Browsing Tag

Koti

Onnistuneen joulun salaisuus

Tiedättekö, miltä meidän jouluvalmistelumme näyttävät tänä vuonna? Aika rennoilta, sanoisin.

Aikoinaan, tuoreena vaimona ja äitinä, stressasin joulua, leivoin kakkuja, siivosin, tein ruokia, joista en edes tykkää ja kiukuttelin miehelle, kun hän ei tee mitään. Juuri näin kuin tässä videossa (tämä on todellakin ihan kuin meitä olisi salaa kuvattu):

Tänä vuonna on toisin. Joululoma alkaa tänään ja kaikki joulukuun mittaan tehdyt leivonnaiset on jo syöty. Lisää en leivo, suklaa on kuitenkin parempaa. Vaari toi Suomesta valmislaatikoita, ja kinkkua meille ei tänä jouluna tule, kun en siitä itse välitä. Siivoukseksi riittää nopea perussiivous, pahimmat tahrat jääköön kynttilänhämyyn.

Ohjelmassa on ennen aattoa niinkin jouluista puuhaa kuin Star Wars: The Force Awakens 3D. Aamuisin nukutaan pitkään ja pukki käväisee pudottamassa lahjat joko aattona tai jouluyönä, riippuen ihan vanhempien fiiliksestä. Joulupuuroa ehkä on tai ei ole, sekin riippuu yleisön toiveista ja puuronkeittäjän innostuksesta. Glögiä joko keitetään tai sitten punaviini juodaan ihan sellaisenaan. Lapset saavat valvoa pidempään ja nukkua vaikka olohuoneen vuodesohvalla, jos niin huvittaa. Yle Areenalta katsotaan kaikki jouluelokuvat, mitä sinne tulee. Ollaan ihan vaan iisisti.

Rimaa hipoen, ehkä sen jopa alittaen, tai ainakin sieltä mistä aita on matalin – näin minä teen tänä vuonna joulumme!

Rento äiti = Onnellinen perhe = Onnistunut joulu!

 

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

 

Keittiöremontti – Vihdoinkin ohi!

Minun ei ollut tarkoitus tänään postata mitään eikä oikeastaan kuluttaa aikaa tietokoneella ollenkaan, kaunis aurinkoinen päivä kun oli, mutta en voinut vastustaa kiusausta, sillä olen niin ILOINEN!

Muistatteko vielä sen keittiöräjähdyksen, joka tapahtui helmikuussa? Keittiömme yläkaapit, koko se rivi liesituulettimineen kaikkineen, romahti alas ja rikkoi mennessään koko keittiön. Sinne meni kaikki rakkaudella Suomesta kuljetetut Iittalat ja Arabiat, mikroaaltouuni ja muut kodinkoneet, kivitasot, kaikki. Sotku ja järkytys oli hirveä.

Meillä ei ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin remontoida koko keittiö, ja tänään, 15. lokakuuta, remontti on viimeinkin ohi!! Rasti seinään, halleluja! Kahdeksan pitkää kuukautta tässä kestikin ennen kuin tämä ihme tapahtui.

Remontin alkuvaiheet menivät täydellisesti. Saimme osaavan ammattimiehen hommiin ja kaikki meni nappiin. Remontti oli huhtikuussa työtasoja lukuunottamatta valmis. Meille oli väliaikaisesti asennettu halvimmat mahdolliset Ikean tasot eli keittiö oli käyttökelpoinen, mutta vielä monin tavoin keskeneräinen. Ja tähän vaiheeseen se remppa sitten jämähti kuudeksi kuukaudeksi.

Tasot tilattiin ensimmäisen kerran Ikeasta huhtikuun 20. päivän tienoilla. Ketään ei varmasti kiinnosta se via dolorosa mikä tilauksen kanssa käytiin, mutta lyhyesti sanottuna kerron kuitenkin, että siihen kuului kolme unohtamista Ikean puolelta, yhdet meille toimitetut väärää materiaalia olleet tasot, kaupan purku, uuden kaupan teko Leroy Merlinin kanssa, unohtaminen heidän puoleltaan… En uskalla laskea, kuinka monta kertaa olemme soitelleet tasojen perään tai käyneet paikan päällä kaupassa hoputtamassa, kuinka monta tuntia olen kytännyt kotona, että josko tänään joku remppaäijä tulisi hommiin ja kuinka monta kertaa olen kironnut koko mañana-meiningin maanrakoon.

Mutta nyt ne työtasot ovat paikallaan.

Tasot eivät ole yhtään sellaiset kuin alunperin oli ajatus. Tehdessämme uutta tilausta Leroy Merlinillä elokuun lopussa, päädyimme materiaaliin, jota heillä oli varastossa ja jonka he lupasivat olevan asennettuna keittiössämme kahdessa viikossa. No eihän se niin mennyt, sillä he unohtivat tilauksen ja vasta pienen potkimisen jälkeen toimittivat materiaalit kuusi viikkoa tilauksesta. Jos olisin tiennyt, että tilauksessa kestää heidän lupauksistaan huolimatta näin kauan, en olisi valinnut tätä materiaalia. En ole siis täysin tyytyväinen väriin enkä materiaaliin, mutta perfektionisti minussa on hiljentynyt enkä jaksa enää välittää. Myöskään jälki ei ole parasta mahdollista, vaan espanjalaiseen tyyliin tehty ihmeellisine listoineen ja virityksineen, mutta ihan sama, olkoon.

Vaikka keittiö oli kuusi kuukautta käyttökelpoinen ilman lopullista työtasoakin, ei valkoinen kolkkous ole juuri houkutellut viettämään aikaa keittiössä. Nyt en malta odottaa, että pääsen kunnolla kokkailemaan ja etenkin leipomaan valmiiseen keittiöön! Ja hei, nyt voin ostaa uusia astioita!

Helmikuusta asti tuo keittiö on ollut semmoinen takaraivossa tykyttävä stressinaiheuttaja ja nyt kun se on ohi, olo tuntuu vähän tyhjältä. Mitä nyt? Millä minä nyt täytän ajatukseni? Koko asunto on remontoitu eli pitäisiköhän siis myydä mökki pois ja aloittaa uusi remontti? Hmm, jospa ei kuitenkaan…

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

 

 


 

Ihana arki (Valokuvahaaste)

Terveisiä kotisohvalta! Kesän isommat reissut on nyt sitten reissattu. Puolet perheestä eli jälkikasvu on vielä Suomessa mummoloissa ja koulukin alkaa vasta syyskuun 14., eli ihan tavalliseen arkeen en ole vielä siirtynyt, mutta lentolaukut on sentään pakattu kaappiin, passi siirretty käsilaukusta visusti talteen, jääkaappiin ostettu ruokaa ja meikkipussi tyhjennetty.

Jääkaapista tulikin mieleen meidän keittiö. Se ei ole vieläkään valmis, sillä Ikea on mokannut meidän työtasotilauksen kuninkaallisesti. Yhdet työtasot meillä jo kävi, mutta ne olivat väärän väriset ja väärää materiaalia. Ikea on myös jo kolme kertaa unohtanut laittaa tilauksen eteenpäin, eli huhtikuun 21. päivä alkanut tilaus ei ole vielä tähän päivään mennessä lähtenyt oikeanlaisena eteen päin, huolimatta lukuisista muistutuksista. Ohjelmassa on siis remonttikaupoissa kiertelyä.

Ai niin, ja tokihan keittiöromahduksen jälkimainingeissa hajosi myös jääkaappi ja tiskikone eli nekin piti sitten ostaa uudet. Kun tulin kotiin Suomesta, jääkaapissa oli siis kirjaimellisesti vain valot. Nopeasti piti työntää sinne cava-pullo, ettei näytä niin tyhjältä. Ja että vähän muistuttaisi, että kyllä tämä tästä joskus vielä iloksi muuttuu.

Koska astiakaappimme on nykyään sattuneesta syystä tyhjä, oli laukkumme melko täynnä suomalaista designiä, kun palasimme kotiin. Pakollisten salmiakin ja kirjojen lisäksi toimme Suomesta Iittalaa ja Arabiaa, ja nyt alkaa kaikki arjessa tarvittava kalusto olla kasassa. Tämmöinen yllättäen ja pyytämättä tullut keittiökaappien tyhjennys osoittautui kasvattavaksi kokemukseksi: tavaraan ei saa kiintyä liikaa.

Tänä kesänä teimme asunnonvaihdon serkkutytön perheen kanssa eli me saimme majailla heidän asunnossaan Helsingissä ja heillä oli meidän kaupunkikämppämme käytössä. Näin ollen parvekekasvit säilyivät elävinä kuuman heinäkuun ajan. Tomaatissa on nuppuja, mutta syötävää siitä ei vielä ole herunut. Vielä on onneksi kesää jäljellä. Asunnonvaihto oli niin hyvä kokemus, että yritämme harrastaa sitä jatkossakin, mikäli sopivia vaihtokavereita löytyy.

Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla ”Minun arkeni”. Minun arkeni alkaa tosiaan vasta ensi viikolla, kun saan pienet pallopääni kotiin, mutta nyt on jo ajatukset syksyssä. Työkuviot eivät ole vielä selvillä, mutta muutama idea on ilmassa. Aika tuskin käy pitkäksi, vaikka kokopäivätyötä ei tulisikaan vastaan! Mukava siirtyä taas arkijuttuihin (ja alkaa suunnitella seuraavia reissuja!).

Kuusi vuotta Barcelonaa!

Mukavaa vappuiltaa! Toivottavasti on tippaleivät ja sima maistuneet!

Me emme ole vappua varsinaisesti juhlineet, mitä nyt ilmapalloja puhallelleet ja käyneet kesän ensimmäisellä kaupunkipiknikillä. Vapun sijaan olemme juhlineet jotain ihan muuta. Olemme nimittäin juuri tänään asuneet kuusi vuotta Barcelonassa!  Kippis sille!

Mihin aika menee?! Tulimme tänne 2- ja 4-vuotiaiden pikkupirpanoiden kanssa, joista on nyt vuosien mittaan kasvanut neljää kieltä sujuvasti puhuvia aitoja maailmankansalaisia, jotka kuitenkin kokevat olevansa 100 prosenttisesti suomalaisia. Olemme tehneet hirveän määrän kivoja juttuja sekä perheen parissa että kukin omilla tahoillamme, ottaneet elämämme ensimmäisen asuntolainan ja kotiutuneet oikein mainiosti tänne etelän lämpöön. Vuodet ovat kuluneet nopeasti, liiankin kanssa.

On ollut avartavaa käydä viime viikkoina keskusteluja life coachini kanssa. Minulla on tapana haaveilla, suunnitella ja haluta koko ajan lisää, mutta on ollut hyvä istahtaa alas ajattelemaan ja todeta, että nyt on hyvä. Olen onnellinen. Oikeasti en halua mihinkään muualle, enkä muuttaisi mitään isoa juttua elämässäni.

Alla kuva kuuden vuoden takaa. Paljon on muuttunut noista ajoista: lapset ovat kohta minun kokoisiani ja Sampan tukka on muuttanut tyyliä hiihtopummista papparandoon. Ainoa mikä pysyy taitaa olla nuo herran sortsit…