Elokuvia katsomaan Pirkanmaalle

Vuotuinen GIFF-tapahtuma läheni taas. Siinä näytetään geokätköilyaiheisia lyhytfilmejä ja palkkioksi saa virtuaalisen matkamuiston. Niitä keräämällä tarpeeksi saa sitten logata haastekätkön. Olen käynyt perinteisesti katsomassa elokuvat Tampereella ja samalla käynyt muutamassa naapurikunnassa. Joskus olen voinut yöpyä kaverin luona. Tällä kertaa hän huomautti, että sunnuntaina tulisi ennakkonäytös dokumentista ”Toveri, missä olet nyt?”. Hänen mielestään voisin olla yhden yön lisää Tampereella.

Tämä matka ei alkanut hyvin, sillä nukuin aamulla pommiin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin. Ilmeisesti kännykkä ei herättänyt, koska olin pistänyt sen ”älä häiritse” -tilaan.

No, herättyäni etsin opas.matka.fi -palvelusta vaihtoehtoisia yhteyksiä ja rupesi selviämään, etten tule mitenkään pääsemään Virroille, tai pääsen kyllä sinne, mutten sieltä pois. Sen sijaan etsiydyin Tampereelle. Junat kulkivat ajoissa, eikä tällä kertaa mikään armeijan autokaan törmännyt siihen. Juna ohitteli sellaisetkin asemat kuin Hämeenlinnan ja Toijalan pysähtymättä. Toijalassa minun pikkuserkkuni oli vahtinut 1918 asemaa kiväärin kanssa, keittänyt soppaa ja sitten Vesilahdella ollut sitomassa haavoittuneita. Oli saanut kolme vuotta kuritushuonetta Hämeenlinnassa. Onnistuivat pitämään hengissä, toisin kuin monet muut pikkuserkut.

Hän oli palvelijatar. Tuohon aikaan palvelijattaret ja piiat tekivät töitä kellon ympäri, aina valmiudessa ja isäntä saattoi raiskata tai pahoinpidellä ja jos karkasi moista kohtelua, oli irtolainen ja tuotiin taloon takaisin. Usein emäntä oli mukana raiskauksessa kanssa, sanoi, että ei nyt halua, mene piialle. Sitten kun tuli mukuloita, niin kirkko piti huorana, vaikka kaikki tiesivät, miten asiat oikeasti olivat. Kun isäntä kyllästyi piikaan, niin hänet naitettiin rengille ja he saivat jatkaa torppareina.

Ei vuoden 1918 tapahtumissa ollut kysymys torppareista pelkästään. Väinö Linna on hyvä kirjailija, mutta ei hän ole mikään historioitsija eikä väitäkään olevansa.  Pirkanmaalla oli hyvin suuri innostus naisilla liittyä punakaartiin.

Minä en ole myöskään omassa suvussani havainnut sitä, että olisi ollut sekä punaisia että lahtareita mitenkään tasaisesti. Muutama on lahtarina ammuttu, mutta niin paljon punaisia, että rupean kohta pitämään Tammisaaren vankileirin hautamuistomerkkiä omana sukuhautanani. Vaikea oli ”väärää” ideologiaa kannattavan päästä omalle puolelleen tai piilotella. Moni yritti piilotella jo senkin takia, ettei halunnut lähteä mihinkään sotaan. Niinpä minun sukulaisiani oli Koivistonkylässä ihan keskellä sotaa ja he joutuivat lähtemään evakkoon ilmeisesti jonnekin Pirkkalan suuntaan.

Tampereella oli iso työmaa ja aseman mustamakkarakioski oli viety pois. Minä en mikään hirveä mustan makkaran ystävä ole muutenkaan, mutta se kuuluu asiaan. Moni muukin asia kuuluu tamperelaisuuteen ja pidän niistä yhtä vähän. Minun pitäisi olla täällä syntynyt, enkä ole koskaan oikein oppinut pitämään Tampereesta. Tietyistä asioista Tampereella kyllä, mutta en Tampereesta kokonaisuutena. Ensinnäkin, Tampere on suurimmalta osaltaan ihan kammottavan ruma. Niin, en minä sanonutkaan, etteikö Pispalanharju ja Pyynikki olisi hienoja.

Suunnittelen edelleen seuraavan päivän matkaa Ruovedelle ja joudun karsimaan pois, koska bussiaikataulut.

Seuraavana päivänä sitten bussiin ja ilma on kaunis ja matkustan Ruovedelle Mämmilän eri Oriveden kautta. Mämmilä-sarjakuva kuvaa hyvin pirkanmaalaista huumoria: se ei ole vähimmässäkään määrin hauskaa. Olenkohan koskaan edes hymyillyt Mämmilää lukiessani, paitsi että vihdoin se loppuu. Se on kyllä jo pirkanmaalaisen tunnerekisterin laidassa.

Ruoveden seudut saavat minut heti päättämään, että tänne pitää tulla takaisin, jo pelkästään sen takia, että pikkuserkkuni mies kunnostautui Muroleen taistelussa kuularuiskumiehenä.

Hän pääsi kanssa Tammisaaren vankileirin monumenttiin.

Rintama polveili Ruovedeltä Vilppulaan ja olisi hyvä kierrellä kaikki ne paikat vaikka pyörällä myöhemmin. Nyt bussi menee Ruoveden keskustaan ja viimeinen bussi lähtee vähän yli kolmelta iltapäivällä, joten minulla on vain muutama tunti aktiivista peliaikaa. Läheinen geokätkö tulee logattua, joten Ruovesi uudeksi geokätkökunnaksi. Uudeksi kunnaksi ylipäätään, kun en ole täällä aiemmin ollut.

Geokätkö Ruovedellä

Ruovedellä on hieno kunnantalo.

Ruoveden kirkko

Paikallista pienyrittäjää pitää aina tukea

Linja-autoaseman yhteydessä saattoi ostaa paikallisia tuotteita. Valikoima oli hyvin laaja, jopa kalaa oli myynnissä.

Minulla ei ollut myöskään mahdollisuutta käydä Helvetinjärven kansallispuistossa, vaan se jää toiseen kertaan. Se ei edes ole ainoa syy, miksi Ruovedellä kannattaa käydä. Paljon hienoa maisemaa ja historiaa ympäri kunnan useammallekin reissulle. Sääli, että yhteydet bussilla tänne ovat melkoisen nihkeät.

Illan hämärässä palasin takaisin Tampereelle.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla lauantai, marraskuu 18, 2017 at 15:35

    Ruovesi on kyllä kauniimpi paikkakunta kuin Tampere. Ei minulla kyllä mitään Tamperetta vastaan ole, olen jopa asunut siellä – tosin kauan sitten.
    Harmittavan huonoja tuntuvat nuo bussiyhteydet vain olevan, minäkään en pääse enää lentokentältä kotiin ilman kahta vaihtoa ja tunnin odotusta jossakin päin. Bussiyhtiöt ovat kuulemma jakaneet vuorot uudelleen, miksi se automaattisesti merkitsee huononnuksia?

  • Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat