Browsing Category

suomiretki

Dönerstag


Saksalaiset geokätköilijät olivat aikoinaan keksineet pitää tapaamisen syöden dönereitä. Sen jälkeen tapa yleistyi, muihinkin maihin ja lopulta geokätköilyn päätoimisto julkisti, että sellaiseen tapahtumaan osallistumisesta saa matkamuiston. Matkamuistot ovat virtuaalisia lätkiä, joita keräillään muistoksi geokätköilytaipaleelta.

Minä, taas, olin kuvitellut, että saksassa on ollut joku ”Döner”, joka omistaa pikaruokaketjun. Onhan siellä muitakin nimiä, jotka päätyvät ”-er”, niin kuin Hitler  Johnny Weissmuller. Totuus on kuitenkin toinen. Kaupasta löytyi eines-Döner, joka oli yhtä hirvittävä kuin hirveiden einesten klassikko, Saarioisten kebakot. Kehotan syömään sellaista kebabia, jossa on paljon kasviksia, niin ne kasvikset peittävät sen lihan maun.

Joka tapauksessa, aiheesta oli tapahtuma Haapajärvellä. Oli myös Lohjalla, mutta kun Haapajärvi puuttuu minun kätköilykartaltani. Sitä paitsi, tuo alue kuuluu siihen osaan Suomea, jossa en ole ikinä käynyt, vaikka minulla on sellainen mielikuva, että ehkä joskus 1970-luvun puolivälissä olisin käynyt.

Siispä Helsinkiin ja Rukalle menevään Onnibusiin. Rukalle oli niin paljon lähtijöitä, että sinne lähti kaksi bussia. Onnari pysähtyi Juvalla ja toisen kerran Joroisilla. Silloin heräsin, kun kuulutettiin pysähdyksestä, joten en saanut kaksisesti nukuttua.  Iisalmessa sitten kävelin suoraan asemalta junaan.

Junassa oli perin puhelias täti ja minä vain halusin katsella maisemia. Täti melkein hyppäsi minun kaulaani, kun näytin hänelle punarinnan Pyhäsalmen asemalla. Hänestä Runnin maisemat olivat Suomen kauneimpia. Minäkin tykkäsin Kiuruvedestä, mutta Kiuruvedellä on jo Suomenselän alueen laakeutta, toisin kuin muualla Savossa.

Pyhäsalmella sitten juna jäi seisomaan, koska edellä oli malmijuna, josta oli veturi ylikuumentunut. Tilanteen selvittely vei tunnin, mutta lopulta malmijuna saatiin ajamaan sivuraiteelle Pyhäsalmen asemalla. Jos olisin ollut nopea, olisin ehkä kerinnyt hakea Pyhäjärven itselleni kätkökunnaksi. Ehkä. En kuitenkaan halunnut jäädä junasta mistään hinnasta. Saavuin Nivalaan tunnin myöhässä, mikä ei lainkaan haitannut, sillä Nivala on keskellä peltoja sijaitseva mitättömyys.

Nivala tunnetaan lähinnä konikapinasta. Kapina alkoi ilmeisen spontaanina köyhien ihmisten reaktiona viranomaismielivaltaa vastaan ilman, että taustalla olisi ollut ideologista agitaatiota. Pulavuosina oli viljelijäväestö pistetty ahtaalle, eikä tyhmänylpeä virallinen Suomi tullut yhtään vastaan.

Nivalan keskusta. Tuo lehmä näyttää ihan sudelta.

Heti asemalta löytyi geokätkö, joten Nivala uudeksi geokunnaksi minulle. Kaksi muutakin kätköä löytyi helposti keskustan alueelta. Kolmatta ei enää löytynytkään. Se oli Kyösti Kallion museolla. Museo oli kiinni. Monesti olen miettinyt, miten museokortista voisi saada hyötyä, kun kaikki museot ovat aina kiinni. Samalla voitaisiin luopua näiden osalta sanasta ”museo” ja korvata se sanalla ”varasto”. Kyösti Kallio-museo on ruma, mutta toisaalta myöskin mauton, paikalliseen rakennustyyliin sopiva bunkkeri Nivalan keskustassa. Toisin kuin olin ymmärtänyt, Kallio ei syntynyt Nivalassa, vaan Ylivieskassa.

Kukaan ei varmasti muistaisi koko Kyösti Kalliota, ellei hän olisi ollut presidentti Suomen joutuessa talvisotaan. Sitäkin ennen, kuitenkin, Kallio oli ”kunnostautunut” olemalla pääministeri hallituksessa, joka lakkautti suomalaisen demokratian kommunistilaeilla. Sen jälkeen alkoi suomalaisten kommunistien vainot. Kallio ei kuitenkaan lähtenyt Lapuan liikkeen kelkkaan. Talvisodan aikaan hän oli huonossa kunnossa ja osin kyvytön hoitamaan tehtäväänsä. Moskovan rauhansopimuksen allekirjoittamisesta hän sanoi: ”Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi!”.  Tämän kuulin hänestä myös junassa, samoin kuin että hän kuoli kunniavartiossa Mannerheimin käsivarsille.  Oikeammin ne käsivarret olivat adjutantti Paasosen ja eversti Airon.

Tämä herättää paljon mietteitä. Jo talvisodan aikana johto oli saanut Saksasta vakuutteluja, että Saksa auttaa Suomea valtaamaan takaisin menetetyt alueensa, joten Kallio bluffasi kansaa tai sitten hän ei tiennyt. Todennäköisesti jälkimmäistä, sillä häntä pidettiin pimennossa.

Kun oli aikaa paljon, menin paikalliseen Matkahuoltoon, jonka leveälle penkille halusin pitkäkseni, mutta Matkahuoltoa pitävä natsi herrasmies pakotti minut hereille. Huonosti nukuttu yö rupesi unettamaan juuri iltapäivällä.

Nostalgiaa Nivalan Matkahuollossa

Hyvin vähän on talvella reissussa paikkoja, jossa pääsisi nukkumaan päikkäreitä. Hyvin nukkuneet ihmiset ovat mukavampia kuin uniset, ehkäpä siksi Nivalan matkahuolto suosii jälkimmäisiä. Tässä on aihe seuraavalle Konikapinalle. Unikapina?

Kopistin Nivalan lumet jaloistani ja siirryin Haapajärvelle. Ajattelin sieltä vain muutamaa kätköä, mutta huomasin auton, jossa oli geokätköilytarra. Autoa lähestyessäni GPS:ni heräsi eloon. Autossa oli lähetin, joka kertoi minulle kätköpurkin sijainnin. Pienellä hakemisella sitten purkki paikallistui ja näin Haapajärvi geokartalle.

Kun aikaa vielä oli, niin ostin Haapajärvi-teetä. Haapajärvi on teekaupunki ja minä tykkään juoda nimenomaan teetä. Kahvia en juo lainkaan.

Olen yrittänyt varata hostelli Aseman Kasarmia ja varaussivusto sille oli pystyssä vielä jonkin aikaa sitten ja teinkin sinne varauksen, enkä sen jälkeen kuullut niistä mitään, eikä puhelinkaan vastannut mitään. Oli niin paha fiilis koko jutusta, etten mennyt Haapajärvelle lainkaan, kun pelkäsin, ettei sinne saapuessa olisikaan majoitusta. Nyt Haapajärvellä selvisi, että Aseman Kasarmi on sulkenut ovensa pysyvästi. Pielavedellähän kanssa sivut mainostivat halpaa majoitusvaihtoehtoa ja sitten sain selville, että sekin oli sulkenut ovensa.

Geokätköilytapahtumassa tapasin yhden kätköilijän, jonka tunsin facebookista ja hän oli aivan liekeissä omasta kätköviritelmästään ja mikä parasta, hän tarjosi kyydit sinne ja se oli Reisjärven puolella. Reisjärvellä en ole käynyt ikinä, en edes 1970-luvulla. Jostain syystä, yllättävän moni minun tuntemani ihminen on sieltä kotoisin.

Kätköä lähestyttäessä pelloilla oli tuulihaukka, hiirihaukka sekä lapinharakoita ja joutsenia. Luonto täällä ainakin on rikasta. Geokätköilijä Österberg kertoi myös, että alueella oli surissut kehrääjä, mikä oli ihan poikkeuksellisen pohjoinen havainto.

Itse kätköstä minulla ei ole kuvaa ja voin ehkä sanoa, etten pilaa kenenkään löytämisen iloa, että se on käänteinen pakopeli, eli lukittuun tilaan pitää löytää tie sisään. Nämä eivät yleensä, etenkään väsyneenä, ole minun suosikkejani, koska aivot helposti lähtevät seuraamaan jotain ihan epäoleellista seikkaa. Nyt niin tapahtui kanssa, mutta onneksi sain apua sen ratkaisemiseen. Kuulemma oli ensimmäisiltä mennyt 1½ tuntia sen kanssa äheltäessä. Miehet olivat käyttäneet ainakin 1500 euroa sen rakentamiseen. Pakko sanoa, että se oli paras geokätkö, minkä olen nähnyt missään maassa koskaan ja minulle tuli Reisjärvi geokartalle. Kuulemma Pielavedellä rakennetaan asuntovaunusta geokätköä, josta saattaa tulla ehkä parempi. Tässä on ilmeisesti jokin kilpailu menossa. Haapajärvi-Reisjärvi, Pielavesi ja Polvijärvi ovat muodostuneet jonkinlaisiksi geokätköilykeskuksiksi Suomessa. Niissä on harrastajia, jotka pyrkivät voittamaan toisensa nerokkuudessa ja luovuudessa.

Sen jälkeen palasimme Haapajärven puolelle ja kävimme muilla hienoilla kätköillä.

Tämän kätkön innoittajana on Eino Leinon runo ”Onnenkulta”.

Sen lisäksi Haapajärveltä lähtee geokätköpolku, jonka innoituksena ovat olleet YT-neuvottelut. YT-aiheisia kätköjä on Haapajärveltä Kajaaniin saakka. Kesällä voisi pyöräillä näitä YT-aiheisia kätköjä purkilta toiselle ympäri Haapajärveä ja lähiseutuja, mutta minä vietän kesäni toisaalla.

Haapajärven aseman tienoilla oli vielä yksi kätkö, joka toimi euron kolikolla. Se kyllä lopuksi palautti euron. Hieno viritelmä, sekin.

Odotin junaa tunnin kylmällä asemalla ja rupesi tulemaan vilu. Minusta on typeryyden huippu se, ettei ole lämmitettyjä odotustiloja. Tällainen puute on useallakin paikkakunnalla, esimerkiksi Hangossa. Siinäpä taistelet hypotermiaa vastaan.

Juna oli tällä kertaa ajoissa ja pääsin Iisalmeen, missä nukuin yön Hostel Iisalmessa. Uni maistui.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä Sonkajärvelle. Koska oli pitkäperjantai, huonosti toimiva julkinen liikenne toimi poikkeuksellisen huonosti. On hieman kummallista, että Sonkajärven eukonkanto tunnetaan maailmalla, kun itse Sonkajärvi on niin eristyksissä, ettei itse kirkonkylälle pääse julkisilla juuri mitenkään. Minä en ymmärrä, miksi kaikista kesätapahtumista juuri eukonkanto tunnetaan ulkomailla, se on minusta samanlainen tapahtuma kuin Boratin juutalaisjuoksu, väärin niin monella eri tavalla.  Sen sijaan Sukevalle, joka on Sonkajärveä, kulkee juna.

Olin odottelemassa junaa vielä hostellilla, kun hostellin pitäjä tuli paikalle siivoamaan. Kun kysyin, mikä paikka illalla olisi auki Iisalmessa, että voisin odottaa bussia, hän kehotti minua tulemaan hostellille ja antoi minun pitää avainta siihen asti. Erinomaisen reilua!

Sukeva on tunnettu miesvankilastaan.  Kun Sonkajärvellä on vankilan lisäksi Talvivaaran kaivostoiminnan pilaamat vesistöt. Aiemmin mökkeilijöiden suosiossa ollut Laakajärvi on osittain Sonkajärven puolella. Jos joku haluaa ostaa halvalla kesämökin, jolla ei voi uida, kalastaa eikä saunoa ja jolle vedet on tuotava muualta, niin sieltä varmasti saisi. Sukeva on Iisalmi-Kajaani tien ja rautatien varrella. Sukevalla on muutama geokätkö, tosin niistä yksi oli lumen alla. Etsiessäni sitä, joka ei ole lumen alla, liukastun jäällä, toivottavasti viimeistä kertaa tänä talvena. Ne, jotka toivovat talvea eivät varmaan koskaan liukastu.

Kätköpurkki löytyi ja Sonkajärvi geokartalle. Se olikin siellä 200. kunta. Istuskelin lopun aikaa Linnanportin huoltoasemalla. Se menee sulki aikaisin, joten joutuisin vartoomaan bussia melkein kaksi tuntia kylmässä. Ei ole kiva, siksi menen bussilla takaisin Iisalmeen.

Sukeva

Iisalmessa vietän aikaa hostellilla keitellen teetä. Iisalmesta lähtee iltayöstä bussi etelään, mutta en saa nukuttua, koska bussi joudutaan vaihtamaan, koska bussin jarruissa on vikaa. Ennen bussin vaihtoa Kuopiossa bussi pysähtelee nykäisevästi, joka herättää minut joka kerta. Jossain Lahden paikkeilla herään siihen, kun kuski valittaa, kun asiakas oli tuonut grilliruokaa bussiin. Kuskin mielestä ruoka aiheuttaa hajuhaittoja ja muut matkustajat kärsivät siitä. Itse asiassa, en haistanut enkä kärsinyt grilliruoasta, mutta kuskin valitus herätti minut.

Vietän päivän Helsingissä Viikissä ja löydän kätkön. Sen lisäksi käyn Varustelekassa ostamassa vyön ja sukat, ne kun ainoina mahtuvat vielä minun päälleni. Kun monet miettivät, mistä minä saan rahaa reissaamiseen, niin yksi on, etten osta paljon vaatteita, koskapa mitkään vaatteet eivät mahdu minun päälleni ja kaupat myyvät ei oota. Bussin odottelu kylmässä, vaatekaupat, joissa ei ole sopivia vaatteita = kapitalismi ei toimi.

Törmään Rautatientorilla Suomi Ensin -liikkeen idiootteihin ja vaihdan muutaman sanan. Valitettavaa ei ole se, että siellä on ihmisiä, jotka eivät kykene ajattelemaan, vaan että kyky olla ajattelematta on hyvin yleistä. Pelkäänpä siis, ettei ”tolkun ihmiseltä” tarvita kummoistakaan nyrjähdystä, kun hän jo toistaa Suomi Ensin-liikkeen idiotismeja. Idiotismia on se, että he haluavat, että Suomi irroittautuu länsimaisesta oikeushyvästä, jossa laki on kaikille sama. Jos näin kävisi, niin he itse varmasti kuuluisivat siihen ryhmään, jotka joutuvat syrjityksi. Sitä paitsi, pakolaiset eivät syö heidän pöydässään, pakolaisia tulee osana sitä, että Suomi on globalisoitunut, avoin valtio, toisin kuin vaikkapa Valko-Venäjä. Samalla se tuo myös suuren osan Suomen bruttokansantuotteesta. Pohjois-Korea toteuttaa Juchea, jossa kaikki tehdään saman maan sisällä ja tulos tiedetään. Myös kommunismi on luonteeltaan kansainvälistä, joten Juche eroaa kommunismista.

Hankoon mennessä joudun taas pelkäämään, että nukahdan junaan, onneksi niin ei käy. Hangon junaan voi vielä nukahtaakin, mutta Turun junaan ei, tai huomaa joutuneensa Turkuun; eikä se ole turha pelko.

Hangosta Nuorgamiin (ja takaisin)

Tulen kesällä käymään Saariselällä geokätköilytapahtumassa, joten saan Inarin kätkökunnaksi, mutta se jättäisi Utsjoen vielä käymättömäksi, joten Utsjoelle piti varata matka erikseen. Sainkin varattua huokean lennon Norwegianilta. Norski lentää Ivaloon jostain käsittämättömästä syystä vain talvella, joten varasin kaikkein keväisimmän lennon. Sain itselleni sovittua majoituksen Nuorgamista. Siellä oli kaksi vaihtoehtoa, joista halvempi oli Rajamarketin yläkerrassa.

No, sitten vain junalla lentoasemalle. Kone oli puoli tuntia myöhässä ja se juuri sekoitti aikatauluni niin, ettei Ivalossa jäänyt aikaa hakea paikallista kätköä lentokentältä. Sitä paitsi, kun kerta kentällä oli bussi valmiina, niin menin Ivalon kylälle asti. Sen verran oli siellä vähän aikaa, etten saanut myöskään Ivalosta haettua kätköä. Kuten sanottu, se ei ole mikään kriisi, ettei Inarin kunta tule haettua, koska kesällä olen täällä kumminkin. Ivalosta sitten bussiin, joka oli kymmentä yli puolen yön Nuorgamissa. Nuorgamissa minut otettiin vastaan ja annettiin huoneen avain.

Käytännössä Utsjoella oli saavutettavissa kolme kätköä. Lunta oli 85 senttiä ja osa kätköistä oli lumen alla, osa erämaassa, minne ei kahlata ilman suksia tai lumikenkiä. Loppujenkin suhteen olen vähän skeptinen lumitilanteen takia.

Paljoa en kerinnyt laakereillani levätä, sillä heti aamulla lähdin Utsjoen kylälle. Ensimmäinen kohteeni oli luontotupa, tai sen rauniot, sillä luontotupa joutui tuhopolton kohteeksi.  Vähän aikaa etsin kätköä, jota ei kuitenkaan löytynyt. Logeista saatoin päätellä, että sen kiinnityksen kanssa on ollut ongelmia, joten purkki on saattanut taas kerran tippua alas ja hautautua lumeen.

Seuraava mahdollisuus kätkön löytymiselle oli Saamen silta. Sillan kätkö löytyikin ja näin Utsjoki kuntakartalle. Tietysti kävelin myös Norjan puolelle. Siellä oli levähdysalue, mutta laudat oli pistetty vessojen ovien päälle. Kaikkeen ei Norjallakaan ole varaa.

Palatessani Suomeen joukko pulmusia lensi ohi. Pulmuset olivat Norjan puolella. Minä osallistun 100 lajia Suomessa-projektiin, jossa tarkoitus on nähdä 100 lintulajia Suomessa tänä vuonna ja pulmunen puuttui. Sitten se ilmaantuu 300 metrin päässä Suomen rajalta. Kun sitten olin rajalla, pulmusista ei kuulukaan enää mitään. On vain yksi hassu varis, joka liitelee, niin kuin jokin petolintu.

 

Utsjoella oli sitten loputtomasti aikaa odottaa bussia Nuorgamiin. Kävelin kylällä ja kiikaroin tuntureita, mutta turhaan, samoja tipuja oli kuin etelässäkin. Paikallisissa kahviloissa, kävin molemmissa, oli pappa-dagis koolla. Tietysti puitiin kuntavaaleja listojen kanssa. Niihin oli rastittu valmiiksi ne, jotka oli pappa-dagiksessa katsottu tulevan uudeksi valtuustoksi. Hillevi Guttorm ihmetteli paperia ja sanoi, ettei Hilleviä oltu rastittu. Hymähdin siihen, minkä nämä huomasivat ja oli pakko sanoa ääneen, että olen itsekin ehdolla Hangossa eikä varmasti minuakaan olla rastittu. Kun jää oli murrettu, niin seuranneessa keskustelussa sanottiin, että rajan takana on hautuumaa, joka toimi toivomuskaivona ja jonne ihmiset menivät toivomaan parannusta vaivoihinsa tai rahavaroihinsa. En tiedä, yrittivätkö ne vedättää lantalaista ihmeellisellä Lapin-jutulla, ehkäpä yrittivät.

Bussikuskikin tuli jossain vaiheessa paikalle ja mietti, että minä varmaan asun Lapissa, kun minua täällä aina näkee.

Pääsin sitten Nuorgamiin. Päivän valossa reitti Utsjoelta Nuorgamiin on upea, erityisesti Vetsikon tunturit nousevat jyrkkänä pahtana tiestä korkealle. Boratboksa näytti myös hienolta, näköalapaikka Nuorgamin kylälle.

Maksoin kahvilaan yöpymiseni. Kolme yötä, 120 euroa, ei ole paha.

Seuraavana aamuna lähdin kävelemään kohti rajaa. 3,6 kilometriä on matkaa Suomen pohjoisimpaan paikkaan, sopiva aamulenkki. Takaisin pääsisin sitten bussilla.

Minua onnisti niin, että nyt näkyi pulmusia ja sain siitä itselleni pinnan. Pulmusista suuri osa muuttaa ylös Norjan rannikkoa ja sitten jokivarsia ylös tuntureille. Siksipä niitä varmasti Tenolla onkin, kun ne seuraavat virtaa muuttomatkoillaan. Ennen kaikkea niitä oli enemmän Tenon alajuoksulla kuin Utsjoella. Jos ero on niin merkittävä, niin kuinkahan paljon niitä oli Tenovuonolla.

Tulinpa sitten kätköpaikalle ja jouduin vähän kahlaamaan lumessa, mutta purkki kuitenkin löytyi. Se oli koko Euroopan Unionin pohjoisin geokätkö.

Pohjoisin geokätkö EU:ssa ja Suomessa.

Niuhotan, mutta oikeasti pohjoisin paikka Suomessa on tuosta vielä joitain satoja metrejä yksityisalueella. 

Näin pohjoisessa en minäkään ole usein käynyt. Nopeasti laskin, että olen käynyt vaivaiset 40 kilometriä pohjoisempana.

Raja on outo vänkyrä. Sellaiseksi se on tehty Strömstadin rauhassa ja ainakin Suur-Suomi huumassa on haluttu Ruija Suomelle. On se suuri vääryys, ettei Suomi ulotu Jäämerelle. Eilen pappa-dagiksessa yksi keskustelija sanoi, että pitää tehdä ”putki Parentsin merelle”. Siis ”Parentsi”, kovalla p:llä. Näitä juttuja on vaikea kuunnella nauramatta. Norjalaisethan olivat näissä natsihommeleissa korviaan myöten niin kuin suomalaisetkin, miksi me olimme niitä, jotka joutuivat verissä päin luovuttamaan alueita ja maksamaan sotakorvauksia.

”Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä”. Ovatkohan ne tehneet tuon hakkuun Virolahdelle saakka.

”Takana länttä ja Eurooppaa”

Koska bussin tuloon oli tunti aikaa, päätin liftata. Olin varannut paljon aikaa, koska en tiennyt, kuinka paljon aikaa kuluisi kätkön etsimiseen. Sain kyydin eräältä norjalaiselta Rajamarket on suosittu kauppa norjalaisten keskuudessa.

Ihmettelen vähän, ettei norjalaisia ole kiinnostanut kätköttää näitä raja-asemia.

Buffet oli alennettuun hintaan yöpyjille, joten käytin sitä hyväkseni. Sen jälkeen oli kiva ruveta päikkärille.

Päiväunissa on se huono puoli, että valvon yöllä. Niin tapahtui tänäkin yönä. Ilma oli kirkas ja kävi mielessä, että varmasti on revontulia. Minä olen #matkachatissa törmännyt sellaiseen kuin Aurora Holidays ja tuli sitten mieleen, että hei, sehän on täällä Utsjoella. Ei tullut kuitenkaan mieleen yösijaa varatessa, että olisin voinut yöpyä siellä. Tosin, hinnan ja liikkumisen kannalta Nuorgam oli parempi.

Revontulet sitten loimusivat taivaalla komeasti.

Revontulet tekivät minut tunteelliseksi. Niin käy aina suuren mittakaavan luonnonilmiöiden kanssa.

Seuraavana päivänä oli aika lähteä lannan maille. Aamulla oli pakkasta kirpeät 22 astetta. Bussia odotellessa näin pulmusia.

Kun oli kaunis kevätpäivä, niin matka Ivaloon oli matka läpi kauniiden maisemien.

Tenojoen laaksoa

Utsjoen laaksoa. Se toi minulle mieleen Kalifornian, itse asiassa Kalifornian Sierra Nevadan vuoristotien noin kolmen kilometrin korkeudessa.

Syysjärven alueella Kaamasesta Utsjoen suuntaan, maa muuttuu tasaiseksi ja märäksi. Täällä pesii kiljuhanhi, jos on pesiäkseen Suomessa missään.

Odotin, että näkisin riekon jossain täällä, mutta jäipi näkemättä.

Ivalossa oli aikaa ja kävin sitten kätköllä paikallisen lenkkipolun varrella. Ivalon keskustassakin on kätkö, mutta viimeiset sitä etsineet eivät olleet sitä löytäneet, joten se on saattanut hukkua. Sen sijaan kävelin reippaasti kilometrin päähän Ivalon laitamille. Kätkö löytyi helposti, joten Inari kätkökunnaksi.

Näin myös joitain tiaisia, joiden joukosta etsin turhaan lapintiaista. Sen sijaan löytyi hömötiaisia. Hömötiainen taitaa täällä olla vielä lapintiaista harvinaisempi. Oli miten oli, minulla ei ollut tällä kertaa lintuonni matkassa.

Bussi jätti minut Törmäseen. Jostain kumman syystä bussi ei mene lentokentälle asti. Päätin kävellä, eihän se ole pitkä matka, kolme kilometriä. Ne olivat kuitenkin tylsiä kilometrejä ja kengät hankasivat. Mitään mielenkiintoisia lintujakaan ei tällä välillä tullut vastaan. Lentokenttien ympäristöt tuppaavat olemaan aika ikäviä retkeilyseutuja, poikkeuksena Hangon lentokenttä ja Szczecin-Goleniow. Löysin helposti Ivalon lentoaseman kätkön. Lentoasema on huonosti auki, avautuu vain pari tuntia ennen lentoja. Menin hyvissä ajoin turvatarkastuksen läpi. Odotustilassa on feikkitakka ja sisustus tuo mieleen IKEAn. Ne myyvät 200 eurolla täytettyjä riekkoja, ei ole ihmekään, ettei niitä näy maastossa missään.

Lento oli ajoissa, ehkä jopa vähän etuajassa, mutta matka oli ikävä. Sain paikan taaimmaisesta rivistä ja tuntui, että se on ehdottoman ahdas. Sen lisäksi, ei ollut omaa lokeroa käsimatkatavaroille laisinkaan. Nukuin sitten yön Helsinki-Vantaalla Kainuu-huoneessa ja aamulla kotiin. Koko facebook oli täynnä vaaliuutisia. Minulla ja Hillevi Guttormilla oli sama tulos: kummallakin vain yksi ääni. Sitten on kyllä piru merrassa, jos tietää itseään äänestäneensä ja tulos on nolla ääntä, joten oli ihan toimivat vaalit. Matkalla kotiin vielä teeri lensi itsensä lajilistalleni.

Minä en saa päästäni pois sitä, että Ivalon lentokenttä on kuin IKEA. Mieluiten muistelisin vaikka revontulia.

Approt nokipeltoon, oot Lepikon torppa!

Geokätköilijänimimerkki Hiltsu täyttää 49 vuotta ja järjestää miitin Pielavedellä. Olen ollut Hiltsun miitissä aiemmin Siilinjärvellä. Tämä tarjosi hyvän syyn lähteä Pielavedelle kartuttamaan geokätköiltyjä kuntia. Kun asuin lapsena Kuopiossa, niin minulla oli pyörä ja kartta ja halu luontoon ja lintuihin. Niinpä sitten pyöräilin maakunnassa niin pitkälle kuin pohkeet kestivät. Siinä maailmassa Pielavesi edusti jotain kaukaista ja eksoottista, vähän niin kuin tässä iässä Afrikka tai Rarotonga. Kun Maaningalla Haatalassa 1984 pidettiin pöllö -ja pikkunisäkäskurssi, kävimme pöllöretkellä myös Pielaveden puolella. Sen lisäksi joskus 1970-luvulla olin käynyt katsomassa Pielaveden pääasiallisimman nähtävyyden, Lepikon torpan.

No, bussilla liikenteeseen. Pohjolan Liikenne vie Helsinkiin, missä tapaan kätköilijäkollegani. Hänen kanssaan lähdemme piilottamaan uusimman kätköni, joka on osa geokätköilijöiden Suomi100-projektia. Oman kätköni aihe on kotimainen filmituotanto ja olin poiminut siitä erityisesti ohjaaja Mikko Niskasen. Niskanen teki töitä monessa paikassa, mutta yksi oli Fennada. Fennada kuvasi Kulosaaressa, missä oli keisarillinen tennispalatsi nykyistä Irakin suurlähetystöä vastapäätä. Rakennus oli upea, mutta seiniä piti tukea parruilla, etteivät ne romahtaneet kasaan.

Kätkemisen jälkeen hän päätti lähteä tapaamaan muita kätköilijöitä ja minä päätin lähteä mukaan. Lopulta päädyimme seikkailemaan öiseen Järvenpäähän. Pielaveden Juhlarannan omistaja soittaa. Olin varannut väärän päivän sinne, mutta sitten saadaan asia puhelimessa kuntoon niin että sovin, että tulen huomenna, enkä tänään. Miten minulla lipsuu jo näin pahasti?

Porukka heitti minut Kampin keskukseen, mistä Pohjolan liikenteen bussi lähti Kuopioon klo 1. Pohjolan liikenne on hyvä bussifirma ja pistin kännykkäni lataukseen ja itse yritin saada nukuttua tai torkuttua. Yleensä vaaditaan hyviin yöuniin vähintään matkaa Helsingistä Kuopion korkeudelle.

Yöllä kännykkä oli ruvennut latailemaan päivitystä. Päivitys on hyvä juttu, eikö. Kuopiossa sitten avaan kännykkäni ja alun viestin jälkeen se sulkeutuu. Teen saman uudestaan, jumittaa ja sulkeutuu. Hiipii mieleen kauhu. Sitten muistan, että näinhän oli 1970-luvulla: ei ole puhelinta. Pielavedellä on pakko olla jokin puhelinhuolto tai jotain. Pielavesi on melkein yhtä kaukana kuin avaruus, siellä on pakko olla kaikki samalla kylällä.

Lähden bussilla siis Pielavedelle. Pielavedellä heti suunnitelman mukaan taksiin ja haastekätkölle. Haastekätkö on Kiuruveden puolella rajaa, Sulkavanjärvellä. Kiuruvedellä olen käynyt joskus 1970-luvulla, en edes muista siitä mitään. Mummo kutsui kaivovedessä olevia hyönteisiä ”kiuruiksi”. Kumpaa ”Kiuruvesi” tarkoittaa, lintua, niin kuin on vaakunassa, vaiko hyönteistä. Mummoni oli savolainen, Vehmersalmen Juonionlahdesta.

Kiuruvesi oli matkamessuilla ja lupasin niille, että käyn siellä matkailemassa kyllä, mutta ettei iskelmäfestivaalit ole minua varten, vaan geokätköt. Nyt siis lunastin lupaukseni.

Olin jo etukäteen katsonut, että kätkö on mökin luona. Ei siihen mitään neroutta tarvita, kun vihje on, että se on nurkan alla. Lähellä nollapistettä sitten pysähdytään ja minä näen mökin ja kirmaan sille. Hanki on melkoisen syvää, joten joudun takapihalla uppuroimaan. Siellä on puoliksi lumeen hautautunut piikkilanka-aitakin. Sitten tajuan, että tämä on väärä mökki. Mutta sitä ennen joudun uppuroimaan piikkilangan yli ja vielä ojan poikki tielle. Oikealta mökiltä kätkö löytyy nopeasti. Mutta koska minulla ei vielä ole vaadittuja kuntia kätköiltynä, en saa logata sitä nettiin löydetyksi. Loggaan sen vain lokivihkoon ja sitten, kun minulla on 250 kuntaa käytynä, voin muuttaa merkintäni myös netissä loggaukseksi. Siksipä halusin Kiuruvedeltä toisenkin kätkön ja sellainen löytyy läheiseltä kyläkirkolta. Ihmeellistä, että täällä keskellä erämaata on pieni kirkko. Joka tapauksessa, nyt minulla on Kiuruvesi kätkökartalla.

IMG_0005

Säviän kyläkirkko

IMG_0007

Mä vain jotenkin rakastan tällaista kaunista kevättalvista savolaismaisemaa, vaikka siihen liittyykin lumi.

IMG_0006

Kiuruvedeltä lähti aikoinaan Elias Simojoki, joka kuuluu niihin henkilöihin, joita on hyvä muistella, mikäli aikoo liittyä kirkkoon. Aikaansa seuraava pappi, joka sanoi mm. ”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron ja muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.” Fingerporiainesta.

Palaan Pielavedelle. Ei ole halpaa ajaa taksilla, mutta jos olisin mennyt Kiuruveden kaupunkiin ja sieltä lähtenyt taksilla, olisi maksanut suunnilleen saman. Jos olisin ottanut fillarin mukaan junaan, mennyt Kiuruvedelle ja pyöräillyt kätkölle, olisi maksanut vähemmän, mutta sitten olisin joutunut yöpymään matkalla, joten lopulta olisi kuitenkin maksanut saman. Ehkä jos olisin kesällä mennyt teltan ja fillarin kanssa, olisi ollut halvempaa, mutta kesä menee niin että vilahtaa ohi ja sitä kesää en ajatellut viettää Kiuruvedellä.

Pielavedellä menen kirjastoon ja kerron ongelmani, että kännykkä on kaputt ja minun pitäisi saada tietää avainkätkö Juhlarannan omistajalta, että pääsen illalla sisään majapaikkaani, etten joudu yöpymään lumikiepissä, kun pakkastakin on melkein kaksikymmentä astetta. No, kirjasto neuvoo minut paikallisen S-Marketin alakertaan lounasravintolaan, jossa on sama omistaja kuin Juhlarannalla. Menin sinne ja tapasin omistajan ja sain asian selvitettyä. Sen lisäksi sain tietää, että kirjakauppa kulman takana fiksaa kännyköitä. Meninkin sinne. Kirjakauppias pisti kännykän lataukseen ja kännykkä lähti päivittämään. Ilmeisesti päivitys oli imaissut akun tyhjäksi ja muutenkin vaati aivan hirveän paljon virtaa. Kun se sai päivitykset asennettua, se oli kunnossa. Akku kuitenkin oli heikko, eikä kirjakaupassa sattunut olemaan akkua. Pystynhän minä kännykkää lataamaan kuitenkin, kun minulla on sen johto mukana. Kun vielä oli aikaa, löysin paikallisen geokätkön ja Pielavesi kätkökartalle. Pielavedellä taajamamerkeissä on Batman-merkki.

Pielavesi on tietysti Kekkonen. Jälkipolvet kysyvät, oliko Kekkonen hyvä presidentti. Kyllä hän oli hyvä presidentti, ehkäpä hyvä esimerkki valistuneesta itsevaltiaasta. Kekkonen jyräsi ja tuhosi monen vastustajansa poliittisen uran, mutta mitä olisivat olleet tissutteluun viehtynyt Ahti Karjalainen tai CIA-yhteyksistään tunnettu Johannes Virolainen. Kekkonen itse oli KGB:n taskussa ja sääli KGB:tä, sillä keskustalaiseen ei voi luottaa ja jos keskustalaisen pistää taskuun, niin taskuun syöpyy reikä. Vironperän isäntä vanhoilla päivillään osoittautui humanistiksi, mutta olisiko hän kauaa istunut, jos olisi ollut presidentti, tuskinpa. Kuitenkin myös Kekkonen yritettiin murhata. Minä sanon siihen: Gladio. Loppujen lopuksi Kekkonen oli suoja pahaa maailmaa vastaan ja joutui tekemään töitään, vaikka kunto oli pettänyt.

Pielavedeltä on myös arkkipiispa Leo ja hänet olen tavannut.

Takaisin bussiasemalle ja Keiteleelle. Bussi menee Lepikon torpan ohitse ja saan näpsäistyä kuvan.

IMG_0013

Lepikon torppa

Maisema on kaunis ja talvinen ja saavun Keiteleelle. Keitele on ruma. Keitele on teollisuuspaikkakunta Nilakan rannalla. Keitele ei siis ole edes Keiteleen rannalla eikä Keitele-niminen järvi ole edes Keiteleellä vaan Viitasaarella. Keiteleellä tuotetaan kuitenkin farkkuja. Ehkä jokainen suomalainen on kulkenut Keiteleellä tehdyissä farkuissa. Siellä on myös tehtaanmyymälöitä. Minun kokoani ei tietenkään ole, joten turha mennä sellaiseen. Eikä minulla ole sitä paitsi rahaakaan. Ehkä jos en matkailisi, kaappini olisi täynnä Keiteleellä tehtyjä farkkuja. Pidän enemmän matkailusta.

IMG_0010

Keiteleen kirkko

Kirkkoa valvoo valvontakamera. Kysyinpä papilta, eikös kirkon pitäisi uskoa, että jumala valvoo ja rankaisee. Juttu on niin, että vakuutusyhtiöt tarjoavat alennusta, jos on valvontakamera ja jos on valvontakamera, siitä pitää ilmoittaa. Siksipä on päädytty sellaiseen omituiseen ratkaisuun, että kirkoissa on valvontakamerakylttejä. Ei kaikissa, mutta Valtimolla, Keiteleellä ja Viitasaarella.

Olin kerran nuorena Keiteleellä hiihtokilpailuissa. Ne eivät menneet hyvin, mutta sain palkinnon silti. Keiteleellä sai niin surkeita palkintoja, että se oli melkein vitsi.

Olisin voinut hakea toisenkin kätkön, mutta en oikein viitsinyt. Se osoitti vähän hankalaan paikkaan ja minua unetti. Ei se uni siellä bussissa niin sikeää ollut etteikö minua olisi ruvennut unen tarve vaivaamaan. Palasin Pielavedelle, jossa menin suorilla Hiltsun synttäreille. Ai no, olihan siellä tietysti kätkö. Kätkö toimi niin, että oveen oli laitettu lähetin ja gps pystyi vastaanottamaan sen lähettimen viestin ja se viesti kertoi kätkön sijainnin.

Hiltsu toivotti oikein käsipäivää tervetulleeksi. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikki mahtuneet edes istumaan. Tilasin sitten taksin ja lähdin hostellille Juhlarantaan. Oikeammin se on ”Motelli Piela ja ravintola Juhlaranta”. Suunnilleen heti kun olin laskeutunut pedille, rupesi silmissä hämärtämään ja vajosin uneen. Nukuin niin sikeästi että tuntui, että taju olisi mennyt.

20170210_182000[1]

Minulle oli varattu eväät aamuksi. Nami!

20170211_123425[1]

Seinälle oli laitettu taulu vanhoista lehdistä.

Rikkumattoman hiljaista ja ihanaa. Minä voisin viettää täällä enemmänkin aikaa. Minulle oli laitettu eväät jääkaappiin ja erittäin hyvät eväät olikin. Aamulla tapasin itse paikan omistajan ja tunsin virkistyneeni.

Iltapäivällä lähti bussi Viitasaarelle. Viitasaarella oli kirkkokätkö saaressa, jonne johti silta. Menin ensin sillan kautta, mutta paluumatkalla oikaisin jäitse. Jäällä oli myös autoja. Olen aina säikky jäiden suhteen. Olinpa kauan aikaa sitten naimisissa yhden amerikkalaisen kanssa ja kerran jäällä hän sanoi, että hän tunsi jään liikkuvan allaan. Minä sanoin, miten se voi liikkua, kestäähän se autonkin painon. Sitten rupesi ryskymään. Hyppäsi sydän kurkkuun. No, juoksujalkaa läheiseen Halkosaareen ja sitten salmen yli mantereelle.

Autot siis hajottavat jäätä, etenkin kun ajaa liian lujaa. Jäällä oli myös nuorisoa keulimassa mopoilla. Näytti tosi tyhmältä touhulta, mutta ehkäpä heillä on hauskaa. Voi myös olla todella tyhmää, sillä Viitasaarelta äänestettiin Teuvo Hakkarainen eduskuntaan. Se jo vaatii melkoista pölvästien keskittymää. Kaikki ikävä liittyy jotenkin Viitasaareen. Kerran tapasin nuoren tytön, joka epäonnekseen oli joutunut pääkaupunkiseudun huumekuvioon. Hän oli Viitasaarelta. Minä kehotin häntä menemään takaisin Viitasaarelle. Vaajakosken pankkirosvo, jonka olen joskus tavannut, arvatkaapa minne hän pakeni ja missä joutui kiinni. Aivan niin. Hollywoodissa on sellainen talo, jonka ympärillä on tapahtunut paljon murhia ja itsemurhia ja jonne on dumpattu muuallakin murhattujen ruumiita. Viitasaari on vähän samanlainen. Konginkankaan bussiturma tapahtui Äänekoskella, mutta nekin olivat juuri ohittaneet Viitasaaren.

20170211_130459[1]

Emme ole terve yhteiskunta. Pielavesi.

IMG_0015

Viitasaaren kirkko

IMG_0016

Viitasaaren tsasouna

IMG_0020

Viitasaaren kirkkovenevaja

Lähdin heti seuraavalla bussilla Äänekoskelle. Päätin nähdä koskikaran Äänekoskella. Viittaahan paikkakunnan nimikin koskeen, joten pakko siellä on sellainen olla. Mutta koko kosken alue oli aidattu tehdasalueeksi. Aitahelvettiä jatkui pitkälle alavirtaan. Iltapäivä koko ajan pimeni. Kun pääsin sieltä tulemaan takaisin, oli jo melkoisen pimeää. Olin paikassa, missä vesi virtasi hiljakseen, mutta sitten kun kiikaroin, näin koskikaran lentävän.

IMG_0021

Äänekosken rantaa

Äänekoskella kaikki ovat varmasti juutalaisia. Muuten ei voi käsittää, että joka paikka on kiinni. Kirjastot, kahvilat, ostoskeskukset, kaikki kiinni. Kuitenkin löysin keskustasta muutaman kätkön, joten Äänekoski kuntakartalle. Aika tylyä, Äänekoski on varmasti tähänastisista kiinniolevin paikkakunta Iisalmen jälkeen. Täällä ei hipsterit luo elävää kaupunkikulttuuria.

Torilla huomasin, että lähellä on kätkö Mikonpuistossa Mikonraitilla. Kauheasti Mikkoja, ikään kuin Mikko Niskanen. Ja kyllä vain, siellä oli sijainnut aikoinaan Mikko Niskasen synnyintalo. Yritin läheiseen urheilutaloon, se oli kiinni. Paikallinen ohjasi minut Shellille, joka oli auki yhdeksään. Aistin, että paikallinen oli otettu siitä, kun ulkopaikkakuntalainen tulee Mikko Niskasen jäljille Äänekoskelle. Shellissä istuskelin teekupposen äärellä. Ajattelin, että mikä on, kun tämäkin paikka on tehty pelihalliksi. Kaikkein pahin on hedelmäpeli, jossa jos voittaa, niin tippuvat kolikot kolisevat hirveän kovaa. Vihaan niiden 1980-lukulaista designiä ja 1980-luvun tietokonepeleistä tulevia ääniä, vihaan, että joka pöytä on täynnä veikkauskuponkeja ja vihaan TOTO-tv:tä. Kuulemma rahis maksaa sikana rahaa yrittäjille siitä, että tämä muuttaa kahvilansa pelihalliksi. En muista nähneeni vastaavaa muissa maissa. Juuri tuon takia kaipaan kahvilaa. Kahvilan rauhaa.

Yhdeksän jälkeen ystävälliset kahvilatyöntekijät kertoivat, että vielä on muutama kauppa auki kaupungissa. Kaupalle mennessä huomasin, että tällä kylällä tapahtuu Mikko-päivät ja että ne olivat edellisellä viikolla. Ei esimerkiksi Matkamessuilla tällaista haluttu mainostaa.

Mikko-päivistä sanottua:

Mikko-päivien kantavana ajatuksena on kotiseutunäkökulma. Hyvä niin, sillä miksi pitää kynttilää vakan alla, kun kerran on mistä ammentaa.

– Mikko Niskanen oli meidän paikkakunnan ihmisiä. Äänekoskella on KinoMikko, muistolaatta ja Mikonpuiston päiväkoti, Mikko oli niin  taitava ohjaaja, että hän ansaitsee vielä lisää, hän on meidän voimavaramme, joka kuvaa mentaliteettiamme. Mikko ja hänet työnsä ovat kansallisesti isoja asioita ja Äänekoskelle jättimäisiä. Mikko teki arvokasta työtä ja haluamme nostaa sitä esille, Tani sanoo.

Voiko asiaa paremmin ilmaista. Ei voi. Älä ole kuitenkaan äänekoskelaisten kotiseudulla lauantai-iltana, sillä silloin äänekoskelaisten kynttilät ovat vakan alla.

Kaikista puutteistaan huolimatta Äänekoski oli hyvä paikka, koska siellä opastettiin eksynyttä turakaista.

Lähdin bussilla Helsinkiin. Koiviston Liikenne ja Kuopion Liikenne ja mahdollisesti muut ”liikenteet” ovat kalliita busseja. Ovatko ne myös hyviä. Eivät ne ole, sillä tämä oli eka kerta, kun en kerta kaikkiaan mahtunut bussin vessaan. Luulisi, että olisi edes paremmat bussit kuin muilla. Pohjolan Liikenteellä on minusta paras hinta/laatu -suhde.

Aamulla Helsingissä. Verkkokaupassa on 24h kioski, joten tilaan uuden akun kännykkääni ja siirryn lataamaan sitä läheiselle terminaalille. Tietysti sen lataaminen vie tuntikaudet, mutta mitäs siitä, tuli bussikin aikaisin.

Käväisen Kaivopuistossa, koska siellä on nähty mustakaularastas. Minä olen nähnyt niitä muutaman kerran aiemminkin.

mustakaularastas

Mustakaularastas

Kaivopuistossa on porukkaa epäilyttävän näköisesti kameroiden kanssa ja menen sinne jatkoksi. Pian rastas ilmaantuu ja näppäisen kuvan. Linnun mentyä piiloon esittelen kuvaa muille. ”Tuollaisen kuvan napsaisit tuolla pokkarilla !!”.  Virkistävää. Aina, kun minulla on hyvä kuva, ihmiset sanovat, että minulla on hyvä kamera. Kerrankin joku sanoo, että minulla on huono kamera, mutta olen hyvä kuvaaja. Tai ainakin tuon kerran olin.  Mustakaularastas tulee Uralin takaa Aasiasta.

Päätin mennä lämmittelemään katolilaiseen kirkkoon. Siellä oli hyvin monietnistä porukkaa sisällä ja pappi paasasi armosta. Armo on sellaista, että jos paskantaa housunsa, voi pyytää anteeksi Jeesukselta, minkä jälkeen voikin jatkaa elämäänsä. Katolilainen vielä kertoo asian ripissä papille.

Kirkosta inspiroituneena kävin vielä Johanneksenkin kirkossa, kun sinne pääsi sisälle näin sunnuntaina. Siellä laulettiin ”diipa daapa diipa daapa”, tai siltä ne virret ainakin kuulostavat ja kannettiin ristiä valkoiset vaatteet päällä.

Ajattelin mennä vielä kätkölle, mutta ratikassa näin, että paperittomat pitävät mielenosoitusta, joten menin rohkaisemaan heitä. Paperittomien lähettäminen takaisin tapettavaksi on sama kuin se, kun Suomi lähetti juutalaisia Saksaan keskitysleirille.

IMG_0044

 

Illalla vielä menen Gnostilaisen seuran tilaisuuteen. Gnostilainen paskoo housunsa ja miettii, mikä opetus siihen liittyy. Yksi asia näyttää minusta kuitenkin ilmeiseltä: kaikki uskonnot ovat väärässä.

Illalla taistelen väsymystä vastaan ja meinaan nukahtaa junaan. Onneksi pääsen kuitenkin onnellisesti kotiin lämpimien lakanoiden väliin.

Tuu tii

Minä jo arvasin, että tästä tulee rankka reissu. Kuopioon ja Kuopiosta eteenpäin on helppo matkustaa bussilla, kun saa nukuttua penkillä, mutta lähikohteisiin tupsahtaa keskellä yötä. Se olikin se syy, miksi Pertunmaa ja Hirvensalmi olivat geokartalla punaisia.

Heti ensimmäiseksi, kun juna tuli asemalle, kuulutettiin, että ”juna tulee poikkeuksellisesti raiteelle yksi”. Hangossa ei ole mitään raidetta yksi ja juna saapui normaalisti. Karjaalla Turku-Helsinki -juna oli puoli tuntia myöhässä ja nippa nappa kerkisin vaihtaa itselleni vanhat matkavaluutat euroiksi.

Keskellä yötä sitten bussilla Kuorttiin, jossa löytyikin geokätkö lähes välittömästi, joten sain Pertunmaan itselleni uudeksi kunnaksi geokartalle. Pertunmaalla on vahva keskustapuolueen kannatus ja kunnassa myytiin eniten alkoholia Utsjoen jälkeen. Utsjoen lukema syntyy norjalaisten ostoista. Liittyyköhän keskustan kannatus ja alkoholismi toisiinsa vai ostavatkohan Pertunmaaltakin viinaa ulkopaikkakuntakaiset. Minun kokemukseni uskovaisuus (mitä suuri osa keskustalaisista on) ja alkoholismi liittyvät toisiinsa, kun uskovaisen elämä on rankkaa.

Pertunmaasta kuitenkin tiedetään lähinnä Kuortti, mistä on tullut mittavimpiin kuuluva taukopaikka autoilijoille. Mikä miellyttävintä, Kuortin ABC on avoinna myös öisin, mitä mieluusti käytin hyväkseni.

Kvak

 

Palvelu oli ystävällistä, niin kuin monessa paikassa nykyisin on. Minä sain jopa luvan olla hetken pitkäkseen, mitä en voinut oikein käyttää hyväkseni, koska aikaa siellä bussin tuloon oli vain parisen tuntia. Siirryin lopulta ulos ja roskaiselle bussipysäkille. Kuortissa oli hiiskumaton hiljaisuus. Ei kuulunut pöllöjen huhuilua, ei koirien haukuntaa ja autojakin ajoi harvakseltaan.

Seuraavaksi Mikkeliin. Kun oli vielä varhainen aamu, päätin kätköillä.

kivisakasti

Kivisakasti

Kun kerään kirkkokätköjä, niin Mikkelistä oli yksi kirkko vielä käymättä, joten kävin sitten siellä. Se oli varsin söpö, ikivanha kivisakasti. Kuulemma 1500-luvulta peräisin oleva kivisakasti on Mikkelin tunnetuimpia maamerkkejä, mutta minä en ainakaan ollut kuullut siitä mitään. Näin geokätköily opettaa.

Minun suhtautumiseni itse aiheeseen on sellainen, että kun olen Saaristomerellä Jurmon saaressa ja oli pilkkipimeää ja lähdin yöllä huussireissulle, niin jätin valon talolle, jotta näkisin palata sinne takaisin. Minusta Jumala on samanlainen valo, joka ohjaa oikeaan, ettei eksy. Tietysti se on henkilön itsensä asettama, niin kuin minä itse sytytin valon siellä saaressa. Filippuksen evankeliumi sanoo, että jumala loi ihmisen ja ihminen loi jumalan. Mikä todella on räjäyttävää, minä kirjoitin Filippuksen evankeliumin itselleni muistiinpanoiksi 1700 vuotta myöhäisemmälle ajalle. Siksi, koska kaikki ovat pohjimmiltaan yhtä. Koska kuitenkin itse kukin sen valonsa laittaa, niin kaikilla on vahvasti subjektiivinen käsitys valosta. Krisselit pitävät minua kerettiläisenä, mutta eikös kerettiläinen ole sellainen, joka sanoo olevansa oikeassa, mutta minä taas julistan olevani väärässä.  Kuitenkin tiedän, mitä usko ei ainakaan ole. Sitä se ei ole, että kunniapaikan sakastista saivat sen ajan vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Mikkelissä oli perin talvista, eikä aamulla ollut mikään paikka auki, ei edes sairaala. Kun aikani palloilin kaupungilla, avautui sentään rautatieasema, jonne menin pötköttämään vähäksi aikaa.

Waltti-vuoron piti lähteä 7:45. Sitten menin pysäkille ja siellä lukee, että lähtee 7:30. Rupesi kylmäämään. Näin kuitenkin Hirvensalmen auton. Kävin kysymässä, moneltako bussi lähtee. 7:50.

Waltti on vienyt joukkoliikenteen kehitysmaatasolle. Kun ihmiset totutettiin etsimään bussinsa Matkahuollon matkahaulla, eikä Waltti-liikenne siihen päässyt, ihmiset luulevat, ettei joukkoliikennettä ole lainkaan. Julkinen liikenne onkin salainen liikenne. Säästyy ainakin rahaa. Samalla tavoin voisi olla salainen kirjasto ja salainen terveyskeskus, nekin säästäisivät rahaa. Uusi tämä ajatus ei ole, sillä Stalinilla oli salainen perustuslaki.

Waltin aikataulussa sanotaan ”Mikkelin matkakeskus” ja se kyllä on tuttu, ainakin jos on tullut Mikkeliin joukkoliikenteen avulla. Laituria ei olla vaivauduttu kertomaan. Mutta toisessa päässä, Hirvensalmella, ei olla kerrottu, minne se menee. Ei myöskään reittikarttaa ole missään näkyvillä.

Saavun kuitenkin Hirvensalmelle. Hirvensalmi on Ahti Karjalaisen synnyinpitäjä. Siellä on myös museoitu Ahti Karjalaisen synnyinkoti. Ahti Karjalaisesta muistuu lukuisat vitsit, jota veisteltiin hänen tankero-englannistaan ja känneistään.  Silloin oli maan tapa ryypätä ja rellestää, mutta hän pääsi alkoholisoitumaan. Hän onnistui hankkimaan vielä Kekkosenkin vihat päälleen, kun uskalsi ehdottaa itseään presidentinvaaleihin. Se olisi merkinnyt loppua itsevaltiaaksi ryhtyneelle Kekkoselle. Kun Kekkonen sitten lopulta väistyi, huonokuntoinen Karjalainen sivuutettiin ja kuten tunnettua, Mauno Koivistosta tuli presidentti. Milloinkahan Ahti Karjalaisesta tehdään elokuva.

Hirvensalmi on lähinnä mökkikunta. Kirkasvetinen Puulavesi houkuttelee mökkeilijöitä. Hirvensalmella on myös kartano Satulinna hotellikäytössä minua itseäni rikkaammille turakaisille.

Istuin hetken kahvilassa geokätköilijätapaamisessa, kunnes huomasin, että sama bussi oli pysäkillä. Tein rakettilähdön tapaamisesta ja lähdin bussilla takaisin. Kun olin uninen, halusin vielä ennen iltamyöhää päästä kotiin Hankoon. Muuten olisin Hirvensalmella viihtynyt pitempäänkin. Mutta geokätköilijätapaamisesta tuli minulle Hirvensalmi uudeksi kätköilykunnaksi.

Sen sijaan siirryin Otavaan, mistä löysin kätkön. Otavassa oli aikaa odottaa bussin tuloa, joten siirryin sielläkin kahvilaan. Koska olin juuri syönyt, ei tehnyt mieli muuta kuin juoda teetä. Ostin kuitenkin vastaleivottua, vielä lämmintä leipää syödäkseni sen myöhemmin. Ai että oli hyvää!

20170203_095502[1]

Haapasen kotileipomon kahvila

Kotileipomossa kannattaa pysähtyä tuoreen leivän takia. En älynnyt kysyä, mikseivät tee kukkoa. No, kukosta olisin köyhtynyt enemmän kuin mitä olin varautunut.

Siirryin bussiin ja aloitin kotimatkan. Heinolassa tuli mieleen lintutarha ja mietin, ovatkohan tarhan pöllöt aktiivisia yöllä. Olisipa jännä käydä niitä tapaamassa yöaikaan. Lintutarhan viereisessä lammessa oli sorsaruuhka. En nähnyt lapasorsaa. Lapasorsa on talvehtinut monena vuotena siellä, heinolalaiset taisivat nimetäkin sen.

Ovat sorsat kyllä kauniita. Olen nähnyt kotingoja, momotteja, rubiinityrannin, tangaroita, mutta rubiinityrannia lukuunottamatta ne ovat piilotelleet lehvästössä ja korkeintaan jotkut tangarat uskaltautuneet ruokinnalle. Sorsat ovat kuitenkin kauniita ja ne ovat näkyvillä.

Karjaalla luki Helsingin junan taulussa, että junan vaunut ovat muuttuneet, joten paikkaliput eivät pidä paikkansa. On tämä ihmeellinen maa, ”mikään ei toimi ikinä, mutta kaikki järjestyy”, kutsun tätä itäsähläykseksi tai itäsäädöksi. Se syntyy siitä, että valtio on paha, mutta ihmiset ovat hyviä. Suomi onkin vakiinnuttanut paikkansa Itä-Euroopassa. Jos Stalin olisi käyttänyt VR:ää vankikuljetuksiin, ketään ei olisi saatu Siperiaan asti.