Browsing Tag

Hanko

Tellinassa

Pensionaatti Tellinan omistaja, Mira Haahti, oli luvannut minulle ilmaisen yön Tellinassa ja sattui olemaan sellainen aika, ettei ollut varaa matkustaa pitkään aikaan ja kevät oli noin kuukauden myöhässä muutenkin, joten oli aika tehdä lyhyin yön yli reissu tänä vuonna. Tellina on minulta kotoa vain kilometrin päässä. Se on näyttävimpiä Hangon Kylpyläpuiston huviloista ja Hangon kuvatuin rakennus. Tita-Maria on samaa luokkaa ulkonäössä, mutta se ei ole auki yleisölle eikä se sijaitse ihan meren rannalla.
Kilpirauhasvaivaisena rakastan hiljaisuutta, joten pidän ajatuksesta viettää yö meren rannalla. Hangon keskustan topografia estää Länsisataman äänet, joista minä kärsin kotona. Vaikka Hanko on asukasluvultaan pieni, kaupungissa on paljon melua, sataman lisäksi melua tulee Russarön linnakkeesta, jossa ammutaan tykillä. Mietin, eivätkö ne voisi tehdä vaikka kännykkäsimulaation tykistöammunnoista. Saman tien voisi suuren osan koko intin tehdä nettitehtävinä. Kävisi sitten muutaman yön palelemassa maastossa.

Tellinan huoneen nro 10 yhteydessä oleva pikkuhuone on suosikkini

Minun mielestäni kaikkien suomalaisten pitäisi käydä vähintään kerran elämässään Hangossa ja jokaisen pitäisi käydä nukkumassa yö jossain Hangon pitsihuviloista. Eräs oli varannut huoneen numero 10 kokonaiseksi kuukaudeksi. En lainkaan ihmettele. Jos haluaisin elää elämäni hikikomorina, niin juuri tuollainen paikka sopisi sen toteuttamiseen.

Haahkojen päiväkoti

Länteen päin antava parveke. Vieressä Pensionat Thalatta.

Pientä jännitystä Tellinassa tuo se, että siellä kummittelee. Ehkä jokaisessa huvilassa on omat kummitustarinansa ja kaikkein eniten kummittelee Casinolla. Kummitus ei ole kuitenkaan koskaan näyttäytynyt minulle. Se asustaa pikkuisessa tornihuoneessa. Kerran myös suihkussa olevan asiakkaan vaatteet olivat vaihtaneet paikkaa.

Ku olin lapsi ja nuori, minulla oli paljon yliluonnollisia kokemuksia. Kun sitten sain tietää unihalvauksesta, niin ehkä 99% näistä yliluonnollisista kokemuksista sai luonnollisen selityksensä. Sittemmin kokemukset harvenivat. Siihen varmasti vaikuttaa se, etten säiky enää helposti. Säikähtäneen mieli on erityisen altis.

Päivällä Russarö ampuu.

Suurimmista Russarön laukauksista jää pilvi

Aamiaissali

Kummituksen privahuone. Minä olenkin jo nakkiutunut viettämään iäisyyteni Tellinassa kummitellen, katsellen aina merelle ikkunasta. Sitten ihmiset kertovat tarinaa, kuinka lihava nainen odottaa miestään mereltä saapuvaksi ikuisesti, kun tämä hukkui aaltoihin. Oikeasti tietysti haluan katsella haahkan poikueita. 

Tapasin Miraa spontaanisti seuraavana päivänä ja hän sanoi, että voin yöpyä seuraavankin yön siellä ja sehän minulle tietysti sopi.

Illalla laulaa yllättävästi sinirinta huoneen viereisessä puussa. En ole ikinä kuullut sinirinnan laulavan Lapin ulkopuolella.

Aamulla minun piti mennä terveyskeskukselle piikitettäväksi. Oli aukkopäivä, toisin sanoen päivämäärä, jolta minulla ei ollut ainoatakaan geokätkölöytöä ja terveysaseman lähellä oli yksi. Sen maastoarvo oli kaksi, mikä tarkoittaa, että ehkä vähän tarvitsee kurottautua. Se oli pikkulasten tekemä, joten arvasin, että se on taas jokin Kinder-yllätysmunan sisältö, joka on peitettynä kävyillä.

Paikalle tultaessa ei näytä yhtään siltä, että mitään kätköä olisi missään. Sitten katson puuhun, siellä se roikkuu korkeuksissa. Menen kotiini ja ajattelen, että nyt on aukkopäivä pilalla.

Kuitenkin muistan, että alakerran varastossa on tikkaat. Lähden ajamaan pyörällä niin, että yksi käsi pitää kiinni tikkaista. Onneksi ei ole liikennettä. Kuljen oikoreittiä pihan kautta ja koira vielä haukkuu perään. Tikkaat puuta vasten ja kätkölle. Purkki ei edes aukea puussa, joten se pitää irrottaa ja avata maassa ja viedä takaisin korkeuksiin.

Korkealla

Sitten takaisin. Taas oikaisen pihan kautta ja sitten pyöräilen kotiin tikkaat heiluen. Siinä oli välillä yksi huonon näkyvyyden risteys. Sanoinkos jo, ettei fillarissani jarrut toimi kunnolla. Onneksi on terveyskeskus lähellä.

Tulee mieleen se, miksi minä täällä asun ja viihdyn. Hangon hiekkarannat tuovat etäisesti mieleen Kalifornian. Ilmastokin tuppaa olemaan Pohjois-Kaliforniassa suurimman osan vuodesta aika viileä.

Gustavsvärn ja Hauensuoli

Hangossa rupeavat minulta käymään geokätköt vähiin ja ne, jotka on jäljellä, ärsyttävät. Niistä kahteen kuitenkin tarjoutui tilaisuus Suomen Majakkaseuran retkellä. Meriharakka-blogin Pirkko oli päässyt tosin ilmankin ja kirjoittanut siitä blogiinsa. Hangossahan on loputtomasti nähtävää ja voi vain puhua Hangon kohteiden käynnin perfektionismin asteesta, kaikkia ei voi käydä, ainakaan omistamatta venettä. Seuraavaksi ehkä Russarön linnoitussaari tai Bengtsårin leirisaari.

Hauensuoli kuitenkin on ehkä merkittävin Hangon nähtävyys ja ehdolla UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Aurinko paistoi ja astuimme alukseen Itäsatamassa. Laiva eteni ensin Gustavsvärniin, jonne jätettiin tavarat ja sitten itse Hauensuoleen. Hauensuolta vastapäätä on Suomen mantereen eteläisin kärki. Se on sotilasaluetta, joten sinne ei kukaan pääse koskaan. Sen sijaan turakaisille tarjotaan viereisen Uddskatanin eteläkärkeä, joka on joitain metrejä pohjoisempi. Minun matematiikallani 75 metriä pohjoisempi.

Joka tapauksessa, tulimme Hauensuoleen ja siellä oli jo kalliolla merikotka odottamassa meitä. Minä tietysti hötkyilin kätkölle. Kätkölle mennessä oli tiheää mattomaista katajikkoa ja etsin helpointa reittiä. Mikään ei tuntunut olevan kovin helppo. Siinä sitten pelästytin hautovan haahkan pesältään. Se on huono juttu, varikset ahmivat munat suihinsa ja haahkat ovat harvinaistumassa. Jotenkin lohdutin itseäni sillä, että haahka oli niin lähellä kalliopiirroksia, että kesän turakaiset olisivat pelästyttäneet sen joka tapauksessa. Haahkat pesivät ihan älyttömiin paikkoihin, lähelle ihmisiä. Useimmiten kuitenkin katajamaton alle. Onnistuin lopulta etsimään kallioisen reitin purkille ja takaisin aiheuttamatta lisää ongelmia haahkoille.

Sen jälkeen saatoin keskittyä kalliopiirroksiin.

Suomen mantereen eteläisin kärki

Vaakuna, jossa on noita-akka ja tatti päällä

 

Omega

Hauensuoli

Jatkaessamme Gustavsvärniin tuli varmistettua, että joo, se, minkä näin keittiön ikkunastani, oli oikeasti merikotkan pesä.

Yleensä merikotkien perhe-elämä pidetään salassa, mutta tämä on ehkä Suomen valvotuin paikka, joten tänne ei pahantekijät pääse tai jos pääsevät, jäävät kiinni.

Gustavsvärn rakennettiin 1790-luvulla levottomana aikana. Samalla rakennettiin Hangon merilinnoitus, johon kuului Meijerfelt, Gustav Adolf ja Kuningattarenvuori. Gustav Adolfissa ja Gustavsvärnissä on jäljellä raunioita, muualla ei ole.

Gustav Adolf

No, pian linnan rakentamisen jälkeen Venäjä valtasi Suomen. Sitten syttyi Krimin sota ja englantilaiset hyökkäsivät Suomen rannikkokaupunkeihin. Gustavsvärn osallistui taisteluun. Nämä Krimin sodan aikuiset tapahtumat ovat yksi osa Hangon mielenkiintoista historiaa. Siitä on jäljellä paikannimi Englannin linja. Tämä Englannin linja katkaisee Tulliniemen, englantilaiset hakkasivat Tulliniemen metsään linjan omia tarpeitaan varten.

Krimin sodan jälkeen Venäjä päätti, että linnake on tarpeeton, vei sinne kymmenen tonnia ruutia ja räjäytti sen. Samalla tavalla muut linnat ovat tuhottu, vain reilut 60 vuotta rakentamisensa jälkeen.

Enimmillään saarella oli pari sataa sotilasta.

Saavumme Gustavsvärniin ja alun laittautumisen jälkeen tekee tietysti mieli käydä kätköllä. Sinne mennessäni törmään metriseen, sihisevään rantakäärmeeseen. En tiennyt, että ne kasvavat niin isoiksi. Joka tapauksessa, löysin purkin, vaikka nyt se on merkitty kielletyksi paikaksi. Sanoin vastaukseksi, että taulu kieltää rotkoon menemisen, mutta ei sieltä tulemista. Paikalle kun pääsee kiertoteitä muurin aukosta.

Rotkoon ei saa mennä, mutta sieltä voi tulla pois.

Tykkään haahkoista. Etenkin haahkakoiraat eli kalkkaat ovat upeita.

 

Mitä sitten saaressa tehdään, kun tärkein on saatu alta pois, eli siis geokätköpurkki. No, minä oleilin rannoilla ja katselin lintuja.

Sen lisäksi siellä syötiin ja saunottiin. Katseltiin kangastuksia.

Manhattan keskellä merta

 

Kaukana kohoaa torni. Minä en edes kartasta löydä, missä tuo on. Ehkä Suomen aluevesirajan reunassa tai ankkainvälisellä vesialueella.

 

Russarön sotilassaari ja majakka eli Hangon majakka. Tuolla en ole vielä käynyt.

Haahkat, ne ovat niin upeita.

Myös Gustavsvärnissä on majakka. Siinä on osia Ranskasta, niinpä länttä merkitsevä kirjain on ”o”.

Seuraavana päivänä vietin aikaa saaren pohjoispäässä. Minulla oli seuraa.

Minä olen päättänyt, että joskus toisessa elämässäni sukellan korallien ja värikkäiden kalojen ja merinisäkkäiden keskellä. Tässä elämässä siihen ei ole aikaa eikä varaa. Minun onnellani vietän seuraavan elämäni kerjäläisenä.

Myös Gustavsvärnissä on kalliopiirustuksia, mutta ne eivät ole yhtä vanhoja kuin Hauensuolessa. Ne ovat 1700-1800 -luvuilta.

Kerkisin vielä syömään ja ottamaan löylyt räjäytyskraateriin rakennetussa saunassa. Sitten oli aika jättää Gustavsvärn ja siirtyä maihin. Hangossa kaupungilla oli jopa lämmintä. Tyyntä ja lämmintä, todella onnistunut sää.

Yötä pitsihuvila Tellinassa Hangossa

Tapahtunutta: Kirjoitin blogiini Hangon ihastuttavista rakennuksista ja pääsin sattumalta käymään Tellinassa sisällä ja paikan omistaja Mira Haahti antoi kunnon esittelyn taloon. Aivan yllättäen sitten joku, anonyymiksi jäänyt,  ystäväni kustansi minulle yön siellä, kiitos hänelle siitä! Nyt oli aika lunastaa se yö. Tarkemmin sanoen, huoneessa 10, jossa oli pikkuinen huone, jossa oli ikkunat kahdelta puolelta.

Villa Tellina. Huone, johon minä voin niin kuvitella itseni.

Tavallaan säälin niitä, jotka ovat varanneet loman täyteen toimintaa Hankoon, sillä Tellina on juuri sellainen paikka, että haluaa istuskella omassa huonessaan, ehkä parvekkeella ja korkeintaan puutarhassa koko ajan vaivautumatta edes kaupungille, vaikka se on vieressä. Aaltojen murtuminen rantaan oli ääni, joka kuului huoneeseen ja minua rupesi suorastaan raukaisemaan se, kun istuskelin pikkuhuoneessa katsellen merelle. Vaikka asun Hangossa, olen liian harvoin meren rannalla.
Kun olisinkin zeniläisesti katsonut koko ajan merta mietiskellen, mutta minua kiinnosti Tomy Karlssonin kirja Hangon historiasta sotien aikana kirjahyllyssä ja luin sitten sitä. Rupesi pahasti vaikuttamaan siltä, että minun pitäisi tehdä jälleen geokätkö Hangon historiasta. Minua ihmetyttää, etteivät venäläiset repineet taloja kappaleiksi rakennellessaan korsuja. Moni tavallinen asuintalo koki sen kohtalon. Hanko joutui myös raskaasti pommitetuksi, mutta talot selvisivät siitäkin, paitsi yksi aivan lähellä Tellinaa.  Jossain vaiheessa sodan aikana Tellina oli ollut sairaalana.

Suurin aika, minkä olen viettänyt puutalossa Suomessa ei mennyt hyvin, siellä oli rottia ja kerrankin näin kuinka kissa oli liiskannut rotan pitkin lattiaa. Toinen minun kertani puutalossa oli Yhdysvalloissa ja silloin siellä oli paksulti hometta ja talo oli kylmä.  Sanon sen heti, ettei Tellinassa ole vessaa eikä suihkua huonessa, niin ettei voi viettää hetkiä kylpyankkaa uitellen. Ihan vieressä oli kyllä Hangon uimaranta, jossa kävinkin kastautumassa. Toinen, mikä siellä on, on että kaikki äänet kuuluvat hyvin herkästi ja valitettavasti minun naapurini kolisteli yöllä. Taisivat olla kaukomailta. Suomalaiset ovat kalastajia ja metsästäjiä ja jos näissä ammateissa möykkäsi, niin kuoli nälkään ennen kuin ehti jatkaa sukua. Muunmaalaiset taas ovat sukua merirosvoille tai maanviljelijöille, jossa pikemminkin on hyötyä kovasta äänestä.

Illan tullen lahden toisella puolella olevan nostokurjen kyltti loistaa veteen, mutta mereinen osa Hankoa on kiitettävän pimeä. Yllättävästi Russarössä loistaa valot ja kaukana kulkevat alukset ovat valaistuja. Lentäessäni Etelä-Amerikkaan näin maailman, joka on usein piilossa, sillä Espanjan luoteiskolkasta Englannin kanaaliin meni valtamerilaivoja melkeinpä jonossa. Se jono kulkee myös Suomenlahdella.

Sainpa napattua Russarön majakasta kuvan niin että siinä on valo

Sainpa napattua Russarön majakasta kuvan niin että siinä on valo juuri Hankoon päin

Yöllä tuli monenlaisia mietteitä. Kulman takana oli valot ja näin tornin. Jos olisin kummitus, varmaan istuisin tornissa katselemassa merelle. Seuraavana päivänä Mira kertoi, että tornissa onkin kummitus, mutta kun talossa on ihmisiä, se pysyy loitolla, mutta syksyllä ja talvella sen voi havaita. Samoin kaikki vieraat ovat jättäneet oman energiansa taloon. Jos minä haluaisin jossain kummitella, niin juuri tuollaisessa vanhassa huvilassa.

Seuraavana päivänä kello oli jo paljon, kun Tehtaanniemen kylpylän työmaan ajoneuvot rupesivat piippaamaan. Ennen vanhaan osattiin tehdä kaikki ilman mitään piippausta. Turvallisuusmääräykset on vedetty jotenkin överiksi, kun Tellinan yläkertaa ei saa käyttää, koska vaadittaisiin toinenkin portaikko. Minä en aina käytä turvavyötäkään, koska se ei pelasta lihavia ihmisiä, mutta vaikka painaisin mitä, niin on silti turvavyöpakko.

Minulla kotosalla rupeaa kuulumaan sataman melu aamuviideltä. Ihan hyvä, ettei piippaajat Tehtaanniemellä katso tarpeelliseksi aloittaa aikaisin.

IMG_0005[2]

Aamiaispöytä

Mira oli leiponut sämpylöitä, jotka olivatkin erinomaisen hyviä. Haudutettu puuro oli tehty samalla reseptillä 1950-luvulta lähtien ja sen maistoi: reseptin, 1950-luvun ja että se oli tehty vanhan ajan perinteellä. Minä taas teen puuron ilman mitään reseptiä, kyllä sen eron huomaa.

IMG_0009[1]
Pääsinpä vielä tutustumaan torniinkin, minne johtaa tällä hetkellä tikkaat. Geohommia tehneenä ei ollut homma eikä mikään kiivetä ylös sinne. Jos olisin joskus kauan sitten 1800-luvulla ollut talossa vieraana, olisin varmasti juonut teetä tornihuoneessa puolet päivästä ja loput päivästä rampannut tikkaita ja portaita vessaan ja takaisin.

Tuollaisia ei enää tehdä, ei ole osaajia. Nykyaika suosii toisenlaista rakentamista. Ainakin tuo valmistuva kylpylä on yhtä ruma kuin edeltäjänsä.

Sainpa juoda teetä ja syödä sämpylää vielä lähtiessänikin ja olisi tarjonnut vielä evääksikin, mutta muut asiat kutsuivat. Kännykkään oli tullut juuri viesti geokätkötehtävästä, minkä suoritettuani tiedän, minne singahdan reilun viikon päästä. Kotona sain selville, että se on, minne arvasinkin: Poriin. Mutta sitä ennen tulee Hangon Pride.

Kiitokset Tellinalle hyvästä majoituksesta ja kiitokset ystävälleni tämän kustantamisesta!

Villa Tellina

Villa Tellina

IMG_0014[1]

Hangon rakennuksia VI

Villa Tellina on minun kaikkien aikojen suosikkini eikä pelkästään sen takia, että se sijaitsee kalliolla meren äärellä paremmalla paikalla kuin ehkä mikään muu Hangon huviloista. Tellina kuuluu huviloista vanhimpiin ja käydessäni se oli juuri tuoreeltaan remontoitu. Kun satuin palloilemaan kaupungilla erään Tiedonantajan toimittajan kanssa, huomasin Tellinan oven olevan auki. Toimittaja sanoi, että Tellinan väki on ystävällistä, ehkäpä pääsisin katsomaan huvilaa. Näin sitten tapahtui. Virallisesti Tellina aukeaa vasta 1.6. (EDIT: Tuore uutisjuttu – Tellina tarjoaa viikon loman köyhälle perheelle)

Villa Tellina. Huone, johon minä voin niin kuvitella itseni.

Villa Tellina. Huone, johon minä voin niin kuvitella itseni. Suorastaan välimerellistä.

IMG_0024[1]

Vanhat ikkunat falskaavat jonkin verran, mutta sisällä oli kuitenkin lämmintä. Sisälle tulee merelliset äänet, eivät kuulemma sataman äänet. Ja minä kuvittelin, että satama on kaikkien hankolaisten jakama kärsimys.

Tellinan parvekkeelta näkyy keskustan hiekkaranta. Tehtaanniemelle rakennetaan kylpylää.

Villa Tellina

Villa Tellina. Kaikki tuossa talossa sotii nykyajan laihialaisvitsitrendiä vastaan. Kaikki vaatii paljon työtä ja vielä käsityötä ja hoitoa.

IMG_0020[1]

Kaikki huoneet eivät tietenkään ole meren puolella, mutta tien puolella on sitten oma parveke.

IMG_0004[1]

Villa Thalatta

Villa Thalatta on saman perheen kuin Villa Tellina ja sijaitsee aivan vieressä, kääntynenä kohti Leijonapuistoa. Arkkitehti Bruno F. Granholm piirsi huvilan von Christiersonia varten 1893-94.

Villa Lilius 1919 (arkk. G. Cajanus).

Villa Lilius 1919 (arkk. G. Cajanus).

Villa Lilius on Villa Thalattan vieressä.

Villa Maija

Myös Villa Maija tarjoaa majoitusta. Se on toisella puolen tietä Villa Tellinasta nähden. Siihen kuuluvat myös Villa Janne ja Villa Anke. 1888 valmistunut talo oli alkuaan hovineuvos Frans von Haartmanin yksityishuvila. Villa Maijan arkkitehtuuri edusti alun perin kertaustyyliä; myöhemmin se on saanut myös jugendvaikutteita (Wikipedia)

Villa Margita

Villa Margita (1890)

Villa Elisabeth

Villa Elisabeth, 1880-luvulta.

Villa Elisabeth on Villa Tellinaa vastapäätä. Kaiken kaikkiaan, nämä huvilat ovat väljässä ryppäässä.

Villa Adele

Villa Adele, Jeja Roosin tien ja Appelgrenintien risteyksessä.

Villa Familiaris

Villa Familiaris

Villa Bergenheim

Villa Bergenheim

IMG_0031[1]

Mannerheimintie 30