Browsing Tag

Blogiyhteistyö

Hotel Scandic Paasi – Erilainen ketjuhotelli

Kun kesällä 2013 teimme parin viikon autoretken eteläisessä Ruotsissa ja Tanskassa, yövyimme puolet öistä pienissä uniikeissa hotelleissa tai mökeissä ja puolet siisteissä, luotettavissa ketjuhotelleissa. Mieleen on jäänyt ainakin ihana kesäilta kallioilla Ålsjön-järven rannalla olevassa mökissä, käytännössä keskellä ei mitään, sekä yöpyminen jossain Ystadin liepeillä vanhassa tallissa, isännän puhuessa niin leveää skånea, että emme ymmärtäneet sanaakaan (ja tässä taas huomaa, että olisi pitänyt pitää blogia tuollakin reissulla, en nimittäin muista, mikä oli tämän paikan nimi).

Mutta mitä muistavat lapsemme reissun majapaikoista? No juurikin ne ketjuhotellit, jotka olivat kaikki Scandic-hotelleja. Meidän mukuloiden suosikkeja ovat suuret hotellit, joissa on runsas, monipuolinen buffet-aamiainen, lasten leikkipaikka (joka vielä tuona kesänä oli heille todella tärkeä juttu hotelleissa, nykyään nopea wifi on tärkeämpi), ihan oikea vastaanottotiski sekä mielellään vielä tohvelit, ehkäpä jopa pieni tervetuliaisyllätys lapsille huoneessa odottamassa. Itse olen enemmän erikoisten hotellien ystävä, sellaisten, jotka jäävät mieleen, mutta mitäpä sitä ei tekisi pitääkseen perheen heikoimmat lenkit tyytyväisinä…

Scandic-hotellit ovat siis tuttu juttu minulle, ja kun mietin, missä yöpyisin pari yötä tammikuisella Helsingin reissulla, päätin luottaa turvalliseen valintaan hyvällä sijainnilla lähellä metroa ja ratikkaa, entisillä kotikulmillani Hakaniemessä. Kuvittelin Scandic Paasin olevan juurikin sellainen steriili perushotelli, josta lapseni tykkäisivät, mutta erehdyin. Tämähän olikin todella erikoinen tuttavuus, ja silti varmasti myös lasten mieleen!

Jo hotellin vastaanotto on värikäs ja täynnä yksityiskohtia. Sisustus on ammentanut aiheensa alueella muinoin sijainneesta sirkuksesta, ja sen huomaa. Oleskelutilan hyllyillä on pellenkenkiä ja monenlaisia vanhoja esineitä sirkuksen maailmasta, ja katseltavaa riittää lattiasta kattoon. Vastaanoton yhteydessä on pieni kioski, josta olisi voinut ostaa vaikka karkkipussin illan iloksi ja olisipa aulassa voinut drinkinkin napata.

Huoneeni hotellin kuudennessa kerroksessa oli mukavan kokoinen yhdelle hengelle. En ehtinyt juurikaan olla hotellissa päivänvalon aikaan, joten huoneesta jäi hämyinen mielikuva, mutta sillä lailla kivasti. Tykkäsin huoneen sisustuksesta kovasti: lattia oli kaunista puuta, jokainen yksityiskohta harkittu. Suuri kaari-ikkuna oli IHANA!

Olen pikkutarkka ja vähän ylisiisti, ja koska tiesin tekeväni hotellista postauksen, tutkin tarkasti pinnat ja pölytilanteen. Puhdasta oli. Kylpyhuoneesta löytyi shampoot ja hoitoaineet ja tarjolla oli myös paksut kylpytakit. Olisinpa ehtinyt fiilistellä hotellissa pidempään, on se nimittäin sen verran harvinaista, että minä saan olla ihan yksin, omassa rauhassa!

Huoneessa oli hieman viileää, olihan ulkonakin -20 astetta. Ehkä patterin peittävät paksut verhot estivät lämmön pääsyn huoneeseen? Nukuin kuitenkin todella hyvin paksun peiton alla, pehmeällä patjalla. Ja oli kuulkaa hiljaista! En kuullut pihaustakaan, en ulkoa enkä naapurihuoneista.

Scandic Paasi

Huoneessani kävi viimeisenä aamuna reipas tyttönen tekemässä tupatarkastuksen ja hän kiitteli monia piilopaikkoja, etenkin paksujen verhojen takana, isoa ikkunaa, jossa on leveä ikkunalauta, lipastojen laatikoita, joihin voi piilotella juttuja, kylpyammetta sekä hotellin leikkihuonetta.

Koska olen tällainen ruokavammainen enkä voi syödä gluteenia, on aamupala minulle aina tärkeä osa hotellikokemusta. Scandic Paasin aamupala oli hyvin samanlainen kuin muissakin käymissäni Scandiceissa, sellainen perus. Onneksi tarjolla oli lohta ja marjasekoitusta, minulle harvinaisia herkkuja, ja olisinkin voinut elää pelkästään näillä. Valitettavasti pehmeää gluteenitonta leipää ei ollut tarjolla, ainoastaan riisikakkuja ja näkkäriä, mutta edellisestä näkkäristäni on jo niin kauan aikaa, etten valita. Kahvi oli hyvää ja sain vatsani täyteen ilman gluteenia, hyvä niin.

Scandic Paasista ovat kirjoittaneet vastikään myös Pää pilvissä -blogin Maarit sekä Tämä matka -blogin Anna, käykääpä kurkkaamassa! Itselleni Paasista jäi todella kivat fiilikset. Hotelli oli todella positiivinen yllätys, ja miten minä satuinkin tällä Helsingin reissulla törmäämään vain ystävällisiin, iloisiin asiakaspalvelijoihin??

Niin ja tosiaan hotellin sijainti on mitä mahtavin. Vierestä lähtee ratikat ja metro ja läheltä löytyy kahviloita, ravintoloita ja kuppiloita. Vieressä on myös Eläintarhanlahti ja Tokoinranta, jotka jäivät nyt kylmänä tammikuisena viikonloppuna näkemättä. Ensi kerralla sitten!

Majoituin hotellissa kaksi yötä, joista toisen yön Blogger’s Inn’issä.


Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).


Arvonnan voittaja!

Ja näin olemme jo marraskuussa! Vaikea uskoa, että syksy alkaa olla ohi ja pitää alkaa pian jo joulua suunnitella. Saati sitten hiihtokautta, huoh, siitä on taas väännetty jokasyksyiseen tapaan hieman kättä. Tuon paremman puoliskoni lumikuumetta ei yhtään hillitse se, että kaverit ovat hankkineet koko kaudeksi Andorrasta loma-asunnon ja tietysti kausikortit myös. Eilen illalla miehen omassa ”man cavessa” fiksailtiin siteitä ja skinejä, ja lumi- ja sääennusteita seurataan silmä kovana. Pitikin naida entinen hiihtopummi…

No mutta, asiaan! Arvonta, jonka palkintona oli kävelykierros kahdelle Torresin viinitiloilla, on nyt päättynyt. Kiitos kaikille osallistujille! Voittajaksi onnetar eli Pikkusiskon kaveri arpoi… Niina 77:n, joka kommentoi:   

Hola!! Aivan ihana löytö tämä Barcelona blogi. Barcelona on ollut aina yksi lempparikohteista, mutta viime kerrasta on jo aikaa. Torreksen viinitila on aina ollut to do-listalla ja osallistuisin mielelläni arvontaan. Seuraava reissu Bercelonaan on varattuna ensi kuulle 🙂 Nyt helppoa tulla vierailulle, kun asustelen Malagan lähellä. :). 

Oikein paljon onnea ja mukavaa viinitilavierailua voittajalle!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Arvonta! – Vierailu viinitilalla (Bodegas Torres)

Saan sähköpostiini viikoittain kahdenlaisia kysymyksiä:

a) Missä hotellissa kannattaa majoittua Barcelonan lomalla? ja

b) Kuinka päästä vierailemaan läheisille viinitiloille?

Paikallisia hotelleja en ole valitettavasti vuosiin kokeillut, vaikka niistäkin minulla on jonkinlainen kavereiden testaama lista olemassa, mutta viinitilakierroksia olen tehnyt senkin edestä. Rakastan viinitilavierailuja! Se työ, mitä hyvän viinin eteen tehdään, on valtava, ja mitä enemmän viinitiloja kiertää, sitä enemmän oppii arvostamaan hyviä viinejä ja on valmis myös niistä maksamaan. Vanha sanonta pitää paikkansa: elämä on liian lyhyt huonolle viinille.

Vaikka tykkään käydä pienillä viinitiloilla, joissa monesti on paikalla asiaan intohimoisesti ja ylpeydellä suhtautuva omistaja, on isoissa, suuren tuotantomäärän paikoissa oma viehätyksensä. Eikä se perheen merkitys välttämättä häviä isoillakaan tiloilla, esimerkiksi jo vuonna 1870 Jaime Torresin perustamalla Torresin viinitilalla perhe on edelleen hyvin tiukasti mukana talon toiminnassa.

Suomalaisille viininharrastajille Torresin viinit ovat tuttuja, Suomi on nimittäin Alkon ansiosta muistaakseni neljänneksi eniten Torresin viinejä ostava maa. Kukapa meistä ei olisi joskus pyöritellyt käsissään mustaa muovista härkää, joka on koristanut Sangre de Toro -pulloa!

 

Kuinka siis järjestää retki Torresin viinitilalle Barcelonan loman yhteydessä?

Vuokra-autolla meneminen on toki helpointa. Ei tarvitse välittää juna-aikatauluista ja Penedès on myös alueena kaunista eli autolla on kiva ajella pikkuteitä ja vain katsella maisemia. Ajomatkaan kannattaa varata noin tunti suuntaansa. Meillä on ollut toisinaan hankaluuksia löytää Torresin viinitila GPS:llä, mutta kyllä se löytyy näillä tiedoilla:

Finca el Maset, s/n – 08796 Pacs del Penedès  – 
Coordinates: 41º 20′ 58″ N, 1º 39′ 59″ E

 

Ilman autoakin Torresille pääsee. Tren de les Vinyes vie ensin junalla Vilafranca del Penedèsiin, eli alueen pääkaupunkiin, ja siitä edelleen bussilla viinitilalle. Retki maksaa 15 euroa ja siihen kuuluu matkojen lisäksi pikkujunalla tehtävä peruskierros viinitilalla sekä lopuksi viinimaistelu. Myös bussiretken tekeminen onnistuu Catalunya Bus Turisticin avulla.

Retken voi myös järjestää itse, menemällä junalla Vilafrancaan ja jatkamalla siitä vaikkapa taksilla viinitilalle. Kävelymatka juna-asemalta on melko pitkä, kolmisen kilometriä, mutta jos on koko päivä aikaa ja sää on kaunis, niin mikä ettei, kunhan vaan muistaa varoa ohikulkevia autoja. Muista aina tarkistaa viinitilan aikataulut ja varata aika kierrokselle etukäteen!

Minä olen tehnyt peruskierroksen ainakin neljä kertaa, ja tällä kertaa kokeilimme jotain hieman erilaista eli kävellen tehtävää Estate Wines Walking Touria.

Kierros alkaa vierailukeskuksen vastaanottotiloista. Aluksi katsotaan noin 15 minuutin mittainen filmi, jossa kerrotaan viinitilan historiasta ja nykypäivästä. Kieleksi voi valita myös suomen, muista mainita siitä vastaanotossa! Ja mikäli oikein hyvin käy, koko kierroksen voi saada suomeksi, Torresilta löytyy nimittäin suomalainen Kati, joka hyvällä tuurilla saattaa sattua oppaaksi.

Filmin jälkeen vedetään pakolliset huomioliivit päälle, otetaan vesipullot kainaloon ja lähdetään pelloille. Jalassa on oltava hyvät kengät, esimerkiksi lenkkarit, koska reitillä tosiaan kuljetaan pellonreunoilla.

Reitin alussa on esitelty erilaisia viinipensaslajikkeita sekä eri tapoja leikata ja kasvattaa niitä. Kehitystyötä tehdään jatkuvasti ja etenkin vanhoja, paikallisia lajikkeita on pyritty elvyttämään. Tämä on kuulkaa tieteellistä hommaa! Jos jostain vanhoilta hylätyiltä pelloilta tai takapihoilta löytyy vanha, villiintynyt viinipensas, asiantuntija käy tutkimassa sen ja ottamassa siitä DNA-näytteen. Mikäli näyte osoittaa sen olevan jo jokin tunnettu lajike, asia on selvä, mutta mikäli ei, kasvia aletaan tutkia tarkemmin. Kasvia aletaan kasvattaa koeputkessa solusta ja vuosien työn tuloksena nähdään, minkälainen viinilajike on kyseessä ja minkälaista viiniä siitä saadaan. Aina viini ei osoittaudu sellaiseksi, että sitä kannattaisi alkaa tekemään, mutta myös iloisia yllätyksiä on tullut vastaan, kuten vaikkapa lajit Monastrell ja Samsó.

Vanhoja alkuperäislajeja halutaan pelastaa katoamiselta paitsi kulttuurihistoriallisista ja viiniaromisista syistä, myös ihan siksi, että nämä vanhat lajit ovat osoittaneet kestävyytensä. Ilmastonmuutos uhkaa tätäkin aluetta ja vanhat lajit ovat selviytyneet aiemminkin monesta, miksei siis ilmastonmuutoksestakin.

Tiesittekö muuten, että näin syksyisin voi lehtien väristä nähdä, minkä väriset viinirypäleet pensaassa kasvaa? Keltaiseen pukeutuvat pensaat tuottavat keltaisia rypäleitä, punaiseen punaisia. Loogista.

Torresilla pyritään olemaan mahdollisimman luonnonmukaisia. Sadevedet kerätään talteen, jätevedet puhdistetaan eikä minkäänlaisia hyönteis- tai kasvimyrkkyjä käytetä. Esimerkiksi Torresin Kalifornian viinitila, Don Miquel Vineyard, on täysin biodynaaminen ja sillä on ekologisen viininviljelyn sertifikaatti.

Luonnolla on tunnetusti tapana suojella itseään eikä viinitiloillakaan ole välttämättä myrkyille tarvetta. Esimerkkinä saimme kuulla, kuinka punahämähäkit uhkasivat tuhota viiniviljelmiä. Ne valtasivat rivin kerrallaan, mutta kylmäpäisesti päätettiin odottaa, mitä tapahtuu. No, viime hetkellä leppäkertut kuulivat ilmaisesta buffetista, tulivat paikalle ja söivät hämähäkit pois. Luontoäiti on taitava.

Nämä alla näkyvät oranssit mötikät sisältävät erään tuholaisnaaraan feromoneja. Mötikkä toisaalta houkuttelee paikalle uroksia, jotka joutuvat lähtemään pois paikalta kuivin suin, ja toisaalta hätistelee naaraita, jotka luulevat paikalla jo olevan naaraan.

Tämän vuoden sadonkorjuuaika päättyi jokunen viikko sitten ja rypäleitä ei enää juurikaan näkynyt. Muutama terttu oli jäänyt oksille.

Torres on suuri viinituottaja, ja suuren volyymin tuotantolaitoksessa kaiken täytyy olla tehokasta ja hygieenistä. Torres tuottaa vuosittain 45 miljoonaa litraa viiniä, puolet punaista ja puolet valkoista ja lisäksi suuret määrät brandya. Määrät huimaavat päätä.

Vielä silmäys ympäröiviin maisemiin. Minun silmääni viehättää suuresti viinitilamaisemat, ne suorat pensasrivistöt ja värien vaihtelu.

Pelloilla kiertelyn jälkeen ohjelmassa on viininmaistelua Waltraud -kellareissa. Paikan nimi tulee nykyisen pääjohtajan saksalaisen vaimon mukaan, ja rouvan tekemät taideteokset koristavat valoisan salin seiniä.

Testissä  olivat Torres Fransola 2014, Torres Waltraud Riesling 2014 (rouvan mukaan nimetty!) ja Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reserva 2011. 

Kierrokseen jälkeen on mahdollista tehdä ostoksia viinitilan myymälässä. Tällä kertaa mukaamme lähti sekä punaista että valkoista viiniä ja myös Torresin brandyä. Jokaikinen kerta olen halunnut ostaa viinipensaan taimen, joita niitäkin on myynnissä, mutta pitäisi kai ensin hankkia se oma piha, johon sen istuttaisin.


Ja hei, ilokseni saan arpoa tämän saman kierroksen teidän lukijoiden kesken!

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tuonne alas kommenttilootaan. Arvonta-aika päättyy kuun vaihteessa, 31.10. keskiyöllä.

Palkinto on Estate Wines Walking Tour viinitilakierros kahdelle hengelle ja lahjakortti on voimassa 31.12.2016 saakka eli ensi vuoden loppuun. Jos siis suunnittelet Barcelonaa tulevalle vuodelle, niin mikä ettei yhdistää siihen pientä maaseutumatkailua!

Estate Wines Walking Tour kestää noin kaksi tuntia ja sille kannattaa siis ottaa hyvät kengät mukaan. Tällä hetkellä kierros järjestetään englanniksi joka päivä klo 11.30 ja lauantaisin myös 14.45, mutta aikataulut saattavat vuoden kuluessa muuttua, eli varmista etukäteen. Myös varaus on tehtävä etukäteen!

Onnea arvontaan!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

Hieman eksklusiivisempi ravintolakokemus – Mas Rabell

Olin ajatellut kirjoittavani tänään pienen postauksen yhdestä Barcelonan keskustan kivasta ravintolasta, jossa kävin kaverin kanssa viikolla lounastamassa, mutta eilinen lounaskokemus syvällä Penedèsin viinitilojen keskellä on nyt niin vahvasti mielen (ja kielen) päällä, että pakkohan se on kirjoittaa ulos, ennen kuin tunnelmat unohtuvat.

Teimme eilen viinitilakierroksen Espanjan ehkä tunnetuimman viinintuottajan Torresin tiluksilla, ja sen päätteeksi kävimme syömässä Torresin perheen omassa yksityisravintolassa. Sinne ei voi mennä ihan noin vaan, mutta pöydän voi yrittää varata Club Torresin nettisivujen kautta. Ravintolassa kestitään viinitilan vieraita, asiakkaita ja lehdistöä, mutta ravintolaa voi myös vuokrata yksityistilaisuuksiin. Tänään paikalla näkyi Torresin perheen jäseniä syömässä, mutta myös bussiryhmä amerikkalaisia turisteja sekä muita pienempiä seurueita.

Ennen lounasta kiertelimme oppaamme Katin kanssa hieman pihamaalla ja kävimme katsomassa ravintolan omia kukkoja ja kasvimaata. Ravintolan vieressä on melko suuri luomukasvimaa, joka pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon ravintolan käyttämistä raaka-aineista. Lähiruokaa siis parhaimmillaan, ja viinithän ravintolaan tulevat omilta pelloilta.

Pitääpä muistaa kertoa lapsille, että tässä osin 1300-luvulta peräisin olevassa maalaistalossa, jossa ravintola toimii, asui aikoinaan ihan oikea noita. Paikallinen alkemisti yritti valmistaa täällä kultaa, mutta onnistuiko hän siinä, sitä ei taida kukaan tietää. Ensi kerralla lapio mukaan ja etsimään!

Ravintolassa oli valoisan kesäinen tunnelma, vaikka ulkona olikin hieman harmaa lokakuinen keli. Valo tulvi ikkunoista ja valkoisissa rottinkituoleissa oli mukava istua. Valkoiset pöytäliinat ja tyylikäs esillepano virittivät tunnelmaan, joka kuitenkin oli kaukana jäykistelystä. Rento puheensorina täytti huoneen, ja oli mukava katsoa, kuinka viereinen pöytä täyttyi alle kymmenvuotiaista, joilla oli selvästi hauskaa, mutta jotka osasivat silti käyttäytyä kuten ravintolassa pitääkin käyttäytyä. Näki hyvin, että nämä tenavat olivat tottuneita ravintoloissa kävijöitä.

Ja voi pojat, kuinka olikaan maistuvaa ruokaa! Kokkina toimii El Bullissakin työskennellyt Sergi Millet ja harvoin olen syönyt näin tasaisen hyvää ateriaa. Meillä oli kiinteä ”Menu de la Masia”, joka alkoi koko pöydän kesken jaettavilla alkupaloilla ja jatkui kolmella pääruokavaihtoehdolla. Lähes kaikki tarjoilut kävivät myös keliaakikolle ja sain myös oman lämpimän leivän.

Valkosipuliset katkaravut olivat törkeän hyviä, samoin paahdetut kasvikset vuohenjuuston kanssa. Lisäksi oli mm. erilaisia katalaanimakkaroita tartar-kastikkeen tai perunasoseen kanssa sekä kinkkukroketteja, joita en itse voinut maistaa. Näyttivät maistuvan.

Pääruokaa oli kolmea eri vaihtoehtoa. Minun valitsemani possunposket perunamuusilla ja sienillä oli ihan täydellistä. Taisin vähän ahmia, vaikka vatsa oli jo täynnä alkupalojen ansiosta. Annokseeni sopi hyvin Prioratin alueelta tuleva lämpimänsävyinen Torres Salmos 2012. Pöytäkumppaneiden valitsemat kanaa riisillä ja kauden kasviksilla sekä grillattu turska Viña Esmeralda -kastikkeella näyttivät myös herkullisilta.

Kun muutimme Barcelonaan, minulla oli tapana tilata aina kuin mahdollista jälkiruoaksi klassikko eli Crema Catalana, paahdettu vanukas. Jossain vaiheessa kiintiö tuli täyteen, enkä enää juurikaan pidä tästä tuhdista, makeasta herkusta. Tämän ravintolan Crema Catalana oli kuitenkin poikkeus, koska kermaisen vanukkaan sijasta tämä oli ikäänkuin vaahtoa. Ihanaa! Kaverit ottivat suklaakakkua jäätelöllä.

Ruoan päätteeksi otimme vielä lasilliset Floralis Moscatelia sekä kahvit. Huh, kyllä olikin täysi olo!

Ravintolakokemus oli mieleenpainuva ja siihen vaikutti paljon aiemmin aamupäivällä tehty kierros ja maistelu viinitilalla. Kävely raittiissa ilmassa sai nälän kasvamaan ja kun vielä oli nähnyt, kuinka valtava työ viinin tekemisessä on, osasi todella arvostaa ruoan seuraksi valittuja viinejä. Sokerina pohjalla oli vielä se, että pääsimme lounaan jälkeen kurkistamaan ravintolan viinikellariin. Tovi olisi kulunut niitä juomia maistellen! Hieno päivä, josta pian lisää!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).