Oulaisista Haapajärvelle

Myllykota

Myllykota oli paikassa, jossa oli paljon itikoita. Mikä onkaan kauheampi ääni, kuin se, kun hyttysmyrkkypullo päästää silloin, kun myrkky on loppunut. Onneksi minulla oli toinen purkki. Minulla ei sen sijaan ollut tulivehkeitä, koska lähtiessä oli helle ja helleviikkoa oli luvassa ja kesällä oli ollut useita metsäpalovaroituksia. Pystytin suojaksi sisäteltan kotaan, joten saatoin nukkua hyttysiltä suojassa.  Kodassa oli tikkuja, mutta ne olivat kastuneita.

Maaseudulla luulee olevansa luonnon rauhassa, mutta olin väärässä, sillä lasten huuto kuului lähitalosta. Minulla mummo aina sanoi, että pitää olla hiljainen ja että se ja se on niin hiljaa, niin minunkin pitää olla. Ilmeisesti Savossa oli erilaiset opit kasvatuksessa. Myös talon isäntä rupesi tekemään työtä kauhakuormaajalla illalla.

Vietin kaksi yötä kodassa. Toisena yönä kuulin ilveksen ääntelyä. Myöhemmin sain selville, että alueella on aiemminkin ollut ilveshavaintoja.

Siirryin kahdeksan kilometriä Oulaisten keskustaan aamulla varhain sään seljettyä. Pyöräily tuntui jotenkin tahmealta ja pyörän selässä tuli melkein merisairaaksi. Syy tähän oli, että takakiekosta oli paksahtanut pinna poikki ja lopuistakin suuri osa oli löysänä. Kokemus on ollut, että pinnat katkeilevat kuin jotkin suolatikut. Toinen kokemus on se, ettei polkupyörän voi ikinä odottaa pysyvän kuosissa reissun loppuun saakka. Minua ei haittaa tuollaiset asiat, mutta pelkään, että kiekko hajoaa alta vaarallisessa kohdassa. Ei ole ikinä sattunut, enkä tiedä, onko kenellekään sattunut sellaista normaalissa ajossa. Herää aina kysymys, onko fillarin päällä liikaa painoa. Netistä on vaikea löytää vastausta tähän yksinkertaiseen kysymykseen.

Oulainen on mitäänsanomaton kaupunki. Odottaessani junaa poimin sieltä yhden kätkön. Matka Ylivieskaan on nopea.

Ylivieskassa istun päivää kahavilassa juoden teetä ja odotellen junaa. Sääennuste lupaa jälleen sadetta. Pakkaan sitten taas pyörän junaan ja menen Haapajärvelle.

Haapajärveltä yritän etsiä leiriytymispaikkaa taikka vain suojaa sateelta, mutta kaikkialla on kieltotauluja oleskelusta alueella öiseen aikaan ja omakotiasutusta. Omakotiasutus alkaa Haapajärven asemalta asti ja sitä jatkuu keskustaan ja urheilualueelle saakka. Kaupunki on siis puristunut radan ja järven väliin. Myöhemmin tietysti keksin, että olisin voinut mennä kotiseutumuseolle.

Rupeaa satamaan ihan kunnolla ja päätän antaa periksi ja nukkua yön hotelli Kulkurissa. Samalla kuivatan vaatteeni.

Hotelli Kulkuri on kuin aikamatka 1970-luvulle. Hieman kallis aikamatka, minusta, mutta pääsen saunaan ja saan nauttia aamupalabuffetista. Se vähän tasoittaa sitä, että yö oli 85 euroa. Monesta muusta se on halpa hinta yöstä hotellissa.

Hotelli Kulkuri

Olen tullut Haapajärvelle siksi, että täällä on geokätköilyn megatapahtuma. Megat ovat kokouksia, joihin on tulossa vähintään 500 nimimerkkiä. Nimimerkin takana voi olla useitakin henkilöitä. Haapajärven tapahtuma, nimeltään ”Pull together” on ainoa Mega Suomessa 2018. Se toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Pohjalaiset ovat ahkeria, Mega oli pari vuotta sitten Kalajoella ja 2019 yritetään saada sellainen Ouluun.

Sanotaan, että suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa, mutta tuntuu, että myönteisyys liikkumista kohtaan on suurempi Pohjanmaalla kuin Etelä-Suomessa. Tahko Pihkala sai vastakaikua pohjoisessa enemmän kuin etelässä, koska hänen poliittisia näkemyksiään ja toimiaan vierastettiin etelässä.

Omaa liikkumistani vaivaa läskit, olen todella lihava, enkä vain sellainen, joka on huolestunut pienestä, kosmeettisesta ylipainosta. Läskit johtuvat siitä, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Se ei ole elämäntapasairaus. Siitä myös johtuu, että liikunta aiheuttaa kramppeja ja kiputiloja herkästi, mutta onneksi näihin on lääke. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus, jota Suomessa ei haluta, osata eikä saa hoitaa kunnolla. Minua ei siis sinällään hävetä läskit, koska tiedän, ettei ne johdu minun tekemisistäni mitenkään.

Minua haastatellaan Megassa ja sovin asioista haastattelijan kanssa, että tapaisin hänet tänään ja haastattelusta voisi puhua etukäteen. Hän nappaa minut mukaansa Tiitonrannan koululta, missä on seuraava yösijani. Aamiaisen jälkeen poljenkin sinne, sinne on vain neljä kilometriä. Sattumoisin pääsen myös sisään, niin että saatan laittaa tavarani sisälle.

Marjo nappaa minut kyytiin ja menemme Reisjärven puolelle Alarantaan. Olen koko tämän matkan ajan raahannut pokaalia. Pokaali on reissaajan muodossa: ne ovat esineitä, joilla on koodi ja jonka matkaa voi seurata netissä. Tämä pokaali ei matkaa kätköstä toiseen, vaan geokätkötapaamisesta toiseen. Halusin antaa sen kätkön ”Alarannan arvoitus” toteuttajalle, koska hänen kätkönsä on Suomen paras.

Alarannan arvoitus on kuin pakopelihuone käänteisesti eli kun pakopelissä pitää päästä ulos huoneesta, niin tässä pitää päästä mökkiin sisälle. Pakopelissä pelataan kelloa vastaan, mutta Alarannassa voit pohtia mökkiin pääsyä ilman huolta ajan kulumisesta. Mökki sijaitsee autiotalon vieressä maalla, joka kuuluu kätkön tekijälle Hannu Österbergille. Hannu kavereineen upotti tonneittain rahaa siihen, että kätkö saatiin tehtyä ja sen lisäksi hän uhrasi lukemattomia työtunteja. Hän itse toteutti visuaalisen ilmeen ja hänen kaverinsa teki teknisen toteutuksen.



Alarannassa vietetään iltaa makkaran käristämisen äärellä nuotiolla. Sen lisäksi on jaettu bingolomakkeet, missä pitää kerätä ruudukko täyteen toisilta geokätköilijöiltä. Ruudussa kysytään jotain ominaisuutta, kuten että on löytänyt alle sata kätköä, kätköillyt alle vuoden, asuu Haapajärvellä tai on tullut ulkomailta. Nuo olivatkin ne vaikeimmat täytettävät.

Yöksi palasin sitten kyydillä Tiitonrantaan koululle nukkumaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

Aiemmat postaukset


Vieraillut maat

How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
Visited 22 UN countries (11.3%) out of 193.
Make your own visited countries map.

ParisRio

ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.