Selaa kategoriaa

suomiretki

mustakaularastas

Approt nokipeltoon, oot Lepikon torppa!

Geokätköilijänimimerkki Hiltsu täyttää 49 vuotta ja järjestää miitin Pielavedellä. Olen ollut Hiltsun miitissä aiemmin Siilinjärvellä. Tämä tarjosi hyvän syyn lähteä Pielavedelle kartuttamaan geokätköiltyjä kuntia. Kun asuin lapsena Kuopiossa, niin minulla oli pyörä ja kartta ja halu luontoon ja lintuihin. Niinpä sitten pyöräilin maakunnassa niin pitkälle kuin pohkeet kestivät. Siinä maailmassa Pielavesi edusti jotain kaukaista ja eksoottista, vähän niin kuin tässä iässä Afrikka tai Rarotonga. Kun Maaningalla Haatalassa 1984 pidettiin pöllö -ja pikkunisäkäskurssi, kävimme pöllöretkellä myös Pielaveden puolella. Sen lisäksi joskus 1970-luvulla olin käynyt katsomassa Pielaveden pääasiallisimman nähtävyyden, Lepikon torpan.

No, bussilla liikenteeseen. Pohjolan Liikenne vie Helsinkiin, missä tapaan kätköilijäkollegani. Hänen kanssaan lähdemme piilottamaan uusimman kätköni, joka on osa geokätköilijöiden Suomi100-projektia. Oman kätköni aihe on kotimainen filmituotanto ja olin poiminut siitä erityisesti ohjaaja Mikko Niskasen. Niskanen teki töitä monessa paikassa, mutta yksi oli Fennada. Fennada kuvasi Kulosaaressa, missä oli keisarillinen tennispalatsi nykyistä Irakin suurlähetystöä vastapäätä. Rakennus oli upea, mutta seiniä piti tukea parruilla, etteivät ne romahtaneet kasaan.

Kätkemisen jälkeen hän päätti lähteä tapaamaan muita kätköilijöitä ja minä päätin lähteä mukaan. Lopulta päädyimme seikkailemaan öiseen Järvenpäähän. Pielaveden Juhlarannan omistaja soittaa. Olin varannut väärän päivän sinne, mutta sitten saadaan asia puhelimessa kuntoon niin että sovin, että tulen huomenna, enkä tänään. Miten minulla lipsuu jo näin pahasti?

Porukka heitti minut Kampin keskukseen, mistä Pohjolan liikenteen bussi lähti Kuopioon klo 1. Pohjolan liikenne on hyvä bussifirma ja pistin kännykkäni lataukseen ja itse yritin saada nukuttua tai torkuttua. Yleensä vaaditaan hyviin yöuniin vähintään matkaa Helsingistä Kuopion korkeudelle.

Yöllä kännykkä oli ruvennut latailemaan päivitystä. Päivitys on hyvä juttu, eikö. Kuopiossa sitten avaan kännykkäni ja alun viestin jälkeen se sulkeutuu. Teen saman uudestaan, jumittaa ja sulkeutuu. Hiipii mieleen kauhu. Sitten muistan, että näinhän oli 1970-luvulla: ei ole puhelinta. Pielavedellä on pakko olla jokin puhelinhuolto tai jotain. Pielavesi on melkein yhtä kaukana kuin avaruus, siellä on pakko olla kaikki samalla kylällä.

Lähden bussilla siis Pielavedelle. Pielavedellä heti suunnitelman mukaan taksiin ja haastekätkölle. Haastekätkö on Kiuruveden puolella rajaa, Sulkavanjärvellä. Kiuruvedellä olen käynyt joskus 1970-luvulla, en edes muista siitä mitään. Mummo kutsui kaivovedessä olevia hyönteisiä ”kiuruiksi”. Kumpaa ”Kiuruvesi” tarkoittaa, lintua, niin kuin on vaakunassa, vaiko hyönteistä. Mummoni oli savolainen, Vehmersalmen Juonionlahdesta.

Kiuruvesi oli matkamessuilla ja lupasin niille, että käyn siellä matkailemassa kyllä, mutta ettei iskelmäfestivaalit ole minua varten, vaan geokätköt. Nyt siis lunastin lupaukseni.

Olin jo etukäteen katsonut, että kätkö on mökin luona. Ei siihen mitään neroutta tarvita, kun vihje on, että se on nurkan alla. Lähellä nollapistettä sitten pysähdytään ja minä näen mökin ja kirmaan sille. Hanki on melkoisen syvää, joten joudun takapihalla uppuroimaan. Siellä on puoliksi lumeen hautautunut piikkilanka-aitakin. Sitten tajuan, että tämä on väärä mökki. Mutta sitä ennen joudun uppuroimaan piikkilangan yli ja vielä ojan poikki tielle. Oikealta mökiltä kätkö löytyy nopeasti. Mutta koska minulla ei vielä ole vaadittuja kuntia kätköiltynä, en saa logata sitä nettiin löydetyksi. Loggaan sen vain lokivihkoon ja sitten, kun minulla on 250 kuntaa käytynä, voin muuttaa merkintäni myös netissä loggaukseksi. Siksipä halusin Kiuruvedeltä toisenkin kätkön ja sellainen löytyy läheiseltä kyläkirkolta. Ihmeellistä, että täällä keskellä erämaata on pieni kirkko. Joka tapauksessa, nyt minulla on Kiuruvesi kätkökartalla.

IMG_0005

Säviän kyläkirkko

IMG_0007

Mä vain jotenkin rakastan tällaista kaunista kevättalvista savolaismaisemaa, vaikka siihen liittyykin lumi.

IMG_0006

Kiuruvedeltä lähti aikoinaan Elias Simojoki, joka kuuluu niihin henkilöihin, joita on hyvä muistella, mikäli aikoo liittyä kirkkoon. Aikaansa seuraava pappi, joka sanoi mm. ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.” Fingerporiainesta.

Palaan Pielavedelle. Ei ole halpaa ajaa taksilla, mutta jos olisin mennyt Kiuruveden kaupunkiin ja sieltä lähtenyt taksilla, olisi maksanut suunnilleen saman. Jos olisin ottanut fillarin mukaan junaan, mennyt Kiuruvedelle ja pyöräillyt kätkölle, olisi maksanut vähemmän, mutta sitten olisin joutunut yöpymään matkalla, joten lopulta olisi kuitenkin maksanut saman. Ehkä jos olisin kesällä mennyt teltan ja fillarin kanssa, olisi ollut halvempaa, mutta kesä menee niin että vilahtaa ohi ja sitä kesää en ajatellut viettää Kiuruvedellä.

Pielavedellä menen kirjastoon ja kerron ongelmani, että kännykkä on kaputt ja minun pitäisi saada tietää avainkätkö Juhlarannan omistajalta, että pääsen illalla sisään majapaikkaani, etten joudu yöpymään lumikiepissä, kun pakkastakin on melkein kaksikymmentä astetta. No, kirjasto neuvoo minut paikallisen S-Marketin alakertaan lounasravintolaan, jossa on sama omistaja kuin Juhlarannalla. Menin sinne ja tapasin omistajan ja sain asian selvitettyä. Sen lisäksi sain tietää, että kirjakauppa kulman takana fiksaa kännyköitä. Meninkin sinne. Kirjakauppias pisti kännykän lataukseen ja kännykkä lähti päivittämään. Ilmeisesti päivitys oli imaissut akun tyhjäksi ja muutenkin vaati aivan hirveän paljon virtaa. Kun se sai päivitykset asennettua, se oli kunnossa. Akku kuitenkin oli heikko, eikä kirjakaupassa sattunut olemaan akkua. Pystynhän minä kännykkää lataamaan kuitenkin, kun minulla on sen johto mukana. Kun vielä oli aikaa, löysin paikallisen geokätkön ja Pielavesi kätkökartalle. Pielavedellä taajamamerkeissä on Batman-merkki.

Pielavesi on tietysti Kekkonen. Jälkipolvet kysyvät, oliko Kekkonen hyvä presidentti. Kyllä hän oli hyvä presidentti, ehkäpä hyvä esimerkki valistuneesta itsevaltiaasta. Kekkonen jyräsi ja tuhosi monen vastustajansa poliittisen uran, mutta mitä olisivat olleet tissutteluun viehtynyt Ahti Karjalainen tai CIA-yhteyksistään tunnettu Johannes Virolainen. Kekkonen itse oli KGB:n taskussa ja sääli KGB:tä, sillä keskustalaiseen ei voi luottaa ja jos keskustalaisen pistää taskuun, niin taskuun syöpyy reikä. Vironperän isäntä vanhoilla päivillään osoittautui humanistiksi, mutta olisiko hän kauaa istunut, jos olisi ollut presidentti, tuskinpa. Kuitenkin myös Kekkonen yritettiin murhata. Minä sanon siihen: Gladio. Loppujen lopuksi Kekkonen oli suoja pahaa maailmaa vastaan ja joutui tekemään töitään, vaikka kunto oli pettänyt.

Pielavedeltä on myös arkkipiispa Leo ja hänet olen tavannut.

Takaisin bussiasemalle ja Keiteleelle. Bussi menee Lepikon torpan ohitse ja saan näpsäistyä kuvan.

IMG_0013

Lepikon torppa

Maisema on kaunis ja talvinen ja saavun Keiteleelle. Keitele on ruma. Keitele on teollisuuspaikkakunta Nilakan rannalla. Keitele ei siis ole edes Keiteleen rannalla eikä Keitele-niminen järvi ole edes Keiteleellä vaan Viitasaarella. Keiteleellä tuotetaan kuitenkin farkkuja. Ehkä jokainen suomalainen on kulkenut Keiteleellä tehdyissä farkuissa. Siellä on myös tehtaanmyymälöitä. Minun kokoani ei tietenkään ole, joten turha mennä sellaiseen. Eikä minulla ole sitä paitsi rahaakaan. Ehkä jos en matkailisi, kaappini olisi täynnä Keiteleellä tehtyjä farkkuja. Pidän enemmän matkailusta.

IMG_0010

Keiteleen kirkko

Kirkkoa valvoo valvontakamera. Kysyinpä papilta, eikös kirkon pitäisi uskoa, että jumala valvoo ja rankaisee. Juttu on niin, että vakuutusyhtiöt tarjoavat alennusta, jos on valvontakamera ja jos on valvontakamera, siitä pitää ilmoittaa. Siksipä on päädytty sellaiseen omituiseen ratkaisuun, että kirkoissa on valvontakamerakylttejä. Ei kaikissa, mutta Valtimolla, Keiteleellä ja Viitasaarella.

Olin kerran nuorena Keiteleellä hiihtokilpailuissa. Ne eivät menneet hyvin, mutta sain palkinnon silti. Keiteleellä sai niin surkeita palkintoja, että se oli melkein vitsi.

Olisin voinut hakea toisenkin kätkön, mutta en oikein viitsinyt. Se osoitti vähän hankalaan paikkaan ja minua unetti. Ei se uni siellä bussissa niin sikeää ollut etteikö minua olisi ruvennut unen tarve vaivaamaan. Palasin Pielavedelle, jossa menin suorilla Hiltsun synttäreille. Ai no, olihan siellä tietysti kätkö. Kätkö toimi niin, että oveen oli laitettu lähetin ja gps pystyi vastaanottamaan sen lähettimen viestin ja se viesti kertoi kätkön sijainnin.

Hiltsu toivotti oikein käsipäivää tervetulleeksi. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikki mahtuneet edes istumaan. Tilasin sitten taksin ja lähdin hostellille Juhlarantaan. Oikeammin se on ”Motelli Piela ja ravintola Juhlaranta”. Suunnilleen heti kun olin laskeutunut pedille, rupesi silmissä hämärtämään ja vajosin uneen. Nukuin niin sikeästi että tuntui, että taju olisi mennyt.

20170210_182000[1]

Minulle oli varattu eväät aamuksi. Nami!

20170211_123425[1]

Seinälle oli laitettu taulu vanhoista lehdistä.

Rikkumattoman hiljaista ja ihanaa. Minä voisin viettää täällä enemmänkin aikaa. Minulle oli laitettu eväät jääkaappiin ja erittäin hyvät eväät olikin. Aamulla tapasin itse paikan omistajan ja tunsin virkistyneeni.

Iltapäivällä lähti bussi Viitasaarelle. Viitasaarella oli kirkkokätkö saaressa, jonne johti silta. Menin ensin sillan kautta, mutta paluumatkalla oikaisin jäitse. Jäällä oli myös autoja. Olen aina säikky jäiden suhteen. Olinpa kauan aikaa sitten naimisissa yhden amerikkalaisen kanssa ja kerran jäällä hän sanoi, että hän tunsi jään liikkuvan allaan. Minä sanoin, miten se voi liikkua, kestäähän se autonkin painon. Sitten rupesi ryskymään. Hyppäsi sydän kurkkuun. No, juoksujalkaa läheiseen Halkosaareen ja sitten salmen yli mantereelle.

Autot siis hajottavat jäätä, etenkin kun ajaa liian lujaa. Jäällä oli myös nuorisoa keulimassa mopoilla. Näytti tosi tyhmältä touhulta, mutta ehkäpä heillä on hauskaa. Voi myös olla todella tyhmää, sillä Viitasaarelta äänestettiin Teuvo Hakkarainen eduskuntaan. Se jo vaatii melkoista pölvästien keskittymää. Kaikki ikävä liittyy jotenkin Viitasaareen. Kerran tapasin nuoren tytön, joka epäonnekseen oli joutunut pääkaupunkiseudun huumekuvioon. Hän oli Viitasaarelta. Minä kehotin häntä menemään takaisin Viitasaarelle. Vaajakosken pankkirosvo, jonka olen joskus tavannut, arvatkaapa minne hän pakeni ja missä joutui kiinni. Aivan niin. Hollywoodissa on sellainen talo, jonka ympärillä on tapahtunut paljon murhia ja itsemurhia ja jonne on dumpattu muuallakin murhattujen ruumiita. Viitasaari on vähän samanlainen. Konginkankaan bussiturma tapahtui Äänekoskella, mutta nekin olivat juuri ohittaneet Viitasaaren.

20170211_130459[1]

Emme ole terve yhteiskunta. Pielavesi.

IMG_0015

Viitasaaren kirkko

IMG_0016

Viitasaaren tsasouna

IMG_0020

Viitasaaren kirkkovenevaja

Lähdin heti seuraavalla bussilla Äänekoskelle. Päätin nähdä koskikaran Äänekoskella. Viittaahan paikkakunnan nimikin koskeen, joten pakko siellä on sellainen olla. Mutta koko kosken alue oli aidattu tehdasalueeksi. Aitahelvettiä jatkui pitkälle alavirtaan. Iltapäivä koko ajan pimeni. Kun pääsin sieltä tulemaan takaisin, oli jo melkoisen pimeää. Olin paikassa, missä vesi virtasi hiljakseen, mutta sitten kun kiikaroin, näin koskikaran lentävän.

IMG_0021

Äänekosken rantaa

Äänekoskella kaikki ovat varmasti juutalaisia. Muuten ei voi käsittää, että joka paikka on kiinni. Kirjastot, kahvilat, ostoskeskukset, kaikki kiinni. Kuitenkin löysin keskustasta muutaman kätkön, joten Äänekoski kuntakartalle. Aika tylyä, Äänekoski on varmasti tähänastisista kiinniolevin paikkakunta Iisalmen jälkeen. Täällä ei hipsterit luo elävää kaupunkikulttuuria.

Torilla huomasin, että lähellä on kätkö Mikonpuistossa Mikonraitilla. Kauheasti Mikkoja, ikään kuin Mikko Niskanen. Ja kyllä vain, siellä oli sijainnut aikoinaan Mikko Niskasen synnyintalo. Yritin läheiseen urheilutaloon, se oli kiinni. Paikallinen ohjasi minut Shellille, joka oli auki yhdeksään. Aistin, että paikallinen oli otettu siitä, kun ulkopaikkakuntalainen tulee Mikko Niskasen jäljille Äänekoskelle. Shellissä istuskelin teekupposen äärellä. Ajattelin, että mikä on, kun tämäkin paikka on tehty pelihalliksi. Kaikkein pahin on hedelmäpeli, jossa jos voittaa, niin tippuvat kolikot kolisevat hirveän kovaa. Vihaan niiden 1980-lukulaista designiä ja 1980-luvun tietokonepeleistä tulevia ääniä, vihaan, että joka pöytä on täynnä veikkauskuponkeja ja vihaan TOTO-tv:tä. Kuulemma rahis maksaa sikana rahaa yrittäjille siitä, että tämä muuttaa kahvilansa pelihalliksi. En muista nähneeni vastaavaa muissa maissa. Juuri tuon takia kaipaan kahvilaa. Kahvilan rauhaa.

Yhdeksän jälkeen ystävälliset kahvilatyöntekijät kertoivat, että vielä on muutama kauppa auki kaupungissa. Kaupalle mennessä huomasin, että tällä kylällä tapahtuu Mikko-päivät ja että ne olivat edellisellä viikolla. Ei esimerkiksi Matkamessuilla tällaista haluttu mainostaa.

Mikko-päivistä sanottua:

Mikko-päivien kantavana ajatuksena on kotiseutunäkökulma. Hyvä niin, sillä miksi pitää kynttilää vakan alla, kun kerran on mistä ammentaa.

– Mikko Niskanen oli meidän paikkakunnan ihmisiä. Äänekoskella on KinoMikko, muistolaatta ja Mikonpuiston päiväkoti, Mikko oli niin  taitava ohjaaja, että hän ansaitsee vielä lisää, hän on meidän voimavaramme, joka kuvaa mentaliteettiamme. Mikko ja hänet työnsä ovat kansallisesti isoja asioita ja Äänekoskelle jättimäisiä. Mikko teki arvokasta työtä ja haluamme nostaa sitä esille, Tani sanoo.

Voiko asiaa paremmin ilmaista. Ei voi. Älä ole kuitenkaan äänekoskelaisten kotiseudulla lauantai-iltana, sillä silloin äänekoskelaisten kynttilät ovat vakan alla.

Kaikista puutteistaan huolimatta Äänekoski oli hyvä paikka, koska siellä opastettiin eksynyttä turakaista.

Lähdin bussilla Helsinkiin. Koiviston Liikenne ja Kuopion Liikenne ja mahdollisesti muut ”liikenteet” ovat kalliita busseja. Ovatko ne myös hyviä. Eivät ne ole, sillä tämä oli eka kerta, kun en kerta kaikkiaan mahtunut bussin vessaan. Luulisi, että olisi edes paremmat bussit kuin muilla. Pohjolan Liikenteellä on minusta paras hinta/laatu -suhde.

Aamulla Helsingissä. Verkkokaupassa on 24h kioski, joten tilaan uuden akun kännykkääni ja siirryn lataamaan sitä läheiselle terminaalille. Tietysti sen lataaminen vie tuntikaudet, mutta mitäs siitä, tuli bussikin aikaisin.

Käväisen Kaivopuistossa, koska siellä on nähty mustakaularastas. Minä olen nähnyt niitä muutaman kerran aiemminkin.

mustakaularastas

Mustakaularastas

Kaivopuistossa on porukkaa epäilyttävän näköisesti kameroiden kanssa ja menen sinne jatkoksi. Pian rastas ilmaantuu ja näppäisen kuvan. Linnun mentyä piiloon esittelen kuvaa muille. ”Tuollaisen kuvan napsaisit tuolla pokkarilla !!”.  Virkistävää. Aina, kun minulla on hyvä kuva, ihmiset sanovat, että minulla on hyvä kamera. Kerrankin joku sanoo, että minulla on huono kamera, mutta olen hyvä kuvaaja. Tai ainakin tuon kerran olin.  Mustakaularastas tulee Uralin takaa Aasiasta.

Päätin mennä lämmittelemään katolilaiseen kirkkoon. Siellä oli hyvin monietnistä porukkaa sisällä ja pappi paasasi armosta. Armo on sellaista, että jos paskantaa housunsa, voi pyytää anteeksi Jeesukselta, minkä jälkeen voikin jatkaa elämäänsä. Katolilainen vielä kertoo asian ripissä papille.

Kirkosta inspiroituneena kävin vielä Johanneksenkin kirkossa, kun sinne pääsi sisälle näin sunnuntaina. Siellä laulettiin ”diipa daapa diipa daapa”, tai siltä ne virret ainakin kuulostavat ja kannettiin ristiä valkoiset vaatteet päällä.

Ajattelin mennä vielä kätkölle, mutta ratikassa näin, että paperittomat pitävät mielenosoitusta, joten menin rohkaisemaan heitä. Paperittomien lähettäminen takaisin tapettavaksi on sama kuin se, kun Suomi lähetti juutalaisia Saksaan keskitysleirille.

IMG_0044

 

Illalla vielä menen Gnostilaisen seuran tilaisuuteen. Gnostilainen paskoo housunsa ja miettii, mikä opetus siihen liittyy. Yksi asia näyttää minusta kuitenkin ilmeiseltä: kaikki uskonnot ovat väärässä.

Illalla taistelen väsymystä vastaan ja meinaan nukahtaa junaan. Onneksi pääsen kuitenkin onnellisesti kotiin lämpimien lakanoiden väliin.

20170203_015445[1]

Tuu tii

Minä jo arvasin, että tästä tulee rankka reissu. Kuopioon ja Kuopiosta eteenpäin on helppo matkustaa bussilla, kun saa nukuttua penkillä, mutta lähikohteisiin tupsahtaa keskellä yötä. Se olikin se syy, miksi Pertunmaa ja Hirvensalmi olivat geokartalla punaisia.

Heti ensimmäiseksi, kun juna tuli asemalle, kuulutettiin, että ”juna tulee poikkeuksellisesti raiteelle yksi”. Hangossa ei ole mitään raidetta yksi ja juna saapui normaalisti. Karjaalla Turku-Helsinki -juna oli puoli tuntia myöhässä ja nippa nappa kerkisin vaihtaa itselleni vanhat matkavaluutat euroiksi.

Keskellä yötä sitten bussilla Kuorttiin, jossa löytyikin geokätkö lähes välittömästi, joten sain Pertunmaan itselleni uudeksi kunnaksi geokartalle. Pertunmaalla on vahva keskustapuolueen kannatus ja kunnassa myytiin eniten alkoholia Utsjoen jälkeen. Utsjoen lukema syntyy norjalaisten ostoista. Liittyyköhän keskustan kannatus ja alkoholismi toisiinsa vai ostavatkohan Pertunmaaltakin viinaa ulkopaikkakuntakaiset. Minun kokemukseni uskovaisuus (mitä suuri osa keskustalaisista on) ja alkoholismi liittyvät toisiinsa, kun uskovaisen elämä on rankkaa.

Pertunmaasta kuitenkin tiedetään lähinnä Kuortti, mistä on tullut mittavimpiin kuuluva taukopaikka autoilijoille. Mikä miellyttävintä, Kuortin ABC on avoinna myös öisin, mitä mieluusti käytin hyväkseni.

Kvak

 

Palvelu oli ystävällistä, niin kuin monessa paikassa nykyisin on. Minä sain jopa luvan olla hetken pitkäkseen, mitä en voinut oikein käyttää hyväkseni, koska aikaa siellä bussin tuloon oli vain parisen tuntia. Siirryin lopulta ulos ja roskaiselle bussipysäkille. Kuortissa oli hiiskumaton hiljaisuus. Ei kuulunut pöllöjen huhuilua, ei koirien haukuntaa ja autojakin ajoi harvakseltaan.

Seuraavaksi Mikkeliin. Kun oli vielä varhainen aamu, päätin kätköillä.

kivisakasti

Kivisakasti

Kun kerään kirkkokätköjä, niin Mikkelistä oli yksi kirkko vielä käymättä, joten kävin sitten siellä. Se oli varsin söpö, ikivanha kivisakasti. Kuulemma 1500-luvulta peräisin oleva kivisakasti on Mikkelin tunnetuimpia maamerkkejä, mutta minä en ainakaan ollut kuullut siitä mitään. Näin geokätköily opettaa.

Minun suhtautumiseni itse aiheeseen on sellainen, että kun olen Saaristomerellä Jurmon saaressa ja oli pilkkipimeää ja lähdin yöllä huussireissulle, niin jätin valon talolle, jotta näkisin palata sinne takaisin. Minusta Jumala on samanlainen valo, joka ohjaa oikeaan, ettei eksy. Tietysti se on henkilön itsensä asettama, niin kuin minä itse sytytin valon siellä saaressa. Filippuksen evankeliumi sanoo, että jumala loi ihmisen ja ihminen loi jumalan. Mikä todella on räjäyttävää, minä kirjoitin Filippuksen evankeliumin itselleni muistiinpanoiksi 1700 vuotta myöhäisemmälle ajalle. Siksi, koska kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä. Koska kuitenkin itse kukin sen valonsa laittaa, niin kaikilla on vahvasti subjektiivinen käsitys valosta. Krisselit pitävät minua kerettiläisenä, mutta eikös kerettiläinen ole sellainen, joka sanoo olevansa oikeassa, mutta minä taas julistan olevani väärässä.  Kuitenkin tiedän, mitä usko ei ainakaan ole. Sitä se ei ole, että kunniapaikan sakastista saivat sen ajan vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Mikkelissä oli perin talvista, eikä aamulla ollut mikään paikka auki, ei edes sairaala. Kun aikani palloilin kaupungilla, avautui sentään rautatieasema, jonne menin pötköttämään vähäksi aikaa.

Waltti-vuoron piti lähteä 7:45. Sitten menin pysäkille ja siellä lukee, että lähtee 7:30. Rupesi kylmäämään. Näin kuitenkin Hirvensalmen auton. Kävin kysymässä, moneltako bussi lähtee. 7:50.

Waltti on vienyt joukkoliikenteen kehitysmaatasolle. Kun ihmiset totutettiin etsimään bussinsa Matkahuollon matkahaulla, eikä Waltti-liikenne siihen päässyt, ihmiset luulevat, ettei joukkoliikennettä ole lainkaan. Julkinen liikenne onkin salainen liikenne. Säästyy ainakin rahaa. Samalla tavoin voisi olla salainen kirjasto ja salainen terveyskeskus, nekin säästäisivät rahaa. Uusi tämä ajatus ei ole, sillä Stalinilla oli salainen perustuslaki.

Waltin aikataulussa sanotaan ”Mikkelin matkakeskus” ja se kyllä on tuttu, ainakin jos on tullut Mikkeliin joukkoliikenteen avulla. Laituria ei olla vaivauduttu kertomaan. Mutta toisessa päässä, Hirvensalmella, ei olla kerrottu, minne se menee. Ei myöskään reittikarttaa ole missään näkyvillä.

Saavun kuitenkin Hirvensalmelle. Hirvensalmi on Ahti Karjalaisen synnyinpitäjä. Siellä on myös museoitu Ahti Karjalaisen synnyinkoti. Ahti Karjalaisesta muistuu lukuisat vitsit, jota veisteltiin hänen tankero-englannistaan ja känneistään.  Silloin oli maan tapa ryypätä ja rellestää, mutta hän pääsi alkoholisoitumaan. Hän onnistui hankkimaan vielä Kekkosenkin vihat päälleen, kun uskalsi ehdottaa itseään presidentinvaaleihin. Se olisi merkinnyt loppua itsevaltiaaksi ryhtyneelle Kekkoselle. Kun Kekkonen sitten lopulta väistyi, huonokuntoinen Karjalainen sivuutettiin ja kuten tunnettua, Mauno Koivistosta tuli presidentti. Milloinkahan Ahti Karjalaisesta tehdään elokuva.

Hirvensalmi on lähinnä mökkikunta. Kirkasvetinen Puulavesi houkuttelee mökkeilijöitä. Hirvensalmella on myös kartano Satulinna hotellikäytössä minua itseäni rikkaammille turakaisille.

Istuin hetken kahvilassa geokätköilijätapaamisessa, kunnes huomasin, että sama bussi oli pysäkillä. Tein rakettilähdön tapaamisesta ja lähdin bussilla takaisin. Kun olin uninen, halusin vielä ennen iltamyöhää päästä kotiin Hankoon. Muuten olisin Hirvensalmella viihtynyt pitempäänkin. Mutta geokätköilijätapaamisesta tuli minulle Hirvensalmi uudeksi kätköilykunnaksi.

Sen sijaan siirryin Otavaan, mistä löysin kätkön. Otavassa oli aikaa odottaa bussin tuloa, joten siirryin sielläkin kahvilaan. Koska olin juuri syönyt, ei tehnyt mieli muuta kuin juoda teetä. Ostin kuitenkin vastaleivottua, vielä lämmintä leipää syödäkseni sen myöhemmin. Ai että oli hyvää!

20170203_095502[1]

Haapasen kotileipomon kahvila

Kotileipomossa kannattaa pysähtyä tuoreen leivän takia. En älynnyt kysyä, mikseivät tee kukkoa. No, kukosta olisin köyhtynyt enemmän kuin mitä olin varautunut.

Siirryin bussiin ja aloitin kotimatkan. Heinolassa tuli mieleen lintutarha ja mietin, ovatkohan tarhan pöllöt aktiivisia yöllä. Olisipa jännä käydä niitä tapaamassa yöaikaan. Lintutarhan viereisessä lammessa oli sorsaruuhka. En nähnyt lapasorsaa. Lapasorsa on talvehtinut monena vuotena siellä, heinolalaiset taisivat nimetäkin sen.

Ovat sorsat kyllä kauniita. Olen nähnyt kotingoja, momotteja, rubiinityrannin, tangaroita, mutta rubiinityrannia lukuunottamatta ne ovat piilotelleet lehvästössä ja korkeintaan jotkut tangarat uskaltautuneet ruokinnalle. Sorsat ovat kuitenkin kauniita ja ne ovat näkyvillä.

Karjaalla luki Helsingin junan taulussa, että junan vaunut ovat muuttuneet, joten paikkaliput eivät pidä paikkansa. On tämä ihmeellinen maa, ”mikään ei toimi ikinä, mutta kaikki järjestyy”, kutsun tätä itäsähläykseksi tai itäsäädöksi. Se syntyy siitä, että valtio on paha, mutta ihmiset ovat hyviä. Suomi onkin vakiinnuttanut paikkansa Itä-Euroopassa. Jos Stalin olisi käyttänyt VR:ää vankikuljetuksiin, ketään ei olisi saatu Siperiaan asti.

IMG_0025

Joulunseudun hajakuntia

Koska olin jouluna kissavahtina Helsingissä, päätin hyötyä tilanteesta ja käydä päivisin geokätköllä lähikunnissa. Heti Hangossa junalle mentäessä IKEA:n kassi repesi alkutekijöihinsä. Olin miettinyt, ottaako mukaan hihnan kassin ympärille vaiko en. Ei, en ottanut. Helsingissä piti ostaa uusi kassi.

Ensimmäinen kunta oli Kärkölä Rixu-Lahti radan varressa. Sijainnin takia olen hujahtanut junalla usein ohi ennen oikoradan valmistumista, mutta en ollut koskaan malttanut pysähtyä.

Rixusta Lahteen oli matkalla pieni poika, ilmeisesti Lähi-Idästä ja tein sille ankkaääniä, mistä hän innostui niin paljon, että rupesi jakamaan minulle Tuc-keksejään. Kumpi on hassumpaa, tienasin ankkana keksin vaiko se, että pakolainen tarjosi minulle ilmaista ruokaa.

Kärkölän keskustaajama Järvelä oli melkoisen tylsän näköinen paikka, mutta niukka naukka lumirajan toisella puolella. Kun löysin ensimmäisen kätköni, sain samalla Kärkölän uudeksi kätkökunnaksi.  Toinen kätkö oli Alli Paasikiven synnyinkodin muistomerkki. Mietin, onko presidentin puolisolla mitään merkitystä. Ehkä hän tuo lisäarvoa presidentin asemalle. Alli Paasikiven ainoa tunnettu ansio oli, että hän toi suomeen sanan ”allit” tarkoittamaan nimenomaan löysää rasvaa käsivarsissa. Oikeasti presidentin puoliso on ollut huomaamaton paitsi kun Pekka Haavisto pyrki presidentiksi, niin silloin oltiin ahkerastikin tuomassa hänen kumppaninvalintaansa esille. Kirjoittamaton maan tapa Suomessa siis yhä on, että Linnan pari on heteropari ja edustaa heteroperhemallia. Kekkosen seikkailut taas katsottiin sormien läpi.

IMG_0022

Kärklän kolmas purkki oli frisbeegolfradalla, minkä jälkeen siirryin odottamaan junaa. Tikli lauleskeli puistossa keväisesti. Kärkölä olisi saattanut olla nätimpi, mutta näin harmaana talvipäivänä se ei ollut kuin lähiö keskellä metsää.

Seuraavana päivänä Lopelle. Jo matkan alussa tuntui, että vessaan olisi tarvis, mutta matkan aikana hätä yltyi räjähdyspisteeseen. Onneksi bussikuski oli ystävällinen ja pysäytti bussin hetkeksi Vihdijärvellä taukopaikalle, kun kerroin asiasta. Bussissa ei nimittäin ollut vessaa. Ei tarvinnut vessassa kyllä yhtään houkutella, tuli sellainen totaalityhjentyminen.

IMG_0042

Pato murtui Vihdijärvellä vessassa, ei kun tämä onkin väärä kuva.

Huojentuneena sitten loppumatka Lopelle. Viimeistelin asiani vielä kunnantalon vessassa, jonka jälkeen geokätkölle. Kätkö oli läheisellä harjualuuella, missä risteili runsaasti polkuja. Siellä oli ennen ollut ampumarata. Mielenkiintoinen logistiikka on pistää ampumarata ja sairaala vierekkäin. Nyt on lenkkipolut ja terveyskeskus.

Lopella on tietysti ollut oma historiikkinsa ja siellä on pystejä, kuten tämä:

20161223_112128

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Mies, jonka nimessä on kaksi yrjöä.

Loppi tunnetaankin paremmin siitä, että siellä suhtaudutaan vakavasti liikuntaan luonnon helmassa. Siellä on keskustassa erätarvikeliike, josta ostin megakokoisen juomapullon, koska vesi aina loppuu kesken, aivan niin kuin on pula vessoista.
Lopella tihkusi vettä ja vietin paljon aikaa kirjastossa. Kävin kuitenkin myös toisella kätköllä, josta en meinannut saada logivihkoa ulos. Onneksi sain sen pienellä pinseteerauksella houkuteltua kuitenkin logattavaksi. Näillä kahdella kätköllä tuli Loppi uudeksi geokunnaksi. Ei hassumpi kunta ollutkaan, mutta sää ei suosinut.

Vietin sitten joulun tylsyydessä kissojen kanssa. Kissoissahan ei ole mitään vikaa, kun ne tappelevat toistensa kanssa ja ne joutuu erottamaan, niin ensin puolustettu kissa tulee nuolemaan erotuomaria ja myöhemmin myös itse riitapukari tulee nuolemaan erotuomaria. Milloin sellaista tapahtuu ihmisten kanssa. Jos sotkeutuu ihmisten riitoihin, niin molemmat riitakumppanit vain alkavat sättimään sinua.

Tapaninpäivänä kuitenkin oli jo kohtuullista liikennettä ja Lapinjärvi valikoitui kunnaksi. Pääasiassa sen takia, että sinne oli jonkinlaisia liikenneyhteyksiä. Bussi kuitenkin jätti noin kilometrin päähän kirkonkylästä Tebbarille. Tebbarin lähellä oli lintutorni ja kätkö ja pitihän ne molemmat käydä katsomassa.

IMG_0025

Unbelievable. Unfuckingbelievable.

Kun iltaruskossa pilvet heijastuivat järven peilikirkkaaseen jäähän, niin tuli mieleen kappale ”Unfuckingbelievable”. Olisin voinut olla katselemassa tätä koko illan, mutta ilta hämärtyi nopeasti. Kätköpurkki löytyi nopeasti ja Lapinjärvi uudeksi kunnaksi kätkökartalle.

Lapinjärvi tarkoittaa ainakin vähän vanhemmalle väelle vain yhtä asiaa: Lapinjärven legioonaa eli sivareita eli siviilipalveluskeskusta. Tässä on kokemuksia kyseisestä paikasta. Minulla ei ole mielipidettä kysymyksestä asepalvelus, sivari vai totaali. Metsässä myrääminen kutsuu ja kaikki yleinen sporttisuorittaminen, mutta eniten minä pelkäisin henkistä puolta. Täytyy kyllä antaa propsit armeijalle siitä, että niillä on kanttia antaa ladattu ase suomalaisen miehen käteen ja huutaa tälle. Vai onko se sulaa hulluutta, mene tiedä. Armeijassa on kuitenkin siviiliviranomaisiin verrattuna se kunnioitettava puoli, että vastuu on ihan konkreettinen.

Lapinjärvellä on tarjota muutakin. Lapinjärvellä on pesinyt ja ehkä yhä pesii Suomen väärinkirjotetuin lintulaji, turturikyyhky, joka on luokiteltu vaarantuneeksi ja lisäksi peltopyitä. Kumpaakaan niistä en ole nähnyt Lapinjärvellä ja peltopyitä olen etsinytkin.

Lapinjärvellä kuitenkin kulkee Struven ketju ja sieltä on Sibeliuksen suku. Itse asiassa, kirkon vieressä postilaatikossa lukee ”Sibelius”.

Lapinjärven kylän keskusta on ultrasöpö ja historiallinen ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tosin, kun lyhyt päivä oli mennyt mailleen, katselin lähinnä taskulampun valossa.

IMG_0030

Kylän vanhimmalla talolla oli myös kätkö, mutta jostain syystä en löytänyt sitä. Ehkä se johtui siitä, että oli noin miljoona mahdollista paikkaa, jossa purkki olisi voinut olla. Aloin olla myös väsynyt. Yleensä merkki väsymyksestä on, ettei näe geokätköpurkkia, vaikka se on ihan nokan edessä. Silloin on syytä jättää kätköilyt ja siirtyä lepäämään.

Menin takaisin Teboilille. Siellä Maija Mehiläinen oli teemana. Siellä myytiin myös paikallisia tuotteita, muun muassa glögiä. Oikeasti kuitenkin glögi oli naapurista Elimäeltä.

20161227_230203

Mun serkun (Klaus Alarik Castren) vaimon nimessä on Elimäki: ”Wrede af Elimä”. Aikoinaan, kun siniverinen meni rahvaan kanssa naimisiin, niin se oli niin iso häpeä, että rahvaan koko suvusta tehtiin siniverisiä. Sitten tapahtui sellainen kuin demokratia ja naurettava tapa jäi. Muuten minäkin saattaisin olla Wrede af Elimä. Sillä nimellä voisi olla aika vaikea olla uskottava kommunisti.  Kommunistithan onnistuivat tekemään proletariaatin diktatuurin ilman proletaareja. Ehkä jotain kertoo suomalaisesta kansanluonteesta, että O.W. Kuusinen ilmoitti olevansa sukujuuriltaan pikkuporvari. Muut politbyroossa eivät tunteneet omatunnontuskaa sen vertaa, että olisivat ilmoittaneet asian laidan omalta osaltaan.

Seuraavana päivänä piti herätä aikaisin, että ehtisi bussiin Myrskylään. Myrskyläkin on tunnettu lähinnä yhdestä asiasta: Lasse Virénistä. Minä tunnen sen myös lukuisista pöllöretkistäni kuntaan. Ensimmäinen kätkö löytyy roskaiselta pysähdyspaikalta, eikä herätä myönteisiä ajatuksia. Myrskylä kätkökunnaksi.

Toiselle kätkölle on kehotus ottaa mukaan apuväline tai ilmankin sen saisi, jos olisi notkea. Reitti sinne vie tehtaan ohi ja huomaan mennessäni sinne tikkaat nojallaan tehtaan seinällä. Paikan päällä käy ilmeiseksi, etten pääsisi purkille. Menen takaisin tehtaalle, otan alumiinitikkaat mukaani. Kiipesin puuhun, loggasin kätkön ja kannoin tikkaat takaisin seinustalle. Kukaan ei kerinnyt kaipaamaan tikkaita eikä kukaan onneksi ollut paikalla kyselemässä tyhmiä.

IMG_0033

Tie ylös puuhun käy. Kätkökin näkyy tikkaitten päässä.

IMG_0034

Kuulin kerran lehtopöllön kirkon mäellä. Jännästi kirkko on aukealla.

Kolmas kätkö oli kotiseutumuseolla, joka oli kiinni, niin kuin museot lähes aina. Sen jälkeen kävin kirjastossa vessassa ja tietokoneella. Lopun aikaa olen kahvilassa ja kaupassa ja kuulen, että Myrskylä on myös paikka, missä tractor-pulling sai alkunsa Suomessa.

IMG_0038

Bussipysäkillä mainostetaan ”lesboshowta” naapurissa Artjärvellä. Onpa yllättävää. Jos tulee ulos kaapista, tulee itkua, uhkailua ja ehkä jopa potkut, mutta sitten on lesboshow. En ikinä ymmärrä suomalaisia, enkä muunkaan maalaisia.  Mitähän siihen kuuluu? ”Hei, minä olen teidän kaikkien ennen tuntema entisen Artjärven kunnan entisen kirjaston kirjastotäti Minttu-Riitta ja minun ja entisen Artjärven kunnan entisen kulttuuritoimen puolesta haluaisin tulla kertomaan, kuinka huomasin olevani lesbo ja kuinka haluaisin aloittaa tämän uuden vuoden tulemalla näin ulos kaapista teille entisen kunnan nykyisille asukkaille. Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa, kuinka Pirkko Saisio teki vaikutuksen minuun. Lopuksi luen Sapphon runoja ja sitten meille esiintyy Ostarivinokkaat Suomen Kouvolasta. Varat myydyistä flanellipaidoista menee Setalle”.

Seuraavana päivänä lähdin Pukkilaan. Bussi seurasi Porvoonjokivartta melkein koko matkan. Porvoonjoki on upea ja paikoitellen siinä oli koskia. En nähnyt koskikaroja. Kun joki tulvii, tulvapelloilla on usein paljon joutsenia ja muita vesilintuja ja kahlaajia. Myös upeat Askolan hiidenkirnut ovat Porvoonjokilaaksossa. Ennen tulvia, kevättalvella, olen ollut täällä usein kuuntelemassa pöllöjä. Nyt jään Naarkoskella, lähellä Pukkilan kirkonkylää. Ensimmäinen kätkö löytyy lähes välittömästi ja niinpä Pukkilasta tulee uusi geokätkökunta minulle.

Naarkoski

Naarkoski. Minusta koski ilman koskikaraa on hukkaan juoksevaa vettä.

Myöskään Naarkoskelta ei löydy koskikaraa. Kylmä ja jäätyvät vedet ajavat koskikarat etelään ja koska on ollut leuto talvi, ei ole pulaa virtaavasta vedestä.

Ilma on aika jäätävä. Kävelen tietä pitkin eteenpäin. Kaikki paikat on suljettu, Pukkila on ihan aavekaupunki. Seuraava kätkö löytyy Pukkilan kirkolta ja viimeinen läheltä katsastusasemaa. Sen jälkeen palaan Pukkilan keskustaan.

IMG_0043

Pukkilan kirkko

IMG_0044

Pukkila on tunnettu kevättulvistaan ja lähinnä hanhilaumoista, mitä se houkuttelee ja sen lisäksi kahlaajia ja vesilintuja, mutta kun ei ole lunta, ei ole odotettavissa kevättulvia. Minne hanhet sitten menevät, kuka tietää. Paras paikka Pukkilassa on Kanteleella Ylösjoentiellä ja Isoniityntiellä. Jälkimmäiselle on annettu nimi ”Popeda”, koska se oli se auto, joka kerran oli siellä. Minusta on typerää antaa millekään paikalle nimi auton mukaan, mutta kuulemma se ei ollut liikennekelpoinen. Joku voisi rakentaa teemapuiston, jossa voisi ajella vanhoilla itäautoilla. Kantele tuskin olisi paikka, sillä Kanteleen pellot peittyvät tulvaveteen. Kannaksella olevan Kanneljärven nykyinen nimi on ”Popeda” ja varmaan joku siksi pisti Kanteleelle Popedan romun pellon laidalle.

Pukkilasta pääsin bussiin, joka oli menossa Lahteen Orimattilan kautta. En ole vähään aikaan ollut Orimattilan keskustassa. Mallusjoen ja Ruhan seudut ovat myös tulva-alueita keväisin. Siellä näkyy myös peltopyitä. Minä en nähnyt yhtään. Ehkä nekin välttelevät viimaa.

Lahdessa oli tullut kirkkokätkö. Kerään itselleni 200 kirkkoa haastetta varten ja kirkko se on adventtikirkkokin. Kerran seurustelin entisen adventistin kanssa. Ei hän ollut sen kummallisempi kuin muutkaan. Tuntuu vain, että uskovaiset keskittyvät epäoleellisuuksiin, kun taas minusta uskossa ydin on rauha, ilo ja rakkaus ja kaikki muu on sivuseikka. Lahdesta menin sitten junalla Helsinkiin.

 

Vuoden 2017 reissusuunnitelmat

Kuntakartallani on jäljellä 131 geokätköilemätöntä kuntaa ja vuoden loppuun mennessä saan vielä lukua muutamalla kunnalla alemmaksi. Kesällä järjestetään geokätköilyn megatapahtumat Kiilopäällä ja Porvoossa. Midnight Sun Geocaching on osa Suomen luonnon päiviä ja Suomen Latu käyttää tapahtuman järjestämisessä hyväksi tämän vuoden kokemusta telttahotellista Reisjärveltä ”Nuku yö ulkona”-tapahtumasta. Suosittu tapahtuma järjestetään varmasti ensi vuonna, vaan tuskin tulen nukkumaan Liesjärvellä.

Kätköilemättömät kunnat punaisella, kätköillyt vihreällä

Kiilopään tapahtuma värjää vihreäksi Inarin ja Sodankylän, mutta minulla on tarkoitus käydä myös Utsjoella jossain vaiheessa. On ollut puhetta siitä, että Suomen Latu järjestäisi bussin tapahtumaan Helsingistä. Geokätköilytapaan moni epäilee, että bussilla on aika monta pysähdystä siinä välillä, suunnilleen joka kunnan kohdalla. No, tiedä häntä, ehkä se on vain vitsailua. Minä pääsisin nukkumaan Oulun jälkeen.

Tunturi-Lapin lisäksi minua on ruvennut kiehtomaan Itä-Lappi, joka merkitsee minulle sinipyrstöä. Tosin viimeisimmän atlaksen mukaan sinipyrstö on tiukasti Kuusamon-Kuhmon alueen lintu. Sinipyrstöhän matkaa talveksi Kiinaan. Nuo itäiset linnut eivät mielellään lennä Äänisen eikä Laatokan yli, joten ne tulevat joko Maaselän kannaksen tai Aunuksen kannaksen kautta (Karjalan kannaksen kautta tulee pääosin lintuja, jotka ovat tuttuja koko maassa). Maaselän kannasta lähinnä lännessä on juuri Kuusamo. Koska matka Kiinaan on pitkä, sinipyrstö ei juuri itärajaa lännemmäksi halua asettua. Sinipyrstö on harvinaisuuden lisäksi vielä kaunis ja se on valikoinut pesimäpaikakseen kaikkein hienoimmat vaaranrinteet. Siksipä paikka, missä sinipyrstöä esiintyy, on muutenkin luonnoltaan parhaimmistoa. Tällainen paikka Kuusamossa on Konttainen Ison karhunkierroksen varrelta.

Haluan nimenomaisesti keskittyä Lapin kaakkoisosiin ensi vuonna. Pidän etelä-Lapista, koska se on vähemmän turakoitunut kuin pohjoinen. Sinipyrstön lisäksi mielessä on riekko, kuukkeli, lapintiainen ja tietysti geokätköt. Geokätkö logataan ensin ja sitten nautiskellaan.

Kun minun tahtini on ollut 70-80 uutta kuntaa vuodessa, kuntia riittää vain kahdeksi vuodeksi. Siksi on syytä höllentää tahtia ja nautiskella, jos siihen vain suinkin pystyy. Viime kesä oli melko sateinen ja jouduin viettämään aikaa sisätiloissa.

Ulkomaista mielessä on Puola. Venäjäkin on aina mielessä, mutta minä en ehdi sinne ensi vuonna.  Voisin ehkä keritä yhden geokätkön verran raapaisemaan Saksaa. Tarkoitus on kuitenkin saada taas yksi maa lisää ”Around the Baltic Sea Challengeen” . Puolan jälkeen olisi enää Liettua, mikä jäänee vuoteen 2018. Liettuan kanssa nimittäin aprikoin, voisinko samalla reissulla käydä Valko-Venäjällä. Viisumin takia se olisi tyyristä turismia.

Marraskuussa on taas tilaisuus, jossa katsellaan geokätköilyfilmejä yhdessä ja varmasti ensi vuonnakin se järjestetään Tampereella Hervannassa. Vaan on niin, ettei Tampereen seutu tarjoile enää uusia kuntia, vaan reissut ulottunevat kauemmaksi. Harmittaa, ettei Jyväskylässä ole hostellia.

Kaikki tietysti on ins Allah, korkeimman kädessä. Minuun saattaa iskeä taas jokin tauti. Televisiosta katselen murhadokumentteja, missä repaleinen menneisyys tekee ihmisestä massamurhaajan. No, minulla ei ole psykopaatin aivoja, mutta kun suolisto on toiset aivot, niin suolistoni on kasvanut ilkeäksi. Suolistoni luonteeseen kuuluvat arvaamattomuus ja äkkipikaisuus. Tämän sain kokea tänä vuonna Kankaanpäässä, missä suolistoni päätti matkia CERNin hiukkaskiihdytintä.

Saisi nyt Lapista sulaa lumi pois, hus hus, niin minä pääsisin reissaamaan. Olen jo kärsimätön! Utsjoella olen käynyt viimeksi 1980-luvulla, samoin Inarissa ja Sodankylässä. Savukoskella en ole käynyt koskaan.