Vastaan tuli useita vesipisteitä, joissa pulppusi yli 70-asteinen vesi. Kylpylämmekin mineraalipitoinen vesi tuli kuumasta lähtestä.

Kylä vaikutti mukavan aktiiviselta. Siellä oli meneillään nukketeatterifestivaalit ja lisäksi sunnuntaina oli vanhan tavaran markkinat keräilijöille. Ostin lapsille tuliaiseksi vanhat riipuskellot, ja monta muutakin pientä hassua juttua olisi tarttunut mukaan, jos vaan olisi sattunut olemaan pikkurahaa mukana. Kylä oli silti rauhallinen ja jotenkin aito verrattuna moneen muuhun täkäläiseen kylään. Oli siis oikein onnistunut valinta rentouttavaan olemiseen. Myös Matkatar on kertonut blogissaan kylästä, jossa tuolloin sattui taas olemaan markkinat.

Ja sananen vielä hotellista. Termes Victoria on kolmen tähden hotelli, jossa on pieni yhden altaan kylpylä sekä ulkoallas, jonka vesi ei tule lähteestä, mutta on silti lämmitetty. Hotelli oli ihan kiva, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. En tiedä, että johtuiko siitä, että meillä oli lahjakortti vai oliko meillä vain huono tuuri, mutta saimme pienen, hyvin yksinkertaisen huoneen, josta ei ollut näköalaa yhtään mihinkään. Todennäköisesti se oli hotellin kehnoin huone, en tiedä. Illallinen oli keskinkertainen ja hyvin simppeli, mutta sain sentään gluteenitonta leipää. Aamupalabuffassa oli ihan kivasti vaihtoehtoja ja onhan se aina mukavaa syödä aamiaista ulkona, lintujen laulua kuunnellen. Kaikenkaikkiaan hotelli ja kylpylä olivat ihan ok, mutta todennäköisesti olisimme voineet valita paremminkin lahjakorttimme kymmenistä vaihtoehdoista. Mukava viikonloppu kuitenkin, ei valittamista!