Yearly Archives

2014

Suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2015

Uusi vuosi on jo ihan ovella, ja me täällä jo pyörittelemme kalentereitamme ja mietimme, mitä mukavaa vuonna 2015 voisi tehdä!

Pari juttua tapahtuu varmasti, ne olemme jo lyöneet alustavasti lukkoon.

Meillä on jo lokakuusta asti lojunut lahjakortti valitsemaamme kylpylähotelliin jossain päin Espanjaa. Yksi yö ruokineen plus kylpylä tai muu hemmottelu, ei hullumpaa. Lastenhoitokin on luvattu järjestää puolestamme eli pääsemme aikuisten reissulle ihan kahdestaan. Ehtisiköhän tämän käyttää jo tammikuussa?

Kuva täältä.

Kesäkuussa vietämme perinteistä mökkiviikonloppua ystävien kanssa Garrotxassa. Samalle viikonlopulle on tosin jo ostettu liput lastemme lempibändin KISSin keikalle. Tyttöjen eka rokkikeikka, oujee! Me kävimme Sampan kanssa bändin keikalla 2010, kun he täällä Barcelonassa viimeksi kävivät, ja silloin pikku palleromme olivat vielä niin pieniä, etteivät päässeet mukaan. Nyt kuitenkin laitetaan koko porukka maskit naamaan ja mennään rokkaamaan!

Kuva täältä.

Näiden, keittiöremontin ja hiihtoreissujen lisäksi on iso nippu haaveita ja alustavia suunnitelmia.

Toissa kesänä teimme roadtripin Tukholmasta Skånen ja Kööpenhaminan kautta Billundin Legolandiin. Jo silloin puhuimme, että olisipa kiva päästä joskus näyttämään myös Norja ja etenkin sen vuonot espanjalaistuneille kaupunkilaislapsillemme. Ystävämme asuivat aikoinaan Oslossa, emmekä silloin ehtineet siellä vierailemaan. Viime kesänä puolestaan toiset ystävämme viettivät kokonaisen kuukauden Norjan vuonoilla asunnonvaihdon merkeissä ja kokemus kuulosti todella hienolta. Me aikuiset olemme toki Norjassa käyneet aiemmin, mutta vain pohjoisessa. Minä olen lapsena käynyt monella kesälomareissulla Pohjois-Norjassa ja Sampalle on Lyngen ja muut randohiihtopaikat tuttuja. Lapsille tämä olisi kuitenkin uusi, erilainen maa tutustuttavaksi.

Kuva täältä.
Momondon Destination2015 -kilpailu sai taas pyörittelemään tätä ideaa ensi kesälle. Mitä jos lentäisimme koulujen loputtua ensin mummoloihin Lappiin ja sieltä tekisimme pienen lomamatkan Norjaan? Kun laitoin Trip Finderiin hakuehdoiksi Luonto – Eurooppa – Heinäkuu, hakukone ehdotti meille Osloa. Sepä sattui! Trip Finder löysi meille mahdolliset lennot Oulusta Osloon yhdellä vaihdolla toivomillemme päiville. Oslosta voisimme ottaa auton allemme ja ajaa vaikkapa Bergeniin (näkisimmeköhön siellä Varg Veumin rosvojahdissa…) ja muutenkin ajella ympäri pienempiä paikkoja. Sekä toivottavasti ihailla auringonnousuja ja -laskuja vuonoilla.

Varg Veum, ahhh. Kuva täältä.

Lämpöä ja aurinkoa emme kesälomalta varsinaisesti kaipaa, niitä saa täällä Barcelonassa ihan riittämiin ympäri vuoden, mutta haluaisin lomallani kokea sellaisen huikaisevan elämyksen, joka syntyy, kun näkee jotain aivan ihmeellistä. Trip Finderin mukaan heinäkuussa, jolloin tämä reissumme olisi mahdollista tehdä, lämpöasteet Oslossa vaihtelevat 13-23 asteen välillä, ja se olisi oikein hyvä meille. Jos vain ei ihan koko ajan sataisi, niin voisimme vähän retkeillä ja patikoida ja ennen kaikkea katsella maisemia ja vierailla pienissä kylissä. Ja mikä ettei tutustua myös Oslon tarjontaan, kuulemma sekin on kiinnostava kaupunki.

Monia muitakin reissuhaaveita olemme heitelleet ilmaan: Amsterdam, Portugal, Normandia… Eurooppa on täynnä kiinnostavia paikkoja!  Kuitenkin, koska joka tapauksessa menemme kesällä käymään Pohjois-Suomessa, olisi tuo Norjan reissu mukava tauko Suomielämään ja samoin jatko meidän toissavuotiselle Skandinavian road tripillemme!

Osallistun tällä haaveilulla Momondon Destination2015 -kilpailuun. Myös lukijat voivat osallistua kilpailuun ja voittaa max. 1500 euron arvoiset lennot. Ohjeet löytyvät täältä!

Just dreaming and planning next year’s travels and activities!

Val d’Aran – Laakso Pyreneillä

Ja tästä alkakoon jouluna räiskittyjen kuvien purkaminen muistikortilta!

Joulun vietimme Katalonian luoteiskulmassa, Pyreneiden syleilyssä aivan Ranskan rajalla, Val d’Aranissa. Val d’Aran on pieni, vuorten ympäröimä laakso, joka vuoteen 1948 saakka oli talvisin käytännössä suljettu muulta maailmalta, etenkin etelän puolelta. Lumi tukki 2450 metrin korkeudessa kulkevan Vielhan solan, ja ihmisten piti pärjätä talvikuukaudet omin voimin, ilman tietoa ulkomaailmasta. Vuonna 1948 valmistui kuitenkin yli viisi kilometriä pitkä tunneli Lleidan suunnasta ja näin talvisinkin pystyi kulkemaan Espanjan puolelta laaksoon. 

Koska alue oli pitkään eristyksissä muusta maailmasta, kehittyi alueelle oma kieli, aranese. Aranese on alueen virallinen kieli, katalaanin ja espanjan ohella, ja on yksi oksitaanin murteista. Tekstejä näkyy laaksossa paljon myös ranskaksi, onhan Ranskan raja aivan lähellä.

Val d’Aranin pääkaupunki on vajaan 5000 asukkaan Vielha. Pieni kaupunki on yllättävän aktiivinen ja sieltä löytyy paljon ruokapaikkoja ja majoitusvaihtoehtoja. Vielhassa ehdimme käydä vain ruokaostoksilla ja kerran lounaalla. Toivottavasti ensi kerralla ehdin tutustua tähän pikkukaupunkiin vähän paremmin!

Matkailu ja etenkin laskettelijoiden tuomat rahat ovat tärkeitä alueen taloudelle. Esimerkiksi yksi Espanjan suurimmista laskettelukeskuksista, kuningasperheenkin suosima Baqueira-Beret sijaitsee juuri Val d’Aranissa. Val d’Aran on ainoa pohjoiseen, Atlantille avautuva laakso Espanjan puoleisilla Pyreneillä, mikä tekee siitä Espanjan lumisimman laakson. Suurimmat sateet tulevat juuri Atlantilta pohjoisen suunnasta. Kesäisin alueella liikkuu maastopyöräilijöitä, retkeilijöitä ja monia muita ulkoilmaihmisiä. 

Kelit vaihtelivat viikon visiittimme aikana hurjasti. Onneksemme saimme kokea sekä lämpimiä, aurinkoisia talvipäiviä että kunnon lumimyräkkääkin. Säät tunnetusti voivat vaihtua vuorilla nopeasti, ja mikäli autossa on talvisinkin kesärenkaat, kannattaa ehdottomasti pitää mukana lumiketjuja. Sään muuttuminen kannattaa huomioida matkustamista suunniteltaessa, koska kapeat ja mutkaiset tiet ruuhkautuvat helposti huonon sään yllättäessä.

Me majoitumme pikkuruisessa Benósin kylässä. Lomakotinamme toimi Luna de Montaña, autenttisesti entisöity maalaistalo 1600-luvulta. Kuusi henkilöä majoittui mukavasti, kymmenenkin olisi mahtunut. Paksut kiviseinät pitivät kylmän loitolla ja vanhan talon leveät lankkulattiat narahtelivat ihanasti jalkojen alla. 
Val d’Aranin vanhat talot ovat hurmaavia. Katot ovat yleensä tummanharmaata liuskekiveä ja seinät jykevää kiveä. Kylässämme vilisti kissoja ja aamulla heräsimme lehmänkellojen kilkatukseen. Palveluja ei Benósissa ole, mutta alle kymmenen kilometrin päästä Vielhasta löytyy kaikki tarvittava. Juuri kylän hiljaisuus teki siitä viehättävän: mihinkään ei ollut kiire (paitsi ehkä ruokapöytään, jotta saisi parhaat palat päältä).

Polkuja kulkee pitkin poikin vuorenrinteitä ja mietimme jo, että olisiko ensi kesänä kiva viettää muutama päivä täällä, ihan vaan kulkien kylästä toiseen hienoja maisemia ihaillen. Reittioppaita kyllä löytyy, samoin yöpymispaikkoja vuoristomajoista hotelleihin. Kokata voisimme piknik-alueilla.

Jokaisessa pienessäkin kylässä on oma kirkkonsa, alla oleva taitaa olla Es Bordesin kirkontorni.

Jouluaattona kävimme ajelemassa pienessä Artiga de Lin -laaksossa, joka on eittämättä yksi Val d’Aranin kauneimpia. Siellä on useita piknik-paikkoja grilleineen sekä monta vaellusreittiä. Me emme lähteneet lumeen tarpomaan vaan ihailimme hiljaista maisemaa auton kääntöpaikalla. Lumiraja oli selvä, ja perillä lunta oli jo niin paljon, että jouduin työntämään autoa, että saamme kärryn käännettyä ja pääsemme takaisin alas laaksoon.

Meille Val d’Aran oli aiemmin tuttu vain vaellusreittioppaista sekä viime kesäisestä vaellusretkestämme, jolloin jouduimme vesimassojen takia hyppäämään vuoristobussin kyytiin, joka kulki myös tämän laakson kautta. Käsitykseni alueesta oli jo etukäteen positiivinen, mutta täytyy sanoa, että nyt kun siellä muutaman päivän olemme viettäneet ja kovasti infoa netistä etsineet, en malta odottaa, että pääsemme sinne uudelleen. Hienoa seutua!
Olitko muuten kuullut seudusta aiemmin? Googlettelin Val d’Arania netistä enkä löytänyt juuri mitään suomeksi. Onko tämäkin tämmöinen piilossa oleva helmi, jonka tavallaan toivoisikin pysyvän piilossa, jotta rauha säilyisi?

We spent our wonderful Christmas in Val d’Aran in the Pyrenees! Never been there?

Joulu vuorilla – Oli leppoisaa!

Heippa taas! Oliko mukava joulu?!

Muutaman päivän läppäritauko paikassa, jossa ei edes puhelin juuri toiminut, piristi taas sekä mieltä että ruumista. Mikäli halusi tarkistaa uutiset netistä tai päivittää Instagramia, piti vetää saappaat jalkaan ja mennä keskelle pihaa toivomaan, että yhteys löytyisi. Joulupuhelut Suomeenkin olivat rajoitetut, kun kenttää ei aina ollut. Mutta tauko kaikista laitteista mahdollisti sen, että jaksoin keskittyä lahjakirjojen lukemiseen ja vain olemiseen. Teki terää!

Syöty on ihan järjettömästi, ulkoiltu ja kuten sanottu, luettu kirjoja. Pukki heitti lahjat suuren pihakuusen juurelle, ja lapset syöttivät kylän irtokissat lihaviksi. Puolet porukasta kävi laskettelemassa, osa myös Ranskan puolella ruokaostoksilla. Muutaman lämpimän, aurinkoisen päivän jälkeen lumi rysähti maahan viimeisenä yönä ja seuraavana aamuna pihaan ilmestyi rivi vinksahtaneita lumiukkoja.

Kuvia tuli otettua järkkärillä pitkälti viittäsataa, kännykällä ehkä saman verran. Pikkuhiljaa taas puran kuvia muistikorteilta ja kerron enemmän tuosta ihanasta laaksosta, jossa joulumme vietimme! 

 Did you have a great Christmas?! We did!

Kauneimmat joululauluni kolmesta maasta

On aika julistaa joulurauha blogiin ja rauhoittua joulun viettoon!

Näiden joululaulujen myötä toivotan kaikille oikein ihanaa, rauhallista joulua!
Ranskasta…

Kataloniasta…

Ja Suomesta joululaulu, jota en voi kuivin silmin kuunnella loppuun asti.

With these Christmas carols I wish you all a Very Merry Christmas!