All Posts By

Stacy Siivonen

Aina ei jaksa, Sysmä ja Savitaipale

Mainitut kunnat näyttävät häiritseviltä kartalla, missä kunnat, joista en ole löytänyt kätköjä, näyttävät punaisilta ja loput vihreiltä. Kumpaankin pitää kätköilymielessä mennä vähän erikseen. Osa Sysmää, Onkiniemen kylä, on nelostien varrella, mutta siinä ei ole lähimailla kätköjä. Savitaipale taas sijaitsee Lappeenrannan ja Mikkelin välillä, eikä ole tullut koskaan tarvetta kulkea tuota väliä. Sen sijaan Mikkelin ja Kouvolan väliä olen kulkenut paljonkin.  Sysmässä olen käynyt myös kylällä kahdesti pyöräretkellä. Suosittu pyöräretkireitti kulkee Päijänteen itärantaa pitkin. Koska minulla puhkesi kumi Sysmän Vehkasalossa, jouduin keskeyttämään pyörämatkani ja jatkamaan sitä uudelleen.  En ole ikinä oppinut vaihtamaan kumia eikä sitä saatu Sysmässäkään korjattua. Marathon Schwalbet ovat vaikeat vaihtaa, mutta ne ovat aivan erityisen pistosuojatut. Siitä huolimatta onnistui kumi puhkeamaan. Sillä reissulla näin kuitenkin supikoiran ja valkoselkätikan. Tämä oli kauan ennen geokätköilyä, enkä usko, että Sysmässä siihen aikaan oli geokätköjä.
Menen junalla ensin Lahteen ja sitten bussilla Sysmään. Bussi menee Pulkkilanharjun kautta, mikä kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.  Hienohan se harju on, mutta ei siinä mitään uutta ole. Punkaharju on kanssa näyttävä, samoin kuin Pispala.

Pulkkilanharjua

Bussista näpsäisty kuva Karisalmen sillalta.

Ainoastaan Karisalmen sillalla Pulkkilanharju kohoaa näyttäviin korkeuksiin. Vääksyssä näkyy kanssa harjulta huikeat näkymät. Harjun päällä siellä sijaitsee pahamaineinen hotelli Tallukka. Pahaksi sen maineen tekee se, että siellä yritettiin murhapolttoa.  Asikkala on soihdut ja talikat -paikkakunta, sieltä on lähtöisin kuuluisa rasisti James Hirvisaari.

No, Sysmän kirkonkylä on minulle tuttu ja tärkein asia ensiksi eli geokätkö, joka löytyy ihan keskustasta, joten Sysmä uudeksi kunnaksi kätkökartalle. Käväisen kaupassa ja suuntaan leirintäalueelle. Siellä oli juuri sesonkihinnat päättyneet, mutta minulta yritettiin laskuttaa vanhan hinnan mukaan. Tämä on aina tyypillistä kaikkialla Suomessa. Ulkomailla jos tätä tapahtuu, niin heti ajatellaan, että ahne majoittaja viilaa linssiin. Asiaa tiedusteltiin vielä leirintäalueen pitäjältä Mialta puhelimitse samalla kuin söpö koiranpentu hyppeli jalkaani vasten. No, asia selvisi ja minä menin mökin suuntaan. Vastaan tulee tämä Mia, joka ilmeisen tiukasti sitten kyselee, minne minä olen menossa.

Taidenäyttely oli mennyt kiinni

Leirintäalueen tilat olivat hulppeat, etenkin keittiö oli viihtyisä. Illalla rupesi satamaan ja kurkia siirtyi suurina auroina etelään. Laskin niitä muutaman sata. Sain myös tietää, että Nuoramoisissa olisi ollut pelloilla lisää. Säätiedotus kertoili ilman viilentyneen rasakasti pohjoisessa ja kylmän ilmamassan työntyneen etelään. Se oli ajanut kurjet liikenteeseen. Ilmeisesti samat kurjet havaittiin Vääksyssä ja sitten myöhemmin Mäntsälässä.

Miellyttävät keittiötilat

Menin aikaiseen nukkumaan ja heräsin siihen, kun moottoripyörä rutkutti. Moni muukin oli herännyt ja kuulin äänen ”tämä pitää saada lämpiämään!”. Moottoripyörät ja mopot ilmeisesti toimivat vain yöllä ja silloin kun ne toimivat, pitävät hirveästi ääntä.

Sysmästä sen verran, että sen osuus vuoden 1918 oli Nuoramoisten kahakka. Punaiset olivat vallanneet Nuoramoisen ja niillä oli tarkoitus edetä Sysmän kirkonkylälle, kun ne törmäsivät valkoisiin, jotka puolestaan olivat matkalla valloittamaan Nuoramoista. Syntyi taistelu kuutamoyönä 22.2.1918 Nuoramoisissa ja lopputulemana punaiset pureutuivat Nuoramoisiin.

Sysmä kuuluu niihin paikkakuntiin, joissa Yrjö Kokko on vaikuttanut. Niiden paikkakuntien lista ei ole lyhyt. Yrjö Kokko matkusti yhtä raivokkaasti kuin minä aikana jolloin se ei ollut tavanomaista. Hänen viimeinen leposijansa on Lempäälässä.

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ja aamu valkeni sateisena ja harmaana. Hyppäsin bussin kyytiin ja sitten Lahteen. Lahteen tuli juna, mutta sen ovet eivät auenneet, koska laiturilla oli tilanne. Se tilanne oli, että joku nisti oli heilunut lutkun kanssa ja hofo oli saanut siitä sätkyt ja sinne oli tullut täysi paskalakkioperaatio.  Vaikka lutkut voivat olla tehokkaita, tappaviakin, niin voi olla lähes kaikki muukin. Jos jotain hyvää seurasi ylimitoitetusta operaatiosta niin mahtoi olla melko nöyryyttävä kokemus elämänsä alamäkeä kompuroivalle narkomaanille.

Ovet lopulta aukesivat ja junaan teljetyt ihmiset pääsivät asemalle ja minä taas junaan. Aikatauluni ei ollut kireä, joten ei ollut haittaa vaikka juna olikin myöhässä. Välillä satoi oikein ryöppyämällä.

Bussi kierteli ympäri Lappeenrannan keskustaa ja ajoi Huhtiniemen ohi. Huhtiniemeen liittyy kiehtova mysteeri, missä jatkosodan perääntymisvaiheessa olevat karkurit olisi teloitettu joukkohautaan Huhtiniemeen. Ikä ja pitkä aika tapahtuneista ehkä ovat tehneet sen, että suhtaudun lukuihin skeptisesti, niin myös wikipedia.  Pahasta henkilöstä, kuten sotatuomari Toivo Tapanaisesta on helppo uskoa lisää kaikenlaisia juttuja, mutta entäpä jos hän onkin syytön.

Voimakkaiden sateiden vuoksi kaikki oli likomärkää ja minua ei huvittanut yöpyä Savitaipaleella missään, joten minä päätin, että jos minä satun näkemään taksin tolpalla Savitaipaleella, niin minä lähden kätkölle taksilla. Kaikki geokätköt eivät ole saman arvoisia, vaan joissain haasteessa kerätään kuntia, joissa on logattu mysteerikätkö. Mysteerikätkön koordinaatit pitää päätellä, niitä ei anneta suoraan. Ainoa vihje on se, että geokätköpurkki on kahden mailin säteellä mysteerin annetuista boguskoordinaateista. No, minä olin sitten tutkaillut kotosalla mysteeriä, jossa numeroiden paikalla oli kyrillisiä kirjaimia ja ratkaissut sen. Ainoa oli, että piste oli kaukana Savitaipaleen keskustasta, minne bussi menee, eikä mitään pysäkkiä ole missään lähellä. Outo juttu, että Savitaipaleella on niin vähän pysäkkejä. Saavun sitten Savitaipaleelle ja lähdin taksilla kätkölle ja kävin hakemassa sen taksin odottaessa. Tietysti olin silloin taistelemassa kelloa vastaan ja etsin ja liikuin mahdollisimman nopeasti sateisessa metsässä kuusien keskellä. Löytyi kätkö kuitenkin vihdoin, ehkä nopeastikin, mutta kaikki tuntui silloin hitaalta, kun ajasta joutui maksamaan.

Tulen takaisin Savitaipaleen kirkonkylälle ja haen sitten vielä pari muuta kätköä. Närhi on äänessä, muuten aika hiljainen kylä.

Yksi kätkö oli vesitornilla

Savitaipaleen kirkko tuhoutui 1918 lahtarien sitä pommittaessa.

1918 Savitaipaleella oli epäonni joutua etulinjaan ja sitä pommitettiin ahkerasti kummaltakin puolelta. Toisella puolen olivat Mäntyharjun pojat, jotka lähti reissulle. Savitaipaleella itsessään, niin kuin monessa muussakin paikassa, haluttiin olla sodan suhteen passiivisia ja viedä hevoset piiloon. Ehkä tulee geeneistä, ehkä minun suolistofloorani on vähän erilaista, mutta en ymmärrä lainkaan sellaista passiivisuutta. Kun ei tee mitään, on jo tehnyt virheen. ”Siellä oli kuolleita ja taloja oli raunioina. Varastot savusivat ja antoivat hyvin kaamean vaikutuksen sodan tilanteesta. Komea kirkko oli palanut suureksi tuhkaläjäksi. Näytti, että koko maailma oli yhtä kuollutta.” (Antti Karkia, Kauhun kevät, s. 229)

Nytkin näytti hyvin kuolleelta, sillä moni keskustan taloista oli autioitunut. Kunnan väkiluku on laskeva ja alle 4000. Se on aivan mikroskooppisen vähän. Kepun saatanat muodostavat yksinvaltiuden kunnassa, joten ei ihme, ettei kukaan halua siellä asua. Sen sijaan se on suosittu mökkikunta ja mikäs siinä, onhan siellä kaunista. Kesällä siellä saattaa olla jopa vilkasta.

Perussuomalaisten entinen kansanedustaja, Reijo Tossavainen, on lähtöisin Savitaipaleelta. Paikallislehtitason mies lähti valtakunnanpolitiikkaan ja nolasi itsensä siellä täysin.

Koska aikaa oli, istuin läheisessä baarissa. Sieltä sai suussasulavaa leipää, Ostolan rieskaa. En tiennyt, mutta Ostolan rieska on Savitaipaleen ylpeyden aihe.

Ilma oli muuttunut aurinkoiseksi. Olisin ihan hyvin voinut olla yötä Savitaipaleella. Siellä on laavukin. Kun laavusivustolla ei ole kuvia laavuista, en tiennyt, onko kyseessä laavu vai grillikatos. Olin kuitenkin kastellut vaatteeni märiksi märässä metsässä. Olisin kastellut ne vaikka minulla olisi ollut aikaa enemmän. Märkä ja kylmä ovat huono yhdistelmä.

Päätin siksi lähteä kotiin. Junassa huomasin, että Helsingissähän on Jimi Karttusen muistotilaisuus. Päätinkin sitten poiketa siellä, kun oli tunti aikaa vaihtaa junia.

Jimi Karttusen muistotilaisuus

Näin sattumalta myös Ben Zyskowiczin. Kehotin häntä osallistumaan rasismin vastaiseen tapahtumaan. Hän sanoi, että ”kyllä joo, rasismia pitää vastustaa”.

Kotona menin suoraan nukkumaan. Ilmeisesti matalapaine väsytti niin, etten jaksanut jäädä yötä myöten Savitaipaleelle, eikä märät vaatteetkaan houkutelleet. Minun pitää vielä saada suoritus ulkonanukkumishaasteeseen. Savitaipale kuului niihin kuntiin, jossa en ole koskaan käynyt, eikä niitä ole monta.

 

10 + 1 Kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Tämä oli kohdistettu myös paluumuuttajille, joten vastailen nämä kysymykset Yhdysvaltain näkökulmasta.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

En voi puhua koko Yhdysvalloista, koska erot ovat niin valtavat, jo pelkästään osavaltion sisällä, mutta eniten minä pidän Kaliforniassa vapaamielisyydestä, johon verrattuna Suomi on kuin tulisi Teheraniin. Kaliforniaa ei voi tietenkään sivuuttaa mainitsematta miellyttävää ilmastoa. Myös luontoa on kivasti, sekä kaikkea jännää nähtävää. Otto Liljan tavoin listaan myös anonyymiuden.  Oikeasti jotuuu koko ajan miettimään, mitä kukaan muu ei tekisi välttääkseen ruuhkat ja kun sitten menee sitä tekemään, huomaa joutuneensa ruuhkaan, eli ainakin tuhat on sittenkin ajatellut ihan samalla tavalla. Varmasti sieltä löytyisi minumpi ihminen kuin mitä minä olen ja jolta voisin kysyä neuvoja minuna olemiseen.

2. Entä ikävintä?

Kerroinkin jo, ruuhkat. Kaikki ne, joita ei olla pilattu luovuudella, menevät aina Colorado-joelle ja tukkivat keskeisimmän valtaväylän, Interstate 10:n. Toki kaikki muutkin valtaväylät on tukossa, aina.  Ruoka on myös umpisurkeaa, etenkin räjäytyskala. Minä olen yleensä kalan ystävä, mutta raja tulee punanapsijan kohdalla vastaan. Meksiko puskee läpi todella vahvasti tässä sadan mailin sisällä Meksikon rajasta ja se aiheuttaa kulttuurishokkia, kun naapuri ei ole vetänyt kukkoaan oikeaan aikaan ja se aloittelee pikkutunneilla.

Vaikka mieluiten olen juuri tällaisessa ilmastossa, niin kuumuus täällä on aika äärimmäistä joskus. Los Angelesissa olen pitänyt villapaitaa, kun lämpötilaero sen ja aavikon välillä voi olla 20 astetta.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

No kun noi lattarimaat tunkevat läpi, niin mulla oli mielessä lähteä niihin tutustumaan. Se on jo tehty, olisiko Afrikka sitten seuraava.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Chicago tuli nähtyä tosi pintapuolisesti, juuri sillain että kiinnostus herää, mutta ei kuitenkaan.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Kalakukkoa, tietysti.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

No, en mä uskonut, mutta Suomeen jouduin. Minun oli tarkoitus vain piipahtaa, mutta se piipahdus nyt venyi 20 vuoteen.  Minulla tuli ongelmia papereiden kanssa. Minä en ole kotoutunut oikein Suomeen, mutta minä tutkin tätä maata, koska minä täällä nyt joudun olemaan. Suomi on kuin peittämätön kaivo, että tänne tippuu maailmalta, mutta kun on kaivossa, ei voi tippua sieltä pois.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Jokaisessa amerikkalaiskaupungissa on oma juhlansa, Beaumontissa se oli Cherry festival. Ensi vuonna se täyttää sata vuotta, enkä aio osallistua. En ole mitenkään juhlapyhäihminen.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Byrokratia, se oli ihan loputonta ja minä kiltisti hyppäsin kaikista mahdollisista silmukoista läpi, kunnes tajusin, että maahanmuutto on tehty mahdottomaksi. Tämä oli vielä ennen Trumpia. Maailmassa ei ole parlamenttiin päästy lupaamalla maahanmuutosta helppoa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi?

Joo, mutta ei ole rahaa ja tuo byrokratia on esteenä joka maassa. Taidan olla liian vanhakin jo. Suomihan on keskimäärin ihan perseestä oleva maa, mutta minä asun siedettävällä paikkakunnalla, jossa Suomi on minimoitu ja se loppuu tuonne avomerelle. Turakaisetkin sanovat, ettei Hanko tunnu Suomelta. Ei minustakaan, voisivat taas tehdä rajan kulkemaan tuohon Lappohjan kohdalle.

10. Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

Ei, kun Mieleen. Mun pitäisi ostaa Miele-imuri, koska olen humoristi. Kesä Savukoskella, kun satoi ihan kunnolla räntää vai sekö, kun lentokapteeni päättikin, että nyt lennetään ihan toiseen maahan kuin mitä alun perin oli tarkoitus? Onhan noita.  Ikävä, että kesä oli taas pilalla.

+ 1 Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

On iskenyt laiskuus, eikä ole suunnitelmia Oulua pitemmälle enää.

Kuten Otto, haastan minäkin mukaan kaikki ulkosuomalaiset ja paluumuuttajat!

 

Jalankulkijana Ahvenanmaalla, osa II: Kumlinge

Sottungan jälkeen oli lyhyt pysähdys Överössä, Föglössä. Normaalisti laivat eivät pysähdy siellä, vaan jalankulkijan pitää soittaa kyseiselle alukselle ja tilata se pysähtymään. Sottungassa riitti se, että kertoi sen ronskeille laivaduunareille, mutta M/S Odinille jouduin soittamaan. Kaikissa paikoissa ei ymmärretty suomea. Kumlingeen menevä vuoro on nimeltään Poikittaislinja ja se kulkee, miten kulkee. Kannattaa ottaa selvää etukäteen.

Överöön oli tullut geokätkö, sellainen, joka oli matkalaishotelli. Geokätköilijät kuljettelevat kätköstä kätköön erilaisia pieniä hiluja, joissa on seurantakoodi, jolla sitten voi seurata esineen kulkua maailmalla. Usein vain on niin, että kätköpurnukat ovat liian pieniä, että esineet mahtuisivat. Siksi on tällaisia suurikokoisia kätköjä, jonne niitä voi jättää. Tämä ei ollut järin suuri ja mukanani kuljettamani matkalaiset täyttivät sen kokonaan.
Ympäristö oli perin epämiellyttävä, vessapaperit kielivät siitä, että aluetta käytettiin yleisenä käymälänä. Googlen Street Viewssä näkyi, että aiemmin alueella oli ollut vessoja. Eipä ole enää.

Föglön lipussa ja vaakunassa on keltaisia ankanpoikasia

Ei houkuttele kävelemään. Degerby on se paikka, missä kaikki on Föglössä. Sieltä saa ålandspannkakaa ja siellä on museo ja se on kaikin tavoin kiva paikkakunta. Överössä ei ole mitään.

Föglö on suuri saaristokunta ja varsin eksoottinen, koskapa sinne joutuu menemään laivalla. Olisi aika makeeta kiertää koko saaristo. Mietin vähän sissitelttailua Föglössä, mutta jo pelkkä Googlen street view osoitti, että saari on kallioinen eikä sovellu telttailuun ja paikat, jotka eivät ole kallioisia, ovat ihmisten käytössä viljelyksinä ja pihoina tai sitten se siisti niitty, jonka olin Googlesta katsonut, kuva oli ilmeisesti keväältä, oli nyt täysmittainen nokkospöheikkö. Överö sijaitsee saariston äärimmäisessä pohjoisessa, vain vajaan kymmenen kilometrin päässä Sottungasta. Itse asiassa, Sottungan tuulimylly näkyy sinne.

Laiva vei sitten Kumlingen kuntaan Snäcköön. Snäckössä ei ole geokätköjä tällä hetkellä eikä paljon muutakaan, mutta siellä on leirintäalue ja lossi Seglingeen. Tipun tietä Överöstä sinne on 17 km.

Kumlingessa ei tapahtunut 1918 paljon mitään erikseen, mutta Ahvenanmaalla kylläkin. 1918 Ruotsi teki talvisodat ja hyökkäsi Ahvenanmaalle miehittäen sen. Sen lisäksi sinne menivät manner-Suomen punaiset ja valkoiset ja siellä oli venäläisiä. Godbyssä tuli taistelu, jossa punaiset ja venäläiset saivat selkäänsä. Lopulta sitten Saksa miehitti Ahvenanmaan. Ahvenanmaalaisten oma agenda oli vain se ja sama aina: liittyminen Ruotsiin. Minun sukuni on ihan raja-Karjalasta ja ryssittelyäkin on kuulunut aika ajoin, mutta en ole kuullut, että kukaan rajakarjalainen olisi innokkaasti ajanut raja-Karjalan liittämistä Venäjään, sen sijaan ahvenanmaalaisia jatkuvasti on kiinnostanut liittyminen Ruotsiin. Saksaa ja Ruotsia taas on kiinnostanut se, että Ruotsin strategiset malmit pääsevät kulkemaan Ahvenanmaan ohi häiritsemättä Saksaan. Oli miten oli, ahvenanmaalaiset säästyivät verilöylyltä.

Kumlingessa on muuten sodittu, Tapani Löfving seikkaili aikoinaan muun muassa Kumlingessa ja Suomen sodassa Kumlingessa oli taistelu. Nämä ovat tietysti imperialistisia sotia, jotka eivät ole niin kiinnostavia kuin työväenluokan kamppailu.

Heti lossilla kuitenkin Seglingeen, sillä aika riensi ja siellä kävelin muutaman sata metriä ja tulin vierasvenesatamaan, josta pienellä hakemisella löytyi geokätkö. Kumlinge tuli tällä geokartalle. Olin katsellut myös toista paikkaa, erästä uimapaikkaa luontopolun varrella. Siellä on järvi, jossa on sanottu hirviön kiskovan lapsia veden pinnan alle. Tämä ei kuulosta aidolta paranormaalilta hirviötarinalta vaan sellaiselta, jota aikuiset ovat kertoneet pelotellakseen lapsia. Sen lisäksi ilmakin oli ikävän viileä ja vesi olisi ollut paljon viileämpi. Oli pakko kääntyä takaisin, vaikka Seglinge vaikutti kivalta paikalta.

Maalaus leirintäalueella

Snäckön satamasta on 500 metriä leirintäalueelle, Ledholm Campingiin. Sieltä sain vaatimattoman mökin, jossa ei ollut sähköä eikä mitään muutakaan. Olisin kaivannut sähköä, koska minun piti herätä ajoissa lautalle.
Nukuin tosi huonosti, sillä jouduin jostain syystä ravaamaan piipimässä ulkona koko ajan. Yö oli tähtikirkas ja upea, mutta hyttyset olivat taas ärhäköityneet pistämään. Missään muualla eivät olleetkaan pistäneet.

Kumlinge tunnetaan lähinnä Kumlingen taudista. Kumlinge itse mainostaa olevansa erämaa Ahvenanmaalla ja se onkin erittäin harvaan asuttu kunta. Se haluaa olla vähemmän erämaa ja siksi on innokas hankkimaan lisää asukkaita. Minkähänlaisia asukkaita ne haluavat, koskapa Ahvenanmaalla ei näy ”ulkomaalaisennäköisiksi” tituleerattuja pakolaisia.

Varmaan auttaisi, jos Kumlinge olisi auki. Päänähtävyys, eli kirkko, oli kuitenkin kiinni. Ne olivat kuitenkin melko kaukana Ledholm Campingista. Matka lauttarannasta koko saaren läpi lauttarantaan on 11 kilometriä. Fillarilla senkin suhauttaisi helposti, mutta ei fillari avaa suljettuja paikkoja.

Kävelin lauttarantaan ja laivalle, joka vei minut takaisin Överöhön. Minä en meinannut saada millään yhteyttä eteläisen linjan alukseen. Varmasti 15 kertaa yritin soittaa. Sitten sain vihdoinkin jonkun kiinni juuri ennen laivan lähtemistä ja sain sovittua pysähdyksen Överössä.

Överössä oli aikaa hassutella kameran kanssa

Minä en halunnut jäädä odottamaan sitä ainoaa yhteysalusta, joka tänään menisi Galtbyhyn asti Överöhön, koska Överö on tylsä. Sitä paitsi halusin syödä välillä jotain. Edellinen kerta oli edellisenä päivänä Sottungassa aamiainen. Koska olin niin paljon ollut Sottungassa, päätin mennä Kökariin, jonka myöskin tunnen läpikotaisin.

Laivalla sain syödäkseni. Huolellinen kuositus on Madventuresin suositus. Nyt vielä torkut jossain.

Tältä rupesi näyttämään Kalhärä fjärdenilla Kökarissa

Tässä oli hyvä kuosittaa, sillä seuraavan laivan tuloon oli neljä tuntia

Ehkä alleja tai jotain

Kökarissa oli ilmaisia mummopyöriä lainattavaksi, mutta eipä huvittanut lähteä pyöräilemään satama-aluetta pitemmälle. Sen sijaan torkuin auringossa monta tuntia. Väliin oli kylmiä tuulenhenkäyksiä kyllä. Syksy on tulossa.

Sieltä se porskuttaa, viimeinen laivamatka

Siirryn laivalla Kökarista Galtbyhyn. Galtbyssä kello on jo 21. Liftailen laivasta lähteviin autoihin, mutta Varsinais-Suomessa on liftipula, aina.

Galtbyssä on pieni putiikki, jolla on terassi. Putiikki on kiinni, mutta menen terassille nukkumaan.

Viimeisen yön vietän tässä

Jostain syystä laiva pitää meteliä siitä huolimatta, että se on satamassa, samoin rekat metelöivät. Galtbyssä ei ole mitään paikkaa, mihin oikeasti voisi pistää teltan. Kaikkialla on ”Privat”-kylttejä. Maastokin on sellaista, että on vaikeaa löytää kunnon paikkaa teltalle, kaikki on joko ihmisten pihoja tai sitten viljelyksiä tai muuten käytössä. Nukun perin huonosti ja katkonaisesti, kunnes aamubussilla Turkuun. Kyllä, bussi otti anakronisesti vain käteistä ihan kuin jokin kirpparimyyjä. Sen sijaan paikallisilla oli sellainen näyttökortti, jossa tiedot lävähtivät isolle ruudulle, mistä minäkin pystyin matkustajana ne näkemään. Noin niin kuin Pride-huomiona bussikorttia käyttävien sukupuoli näkyi myös. Ainakin yhdessä tapauksessa se oli eri kuin mitä saattoi olettaa ulkonäöstä. Se on kanssa tätä uustakapajuisuutta. Helsingissä varmasti ihmiset hyppisivät ratikkakiskoille, jos ne altistettaisiin tälle tai Ålandstrafikenin joukkoliikenteen uustakapajuisuuksille, mutta se ei ole järin vaarallista, koskapa ei Helsingissä enää tiedä, kulkeeko ratikka niitä ratikkakiskoja myöten, mikä ratikka kulkee, milloin ja minne.

Turusta päätän jatkaa suoraan kotiin nukkumaan. Minä en näe Turussa yhtään translippua enkä terroristia enkä mitään muutakaan, mistä ihmiset nyt vaahtoavat.

Jalankulkijana Ahvenanmaalla, osa I

Vuoden 1918-henkiset geokätköseikkailuni jatkuvat. Sain, nimittäin, selville, että olen käynyt nykykuntina lähes kaikissa kunnissa, jotka 1918 kuuluivat punaisille ja ovat vielä Suomen puolella geokätköilemässä. (Luovutetun Karjalan entisistä kunnista kaikissa punaisten puolella olleissa ei ole geokätköä.) Nyt on vuorossa Kumlinge. Kun olin käynyt Eurajoen, Ypäjän ja Jokioisen, Kumlinge on lounaassa yksin kuntana, jossa en ole kätköillyt. Viime Ahvenanmaan reissulla olisi tarvittu lisäpäivä siellä käymiseen, eikä sitä löytynyt.

Matka alkoi tutustumalla vahvasti 1970-luvun henkiseen uustakapajuiseen Ålandstrafikenin aikataulukirjaan, joka on pdf:nä netissä. Manner-Suomessahan jos antaa Matka.fi-palvelussa lähtöpaikan ja kohteen, niin tietokone kertoo sinulle, mitä vuoroja sinun pitäisi käyttää päästäksesi perille. Mitään niin helppoa ei ole Ahvenanmaalla. Muistutan lisäksi jokamiehenoikeuksista Ahvenanmaalla, jotka kieltävät meikäläisen suhteellisen vapaan telttailun. Päivässä en pääse Kumlingeen ja käytännössä pitää katsoa yösijaa sieltä väliltä. Kun ne eivät ole myöskään suoraan lauttarannassa, pitää etsiä kuljetus yösijaan. Kökarissa on leirintäalue, jossa olen ollut aikaisemmin, Sottungassa on Lyckliga Lottas, jonka pihamaalla olen käynyt aiemmin, mutta Överössä ei ole mitään lähellä eikä myöskään Långnäsissä.

Kun puhuin suunnitelmistani, kaverini Tuuli ehdotti käymistä hänen mökillään, joka on samalla suunnalla. Lähdin siis sinne. En ollut edes tietoinen, missä mökki on, arvelin sen olevan lähellä Galtbytä, lauttarantaa. Tuuli on kulinaristi ja hän osti isot kassilliset ruokaa Paraisilta. Paraisilla on melko sivistynyt kauppa, missä oli paljon lähiruokaa. Hangossa on paljon vähemmän lähiruokaa ja se johtuu oikeasti siitä, ettei lähellä ole mitään, paitsi merta. Minä en ole kulinaristi, minä en pakkaa mukaan muuta evästä kuin vettä juotavaksi. Niin ja lääkkeitä.

Jatkamme sitten Korppoon ohi Runariin, josta sitten veneeseen ja mökille. Merenkäynti on kohtalaista ja sen luvataan yltyvän.

Mökillä on mökin työt, jonka jälkeen saattoi nauttia saunan pehmeistä löylyistä, hyvistä keskusteluista, savuahvenesta ja sen lisäksi koira nautti mustikoista. Koira oli myös pitänyt peurat loitolla saaresta, purrut kyytä ja yrittänyt näykkiä hirveä eli omasi aivan tolkuttoman rohkeuden ja monipuolisen metsästysvietin.

Taivas oli tähtikirkas ja näkyi upeasti, samalla tavoin kuin aikoinaan Amazonasilla. Amazonasilla oli vielä sellainen puoli asiassa, ettei tähtikuvioita pystynyt tuntemaan, joten tuli tunne, ettei ole enää edes samalla planeetalla. Sielläkään ei ollut sähkövaloa ja kahdessa viikossa se kävi tosi paljon hermon päälle.

Tuuli kuitenkin huomasi iPhonen laturin jääneen autolle, joten seuraavana päivänä, jolloin merenkäynti oli yltynyt, jouduttiin se hakemaan. Tässä tuli naapurit avuksi ja niiden veneellä pääsin Korpoströmiin ja bussilla Galtbyhyn lautalle.

Kråkskär, Saaristomeren kansallispuisto

Joidenkin mielestä merimetso on saatanasta. Todellisuus taas on, että se kantaa fosforikuormitusta takaisin kuivalle maalle ja sen asuttamat luodot muuttuvat kukkaniityiksi, mistä Suomessa on huutava pula. Rumiahan niiden koloniat ovat ja niitä on paljon.

Laiva meni läpi kansallispuistoalueen ja pysähtyi Kökarissa. Se pysähtyi myös Kyrkogårdsössä ja Husössä, mikä oli yllätys minulle.

Perillä Sottungassa Lyckiga Lottas -majatalon edustaja oli minua jo vastassa ja nappasi minut kyytiin. Olisi vielä vienyt katsomaan Muinaistulien yötä, mutta näin jo Muinaistulia Tuulin mökillä. Sitä paitsi, ne ovat myös Hangossa, jos joskus viitsisin vaivautua olemaan kotosalla silloin. Kuitenkin, kuulemma, kun Sottungassa jotain tapahtuu, niin kaikki menevät sinne. Se on helppoa, kun Sottunga on Suomen pienin kunta. Anarkiamielessä se on sikäli mielenkiintoinen, että koko aikuisväestö on mukana kunnan pyörittämisessä. Näin pitää ollakin, politiikka ei ole sitä, että sohvalta lauotaan mielipiteitä siitä, miten asioiden pitäisi olla, vaan että ollaan niitä itse tekemässä mieleisiksi ja kannetaan myös yhdessä vastuu.

Muinaistulien sijaan houkutteli saunan kiukaan tulet. Sauna oli lämpimänä ja menin sinne. Sielä oli ammekin, mutta kylpyankka puuttui enkä ollut älynnyt ottaa omaa mukaan. Kylpy ilman ankkaa on kuin kylpy ilman vettä.

Pihalla on kanatarha. Yksi kanoista pysähtyi tuijottamaan minua pitkään ja se hengitti voimakkaasti.

Pihalla oli kanoja ja kukkoja. Vaikka kukot kiekuivatkin, niin sisälle kuului onneksi varsin vaimeasti.

Aamiaisella piti tietysti syödä tosi lähimunia. Täällä ei ole poikasmurskainta käytössä, koskapa kukot olivat elossa. Olivat vielä tosi vapaan kanan munia, kun pari kanaa oli vielä karannut välillä aitauksesta uloskin.

Sain kyydin kirkolle, jossa vietin aikaa odottaen lauttaa. Salteriet oli juuri sulkenut, joten ei Ålandspannkakaa. Olen käynyt kirkossa aikaisemmin, mutta tällä kertaa kiinnitin huomiota siihen, että täälläkin oli tiimalasit, niin kuin Jokioisissa.

”Kristuksen taivaaseenastuminen” vuodelta 1770. Kristus heiluttaa punalippua. Punalippu ei tietenkään viitannut sosialismiin, vaikka jo bysanttilaiset keksivät yhdistää poliittiset aatteet ja värit. Sen sijaan on todennäköisempää, että se tarkoittaa taistelua kuolemaan saakka. Keskiajalla sitä käytettiin laivoissa ja piiritetyissä kaupungeissa tässä merkityksessä. 

Laiva sitten saapui ajallaan ja matkani jatkui Föglön  Överöön. Siitä seuraavassa postauksessa.