• Matkatarjoukset:
Valikko

Urpo ja Turpo Italiassa

Italiassa siis ollaan ja ilmeisesti reissu alkaa jo painaa, sillä hölmöjä kömmähdyksiä on alkanut kertyä…
Matkalla Firenzeen vaihdoimme junaa Milanon asemalla, jossa törmäsimme heti italialaisten mahtavaan kielitaitoon; kommunikaatio englanniksi on melko yksipuolista kun vastaukset saa parilla sanalla paperille… Siinä hötäkässä ei sitten tullut kysyttyä tarviiko jatkoyhteydelle Firenzeen tehdä paikkavaraus. Olisihan sitä pitänyt! Tämä ilmeni junassa 18 euron lisämaksuna. Onneksi ei kuitenkaan sen enempää… Ja toisaalta tämän asian selvittäminen palvelualttiin virkailijan kanssa olisi saattanut vaatia liian monimutkaisia lauserakenteita ;)
Firenze oli oikein kaunis ja aurinkoinen kaupunki, jossa kaikki olennainen oli pienten välimatkojen sisällä. Myös hostellimme, joka tosin oli aikamoinen murju. Eikait rinkulan vaatiminen vessanpönttöön ole liikaa pyydetty?

Maanantaina herkuteltiin mm. jätskillä ja juotiin tietysti sitä halpaa viiniä. Ravintolassa tuli vähän hölmöiltyä, kun ei tajuttu tarkistaa oliko olettamamme kasvisannos todella lihaton. Eihän se ollut, mutta onneksi lihansyöjä osapuoli oli tällä kertaa valinnut todellisen kasvisvaihtoehdon, jolloin ongelma ratkesi annoksia vaihtamalla. Ja vaikka Firenzen keskusta on verrattaen pieni, onnistuimme eksyttämään itsemme joka käänteessä.

Tiistaina sitten herkkuja sielulle, eli vierailu Uffizin galleriassa. Aika pikakelauksella se kyllä mentiin, koska kahden tunnin jonotus sisään vei aikalailla voimia. Mutta nyt on Venuksen syntymä ja Kevät nähty. Päivän kulinaristinen herkku oli pienen pienestä kioskista ostetut paninit joiden kyytipojaksi sai lasillisen punaviiniä -lasista! Tämä lounas irtosi alle neljällä eurolla per nuppi.

Roomaan matkaaminen ei sujunut ihan suunnitellusti, sillä emme älynneet tarkistaa miltä Firenzen asemalta junamme lähtee. :D Se ei onneksi aiheuttanut muuta kuin pienen viivästyksen suunniteltuun aikatauluun. Roomaan päästyämme suunnitelma oli ottaa metro hostellimme kulmille, mutta iltaisin kyseinen linja olikin suljettu. Pienellä arpomisella löysimme onneksi bussikyydin, ja tästä opimme, että metron käyttäminen ei olekkaan aina niin helppoa kuin luulisi. Mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan!

Shoppailtukkin on, joten rinkat alkavat olemaan aika pinkeinä. Huomenna joutuu tosin shoppailemaan varmasti vähän lisää, koska vaatetus ei tahdo olla riittävän kevyttä näihin lämpötiloihin. Mutta sehän ei ole lainkaan negatiivista. ;) Soppailu sen sijaan on jäänyt lähes kokonaan suorittamatta, koska iltaisin on useimmiten niin väsynyt, ettei bilevaihdetta saa mitenkään päälle. Tosin voihan sitä juopotella kotonakin, eipähän mene arvokkaita matkapäiviä hukkaan rapuloidessa. Ja kyllähän tässä vielä ehtii, puolivälissä vasta ollaan!

We did it!

Päästiin eilen Schwarzhornin huipulle 2928 metriin. Parin tunnin kiipeäminen oli aikamoinen urheilusuoritus ja kyllä usko meinasi välilla loppua, mutta ilmeisesti se oli sitä kuuluisaa suomalaista sisua minkä turvin ylös päästiin. Nyt on jalat aika makaroonia ja naamat punakat (ei tietenkaan tullut mieleen, että siellä voisi palaa), mutta kyllä kokemus oli kaiken rehkimisen arvoista!

Rinteillä sai tallustaa melko rauhassa, tosin välillä vastaan tuli hyvinkin reippaan näköisiä mummoja ja pappoja ja tämähän meitä huonokuntoisia masensi. Tosin ne tyypit varmasti tekevät aamulenkkinsäkin tuolla rinteillä, joten ovat ehkä tottuneet ohuempaan ilmanalaan… Hellyyttävä yksityiskohta olivat myos rinteillä laiduntavat lehmät, jotka varmasti ovat hyvinkin onnellisia näillä kulmilla kilikellot kauloissaan.

Kuvat eivät kerro läheskään koko totuutta maisemien uskomattomuudesta, mutta tässä niitä kuitenkin muutama:

Keskella pilvien kohdalla siintaa maarampaamme

 

Maisemaa huipulta

 

Perilla ollaan!

Sveitsi on Euroopan kallein maa…

Kuului Marden äidin terveiset meille Sveitsiin. :D

Mutta aluksi on kerrottava tarina siitä, kuinka tänne päädyttiin. Alkuperäinen suunnitelmammehan oli suunnata Kroatiasta Italiaan.  Plitvicesta pääsimme minibussikyydillä rautatien varteen Karlovaciin, ja ajattelimme, että mennään niin pitkälle kohti Italiaa kuin päästään. Varovainen toive oli olla Veronassa jo seuraavana aamuna. Pääsimme Karlovaciin ja sieltä edelleen Rijekaan helposti, mutta sinne se matka sitten tyssäsikin yhdentoista aikaan illalla. Siinähän sitten ihmettelimme Rijekan yössä  seuraavaa siirtoa, kun asema suljettiin nenämme edestä ja juna Ljubljanaan lähti vasta seuraavana päivänä puoliltapäivin. Rinkat selässä sitten lädettiin tetsaamaan pitkin pimeitä katuja majapaikan toivossa. Säkällä yösija löytyi kuin löytyikin ja siellä meille tarjoiltiin heti aamusta kahvia ja kekseja sekä napsut jotain grapan tapaista Kroatialaista viinaa! Lähtipähän päivä käyntiin. :D

Ljubljanasta Italiaan pääseminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luultiin joten suunnitelmat muuttuivat ja vietimme iltapäivän Ljubljanassa shoppaillen ja syöpötellen ja yöjunalla suuntasimme Interlakeniin. Yö oli jälleen aika helvetillinen, koska saimme vain tavalliset istumapaikat ja iloksemme kahdella paikallisella akalla riitti toisilleen asiaa koko yön ajan.

Aamulla Interlakenissa paistoi onneksi aurinko ja piristimme väsyneita mieliämme tuliaisostoksia tehden. Päivälliseksi nautimme piknik-antimia, joihin kuului tietysti viini. Viinilasit korvasimme oheisilla matkamuistomyymälän retkimukeilla, jotka toivat viiniin kivan peltisen aromin.

Huomenna suuntaamme Alpeille, Schwarzhornin huipulle (2928 m), jonne osa matkasta taittuu junalla, osa köysiradalla ja loput kävellen, mikäli tämmöset tavalliset tallaajat sinne niin vain pääsee. Interlakenin maisemat ovat komiat täältä maastakin käsin, mutta siellä ne ovat varmasti vielä mahtavammat!

 

Kroatiassa sattuu ja tapahtuu

Ollaan oltu hetki pimennossa netin puutteen takia ja sinä aikana on ehtinytkin sattua ja tapahtua!
Pyöräily Splitin maisemissa sujui haavereitta, tosin hanurit oli ensimmäisen päivän jälkeen aika hellinä. :D Sen aikaisemmin mainitun Splitin keskustassa olevan puistoalueen keskella on näköalakukkula, ja tiistai iltana päätimme fillaroida sinne ihailemaan auringonlaskua. Siitä tulikin sitten varsinainen seikkailu, sillä jätimme pyörät parkkiin ehkä ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun kuvittelimme, että niiden kanssa ei ylemmas pääse. Jatkoimme matkaa portaita, joiden kuvittelimme vievän kohti huippua, mutta ne menivätkin vain jonkun takapihalle. Ansku yritti  hienovaraisesti vihjata, että huipulle menee varmasti jokin tiekin, mutta niinpä sitä alettiin puskea pusikon läpi. Ja varusteinahan oli varvassandaalit! :D Siinä vaiheessa kun huipulle lopulta päästiin, oli aurinko jo laskenut ja jokapaikka oli täynnä kaktuksenpiikkejä (niita nypitaan edelleen irti jenkkakahvoista). Mutta kokemus tuokin! Ja kyllähän maen paalle olisi mennyt se tiekin, sillä sitä pitkin me tultiin sitten nöyränä alas.

Matkalla huipulle

Kroatialainen asiakaspalvelun totesimme olevan iloista kuin Haminan Rossossa ja kaikesta mahdollista rahastetaan ekstraa! Tasta johtuvista vastoinkäymisistä huolimatta saimme itsemme Plitviceen vievään bussiin. Matka kesti kuusi tuntia ja suurin osa tästä ajeltiin mutkaisia vuoristoteita.  Mardea vähän hirvitti, silla korkeimmissa kohdissa pilvet olivat  aika lähellä ja suoraa pudotusta tien pientareelta melkoinen matka!

Plitvicessä meidät hylättiin bussipysäkille pimeaan ja sateiseen iltaan. Onnistuimme kuitenkin neuvottelemaan paikallisen ”taksikuskin” kanssa hinnan yöstä hänen äitinsä luona, joka tarjosi huoneita. Matkalla mummon luokse huomattiin, että jes minimarket, saadaan jotain syötävää vielä tänään. Kuitenkin marketin ovella saatiin huomata, että kauppa sulkee arkisin klo 14. Nautimme illalliseksi siis hatavara myslipatukat.
Kaikesta huolimatta kansallispuisto oli todella näkemisen arvoinen. Voi suositella kaikille Kroatiaan matkaaville. Mahtavia vesiputouksia ja aivan turkoosinsinista vett. Ajoituskin oli hyvä, koska pahimpana turistisesonkina kesällä, olisi puistossa ollut varmasti aika ahdasta. Turistiryhmiä riitti nytkin.

Plitvicen maisemaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuviteltiin, että oltaisiin jo Italiassa, mutta ollaankin Rijekassa ja tänään lähdetään Ljubljanan kautta Sveitsiin. Seuraavia päivityksiä siis Interlakenista ja selvitystä matkaan tulleista mutkista.
Mutta nyt täytyy jo kiirehtiä seuraavaan junaan!

 

Vihdoinkin Splitissä!

Oli nimittäin kohtuullisen tuskainen taival päästä tänne. Lähtökohtaisestihan junamatkan piti kestää 20 tuntia, ja kyllä se suurinpiirtein sen verran kestikin mutta: Matkalla Budapestista Zagrebiin pysähdyimme jollakin asemalla keskellä korpea ja siellä ilmeiseti kaikkien matkustajien passit tarkisti kolme(!) eri viranomaista. Tämän jälkeen seisoskelimme vielä jonkin aikaa asemalla, kunnes selvisi, että joutuisimme vaihtamaan junan bussiin. Kuvittelimme, että loppumatka Zagrebiin mentäisiin kokonaisuudessaan bussilla, mutta vaihdoimmekin ennen sitä vielä kerran takaisin junaan. Päivällä näistä kuvioista ei ollut suurta harmia, emmepähän joutuneet odottamaan Zagrebin asemalla ihan niin montaa tuntia jatkoyhteyttä Splitiin. Mutta sama toistui myos yöjunassa! Juurikin parhaaseen nukkumisaikaan eli, noin klo. 02-04. Tämäkään ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä, koska paikallinen tieverkko muistuttaa suomalaista metsätietä asfaltoituna. Eli aivan helvetillistä nimismiehenkiharaa, ja bussi kaahottaa 60 km/h. Sen bussin iskarit joutuu varmaan vaihtamaan jokaisen kyydityksen jälkeen…

No, sittenhän myos siellä maantillä oli jokin häriö, onnettumuus tms. sillä yllättäen tie olikin poikki, ja käännyimme minimaaliselle hiekkatielle jonka murikat olivat kiuaskivien kokoisia, ja tiepöly kantautui bussin sisälle niin, että hengittäminen oli vaikeaa. Yllättävää kyllä, tämä ei aiheuttanut aikatauluun kuin puolentunnin viivästyksen ja viimeinen pätkä junassa saatiin onneksi nukuttua ihan kahdestaan sellaisella cabinissä, mutta eipä se enää yöunia pelastanut. Eli jos kukaan suunnittelee matkustavansa Kroatiaan suosittelemme lentämistä!

Oli tuo kaikki höykytys onneksi kuitenkin vaivan arvoista, sillä aurinko paistaa ja maisemat ovat mahtavat! Tänään vuokrattiin fillarit ja polkaistiin Adrianmeren rannalle uimaan. Pyöräiltiin semmoisen puistoalueena toimivan niemenkärjen ympäri katsellen maisemia ja hikoillen. Huomenna porrätään vielä Splitin maisemissa, mutta sitten matka jatkuu Plitvice lakesin kansallispuistoon – sikäli jos keksitään miten sinne pääsee.