Dublinin viimeinen päivä ja paluušokki

Oli viimeinen päivä Dublinissa ja olin ajatellut mennä Howthiin, pieneen merenrantakylään, jota erityisesti markkinoitiin turakaisille. Olin selvittänyt, miten sinne mentiin bussilla (Bussi 31a) ja olin odottamassa oikealla pysäkillä, kun luin, että bussissa pitää olla summa tasarahana ja kolikoina. Eihän minulla ollut sellaista läjää kolikoita mukana, joten menin läheiselle bussiasemalle vaihtamaan. Siellä ei ollut mitään automaattia ja läheinen kauppa olisi antanut kolikoita sitä vastaan, että ostan sieltä jotain. Ostaisinko minä rojua vain siksi, että voisin maksaa bussissa kolikoilla. Ilmastonmuutos ja luonnon tuhoutuminen sen takia, ettei ole sopivaa bussirahaa – ei. Sitä paitsi, jalkojani särki ja oli jo Dublinissa ikävä viima. Siis hankolaisen mielestä ikävä viima on ehkä muiden mielestä aivan sietämättömän kova myrsky.

Howthiin menee myös juna, mutta sinne, minne minä olin matkalla, pääsi vain bussilla.

Sen sijaan päätin kävellä Hiltonille tutkimaan sen kivijalassa olevia fossiileja. Sain selville, että fossiileja sisältävää rakennuskiveä on Irlannissa tarjolla paljonkin. Suomessa fossiileita on Helsingin päärautatieasemalla Burger Kingin lattialla ja pääpostin lattialla.

Fossiilit

Lähdin tutustumaan läheisiin taloihin, koska sattui jalkoihin. Siellä oli museo, joka esitteli irlantilaisten muuttoa kaukomaille ja jossa saattoi selvittää omat irlantilaiset juurensa. Minulla niitä ei kyllä ole, mutta kerran yritin pariutua yhden Delaneyn kanssa.

Huomasin, että tämä paikka, missä olen, oli nimeltään Financial District, eli sellainen, mihin minulla on harvinaisen vähän mitään asiaa. Mutta ei se mitään, lähellä oli ratikkapysäkki, enkä ollut kokeillut Dublinin ratikkaa vielä. Toisin kuin bussit, sitä varten ei tarvinnut kasaa kolikoita, joten lähdin liikenteeseen ratikalla.

Huomasin, että ratikka kiertelee paikoissa, jotka eivät ole kovin kiinnostavia turakaisnäkökulmasta, lukuunottamatta Dublinin paria rautatieasemaa, Conolly ja Heuston. Myöskään geokätköjä ei ollut kukaan viitsinyt laittaa tänne kaupungin laitamille kuin harvakseltaan.

Suir Roadilla oli sitten urheilukenttä, joka oli täynnä hanhia ja se oli kanavan luona. Päätin jäädä pois. Näin kaukana sisämaassa ei tuullutkaan enää navakasti. Kanavalla oli naurulokkeja, kyhmyjoutsen ja liejukana. Liejukanat tuntuvat olevan vakiolintuja puistoissa Kööpenhaminasta alaspäin. Suomessa ne ovat piilottelevampia. Ehkä Helsingin Munkkiniemen puisto on ensimmäinen paikka Suomessa, jossa liejukana saattaisi astua esille nurmikolle.

Liejukana esillä.

Paikalla lenteli myös västäräkkejä, mutta niistä näin vain vatsapuolen. Sikäläiset västäräkit ovat Brittein saarten alalajia ja vähän erinäköisiä kuin kotoiset västäräkit.  Sitä vastoin varikset olivat jostain syystä kotoisia harmaatakkeja eikä läntisen Euroopan kokomustia nokivariksia.

Sepelhanhi

Hanhet määritin sepelhanhiksi. Nekään eivät olleet täkäläistä rotua, vaan läntistä hrota-alalajia. Joskus ehkä näitä läntisiä lentelee Suomen ohi Suomenlahdella, mutta en ole ainakaan minä päässyt niitä näkemään.

Muuten linnut olivat aika normaaleja ihan suomalaisittain. Pitäisi mennä Atlantin puolelle kesemmällä kaukoputken kanssa että rupeaisi irtoamaan sellaista, mitä minä en ole aiemmin nähnyt, mutta ehkä voin sen tehdä jossain toisessa maassa. Ei Irlannissa mitään pahaa ole, päinvastoin, mutta on näkemättä muitakin paikkoja.

Matkustin ratikalla takaisin hostellin tienoille ja menin pubiin kokeilemaan Irish stew’tä. Se on nomadmanian irlantilaisten kokemusten listalla. Suomalaisista sinne on päässyt esimerkiksi kaalikääryleet, sauna ja uinti järvessä, pesäpallon pelaaminen, kanteleen soitto tai sen kuunteleminen. Kaalikääryleitä lukuunottamatta ollaan ihan suomalaisuuden ytimessä, siis, joten sillä tavalla ajattelin, että päästään irlantilaisuuden ytimeen syömällä irish stew. (Muita oli vaikeampi toteuttaa). Ylipäätään arvioin vastaavia oppaita muihin maihin sen perusteella, miten ne pystyvät kiteyttämään härmäläisyyden ytimen, jos ne ovat oivaltavia Suomen suhteen, ne ovat oivaltavia muidenkin maiden suhteen. No, mitä tulee Suomeen, niin olin kanadalaisen dormikaverin kanssa talviluonnonpäivillä Nuuksiossa ja hän oli kiinnostunut lapikkaista ja minä esittelin hänelle kuksaa.

Irish stew’n reseptin saa tietysti netistä. Pisteen Nomadmaniaan saa kuitenkin vain nauttimalla se Irlannissa. Hyväähän se oli, pitää tehdä itsekin.

Hostellissa sain kuulla, että minut siirretään yksityishuoneeseen. En kysynyt syytä, mutta minulle se sopi. Arvelin, että se johtui niistä remonteista, mitä hostellissa oli koko ajan meneillään.

Pistorasiat näyttävät tältä, eli kolme piikkiä ja lisäksi se pitää vielä napsauttaa päälle.

Seuraavana päivänä lähdin Busarasin luota lentoasemalle jo varhain. Dublinin lentokentällä on loputtomasti käytäviä, mutta onneksi kävelymatkaa lievennetään liukuhihnalla. Minun vasen jalkani on temppuillut. Epäilen, että kilpirauhasen vaikea vajaatoiminta, mikä minulla oli vuosia täysin hoitamatta, kun ihmiset hokivat, että syö vähemmän kuin kulutat, aineenvaihdunnan häiriöt ovat vain tosi harvinaisia. No, minulla oli se tosi harvinainen aineenvaihdunnan häiriö ja se tuottaa lihaskipua.

Norski lenteleepi jossain Man-saaren yllä.

Eteläisen Norjan vuoret olivat upeasti lumisia. Kun lentokone liikkui jo Helsinki-Vantaalla kaiuttimiin huudettiin ääni käheänä käsky istua alas ja kiinnittää turvavyö. Minä, tietystikään, en ollut se, joille tämä komento annettiin.

Ehkä noin kymmenen minuutin päästä lentoasemalta, niin näkyy iso Aito Avioliitto -juliste, jossa julistetaan radikalisoitunutta kristinuskoa. Päärautatieasemalla istun odottamassa junaa Hankoon, niin siellä on Laura Huhtasaaren ja Paavo Väyrysen kannattajia ja minulle tarjotaan jotain hihhelitraktaattia. Minä olen monessa maassa ollut ja törmännyt vain USA:ssa ja Suomessa radikalisoituihin kristittyihin. Belfastissa, jossa eri uskontoihin kuuluvat räjäyttelevät toisiaan, oli maltillisempaa kuin Suomen sekulaareimmassa kaupungissa. Suomalaiseen kuuluu tietty härkäpäinen fanaattisuus, kaikkialla missä oletkin, sinua tuijottaa jokin suomalainen Sauron, jonka mielestä olet väärin ja paha ja syntinenkin. Koivuniemen lahko, kartanolaisuus ja monet muut lahkot ovat menneet hyvin diipeiksi hyvin nopeasti. Selkeästi myös pyörii rasismin ja kristillisdemokratian pahan mylly ilmeisen loputtomiin. Ei Suomi ainoa maa ole, kyllä näitä on muuallakin, ehkä USA:ssa uskonto ja pahan radikalismi on esillä, mutta käymistäni maista Suomi on ainoa, jossa heti käännytetään ja heti on jokin Aito avioliitto vastassa.

Sen lisäksi Helsingissä on kerjäläisiä kaikki paikat täynnä. Dublinissa oli jonkin verran kerjäläisiä ja kodittomia, Belfastissa en nähnyt yhtään.

Sitten luin, että Tapanilassa oli joku hypännyt sillalta junan eteen. Yleisin reaktio juttuun oli suru (204), mutta toiseksi yleisin oli mielihyvä (118 reaktiota).

Teki mieli lähteä takaisin siltä seisomalta, tai jonnekin pois. Ei pääse pakoon edes kuolemalla, sillä varmasti, jos tekee itsemurhan, niin täällä taotaan mielihyväreaktiota siihen uutiseen. Mihin menet, Suomi, onko kaikki kotona.

Londonderry Pohjois-Irlannissa päätti kieltää Irlannin liput St. Patrick’s Daynä. Se varmasti vähentää jännitystä, vaikkei kaikkia miellytäkään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Maisa80 torstai, helmikuu 8, 2018 at 20:17

    Dublin oli ajatuksissa yhtenä vaihtoehtona kesän reissua suunniteltaessa, mutta päätimme lopulta mennä Lontooseen! Ehkä joskus vielä päädytään Dubliniinkin! 🙂
    Joo Suomessa voi ilmaista itseään monella tapaa, mutta se ei aina kaikkia miellytä! 😉

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi lauantai, helmikuu 10, 2018 at 07:00

    Lammasmuhennos eli Irish Stew on erinomainen talviruoka. Tosin se minua hieman mietityttää, mikä siitä nyt niin irlantilaisen tekee? Onhan tuolla samalla reseptillä tehty lammaspataa ihan Suomessakin ja varmaan kaikkialla maailmassa, missä lampaita ja perunoita kasvaa.

    Nuo pistoriasia. Tosi kiva kun ensin saa jotenkin soviteltua töpselin siihen ja jättää kännykän latautumaan yöksi, vain huomatakseen aamusta, että ei ole laittanut sähköpistoketta päälle!!

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas lauantai, helmikuu 10, 2018 at 09:43

    Mielenkiintoisen näköinen pistorasia! Siinäpä on vaihtoehtoja. Dublinissa en ole käynyt. Ja muuten ihan varmasti voin todeta, että ei sielläkään kai kaikilla ole hyvä olla kuin ei Suomessakaan. Lyhyellä matkalla näitä epäkohtia tuskin huomaa.

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, helmikuu 10, 2018 at 19:06

      Vaihtoehdot on adapterissa, pistorasiassa on tasan yksi vaihtoehto, sellainen, ettei sovi suomalaiseen töpsöttimeen.
      Blogissa tai matkalla ei ylipäätään voi tehdä mitään syväluotausta maan kulttuurista tai olosuhteista, voi vain kertoa, miltä näyttää ulospäin.

  • Reply Mirka/Reason for Season lauantai, helmikuu 10, 2018 at 10:31

    Dublinissa en ole käynyt, mutta se olisi kyllä kiinnostava matkakohde. Reissulla ei välttämät törmää yhteiskunnan epäkohtiin, jos niitä ei osaa etsiä, mutta Irlannissa epäkohtia kyllä riittää, paljonkin. Sen verran minäkin tiedän, vaikka en maassa ole käynyt. Ja Aito avioliitto ei ole ehkä tyylikkäin kampanja, mutta se ei edusta radikalismia, vaan hyvinkin perinteistä kristillisyyttä. Nämä mainitsemasi lahkot ovat toki asia aivan erikseen, mutta ne eivät kyllä näy suomalaisessa katukuvassa. Lahkoja kuitenkin löytyy jokaisesta maasta ja kulttuurista, valitettavasti ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, helmikuu 10, 2018 at 19:08

      Minä tarkoitan radikalismilla samaa kuin puhutaan muslimien radikalisoitumisesta daeshin tai al-qaidan kaltaisiin järjestöihin. Sama mekanismi mitä ilmeisimmin ajaa kristillistaustaisia ihmisiä hyvin jyrkkiin tulkintoihin.

  • Reply Anna lauantai, helmikuu 10, 2018 at 21:28

    Minullakin on vielä Dublin käymättä, mutta joskus on sinnekin päästävä käymään. Sinulla on erilainen tyyli kirjoittaa matkablogia, sellainen vähän tajunnanvirtamainen. Mutta hauska lukea koska pääsee hyvin sisälle ajatuksiisi ja siihen mitä kaikkea matkalla koet. Harmi juttu tuo jalan kipeytyminen, varsinkin kaupunkilomilla tulee käveltyä paljon.

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, helmikuu 10, 2018 at 21:30

      Joskus kirjoitan blogipostauksen kaikista kivuistani.

  • Reply hetamentaries sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 11:48

    Paluu iskee aika kovasti kasvoille varmastikin tässä tämän hetken menossa. Tässä Dubliniin muuttoa odotellessa on tämä blogi loistavaa luettavaa!

  • Reply Satu sunnuntai, helmikuu 11, 2018 at 14:10

    Dublin olisi meillä reissulistalla ensi syksynä!

  • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, helmikuu 14, 2018 at 21:20

    Uteliaana kysyn olisiko Howthissa (tai siellä nurkilla) ollut geokätköjä? Irish Stew’ta ei ole minun lautasella näkynyt ja jos siinä on lammasta, niin saa jäädäkin syömättä 🙂

    • Reply Stacy Siivonen torstai, helmikuu 15, 2018 at 10:56

      Olisi ollut, runsaastikin ja mielenkiintoisia, lähinnä kuitenkin toisella puolella kuin missä oli juna-asema. Siellä olisi ollut haastekätkö, joka olisi täydentänyt minulla erästä toista haastekätköä, mutta toisaalta logissa sanottiin, että polku sinne on perin mutainen ja huonossa kunnossa.
      On siinä lammasta, joten jää sinulta syömättä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, helmikuu 15, 2018 at 22:28

    Tämän hetkisissä hahmotelmissä kesälle olisi reissu (lentojen osalta) Edinburgh – Belfast – Dublin. Dublinissa olemme käyneet aikaisemmin pari kertaa, mutta ihan kiva kaupungissa olisi taas pistäytyä, eli toivottavasti saamme lennot näin kasaan, ehkä jo lähiviikkoina.

  • Reply Karoliina / Lotta Karoliina -blogi perjantai, helmikuu 16, 2018 at 07:33

    Mä en Dublinin kanssa ystävystynyt, kun siellä kävin. Jäi fiilis, että ”ihan kiva muttei mitenkään erityinen”, tosin syynä saattoi olla se, että olin viikon autolla Irlantia kierrellyt ja sen pienistä kylistä hurmaantunut 🙂

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, helmikuu 16, 2018 at 09:15

      Ihan kiva, mutta kyllä aina kotiolot voittaa.

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures perjantai, helmikuu 16, 2018 at 14:50

    Itse pidin Dublinista kyllä kovasti kun siellä pari vuotta sitten viikonlopun ystäväni kanssa vietin. Sopivan kompakti kaupunki, josta löytyi kaikkea kivaa. Tosin olisi kyllä ollut mukava samalla matkalla nähdä myös Irlannin maaseutua!

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, helmikuu 17, 2018 at 06:24

    Ihanko tosissaan Helsinki on nykyään täynnä kerjäläisiä? Vissiin olisi aika tulla käymään kun en tiennyt… täällähän niitä tietysti piisaa joka freewayn rampilla.
    Dubliniin olisi kiva päästä käymään, ja melkein olen pari kertaa sinne lennot varannutkin kunnes tuli jotain muka parempaa eteen.

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, helmikuu 17, 2018 at 23:59

      Jos olisi pakko valita, olisin mielummin Dublinissa kuin Helsingissä. Toisaalta, olisin melkein missä tahansa muualla kuin Helsingissä.

    Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 22 UN countries (11.3%) out of 193.
    Make your own visited countries map.