Elokuvia, Rajaporttia ja Jämijärveä

Edessä oli sekä pyhäinpäivä että sunnuntai. Luonnollisesti bussien liikkuminen oli erittäin nihkeää kumpaisenakin päivänä, joten olin laskeskellut, että voisin käydä maanantaina Jämijärvellä. Sitä ennen olisin Tampereella.

Nyt oli vuorossa geokätköilyfilmit Hervannassa Cinolassa. Paikat olivat menneet lähestulkoon kaikki. Taso oli korkea ja esiteltiin esimerkiksi kätköilyä Vilnassa. No, minähän olen siellä jo kätköillyt, joten eipä se paljon uutta tarjonnut. Filmit on pistetty kaikki nyt youtubeen.

Filmien jälkeen syötiin läheisessä ravintola Pranzossa. Minä en ole ollut koskaan oikein tyytyväinen heidän tarjontaansa, joten tässä on perinne, jonka voisin katkaista.

Syönnin jälkeen sopii pieni liikunta, joten menin bussilla Hervannasta suoraan Lentävänniemeen toiselle puolen kaupunkia. En ole siellä ollut koskaan. Tampereella on paljon outoja paikannimiä ja Lentävänniemi on yksi sellainen. Siellä oli kuitenkin haastekätkö, jonka vaatimuksena oli vähintään yksi kätkö vuosilta 2000-2013. Viime reissuni Keravalle, jossa kävin Suomen vanhimmalla geokätköllä, toi minulle tuon vuoden 2000 ja muut oli ennestään, joten saatoin sen kätköpurkin käydä loggaamassa. Pimenevässä illassa kävelin sitten vielä Lielahden kirkolle, jossa oli myös kätkö. Oli vain niin, että taskulampun kanssa sitä ei ollut helppo löytää. Itse kirkkokin oli kiinni.

Lentävänniemeen mennessä olin huomannut, että siellä Lielahdessa on Tapolan tehtaat ja kuulemma se on paras paikka mustamakkaralla herkuttelulle. Siis sen mustamakkaran, josta en alun perinkään ole tykännyt kaupungissa, josta myöskään en pidä.

Siirryin sitten Rajaporttiin saunomaan. Se ei ollut ihan yksinkertaista, kun Metson kohdalla oli iso työmaa ja piti mennä Keskustorille saakka ja sieltä sitten Rajaportille.

Saunassa on iso kylpyankka, joka oli minun kanssani saunomassa. Siellä oli myös eräs rouva Göteborgista ja hänelle kerroin kuinka kylpyankka toimii muistutuksena siitä, että on sisäinen untuvikko, joka kaipaa huolenpitoa (ja pullaa) eikä sitä saa koskaan laiminlyödä. Hän sitten otti sen itselleen ja vei sen ulos kanssaan ja sitten kun olin lähdössä pois, hän vei sen takaisin saunaan. Vähän katkera olin, etten saanut saunoa ankan kanssa, mutta eipä se minun ollutkaan.

Rajaportissa oli jotain pellavasiemenöljyä, joka sai minut yskimään kauheasti. Muutkin yskivät.

Rajaportista menin sitten yöpaikkaan, jossa nukahdin melkeinpä välittömästi. Sitä se sauna teettää.

Seuraavana päivänä menin Mustamakkaraan eli hotelli Torniin, näköalakerrokseen.

Koko Tammela pitäis räjäyttää. Mun mummoni asui tuossa kuvan keskipaikkeilla. 

Sorsu. Täällä minä kuoriuduin. Oikeammin, minulla oli varhainen lapsuusmuisto sorsien ruokkimisesta täällä ja kuinka sorsan nokka nappasi minua kiinni sormesta.

Tampere näyttää kivemmalta Amuriin päin katsottaessa.

Muistin unohtaneeni kilpirauhaslääkkeen oton, joten palasin takaisin maan pinnalle ja kävin hakemassa ne varusteistani, jonka jälkeen menin Kehräsaareen odottamaan leffan alkamista.

Suomesta lähti vasemmistolaisia Derkkulaan 1980-luvulla opiskelemaan sosialismia ja dokumentti käsitteli sitä, mitä näille ihmisille kuului nyt. Minä en lähtenyt, vaan sen sijaan Derkkulasta tuli professori Jûrgen Sagert opettamaan minulle sosialismin taloustiedettä. Johtuukohan siitä, mutta minulla on hyvin taloustieteellinen näkemys sosialismista. Toisin kuin elokuvan ohjaajalla, minun suvussani ei puhuttu sosialismista. Se varmaan johtuu pettymyksestä reaalisosialismiin ja toisaalta siitä, ettei oltu tutustuttu rahavallan rakkikoiriin. Minulla on kokemusta kaikista. Minäkin olisin halunnut lähteä kouluun Derkkulaan nuorena. Joka tapauksessa, filmi kierteli ympäri maailmaa, kuitenkin globaalissa etelässä, eikä oikein kukaan ollut kyynistynyt eikä ryvennyt finanssikapitalistiksi.

Ei ollut mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaa keskustelemaan vanhoista, kun oli kiire nukkumaan. Seuraavana aamuna kello herätti ja lähdin Ikaalisten kautta Jämijärvelle, jossa oli kohteena punaisten muistomerkki.

Matala hauta

Muistomerkillä oli geokätkö, joka löytyi ihan välittömästi, joten Jämijärvi geokätkökartalle. En ole käynyt Jämijärvellä koskaan muutenkaan. Iso alue oli aidattu hautausmaaksi, mutta siellä oli vain yksi risti ja punaisten muistomerkki ja sitten näitä kaivantoja. Kävi ilmi, että lahtarit olivat olleet viemässä punaisia tätä tietä mukamas Kankaanpäähän, mutta valmiiksi oli kaivettu haudat tänne Lauttakankaalle ja sovittu, että se on todellinen matkan päätepiste. Niinpä punaiset ammuttiin kuopan reunalle ja huonosti peiteltiin, kun vielä haudastakin huusi, että ”perkele lahtari, et edes osunut kunnolla!”. Niin huonosti oli peitelty, että saattoi jäädä käsikin näkyviin. Raskas on lapio tottumattoman kädessä. Kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa, ainakin kahdeksan on, mutta saattaa olla parikymmentä teloitettua.
Teloitettujen kaverina on yksinäinen, murtunut risti.

Yleensä on ollut jokin syy, miksi ei ole siunattu kirkkomaahan. En ole selvittänyt, mikä tarina tämän haudan takana on, mutta se kyllä kiinnostaa.
Tästä hautausmaasta oli vielä erotettu omaksi siivukseen aidalla helluntalaisten hautausmaa. En sitäkään tiedä, miksi heillä on omansa eikä heitä ole haudattu yhteiseen hautausmaahan muiden kanssa.

Ihmetystä herättää, miten nopeasti on teksti kulunut melkeinpä lukukelvottomaksi

 

Hautausmaan ympäristössä oli töyhtötiaisia, korppeja ja käpytikka. Jämijärveä kutsutaan Satakunnan Lapiksi. Vaikuttikin olevan mukavaa metsäseutua. Syrjemmältä on vielä paljon laavujakin. En pitäisi mahdottomana, jos tulisin tänne uudestaankin, sillä kertaa retkeilemään enkä teloitettuja muistamaan.

Jämijärveltä sitten lähdin bussilla takaisin ja vaihdoin junaan Tampereella. Oli samanlainen tuubi kuin tullessani ja kolisteli Toijalan ja Hämeenlinnan ohitse pysähtymättä. Joka tapauksessa, matka-aika Hangon ja Tampereen välillä oli siedettävä.

 

 

Previous Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, marraskuu 12, 2017 at 22:31

    Minulle Jämijärvi tullee aina olemaan yksi huoltopiste Niinisalosta Tampereelle hiihdettävän Pirkan Hiihdon reitillä.
    Isäni hiihti sen monen monta kertaa ja perhe seurasi autolla pysähtyen sopiviin kohtiin tarjoamaan mehua kohdissa, joissa latu kulki tien vieressä tai jopa sen poikki. Jämijärvi oli yksi näitä kohtia. Kyröskoski toinen.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, marraskuu 13, 2017 at 17:47

    Tuttuja maisemia ja paikkoja, on siksi kiva lueskella muiden kokemuksia niistä. Rajaportilla pitäisi käydä taas, ilman siemeniä kiitos tosin. Tammela tosiaan on rakennettu siten, että ei ole paljon jälkipolville kertomista. Seuraavan kerran kun menet Tammelaan, käy Salhojankadun pubissa – se on vanhin suomalainen toiminnassa oleva englantilaistyypinen olutravintola.

  • Reply Reissaaja1 maanantai, marraskuu 13, 2017 at 19:36

    Tampere, yksi parhaimmista suomalaisista kaupungeista, jossa peräti tykkäsin aikoinaan asuakin. Ja asuisin varmaan vieläkin jos työt eivät olisi vieneet minua pääkaupunkiseudulle. Ja usko tai älä, olen asunut Lentävänniemessä. Tosin silloin Lielahteen oltiin vasta rakentamassa ”ostosparatiisia”. Tuolloin Euromarket palveli ruokaostoksia tekeviä ihmisiä.

  • Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat