Siinä se on, haaste kasassa.

Vilnaan! (Osa I)

”Around the Baltic Sea” -haasteessa oli Puolan matkani jälkeen jäljellä enää Liettua. Vaikka haasteella ei ole mitään aikarajaa, niin kyllä se kiusaa, kun haasteen suorittaminen on yhdestä maasta kiinni. Tehtävä on sillä suoritettu, kun löytää Liettuasta geokätköpurkin. Geokätköjä on myös erilaisia tehtäviä, mutta ainoastaan nyt kelpasi sellainen, että on käyty löytämässä purnukka ja kirjoitettu nimi sen logivihkoon. Tällä pyritään karsimaan huijareita.

Varasin siis hostellin ja kulkuvälineet Vilnaan. Vilna valikoitui paikaksi, kun olin jo aiemmin käynyt Klaipedassa ja Kuurin kynnäällä. Tietysti kun haaste oli niin mereinen, niin mereinen kohde olisi sopinut paremmin. Krister Castren vielä kutsui minut Kynnäälle. Mutta ei, halusin nyt nähdä jotain uutta.

Eckerö Linen karja-alukselle. Matkustin alkumatkan kannella, koska osallistun myös ”100 lintulajia Suomessa” -haasteeseen ja halusin hieman täytettä listalleni. Sitä paitsi, on aika harvinaista päästä Helsingin ulkosaaristoon. Mitään en kuitenkaan havainnut, mutta kannella tupakalla ollut Outi tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi, että Patarei on ihan oikeasti suljettu ja oikeasti romahtanut. Miten voi olla, että se pysyy pystyssä yli sata vuotta ja romahtaa juuri silloin, kun minä olen sinne menossa. Harmitti kyllä, mutta ei kai sinne sitten voinut mennä.

Tallinnassa oli paljon ylimääräistä aikaa, joten päätin kävellä bussiasemalle. Ajattelin, että kyllä löytyy jokin kiva kahvila siinä välillä ja geokätköjä ja muuta. No, löytyi yksi geokätkö, mutta muuten oli aika köyhää. Sitä paitsi, matka bussiasemalle oli pitkä. Tallinnassa on tapahtunut suunnitteluvirhe, kun rautatieasema, bussiasema ja satama ovat kaikki eri paikoissa. Bussiasema oli, tosin, miellyttävä ja saatoin ladata kännykkääni siellä ja viettää aikaa kahvilassa. Myös bussiasemalla oli geokätkö, jonka sain logattua.

Bussina oli Lux Expressin bussi, joka lähti 22:30 ja oli perillä Vilnassa 6:55. Liput eivät myöskään olleet pahan hintaiset, 12 euroa per suunta. Lux Express on hyvin nimensä veroinen, mitä kyllä arvostaa tuollaisella matkalla: vessaan mahtuu muutkin kuin Harry Houdini, automaatista saa kuumia juomia, vesipullon saa mukaan ja kussakin penkissä on oma viihdekeskuksensa. Tämäkään ei tietenkään auta, jos takana olevat kikattelevat Riikaan asti niin ettei saa nukuttua. Riian jälkeen taas alkoi tietyöt ja bussin tärinä piti hereillä. Tulin siis perille Vilnaan huonosti nukkuneena.

Vilnan bussiasemalla on geokätkö, jota etsin tarmokkaasti, mutta ei löytynyt. Minulla on kyllä käsitys siitä, missä se olisi saattanut olla, mutta joku on varmasti jästinyt sen tai sitten se oli luiskahtanut näppieni ulottumattomiin. Ajattelin, että hyvinpä alkaa.

Vettäkin tuli taivaalta ihan kohtalaisesti. Liettuan nimen arvellaan tulevan liettuan sanasta ”lietus”, sade. Koska olen niin kauhean läski, minulle ei mahdu kunnollisia sadevarusteita päälle, joten sateella minä kastun, ellei sitten ole sateenvarjoa, minkä kanssa taas on vaikea kätköillä.

Seuraava yritys oli Halės Turgus. Muutamaa paikkaa kokeilin kädellä ja geokätköpurkki antautui. Ellen olisi ollut väsynyt, olisin ollut juhlatunnelmissa.

Siinä se on, haaste kasassa.

Siinä se on, haaste kasassa!

Koska Riiassa paikallinen kauppahalli on nähtävyys, päätin käydä tutustumassa Halės Turgusiin sisältä.

Kauppahallin lihapuoli

Kauppahallin lihapuoli

Hyvin vähän sieltä löytyi mitään, mitä voisi viedä hostellille, lähinnä leipää. Tällaisten torimyyjien kielenä Baltiassa tuntuu olevan venäjä, mikä tekee asioinnista helppoa. Näistä tällaisista on käytetty eri yhteyksissä nimitystä ”basaari”, mutta ne ovat minusta neuvostoajan kolhoositorien perillisiä. Neuvostoliitossa oli usein pula käyttötavaroista, koska valtio oli hinnoitellut kaiken niin kuluttajaystävällisesti, että kaikki tavarat hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Virallista kauppaa täydensi sitten tällainen markkinaehtoisesti toiminut sektori.

Ostin leipää ja kun etenin kohti hostellia, menin vielä Rimiin ja ostin itselleni lisää ruokaa. Olin katsonut hostellin kadun etukäteen googlen katunäkymällä. Sen sijaan Hostelworldin antamat yksityiskohtaiset ohjeet olivat sekavat,  koska se oli konekäännetty sellaiseksi, ettei siitä ota kukaan mitään selvää. Selvisi, että Hostelworldista saa konekäännökset pois. Joka tapauksessa, menin väärään osoitteeseen ja soitin väärää ovikelloa. Tähän varmaan osaltaan vaikutti se, että olin puoliunessa. Kun ei ole kunnolla kuosittautunut, syyllistyy hölmöyteen.

Löytyi kuitenkin oikeakin hostelli, Jimmy Jumps House, jossa sitten makoilin hernepussien päällä kunnes saatoin kirjautua sisään. Minä sain sieltä oikein hyviä ohjeita myöhempää varten. Oikeasti, ne ohjeet olivat kullan arvoisia, tyyliin ”älä käy tässä, se on turistinähtävyys, käy sen sijaan tuolla”.

Kuositin sitten sängyssäni suurimman osan päivää univelkaani pois.

Sää muuttui aurinkoiseksi ja tein pienen stara mestan eli vanhan kaupungin kierroksen. Pakollinen jääkaappimagneetti hankittiin ja kortti lähetettiin Suomeen.

IMG_0017

Savičiaus-katu

IMG_0018

Pyhän Nikolaoksen kirkko

IMG_0016

Pyhän Kasimirin kirkko

IMG_0022

Pyhä Anna ja bernardiinilaiskirkko.

IMG_0026

Literatu-katu

IMG_0025

Literatų -katu on omistettu liettualaisille kirjailijoille ja se on täytetty pienillä keraamisilla laatoilla, joissa kussakin on oma aiheensa. Tuo mieleen jääkaappimagneetit, mutta on kuin ulkoilmassa oleva taidegalleria. Se on sikäli hyvä, että tällainen, jota on vaikea saada mihinkään galleriaan menemään, voi tutustua taiteeseen rauhassa.

 

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

9 Kommentit

  • Vastaa Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, maaliskuu 20, 2017 12:40

    Kivan näköistä Vilnassa. Menossa sinne pääsiäisenä. Toivottavasti silloin paistaa arska.

  • Vastaa Martina sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 13:37

    Muakin harmittaa etten ehtinyt käydä Patareissa. Olin monta vuotta sitten työpaikan reissulla Tallinnassa ja silloin sai valita vieraillako Patareissa vai Kadriorgissa. Menin Kadriorgiin, mikä kaduttaa jälkikäteen. Olisi pitänyt valita Patarei, sillä Kadriorgiin ehtii vieläkin.

  • Vastaa Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 19:15

    Tuo Patarei harmittaa mua. Ehdin käydä siellä viime juhannuksena, aika pian sen jälkeen se suljettiin. Onneksi ehdin! Toki jos se/siellä on oikeasti romahtanut, niin eihän sinne voi enää ketään päästää. Vilna on pitkään ollut mun listalla. Pidin Kaunasista, joten uskoisin pitäväni myös Vilnasta.

    • Vastaa Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 26, 2017 21:19

      Niin, jos se on lukittu, teljetty, niin sinne ei sitten pääse. Muutenhan minua ei haittaa pieni romahtaneisuuskaan. Minulla on geokätkökin puoliksi romahtaneessa tehtaassa.

  • Vastaa Sateenmuru maanantai, maaliskuu 27, 2017 10:57

    Hauskaa tekstiä. Muistan, että bussi Tallinnasta Varsovaan oli laadukas – vaikka joutuikin katsomaan Blondin kostoa puolaksi dubattuna. Olisi hienoa lähteä linja-autoilemaan näille alueille uudestaan.

  • Vastaa Emma maanantai, maaliskuu 27, 2017 16:24

    Täytyykin pitää mielessä nuo bussit Tallinnasta, en ole koskaan koittanut mutta halpaa ja toimivaa lystiä ilmeisesti on!

    • Vastaa Stacy Siivonen maanantai, maaliskuu 27, 2017 21:27

      Linja-autot ajavat niin pitkälle kuin peba kestää, Keski-Eurooppaan asti. Tai no, Liettua on omasta mielestään Keski-Euroopassa.

  • Vastaa Johanna Hulda / Vida de Estrada keskiviikko, maaliskuu 29, 2017 18:40

    Vilna on kiva kaupunki ja hyvä vinkki nuo bussit! Junia olen joskus Tallinnasta etsinyt, mutta taitavat bussit olla parempi kulkuneuvo. Patareissä ehdin käydä kerran, mutta aikaa oli sen verran vähän, että olisin halunnut mennä uudestaankin. En löytänyt googlettamalla (edes viroksi) mitään tietoa että vankila sentään olisi romahtanut?! Suljettu se silti on, eli turistin kannalta se ja sama. Kävin siellä pihalla kerran talvella, vaikka vankila olikin suljettu, ei harmi kyllä löytynyt sisäänkäyntiä.

    • Vastaa Stacy Siivonen torstai, maaliskuu 30, 2017 08:54

      Tuo on hyvä tieto, koska minulla on useimmiten tapana tunkea itseni kaikenlaisiin paikkoihin, mutta lukittu ovi pysäyttää minut kyllä. Ei tosin aina nuoruudessani pysäyttänyt.

    Jätä vastaus