Joron jäljillä

Pakko myöntää, että pääni käy joskus ylikierroksilla julkisen liikenteen reittivaihtoehtojen kanssa. Sitä varten on tosin olemassa oma sivukin, ettei kaikkea tarvitse pyöritellä päässä. Yöllä tulee, tosin ihan villejä vaihtoehtoja.

Rakettien paukkuessa uutta vuotta 2018 olin Kuopiossa ja suuntana Juva. Suunnitelmat loppuivat siihen, että minun pitää olla uudenvuodenpäivänä kotona Hangossa. Paras vaihtoehto oli nopea käynti Juvalla, minkä jälkeen Joroisiin ja sieltä sitten Hankoon. Juvalla mainittu palvelu antaa pitkän välimatkan kaukoliikenteen pysäkeille, olisikohan ollut jotain kilometrin luokkaa yli rampin.

No, vuosi vaihtuu, istun bussissa ja bussi yrittää lähteä, mutta juuttuu kiinni. Siinä sitten istutaan ja bussikuski tekee urakalla töitä lapion kanssa saadakseen bussin liikenteeseen. Ei käy yhtään kateeksi. Sanoi sitten, ettei Kuopio ole hoitanut linja-autoasemaansa, kun jää bussi kiinni. Bussi on 25 minuuttia myöhässä lähtiessään. Minä olen jo niin nuupuksissa, että ajattelen menemistä suorilla Helsinkiin. Toinen vaihtoehto olisi joskus viideltä lähtevä bussi Kuopioon ja sitten junalla Hankoon eli samaa reittiä kuin olin tullutkin. Pidin kyllä Joroisten kautta Joensuuhun menevää bussia ihan menetettynä tapauksena. Sitäkin olin välillä miettinyt, että menen kotiin Joensuun kautta. Vasta joskus kymmeneltä lähtee busseja Mikkelin suuntaan.

No, saavun Vehmaisiin Juvalle ja tulen kätköpaikalle ja ensimmäisessä paikassa, mihin työnnän käteni on kätkö. Nimi logivihkoon ja Juva kätkökartalle.  Sitten huomaan, että siinähän on geopolku sille toiselle pysäkille. Nimenomaisesti geopolku, koska varmasti kukaan muu ei ole tallannut yli koko risteysalueen ja viitostien tälle pysäkille kuin joku geokätköilijä. Ajattelin odotella pysäkillä pari minuuttia siltä varalta, ettei bussi olisi mennyt ohi ja eikö vain, bussi tulee ja lähden takaisin päin kohti Joroista.

Siellä, geokätkö, Juva.

Juva on se tylsä pätkä viitostietä Mikkelin ja Varkauden välissä. Juvalla on lähinnä kartanoita ja englantilainen teehuone. Se kuitenkin avautui vasta klo 12, mikä olisi ollut julkisen liikenteen kannalta aika myöhään. Sitä paitsi, tänään alkoi taas sata lintulajia vuodessa haaste, eikä siinä kerkiä teetä siemailemaan.

Juvan sijasta saavuin taas Joroisiin. Kello lähestyi aamukolmea ja päätin kysyä yösijaa Joronjäljestä. Sainkin sellaisen viidellä kympillä. Oli se vähän yläkanttiin, mutta mitäpä ei maksaisi päästäkseen osaksi legendaa.  En oikein tiedä, mistä legenda on syntynyt, mutta vanhahan Joronjälki on ja henkii vahvasti 1970-lukua. Joronjäljen seinässä on Eiffel-tornin kuva, koska Joroinen on Savon Pariisi. Sekin oli minulle epäselvää, miksi näin on, mutta sain selvää, että siellä oli ennen kartanoita, joiden asukkaat pölisivät keskenään ranskaksi, niin kuin hienostolla oli aikoinaan tapana. ”Joro” tarkoittaa virtaavaa vettä ja äkkipäätä virtaavalla vedellä ei ole jälkeä laisinkaan, vaan siis kun sanotaan, että on joron jäljillä on kadonnut jäljettömiin ja Joronjälki on paikka, minne moni on kadonnut, mennyt ravintolaan eikä sitten enää palannut kotiin.  Joronjälkeä vastaan on kuulemma tehtailtu myös paljon valituksia,

Etelä-Savossa on paljon kepuja, jotka häiritsee toisia yrityksiä tavalla tai toisella.
Viedään tuhkakin pesästä, kuten sanonta on.
Itse lusmutaan ja ollaan hyvävelisysteemiä, kierretään, juorutaan, ollaan kaikissa kissanristiäisissä ,elikkä kuukutaan jokakohtaan mihin vain suinkin pääsee ja hyväleli on myös mukana. Lähde

Tämähän on ihan Kalevauva.fi -tason juttua! Sen lisäksi Joronjäljen ympärillä on ollut Jyrki Sukula ja ties mitä draamaa.

En edes valita, että huone oli kylmä kuin pakastin. Napsaisin patterin päälle, mutta se ei oltu ilmeisesti pistetty täysille, kun se oli aamulla ihan haalea. Kaikki pitää aina olla oletusarvoisesti täysillä, paitsi stereot tai suihkun kylmä tai kuuma vesi tai jääkaappi tai uuni. Kolmen aikaan aamuyöllä uni maistui niin että nukahdin heti niille sijoilleni ja olisin nukkunut varmaan pitkäänkin ellen olisi pistänyt herätystä päälle.

Joronjäljellä on geokätkö ja heti aamulla sitten sinne. Sinne johti suoraan jälki lumessa. Itse purkki oli kuitenkin jäätynyt kiinni paikoilleen ja rupesin jo miettimään jonkinlaista työkalua, mutta sain sen irti. Myös korkki oli jäässä. Suomen olosuhteet talvella on sellaiset, että purkit helposti tuhoutuvat. Joskus purkki on kivikasan alla ja kivet ovat jäätyneet kiinni toisiinsa. Silloin pitää odottaa kevättä ja hakea toinen purkki. Pieni paniikki ehti jo tulla, mutta kuitenkin Joroinen uudeksi kunnaksi kätkökartalle.  Niitä on enää 70 jäljellä, 241 on käyty. Pihalla kuului vihervarpunen, korppi, varis, talitiainen ja sinitiainen.

Vahvasti hostellityylillä edetään.

Eiffel-torni ja riemukaari, siitä on Pariisi tehty. Tyly yleisilme muistuttaa Hotelli Posiota. 

Siirryin sitten Jari-Pekkaan syömään joitain eilisiä pullia, mitä siellä oli. Varsinainen lämmin ruoka oli vähän tyyristä.

Netistä olin varannut Kuopion Liikenteen lipun Lahteen. Kuopion Liikenne ja Koiviston Liikenne ovat käsittämättömän kalliita bussiyhtiöitä ja kuitenkaan eivät sen parempia kuin muut, joten pyrin niitä välttämään. Nytkin olisin päässyt esimerkiksi Pohjolan Liikenteellä halvemmalla.

Paha sää yllätti. Harakan näin jossain Mikkelissä, Helsingissä oli pulu ja varpunen.

Turkuun menevä juna oli niin paljon myöhässä, että piti tehdä Hangon junaan taas vaihto juoksujalkaa. Karjaan asema on niin suunniteltu, että alikulku osuu suunnilleen junan viimeisen vaunun kohdalle ja laituri on kapea, joten kannattaa istua viimeisessä vaunussa, etenkin jos juna on myöhässä. Kuitenkin VR tuntuu myyvän paikkaliput aina junan etuosasta lähtien. Joskus olen yskinyt matkan Hankoon astmaattisesti, kun olen spurtannut tuon vaihdon. Kuitenkaan en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi jäänyt junasta.

 

 

 

 

Previous Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas keskiviikko, tammikuu 10, 2018 at 20:17

    Kyllä sulla on sitten reissut! Aikamoista tarpomista ympri Suomea! Onneksi on linja-autot ja junat, joilla täälläkin pääsee jonnekin. No talvesta en osaa niin sanoa.

  • Reply Ne Tammelat perjantai, tammikuu 12, 2018 at 17:29

    Mahtavia seikkailuja! Ei tosiaan tuo hotelli ainakaan kuvien perusteella kutsu käymään, vaikka olihan se Sukulan jakso varsin viihdyttävä.

    Kiitos muuten kivasta kommentistasi blogiimme, mukavaa, että olet viihtynyt juttujemme parissa. Jostain syystä sitä ei siellä enää näy, mutta ehdin sähköpostin kautta sen lukea. Kommentoin vaikka tätä kautta takaisin, että ensi kerralla sitten Los Angelesiin kunnon kärry alle, niin ajokokemuskin on mukavampi! 🙂

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, tammikuu 12, 2018 at 17:35

      Joo, mutta Joronjälki on legenda ja jos se pistetään nurin, niin siinä on pakko käydä ennen kuin niin tapahtuu. Jossain vaiheessa sellainen tulee eteen kuitenkin, että omistaja siitä luopuu ja se ajetaan katarpillarilla kasaan. Vähän sellainen 1970-luvun nähtävyys.

    Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat