Monthly Archives

helmikuu 2014

Aarre menneisyydestä

Suuri kiitos ja syvä kumarrus äidilleni eli Posimummille, joka ei heitä IKINÄ mitään pois, vaan säilyttää aivan kaiken vastaisen varalle!

Posti toi tänään aarteen 80-luvulta: vanhat postimerkkini. Isosisko on innostunut postimerkkeilystä, nörttiys lienee siis periytyvää. Isänsäkin on kuulemma keräillyt postimerkkejä, ehkäpä nekin kulkeutuvat joskus tänne Espanjan maalle.

”Lapsikullat, silloin kun äiti oli vielä pieni hyvin hyvin kauan sitten, oli olemassa maa nimeltä Tsekkoslovakia…”

”Ja uskokaa tai älkää, Saksoja oli kaksi. Lisäksi äidin postimerkkikirjan mukaan Koreoita oli yksi, mutta Kyproksia kaksi, tosin historian kirjat lienevät eri mieltä tästä. Älkää lapsikullat turhaan etsikö kirjasta Eestiä, Latviaa tai Liettuaa, katsokaa niiden tilalta vaikka Jugoslavian merkkejä. Sellainenkin maa oli olemassa.”

”Ei ollut euroja, vaan markkoja ja pennejä. Presidenttinä oli Mauno, mutta hän ei ole tuo kaljupää.”

”Ei ollut Venäjääkään, vaan Neuvostoliitto. Siellä oli kosmonautteja, Ladoja ja tuliaiseksi sieltä saattoi saada pahaa suklaata ja maatuskanukkeja.”

Lähetti mummi meille herkkujakin, jaksetaan nyt postimerkkeillä koko ilta!

Nosto: Luminen Central Park

Nosto täydennettynä ja päivitettynä helmikuulta 2013. Sain tänään vihdoin luettua New York -romaanin. 1020 sivua tarinaa, eikä tehnyt edes tiukkaa. Vieläkin pyörii mielessä wampum-vyön kohtalo…

——

Sunnuntaina 10. helmikuuta oli New Yorkissa lumista ja aurinkoista. Aamukirkon jälkeen (olimme pakanat vain kuuntelemassa gospelia Harlemissa) suuntasimme Central Parkiin ulkoilemaan, monen muun kanssa. Lumimyrsky Nemo oli saanut kaupungin valkoiseksi ja puhtaaksi, pieni pakkanen pureskeli.

Moni nurkka puistossa näytti tutulta elokuvista ja televisiosta. Sama tosin koski koko New Yorkia: tämän tästä tuntui, että tämä paikka on jotenkin tuttu. Hassu fiilis.

Ihmiset olivat kaivaneet sukset esille, kukahan viitsii niitä jemmailla varastossa vuoden ympäri?

Oravat olivat kesyjä ja uteliaita. 
Toivottavasti pääsen pian uudestaan tänne, mielellään kesäaikaan. Tämä vuosi alkaa olla jo niin täyteen buukattu, ettei ehdi, mutta ehkäpä vuonna 2015…

Sunnuntai, domingo, diumenge

Aurinkoinen sunnuntai, varsinainen Sunday!

Samppa valloitti tänä viikonloppuna Pyreneiden korkeimman huipun Aneton, ja nyt odotellaan iskää kotiin. Pojat skinnasivat huipulle, 3 400 metriin, ja toivottavasti saan julkaista jotain kuvia reissusta, ehkäpä pieni reissurapokin saattaa irrota.
Me tytöt olemme selvinneet vatsataudista, joka yllätti torstain ja perjantain välisenä yönä. Eilen Isosisko oli Furby-bileissä, johon oli kutsuttu kaikki luokan lapset, jotka omistavat tämän karvaisen kaverin. Aika iso hitti Furby tuntuu olevan, kokoontumisajoissa oli ainakin kymmenen karvapalleroa. Siellä oli ollut ohjelmassa diskoa, Furbyjen häitä ja mässäilyä. Bileiden jälkeen tuli bestis meille yökylään ja kivaa oli, vaikka joko vatsatauti tai liiallinen herkuttelu saikin tytön yöllä yökkäilemään.
Keli on ollut koko viikonlopun todella upea, ja kävimme juuri kävelyllä rantsussa. Kevään kunniaksi haimme mäkkäristä McFlurrytkin, voi mikä spesiaalipäivä. Yksin ei tarvinut rannalla olla tälläkään kertaa!