IMG_0035

Vilnaan! (Osa II), KGB-museo, osa I

Tämä on varmasti vaikein blogipostaukseni ikinä: kommunisti kirjoittaa KGB:stä. Voin sanoa, että jos olisin elänyt Stalinin tai Leninin aikana, olisin todennäköisesti joutunut tapetuksi. Neuvostojärjestelmä ei mitään vihannut niin paljon kuin kommunisteja ja vasemmistolaisia, joiden näkemys poikkesi virallisista opinkappaleista ja olisi ollut vain ajan kysymys, että olisin joutunut KGB:n tai sen edeltäjän GPU:n kouriin. Toisaalta, kannattavathan ihmiset kapitalismia, vaikka se lähinnä riistää heitä itseään tai kristinuskoa, vaikka joutuisivat Raamatun mukaan helvettiin.

Liettuan itsenäisyys vuoden 1918 jälkeen ei ollut helppoa, vaan sitä kurmuuttivat sekä Saksa, Puola että Neuvosto-Venäjä. Saksa miehitti Memelin alueen ja Puola itäosat, myös Vilnan. Tämä oli tilanne toisen maailmansodan alkaessa. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Neuvostoliitto iski puukon Puolan selkään liittäen Puolan itäosat itseensä. Tähän aikaan siihen kuului myös Vilna. Vilnalaisille Neuvostoliiton tulo ilmoitettiin iloisena uutisena. Ei ehkä monet juutalaiset kannattaneet bolševikkeja, mutta ne jotka kannattivat, olivat sitäkin innokkaampia. Ehkäpä he näkivät bolševismissa jotain messiaanista, kuka tietää. Sitten taas kristityt ajattelevat, että kun joku toinen kuolee, niin hänen syntinsä nollautuvat. Joka tapauksessa rasistit saivat tästä aiheen yhdistää juutalaisuus ja kommunismi. Kun sitten Hitler aloitti sotansa Neuvostoliittoa vastaan Vilnassa murhattiin juutalaisia aivan ennätysmäisen intomielisesti. Kansanmurhaajien järkytykseksi kuitenkin Neuvostoliitto voitti sodan ja Liettuaan tuli neuvostojärjestelmä. Pahimmat murhaajat varmasti tässä vaiheessa lähtivät karkuun.

Joka tapauksessa, osa liettualaisista, kuten esimerkiksi eestiläisistäkin, kuvitteli, että länsimaat tulisivat avuksi ja valloittaisivat Baltian maat ja antaisivat näille itsenäisyyden. Heidän pitäisi vain vähän auttaa, kuten taistelemalla neuvostomiehittäjiä vastaan. Senpä vuoksi maassa organisoitiin aseellinen vastarintaliike. Länsimaat pettivät odotukset, tunnetusti, ja vastarintaliikkeet kukistettiin armottomasti. Sen lisäksi Liettuan ”oman elämänsä sankarit” pääsivät kokeilemaan kuinka on ”itsestä kiinni” kun heidät lastattiin junavaunuihin ja vietiin Siperiaan. Nämä oli väestönsiirtoja, ei heitä siellä pidetty vankina, mutta takaisin ei päästetty. Jotkut kuitenkin pääsivät takaisin, mutta he eivät saaneet työtä ja joutuivat elämään toisen luokan kansalaisen elämää. Aika ihmeellinen tapa toimia, heitetään keskelle Siperiaa ikään kuin joksikin tosi-TV:n hengissäselviämiskokeiluksi, luulisi, että Neuvostoliitto olisi toiminut jotenkin järjestelmällisemmin. Sen sijaan se teki kaiken juosten kusten. Suomessa on nykyään vallalla samanlainen: on jokin idea, toteutetaan se härkäpäisesti, sitten huomataan, ettei se ollutkaan loppuun ajateltu, annetaan ihmisten kärsiä kuitenkin.

IMG_0076

Karsseri

Jos nyt kuitenkin epäiltiin jostain, niin ensimmäiseksi talossa joutui karsserikoppiin. Pimeään ja ahtaaseen koppiin, ilman mitään mukavuuksia. Siellä joutui istumaan tuntikaudet miettien, mitä tulee seuraavaksi. Suomalaisissa kouluissakin oli käytössä karsserikopit. Sitten kun oli valmiiksi jo vähän pehmennyt, oli aika päästä kuulusteluun.

IMG_0034

IMG_0081

IMG_0035

Tässä vaiheessa kohtalosi on jo päätetty. Voit valita joko pelkurin tien tai suoraselkäisen tien, se on ihan samantekevää, ne saavat kuitenkin totuuden selville. Stalinin aikana toisinajattelija, joka oli pelkuri ja kertoi kaiken, myötäili ja ilmiantoi, saattoi selvitä jopa hengissä. Silloin sai helposti 25 vuotta leiriä, mutta vuosilla ei ollut juurikaan väliä, koska normaalia toimistotyötä tehnyt ei selvinnyt kuin pari viikkoa leirillä. Suoraselkäisiä sitten pehmitettiin enemmän hakkaamalla ja fyysisellä kidutuksella. Kommunistit eivät missään harrastaneet aivopesua, natsit tekivät sitä ja länsiliittoutuneet. Yhdysvallat harrasti kuupan sekoittamista huumeilla ja joskus ihan sivullisetkin joutuivat hallinnon tekemien LSD-kokeiden uhriksi. Lustraation harjoittajat kutsuvat whataboutismiksi sitä, että vihjaa, että kaikki muutkin tiedustelupalvelut harrastivat kidutusta ja murhaamista, heidät kuin vain kommunistit ovat kykeneväisiä pahuuteen ja ehkä joskus, kun hyvälle tuulelle sattuvat, myöntävät natsienkin olleen pahoja. Toisaalta, he sitten sanovat, että kansallissosialistitkin olivat kommunisteja, joten päästäänkin siihen, että kommunistit ovat pahoja, koska kommunistit ovat pahoja.

Mutta tarina jatkuu. Ajattelin edelleen, kuinka olisin itse toiminut. Olisin pitänyt puheen, jossa olisin kertonut, kuinka hyvä kommunisti olen ja että minun pidättämiseni on erehdys ja että kirjoitan itselleen Stalinille, tietämättä että nämä samat puheet on kuultu tuossa toimistossa monet kerrat ja niitä kuultaisiin hamaan niskalaukaukseen asti, kommunistin uskoessa loppuun asti, että kauhea erehdys oli tehty ja että se selviäisi kyllä mikä hetki hyvänsä, kunhan vain Stalin itse saisi tietää.

Mutta minä tuskin uskoisin Staliniin. Sen sijaan joutuisin painiskelemaan sellaisten ristiriitojen kanssa kuin että olin tukenut järjestelmää jota käytettiin minun itseni vangitsemiseksi. Psyykkinen ristiriita johtaa sitten siihen, että mieli sumentuu lopullisesti.

IMG_0064

Pehmustettu koppi ja pakkopaita

IMG_0072

Levyllä seisottamishuone

Toisaalta, jos vartijat halusivat pehmittää, ne voivat pistää seisomaan levylle. Jos levyltä poistuu, huone täyttyy vedellä. Sen jälkeen voikin ruveta etsimään sisäistä untuvikkoaan. Tämä oli liikaa neuvostojärjestelmässä ja Stalinin jälkeen nämä huoneet poistuivatkin käytöstä.

 

 

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

8 Kommentit

  • Vastaa Terhi / Muru Mou sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 12:47

    Jos levyltä poistuu, alkaa huone täytyyä vedellä!? No huh, siinäpäs sitten seisot, pienellä rinkulalla. Vaikka ei tuo pakkopaita juurikaan paremmalta vaihtoehdolta kuulosta…

  • Vastaa Lotta | Watia.fi sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 14:01

    Huh, mielenkiintoista, mutta karua. Baltian maat ovat kyllä mielenkiintoisia Neuvostohistorian osalta ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka maat ovat kuitenkin muuttuneet hyvinkin nopeasti. Liettua kiinnostaisi kyllä vielä joskus matkakohteena.

  • Vastaa Merituuli sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 20:24

    Todella mielenkiintoisesti limität tarinoita. Kiitos lukukokemuksesta!

  • Vastaa sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 21:04

    Aikamoista juttua. Niin se vaan Neuvostoaikaan oli melkoista. Muuten tarkoitatko tuolla että tehdään vaan vaikka p….ksi menee sote muutoksia?

    • Vastaa Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 21:16

      Esimerkiksi.

  • Vastaa Sannahof // Unelmamaja sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 23:17

    Melkoisen rankkaa meininkiä ollut. Huh.

  • Vastaa Reissaaja1 maanantai, maaliskuu 27, 2017 10:57

    Nämä ovat karmeita tarinoita historiansivuilta eikä edes kovin kaukaa! Tällakin hetkellä joku jossain joutuu systeemin vuoksi kärsimään. Olisi vaikeaa olla millään puolella, koska saatat silti olla ”väärällä” puolella.
    Ihminen on pahin luomakunnan edustaja, kyllähän kissatkin leikkivät (elävällä) ruoallaan, mutta syövät ne lopuksi (aianakin suurimman osan). Ihminen kiduttaa ihmistä ja lopulta tappaa sen, eikä puhettakaan että olisi tulossa osaksi ruokavaliota (onneksi sentään). Ja minkä vuoksi, vakaumuksen tai kulloisenkin vallanpitäjän. Aivan Hirveää tuhlausta!

  • Vastaa Terhi/ Fammo matkalla maanantai, maaliskuu 27, 2017 13:34

    Tuo museo on niin karmiva ettei sitä voi jättää katsomatta. Siellä oppii kuinka kekseliäs ihminen voi olla pahuudessaan. Ihmisen perusluonto on paha, meillä on aina julmia yksilöitä ja sitten on niitä jotka tekevät mitä käsketään ja turtuvat sille. Tekevät ehkä pelastaakseen oman nahkansa.
    Liettuan kohdalta tämä kidutus on ohi, mutta monessa lähi-idän maassa karua totta tälläkin hetkellä.

  • Jätä vastaus