Monthly Archives

huhtikuu 2015

Bloggaajan ahdistus kun aika ei riitä

Pläräilin tuossa postausluonnoksiani, muistiinpanojani ja kuviani, ja jouduin pienen ahdistuksen valtaan.

Miten ihmeessä te bloggaajakollegat ehditte kirjoittaa kaikesta tapahtuneesta ja sen lisäksi vielä mielipidepostauksia, mukavia fiilistelyjä ja vinkkipläjäyksiä??

Minulla on postauksia rästissä vielä viime kesän roadtripiltä Itä-Eurooppaan (nämä taidan jättää postaamatta, vettä on virrannut liikaa tuosta reissusta), monesta jutusta täällä Barcelonassa sekä myös pääsiäisen reissusta Chamonixiin. Ei puhettakaan, että ehtisin ottaa kantaa mihinkään juttuun, joka on viikon aikana mietityttänyt saati sitten tehdä minkäänlaisia ihania tunnelmachillailuja ja reissunvalmistelujuttuja, joita itse tykkään lukea. Monta haastettakin odottaa edelleen vastaamistaan, samoin uusien kivojen kahvila- ja ravintolalöytöjen esittelyt ja monet muut aiheet. Ja silti postaan 3-6 kertaa viikossa. Ehkä pitäisi hieman downshiftata, niin loppuisi tämä aiheiden tulva!

Mutta sepä siitä, edessä on pitkä viikonloppu ja vappu! Nyt vappuna tulee täyteen kuusi vuotta Barcelonassa asumista, wohoo! Ohjelmassa siis ainakin pientä juhlistamista ja kuulemma mansikkakakun syömistä.

Alla olevat kuvat on otettu viime kesänä todennäköisesti Puolassa. Tarkoitus oli tehdä tietopaketti automatkailusta lasten kanssa tuolla päin maailmaa, mutta niinpä sekin postaus hukkui muiden juttujen alle. Semmoista sattuu.

Mut hei, mukava Vappua! Paljon simaa ja munkkeja itse kullekin!


Oi Äiti Maa (Valokuvahaaste – Roska)

Vaihteeksi taas Barcelonaa!

Maan päivää vietetään vuosittain 22. huhtikuuta, ja viime viikonloppuna Ciutadellan puistossa oli valtavasti kaikenlaista kansalaistoimintaa teemapäivän kunniaksi. Oli lähi- ja luomuruokaa, kierrätystavarasta tehtyjä juttuja, tietoiskuja, esityksiä ja vaikka mitä. Päivän tarkoituksena on yksinkertaisesti saada ihmiset muistamaan, kuinka  tärkeä tämä pallomme on meille, ja opastaa, kuinka parhaiten voisimme tätä ainoata kotiamme suojella.

Muu perhe osti paikan päällä leivottua lämmintä leipää, ja oli kuulemma hyvää. Muuten emme ehtineet ruokia maistelemaan emmekä edes niitä mukaan ostamaan. Harmi, tuolla näytti olevan joitain juureksia, mitä ei meidän lähi-Mercadonasta saa.



Monenlaisia koruja, vaatteita ja käsitöitä oli myös myynnissä.


Pienen Linnun valokuvahaasteen aiheena on tällä viikolla ”Roska”. Nämä alla näkyvät vyöt on tehty vanhoista maastopyörän renkaista. Aika kiva idea! Tällainen olisi ollut loistava lahja maastopyöräilevälle miehelleni, mutta mitäpä sitä ostamaan, kun ei juuri nyt ole tarvetta uudelle vyölle.

Joskus olen ostanut jostain suomalaisesta, käsittääkseni aika tunnetusta kaupasta, jonka nimeä en tietenkään muista, autonrenkaasta tehdyn meikkipussukan ja jotain muuta tarpeellista. Hienoa, kuinka joidenkin mielikuvitus vääntyy moiseen ja roskalle saadaan uusi elämä!

Tapahtuma oli kivasti järjestetty, mutta muutama yksityiskohta pisti silmään. Miten tällaisessa tapahtumassa tarjotaan liharuokaa? Siis sen ymmärrän, että täällä oli luomulihaa myynnissä sellaisenaan, mutta esimerkiksi olutkojussa oli jotain lihapiiraita, joita ei ainakaan hinnan perusteella ollut tehty mistään muusta kuin ihan tavallisesta markettijauhelihasta. Näin ainakin oletan, en ostanut enkä maistanut. Lisäksi tapahtumassa oli kertakäyttöastioita. Pieniä juttuja, mutta pisti silmään. Muuten kyllä oli mukava tapahtuma, ja kyllä se taas pisti hieman ajattelemaan omaa käyttäytymistä. Kai sitä Äiti Maata voisi vähän enemmänkin huomioida arjen valinnoissa!

 

 

Lehmien kanssa retkellä

Apua, tulikohan taas laitettua liikaa kuvia! Taisi olla liian kaunis retkikohde ja kiva päivä, kun en osaa karsia tarpeeksi otetuista 300 kuvasta!

Tämän sunnuntain retki tehtiin  alueelle, josta tuli muutama päivä sitten eli 24.5. uusi Katalonian comarça, joka kääntynee suomeksi hallintoalueeksi. Moianèsissa riittää kauniita maisemia, ja me teimme reilun 14 kilometrin kävelyn, joka kulki joen, Riera de Marfàn, vartta pitkin.

Meitä oli reissussa peräti kahdeksan perhettä, joten ei voi sanoa, että luonnon hiljaisuudesta olisi voinut nauttia. Jokaisessa perheessä oli keskimäärin kaksi alle kymmenvuotiasta lasta, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Desinfiointiaineelle ja laastareille tuli käyttöä, mutta mukavaa oli!

Kävelimme mm. tuolle kaukana näkyvälle Masia de Marfàlle. Koko porukka jaksoi kävellä reippaasti koko matkan, vaikka lopussa saimme vähän vettäkin niskaamme.

Joesta kuului kovaa sammakonkurnutusta, mutta yhtään sammakkoa emme nähneet. Yhden kuolleen käärmeen lapset sentään löysivät, oli siinä ihmettelemistä!


Monesti olen saanut kommentteja, että blogissa pitäisi olla enemmän kuvia kirjoittajastakin. Yleensä minä olen kameran takana, enkä ole selfie-tyyppi sitten ollenkaan eli kuvia minusta ei oikeastaan ole juuri olemassakaan. Miehen ottamissa kuvissa touhuan yleensä jotain, ja tässäkin taidan tähyillä sammakoita tai jotakin.

Picnic-eväät söimme vanhalla myllyllä nimeltä El Molí d’en Brotons. Kaunis paikka, jossa lapset saivat lutrata sydämensä kyllyydestä vedellä. Ja sillä oli tietysti seurauksensa: minulla on täällä kotona nyt yksi kovasti yskivä ja niiskuttava tyttö viettämässä sairauslomaa. Mutta hei, hauskaa oli!

Isosiskolla on kova Nälkäpeli-buumi päällä, ja hän opettelikin retken aikana selviytymistaitoja.


Joka puolella oli kukkia eli kesä on jo hyvin lähellä!

Mare de Déu de la Toscan kappeli vuodelta 1668.





Retken kohokohta oli monelle muksulle lehmien kohtaaminen. Lehmät kulkivat metsissä vapaina ja aina silloin tällöin puskasta pilkisti kantturan pää.  En tiedä, että ihmettelivätkö lapset enemmän lehmiä vai lehmät meidän mölykööriä!








Aika hieno remonttikohde!


Miten se vedellä roiskuttelu voikin olla niin hauskaa!

Tuomisia kotiin. Keittiömme tuoksuu nyt rosmariinilta!

Ai niin, meinasi unohtua fossiilit! Niitä löytyi tosi paljon ja kummasti alkoivat lasten reput painaa loppumatkasta.

Oli taas kerran mukava happihyppely luonnon keskellä. Reitti oli hieman pidempi kuin odotimme, mutta toisaalta, kun juttuseuraa ja nähtävää riitti, matka meni joutuisasti. Hieno päivä!

Kaikkien aikojen paras Suomiloma!

Edellisen kerran kesälomailin Suomessa vuonna 2010. Eiköhän se ole siis aika palata pidemmäksi aikaa kesäiseen kotimaahan eikä vaan humputella pitkin maailmaa!

 

Lentoliput Helsinkiin on jo ostettu, jipii! Ajattelimme tänä vuonna olla kunnon turisteja emmekä vain mököttää mökillä. Ohjelmassa on on Helsinkiä, Lohjaa, Oulua, Rovaniemeä ja Posiota, mutta myös päiväretkiä Helsingistä, seikkailua Lapissa sekä bonuksena joko Ahvenanmaa tai Turun saaristo, riippuen siitä, löytyykö Ahvenanmaalta järkevää majoitusta.

 

Kaikki vinkit Ahvenanmaahan liittyen otetaan kiitollisuudella vastaan! Missä yöpyä, missä syödä, mitä nähdä? Missä on kauneimmat näköalat ja mitä ei missään nimessä kannata missata?

 

Mikäli Ahvenanmaan reissu osoittautuu liian hankalaksi järjestää (olemme ilmeisesti vähän myöhässä majoituksen suhteen…), ei Turun saaristokaan liene hassumpi kohde. Sielläkään ei ole tullut aiemmin käytyä ja aika kauniilta vaikuttaa. Edellisestä käynnistä Turkuunkin on pitkästi yli 10 vuotta, joten siinäkin olisi mukava vierailukohde. Toisaalta juuri kuulin, että Helsingin läheltäkin löytyisi kaunista saaristoa. Hmm, liikaa hyviä vaihtoehtoja, miten näistä muka osaa valita!

 

Voi, miten odotankin tätä Suomen matkaa! Olisi jo heinäkuu!