Verijäljet

Minun geokätköilykartassani pisti silmään ikävällä tavalla kaksi kuntaa, josta minulla ei ole kätkölöytyöjä ja jotka ovat keskellä Etelä-Suomea: Jokioinen ja Ypäjä. Kummastakaan en ajatellut kovin suurta, paikkakuntia, joilla uhkaa kuolla tylsyyteen. Kerran koulussa maantiedon tunnilla Jokioinen oli esimerkkinä kuntasuunnittelusta ja minä mietin, miksi esimerkkinä on näin tylsä paikkakunta. No, esimerkiksi sen takia, ettei sen keskustaajama ole minkään valtaväylän varrella. Jokioisen kunnan alueella kuitenkin viuhahtaa mennessään Helsingistä Poriin. Ypäjän kunnan alueen läpi singahtaa mennessään Tampereelta Turkuun junalla.  Aivan erityisesti minä joudun kulkemaan siksakkia päästäkseni alueelle.

Ensiksi kuitenkin junalla Humppilaan. Asemalla pysähtyy bussi, mutta mitään bussipysäkin merkkiä ei olla viitsitty sinne laittaa. Humppilassa olen geokätköillyt aikaisemmin, jouduin lainaamaan tikapuita. Nyt sinne ei ollut aikaa.

Bussi kulkee raukeassa maalaismaisemassa. Siellä on eräässä kylässä Emmaus. Jokioisen Emmaus oli hyvin aktiivinen takavuosina ja tiedotti itsestään Toimintakalenterissa, mutta nyt siitä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Emmaus on ”poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton”, helppo, mutta vaikea ratkaisu, joskus ihan sietämättömän vaikea. Ihmiset, jotka viljelevät nimitystä ”ääripää” kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat samaa mieltä itsensä kanssa ovat ottaneet tietyn position, jossa he edustavat valtaa ja haluavat marginalisoida muita, ovat siis itse ääripäitä.  kun epäoikeudenmukaisessa tilanteessa on ottamatta kantaa, ottaa kantaa sortajan puolella. Samoin, kun vasemmistolainen jättää äänestämättä, hän äänestää oikeistoa.

Saavuin Jokioisten rautatieasemalle. Sieltä lähtee joskus junat kapearaiteista rautatietä myöten ja Jokioisilla on myös kapearaiteisen rautatien museo. Minä en ymmärrä, mikä idea kapeissa raiteissa on. Jos raiteet olisivat leveät, niin niiden päälle saataisiin leveämmät vaunut ja se olisi mukavampi kaikille.  Tietysti kapeampi raide tietää kapeampaa ratapenkkaa ja pienempiä kallioleikkauksia. Juna ei kuitenkaan ollut paikalla, kun minä olin siellä. Juna kulkee kuulemma sunnuntaisin, aikaan, jolloin Jokioisiin taas ei pääse bussilla. Ehkäpä junan kyytiin pääsee myös Humppilasta. Jokioisten asemalla oli kuitenkin geokätkö, jolloin sain kätkökuntakartalleni uuden kunnan: Jokioisen. Toinen kätkö oli kirkolla ja lähdin sinne kävelemään. Hieman oikaisin pihan poikki kas kun eivät olleet älynneet rakentaa suoraa tietä. Kätkö löytyi vaivattomasti ja jäin sitä loggaamaan ja huomasin, että täällä on vuoden 1918 monumentti.

Kävi ilmi, että Forssan seudulla punaiset olivat toimineet humaanisti, jossain muualla, kuten Toijalassa oli ollut punaista terroria, mutta ei täällä. Onkin siksi aivan käsittämätöntä, että kun lahtarivalta saapui tänne, täällä tehtiin varsinainen kansanmurha. Esimerkiksi Humppilan punaiset eivät tehneet ainoatakaan veritekoa, silti siellä tunnetusti valkoiset telottivat 141 ja kymmenen prosenttia joutui kuulusteluihin.

200 ihmistä ammuttiin pelkästään tuonne Jokioisten kirkon lähelle. Kirkkoherraa jatkuva teloittaminen rupesi vaivaamaan, mutta hän sanoi ”rikkaruohot täytyy kitkeä pois Herran seurakunnasta.” Kirkkoherralla oli varmasti mielessä tämä Matteuksen 13 luvun vertaus: ”

30  Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.’”

 36  Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”.

37  Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

38  Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.

39  Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.”

Kirkkoherralla kävi varmasti mielessä myös se, että jos hän sen äänekkäämmin vastustaa, hän on pian itse teloitettavien joukossa, niin kuin oikean kristityn pitäisikin olla, mutta hän päätyi siis hyväksymään veriteot. Ei omasta mielestään kuulunut kumpaankaan ääripäähän.

Kävin itse kirkolla, joka yllättävästi oli auki.

 

Luotetaan vanhaan teknologiaan

Ensimmäistä kertaa näen tiimalasit kirkossa. Ilmeisesti niillä haluttiin mitata saarnaan kuluvaa aikaa ja muistuttaa seurakuntalaisia siitä, että elämä kuluu loppuun.

Upea kustavilaisen ajan messukasukka oli näytillä.

Jokioisten kirkko on vain viisi vuotta nuorempi kuin Suomen vanhin puukirkko. Ennenhän tehtiin kivikirkkoja ja sitten yht’äkkiä siirryttiin puukirkkoihin. Kuulemma syy oli siinä, että Kustaa Vaasa tyhjensi kirkon kassan eikä ollut enää varaa rakentaa kunnollisia kivikirkkoja. Vanhat kivikirkot olivat katolilaisia alun perin ja nämä taas luterilaisia. Katolilaiset pääsivät taivaaseen maksamalla, luterilaiset taas uskomalla hölynpölyä. Kristinusko vaatii rakastamaan vihollista. Minusta se on mahdottomuus. Varmasti se oli sen Skutnabbinkin mielestä mahdottomuus, kun järjesti verilöylyn tai kirkkoherran mielestä, kun rikkaruohot piti tuhota. Sopiva jae löytyy tukemaan jokaista itsepetosta. Voiko olla uskovainen syyllistymättä itsepetokseen.

Erkanin kirkolta ja oli vaikea tehdä päätöstä, kääntyäkö Elonkiertoon vaiko ei. Päätin olla menemättä, sillä pikaisella googletuksella siellä menisi aikaa aivan liikaa. Siellä on esittely maalaistalon eläimistä, ankka tosin vaikuttaisi puuttuvan. Ihmisellä on usein sisäinen lapsi hukassa, kun taas jokaisella ankalla sisäinen ankanpoikanen on jatkuvasti pinnalla ja nälkäinen. Kaupunkilaisena tunnen luvattoman huonosti maaseutua, mutta oli pakko jatkaa.

Sen sijaan tulin Jokioisten kartanon aittarakennukselle.

Aitta

Aitta on upea ja luulenpa nähneeni sen aiemminkin Jokioista esittelevässä kuvastossa. Aitassa oli taidenäyttely. En ole taiteen ystävä, mutta voin vilkaista. Onkohan kukaan sanonut taidenäyttelyyn mennessään, että hienoa, tiedänkin taiteesta kaiken ja olen asiantuntija.

Siiri Hartikainen, ”Viimeinen yksisarvinen”, lyijykynä, akvarelli ja tussi.

Marjut Leskinen, ”Syke !”, sekatekniikka

Katri Saijonkari-Pahkala ”Kuukkeli Vuotson kylässä”, akvarelli

Silja Mattson, ”Paluu”, akryylimaalaus

Pirkko Hirsikangas ”Kerro, kerro, kuvastin”, öljy.

Vasta jälkikäteen huomasin, että taiteelle oli merkitty hintakin, mikä useimmissa tapauksissa oli melko alhainen. Ken tahtoo tehdä kodistaan taidegallerian voi tehdä sen melko huokealla. Siiri Hartikaisen Viimeiselle Yksisarviselle ei oltu kuitenkaan merkitty hintaa.

Aitan lähellä oli kokoustila ”Impilinna”, mistähän sekin oli saanut nimensä. Kartanoon ei päässyt, mutta siellä on paikkoja, jossa on sanottu kummittelevan. Miten on niin, että rikkaat kummittelevat, kun taas esimerkiksi teloitetut punaiset eivät kummittele. Yhdysvalloissakin olin yöllä paikoissa, jossa oli ollut hirveä teurastus, eikä jälkeäkään mistään kummituksista.

Bussissa olikin sama kuljettaja, mikä aiemmin. Kun kehuin Jokioista, hän sanoi, että ihmiset yleensä vain valittavat täällä. Minä sanoin, että se onkin viisasta, sillä jos julkisesti kehuu joukkoliikennettä, niin siitä seuraa se, että joukkoliikennettä vähennetään. Kuljettaja sanoi, että bussi kulkee viikonloppuisin vain kymppitietä, useita kilometrejä Jokioisten keskustan ohi.

Forssassa vaihdoin bussia Turun suuntaan. Forssakaan ei ole paha paikka, vaikka sen tunnetuin tuote on Forssan maksalaatikko, sillä Forssassa on upea kehräämöalue. Minä olen ollut Forssassa aiemmin, jolloin esimerkiksi kaivoin lumilapion kanssa geokätkön esille.

Bussi menee suoraa kymppitietä Ypäjän Palikkalaan, mistä lähden kävelemään samaa tietä varsin tiukassa tahdissa Murskan uimalalle. Ainoa asia, mistä Ypäjä on tunnettu, on hevoset, jotka taas minua eivät ole kiinnostaneet tippaakaan. Ypäjässä asukkaista on vain puolet siitä, mitä Jokioisilla, joten se on todellinen kääpiö. Siitä huolimatta se oli kaupunki lyhyen aikaa muutama vuosi sitten.

Murskan uimala, Ypäjä

Uimalalle on vajaa mailin kävely suuntaansa ja seuraava bussi tulee vajaan tunnin päästä. Lämpimästä päivästä huolimatta paikan kioski on kiinni eikä siellä ole kuin pari jätkää hengailemassa, eivätkä nekään uimassa. kätkö löytyy nopeasti, joten Ypäjä uudeksi kunnaksi kätkökartalle. Kerkiän vielä ajoissa bussille.

Harvemmin kuljen tätä reittiä enää nykyisin, kun olen kätköillyt joka kunnassa Varsinais-Suomessa ja tien varrella. Somerolla auto juuttui lumeen kätköillessä Jakkulassa, Koski Tl.:ssä rämmimme risukossa sateisena yönä laavulle ja kaveri tippui ojaan, kun oli niin pimeää eikä nähnyt sitä ja Liedossa kiipesimme Vanhalinnalle. Liedossa on myös paikkakunta nimeltä ”Ankka” juuri tämän tien varrella ja siellä kulkee Ankkalinnantie. Marttilassa yövyin kerran ahtaalla laavulla erämaassa.

Turussa menin kortteliravintola Kerttuun. Se on minun suosikkipaikkani Turussa muutenkin, mutta olen edellä mainistusta syystä matkaillut vähemmän Varsinais-Suomessa viime aikoina. Voihan siellä tietysti kätköillä vaikka kätkölöydön on tehnytkin jokaisesta kunnasta tai reissata muutenkin. Geokätköt eivät opasta sellaiseen paikkaan kuin Kerttu, sillä niitä ei saa tehdä yrityksistä, paitsi jos yritys lakkautetaan, niin siitä voi tehdä geokätkön.

”En ole kulinaristi, mutta voin maistaa”

Olisin voinut ehkä olla pitempäänkin Kertussa, mutta keksin, että pääsen Hankoon aikaisemmalla junalla. Sainkin juuri junassa tiedon, että junaliikenne pysähtyy maanantaina, koska veturimiehet menevät lakkoon. Hyvä homma! Ei mene rahaa siihen, että matkustaisin Helsinkiin Varustelekaan Pekka Siitoin -pubitietovisaan.  En ole kyllä mikään mesikämmen mitä tulee Pekka Siitoin -tietoon muutenkaan. Olenko jo käsitellyt kaikki mahdolliset äärimmäisyydet yhdessä postauksessa. Tavikset ovat ääriryhmistä pahin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Sateenmuru sunnuntai, elokuu 13, 2017 at 09:39

    Kaunista ja samalla historiallisessa mielessä karua maaseutumatkailua. Hieno loppukaneetti, ”tavikset ovat ääriryhmistä pahin”, voisin ottaa sen tämän sunnuntain – tai miksen samalla koko loppuelämän – teemaksi.

  • Reply Reissaaja1 sunnuntai, elokuu 13, 2017 at 18:24

    Jokioisissa en ole koskaan käynyt, ohi kyllä mennyt useita kertoja. Tuo aitta on kyllä hieno.
    Ypäjän läpi ollaan ajeltu, mutta muistikuvat ovat lähinnä hevosia/talleja. Onneksi ehdit kotiin, ennen kuin veturimiehet heiluttavat -jälleen.

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi sunnuntai, elokuu 13, 2017 at 22:31

    Mä tartun nyt tähän ”tavikset ovat ääriryhmistä pahin”

    Se lienee juurikin niin:
    Tavikset tahtovat tosi teeveen – oman pesän ja pienen perheen – tavikset tahtovat tosi teeveen – päivän lööpistä parisuhteen.

    Valtavirran mukana menijä, sellainen ei omilla aivoilla ajatteleva massakansalainen on kaikista pahin. Ne on vähän niin kuin jotain mieltä, mutta ei sitten kuitenkaan mitään mieltä. Ne on juuri niitä, jotka ovat eniten vastuussa kaikesta, mutta omasta mielestään eivät ole tehneet mitään. Kuten eivät olekaan, mutta ne ei tajua, että juuri se tekemättömyys on se pahin. Juuri kuten tuo mainitsemasi kirkkoherra. Ei mitään mieltä mistään, muuta kuin omasta navastaan.

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla keskiviikko, elokuu 16, 2017 at 22:32

    Vanhana turkulaisena muistan kyllä Pekka Siitoimen 70-luvulta, mutta kuka ihme keräilee Siitoin-kamaa? Ja Siitoin-tietovisa, onpas aihe. Lieneekö suosittukin.

    • Reply Stacy Siivonen torstai, elokuu 17, 2017 at 13:13

      Kuvien perusteella sinne oli saapunut aika paljon visailijoita, en sitten osaa sanoa, oliko tietotaso ollut kuinka korkealla. Jos näillä fasisteilla muita seuraajia on ollut kovin vähän, mutta hyvin nautiskelleita, niin ainakin antifasistit ovat seuranneet heidän edesottamuksiaan tarkasti.

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, elokuu 18, 2017 at 13:06

    Tuo Jokioisten aitta eli viljamakasiini on yksi Suomen upeimmista rakennuksista ja sillä on mielenkiintoinen historia muutenkin. Tässä ote Jokioisten kaupungin sivuilta: ”Kolmikerroksinen viljamakasiini siirrettiin tarinan mukaan Suomen sodan aikana Humppilasta yöllä, kun tiedettiin venäläisten sotajoukkojen olevan tulossa. Tapaus naamioitiin Humppilassa tulipaloksi. Alueen talonpojat veivät hevoskuormalla olkia mennessään ja toivat hirsiä tullessaan. Oljet jätettiin viljamakasiinin paikalle palamaan ja kun venäläiset tulivat, oli paikalla vain savuava kasa. Näin saatiin oveluudella vilja pelastetuksi venäläisiltä ja myöhemmin makasiini pystytettiin Jokioisiin ja siihen tehtiin kellotorni.”

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, elokuu 18, 2017 at 13:11

      En osaa sanoa, onko se upeimpia, sanon vain, että Jokioinen on hyvin korkealla sijoituksella listalla ”Suomen aliarvostetut matkakohteet”.

  • Reply Merja /Runway - Kiitoradalla lauantai, elokuu 19, 2017 at 17:13

    Kiinnostava näkökulma ko kuntiin! Itse tulee käytyä molemmissa aika usein kun lähisukua asuu sielläpäin. Harvoin kuitenkaan tulee katseltua tästä vinkkelistä! Hienoja historiallisia ja tuoreempiakin yksityiskohtia kummassakin. Ja tietynlaista maalaisromantiikkaa ainakin kesäaikaan. Minusta varsin eläväistä ja yhteisöllistä toimintaa ainakin lapsiperheille!

  • Leave a Reply

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat